Valtiovarainministriö ehdottaa: vanhusten hoivamaksut määräytyvät omaisuuden arvon mukaan
Valtiovarainministeriön (VM) perjantaina esittelemästä budjettiehdotuksesta Suomen ensi vuoden talousarvioksi löytyy kohta, joka vaikuttaisi usean iäkkään pitkäaikaishoidon asiakasmaksuihin.
VM ehdottaa budjettiesityksessään, että iäkkäiden ihmisten pitkäaikaishoidosta perittäviä maksuja korotettaisiin siten, että maksuissa huomioitaisiin tulojen lisäksi myös kertynyt omaisuus.
Tällä hetkellä esimerkiksi ympärivuorokautisesta hoivasta nauttiva iäkäs ihminen maksaa asiakasmaksuja säännöllisiin tuloihinsa perustuen. Usealla eläkeläisellä nämä tulot ovat työ- ja kansaneläke sekä pääomatulot esimerkiksi yrityksistä tai metsän omistamisesta.
Mikäli tulevaisuudessa omaisuus olisi asiakasmaksuja nostava tekijä, yhä useampi maksaisi enemmän ja suuremman osan omista hoivakuluistaan.
Nykyisellään vain harva iäkäs kansalainen asuu hoivakodissa täysin omaan laskuunsa, sillä hoiva maksaa jopa tuhansia euroja kuukaudessa.
Asiakas maksaa tällä hetkellä hoivastaan enintään 85 prosenttia nettotuloistaan.
Valtiovarainministeriön laskelmissa jatkossa perittäisiin ylimääräinen sadan euron asiakasmaksu henkilöiltä, joiden varallisuus ylittää 200000 euron.
https://www.is.fi/taloussanomat/art-2000010623324.html?utm_medium=promo…
Kommentit (305)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
200000 euroa tulee aika helposti täyteen jos on kaupunkiasunto ja kesämökki yms.
Toki tuo 200 000 tarkoittaa pariskunnan omaisuudesta puolta eli pariskunnan yhteisen omaisuuden arvo tulisi olla li 400 000.
Tarkoitatko, että vanhuspalveluiden maksuissa ei otettaisi enää huomioon oikeutta omaan omaisuuteen, vaan pitkäaikaishoitoon joutuminen tulkittaisiin avioliiton päättymiseksi, jolloin yhteisen omaisuuden arvo puolitetaan ja tätä summaa pidetään maksujen perusteena ottamatta lainkaan huomioon sitä, kenen se omaisuus todellisuudessa on?
Kyllä kai avioliitonkin aikana voidaan määrittää kenen mikäkin omaisuus on. Jos vaikkapa asunnon kauppakirjaan on merkitty omistajaksi vain toinen puoliso niin asunto on kokonaisuudessaa
No juuri äsken oltiin sitä mieltä, että hoivapalveluiden piirissä olevan vanhuksen maksut määräytyvät puolisoiden yhteenlasketun omaisuuden mukaan eikä sen perusteella, mitä itse omistaa. Tietenkin avioliitossa se omistaa, jonka nimi on papereissa, mutta miksi tämä muuttuisi, jos toinen joutuu pitkäaikaishoitoon?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Valtiovarainministeriön laskelmissa jatkossa perittäisiin ylimääräinen sadan euron asiakasmaksu henkilöiltä, joiden varallisuus ylittää 200000 eurn.
Tällainen varallisuus on noin 20 prosentilla yli 75-vuotiaista.
Ylimääräisen sadan euron maksun kerääminen heiltä tarkoittaisi noin 12 miljoonaa euroa vuodessa.
Otetaampa esimerkkiksi joku vöyri Arto Miltsi joka vanhuudenhöperönä joutuu-pääsee hoitokotiin. Varallisuutta 20 miltsiä. Kerrotko miksi Maija kassaneidin pitäisi veroistaan maksaa Arto Miltsin hoivapaikasta? Miksi hänen varallisuutensa (20 miltsiä) pitäisi jotenkin jättää huomioimatta? Tiesitkö että esimerkiksi Austraaliassa ei saa eläkettä jos on riittävän varakas?
Australiassa ei ole työeläkejärjestelmää, jossa jokaisesta palkasta otetaan automaatt
Luitko kaiken? Eihän sen metsän omistaminen mikään ongelma ole. Ikääntyvä voi halutessaan tehdä luovutuksen vaikka paikalliselle luontoliitolle haluamillaan ehdoilla. Noi trouple atall! Jännää et varakkaat usein valittaa verotuksen suuruutta mutta eivät huomaa et esim. turhaan vastaanotettu lapsilisä on niitä "turhia" veroja....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näin sen pitääkin mennä. Moni on kerryttänyt omaisuuttaan vanhuutensa turvaksi ja sitten, kun se vanhuus koittaa ja olisi aika käyttää niitä varoja omaan hyvin vointiinsa iskeekin piheys itselle ja/tai perintöjä kieli pitkänä odottaville perillisille ja omia varoja ei halutakaan käyttää ja sen sijasta vaaditaan yhteiskuntaa maksumieheksi. Kunnioitan niitä ihmisiä, jotka käyttävät jopa omaa osuuttaan perinnöstä tai muita omia varojaan läheisen vanhuksensa hyvinvointiin esimerkiksi maksamalla osan hänen yksityisestä hoivapalvelusta.
Eikä pidä. Vrt. Anneli ja Irmeli, kaksi pienipalkkaista. Anneli on ollut koko ikänsä säästeliäs, hankkinut omistusasunnon, kerännyt pesämunaa lapsenlapsille ja turvaa itselleen. Sillä välin Irmeli on käyttänyt rahansa keskikaljan juomiseen kuppiloissa viikonloppuisin, eläkkeelle päästyään pistänyt haisemaan aina saatuaan säästö
Annelilla on työeläke, josta maksaa veroa ja Irmelillä pelkkä kansaneläke. Tämähän tarkoittaa sitä ettei töitä kannata tehdä, eikä omaisuutta hankkia.
Vierailija kirjoitti:
Joo o. Seuraavaksi kommunistinen Suomi ottaa huostaansa kaikki kansalaistensa säästöt, osakkeet ja muun omaisuuden. Asunnot jaetaan uusiksi poliittisen arvon ja lasten lukumäärän mukaan.
Yksinäiset asutetaan suurperheiden paskahuusiin
Kannattaa viimeistään nyt realisoida koko omaisuus ja haihtua muualle. En usko, että kokoomuksen äänestäjäkään tiesi äänestävänsä kommunisteja
Tätä on valmisteltu jo jonkin aikaa. Sähköiset osakekirjat omistaja tietoineen (helppoa muuttaa omistaja), positiivinen luottorekisteri ja se puhe, että käteistä käyttäisi vaan rikolliset...
Satanen kuussa vai yhden kerran vai miten menee??
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostaa miten tuo omaisuus määritellään ? Myyntiarvo materiaalilla jolle ei löydy ostajaa...
Ainakin perintöveroa laskettaessa omaisuudelle määritetään jonkun virkamiehen toimesta kuvitteellinen arvo, eikä sillä ole merkitystä löytyykö ko. hinnalla todellisuudessa ostaja. Vero on silti maksettava tuon hatusta vedetyn arvon mukaan. Näistähän jotkut joutuvat vaikeuksiin kun ei ole käteistä millä maksaa verot ja omaisuuden myyminen ei onnistu. On ollut pitkään ongelmana josta palstallakin säännöllisesti avaudutaan. Sitten osa porukasta tulee haukkumaan että kun kerran olet "arvokkaan" perinnön saanut niin sinun kuuluu siitä verokin maksaa..
Ei se arvo ole hatusta vedetty, sille on selkeät tilastolliset perustelut. Nämä löytyvät verottajan ohjeista.
Toki ohjeet on, mutta niiden mukaan laskettu arvo ei heijasta todellista markkinatilannetta. Jos asuntojen markkina-arvot romahtavat kun rajan ylittävät asunnot joudutaan myymään yhtä aikaa, saadaan lopputulos jossa todellinen arvo ei ylitäkään kyseistä rajaa mutta asunto on silti pakko myydä, koska todellista arvoa ei tiedetä ennen kuin asunto on myyty. Eli tosiasiassa ihmiset, joiden omaisuuden todellinen arvo ei ylitä tuota rajaa, joutuvat myymään asuntojaan.
Kuulostaa hyvältä. Parempi sälyttää kustannuksia hoidettavalle itselleen niin paljon kuin mahdollista.
Vierailija kirjoitti:
200000 euroa tulee aika helposti täyteen jos on kaupunkiasunto ja kesämökki yms.
Helsingissä ei tarvitse olla kuin kaksio tai kolmio, niin se on 200000 ilman kesämökkiäkin.
Vierailija kirjoitti:
No juuri äsken oltiin sitä mieltä, että hoivapalveluiden piirissä olevan vanhuksen maksut määräytyvät puolisoiden yhteenlasketun omaisuuden mukaan eikä sen perusteella, mitä itse omistaa. Tietenkin avioliitossa se omistaa, jonka nimi on papereissa, mutta miksi tämä muuttuisi, jos toinen joutuu pitkäaikaishoitoon?
Minä olen ymmärtänyt että henkilökohtaisen omaisuuden arvon tulee ylittää tuo 200 000,-, ei yhteenlasketun omaisuuden. Eli jos pari yhdessä omistaa asunnon puoliksi (eikä muuta omaisuutta) niin asunnon arvon tulee olla yli 400 000,- jotta hoivakotiin joutuvan henkilön omaisuus ylittää rajan.
Käytännössä Helsingissä asuvilla tuo raja rikkoutuu jo aivan tavallisilla ihmisillä. Muualla Suomessa 400 000 euron asunnot ovat tavallisella kansalla harvinaisempia. Eli hyvin epäoikeudenmukainen kohtelu tulisi tässä vanhuksille asuinpaikkakunnan mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
200000 euroa tulee aika helposti täyteen jos on kaupunkiasunto ja kesämökki yms.
Toki tuo 200 000 tarkoittaa pariskunnan omaisuudesta puolta eli pariskunnan yhteisen omaisuuden arvo tulisi olla li 400 000.
Tarkoitatko, että vanhuspalveluiden maksuissa ei otettaisi enää huomioon oikeutta omaan omaisuuteen, vaan pitkäaikaishoitoon joutuminen tulkittaisiin avioliiton päättymiseksi, jolloin yhteisen omaisuuden arvo puolitetaan ja tätä summaa pidetään maksujen perusteena ottamatta lainkaan huomioon sitä, kenen se omaisuus todellisuudessa on?
En tarkoittanut tuota, vaan kommentoin vain edellisen kirjoitukseen siitä, kuinka helposti tuo 200 000 tulee täyteen.
Vierailija kirjoitti:
Peritään 100 euroa. Päivässä, viikossa vai kuukaudessa?
Vuodessa 100€ lisämaksu
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa hyvältä. Parempi sälyttää kustannuksia hoidettavalle itselleen niin paljon kuin mahdollista.
Ja jos elää pitkään niin perintöä ei jää. Kannatan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peritään 100 euroa. Päivässä, viikossa vai kuukaudessa?
Vuodessa 100€ lisämaksu
Höpsis. Kuukaudessa tietenkin. Minkä verran te luulette hoivapalvelujen maksavan kuukaudessa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
200000 euroa tulee aika helposti täyteen jos on kaupunkiasunto ja kesämökki yms.
Helsingissä ei tarvitse olla kuin kaksio tai kolmio, niin se on 200000 ilman kesämökkiäkin.
Jos kaksi vanhusta asuu Helsingissä pienessä vaatimattomassa kaksiossa niin raja ylittyy melko helposti ilman mitään muuta omaisuutta.
Jaahas. Se on sitten alettava kikkailemaan omaisuuden kanssa. Voihan valtio säätää millaisia lakeja tahansa mutta niissä on aina porsaanreikiä. Pitää vain tehdä selväksi jokaisella miten niitä käytetään.
Voiko tosiaan olla, että yli 75-vuotiaista 20%:lla on tämän rajan ylittävä omaisuus? Vaikuttaa melko paljolta.
Paljon on varmaan niitä jotka ovat nuorena hankkineet pienen omistusasunnon Helsingin kantakaupungista ja asuneet siinä koko ikänsä. Tulot eivät ehkä koskaan ole olleet suuret mutta asunnon arvo kohonnut kaupungin kasvaessa ympärillä. Nytkö pienituloisen vanhuksen pitää myydä kotinsa kun kumppani joutuu hoitokotiin? Muuttaa jonnekin vieraaseen lähiöön täysin outoon asuntoon, jossa asuu yksin ilman pitkäaikaista puolisoa?
Ei sovi oikeustajuuni.
Nro 70: Mä ajattelen kutakuinkin samalla tavalla. En usko, että muutun iän myötä ekstrovertiksi, kun koko ikäni olen ollut introvertti ja se tuntuu vain voimistuvan, mitä vanhemmaksi tulen. En siis kaipaa muiden seuraa kovinkaan paljoa nyt, joten miksi kaipaisin 20 vuoden päästäkään, kun olen yli 80. Varsinkaan sellaisten ihmisten, joita en voi itse valita. Ei mun äitinikään kaivannut kuin läheisiään ja kun muistisairaus paheni, ei kaivannut heistäkään enää muita kuin omia vanhempiaan ja sisaruksiaan, jotka olivat kaikki kuolleet jo vuosikymmeniä sitten. Kun ei enää muistanut, että hänellä lapsia tai aviomiestä oli ikinä ollutkaan, niin miten sellaisia kaipaa, joita ei siinä laalaa-maailmassa ollut olemassakaan. On ihmisiä, jotka kaipaavat juttuseuraa ja/tai toisen ihmisen läheisyyttä, mutta mä en kuulu niihin.
Mua ei huolestuta, miten pärjään kotona. Jo silloin, kun mulel tehtiin eka polven tekonivelleikkaus, tajusin monta asiaa, mikä asunossani oli pielessä. Olin nimittäin kuvitellut, että leikkauksen jälkeen olisin "jalaton", mutta mähän olinkin "kädetön", koska kädet oli kyynärsauvoissa kiinni. Kun sitten remppasin keittiön, tein siitä sellaisen, että siellä pärjää ihan hyvin. Isäni asuu tässä samassa taloyhtiössä ja vaikka hänen asuntonsa on pohjaratkaisultaan hieman erilainen, perusperiaate näissä asunnoissa on sama. Isälläkin on nivelrikko ja tässä vuosien varrella olen saanut seurata, milalisia apuvälineitä, kaiteita yms isä on hankkinut kotiinsa liikkumisen ja muun toimimisen helpottamiksi. Muutama vuosi sitten isä inevstoi noin 10 000 € porrashissiin eli pääsee istuen alakerrasta yläkertaan. Ja on jo sanonut, että mä saan sen hissin sitten, kun hänestä aika jättää. Viime syksynä kalustin olohuoneenikin kokonaan uudelleen samalla, kun se rempattiin. Lattianpäällysteen valitsin siten, ettei se ole liukas. Matot ovat sellaiset, että ne pysyvät paikoillaan eikä niiden reunoihin kompuroi. Huonekalut kaikki sellaisia, että robotti-imuri mahtuu imuroimaan niiden altakin. Niin ja sen imurin ostin itselleni synttärilahjaksi viime syksynä.
Mullakin on hoitotahto jo tehtynä. Se, mikä huolestuttaa on, että joudun sellaiseen tilanteeseen, että mut joudutaan roudaamaan johonkin laitoshoitoon, mutta en kykene ilmaisemaan kipua ja sen vuoksi kipuani ei huomioida eikä lääkitä. Se vähän rauhoittaa, että mulla ei ole varhaisiän dementialle altistavaa geeniä. Myöhäisiän dementialle altistava geeni kyllä on (äidilläkin alkoi dementia vastareilusti yli 90-vuotiaana), mutta muiden sairauksieni vuoksi vaikea kuvitella, että eläisin niin vanhaksi. Toisaalta hoitotahdossani on, että jos en itse muista tai kykene syömään tai juomaan tai ottamaan lääkkeitäni, mua ei saa asiasta muistuttaa eikä syöttää, juottaa eikä antaa lääkkeitä (poislukien kipulääkkeet). Eikä missään tapauksessa nesteyttää suonensisäisesti. Äiti eli - kun suonensisäiset nesteytykset vihdoin lopetettiin - kotona vain 3 viikkoa ja sen ajan nyt ehkä voisin kuvitella makaavani kipujeni kanssa jossain laitoshoidossakin. 3 viikkoa oli mielestäni aika pitkä aika ilman nesteitä, mutta niin vaan kävi, että 3 viikkoa kesti. Jatkuvia kipuja mulla on ollut 34-vuotiaasta lähtien ja näidenkin kanssa on vaan oppinut elämään, joten joku 3 viikkoa nyt menee, vaikka kukaan ei antaisi kipulääkkeitäkään.
Ostan kotiin tarvisemiani palveluita (kuten olen tehnyt tähänkin asti) ja toivon, että jos en kuitenkaan kotona pärjää, se olisi sitten tuo max 3 viikkoa, jonka ilman nesteitä elimistöni kestää.
Mikään ei ole niin helppoa kuin omaisuutensa hassaaminen, kartuttaminen sensijaan vaatii joskus verta hikeä ja kyyneleitä. Puhumattakaan viisaasta sijoittamisesta :)
Miljoonäärit tietävät tämän, jopa mailanheiluttajat ymmärtävät ettei tänne kannata kovin paljon omaisuutta, dollareita kotouttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Peritään 100 euroa. Päivässä, viikossa vai kuukaudessa?
Vuodessa 100€ lisämaksu
Uutisen mukaan tulee lisätuloja kaksitoista miljoonaa vuodessa ja yli 75v tämä koskee 20% (2022 yli 75-vuotiaita oli 600 000), eli 600 000 ihmisestä 20% on 120 000 ihmistä. 12 000 000120 000= 100
Kyllä kai avioliitonkin aikana voidaan määrittää kenen mikäkin omaisuus on. Jos vaikkapa asunnon kauppakirjaan on merkitty omistajaksi vain toinen puoliso niin asunto on kokonaisuudessaan hänen. Jos parilla on yhteinen tili niin siellä olevat varat omistetaan puoliksi. Omalla tilillä olevat taas ovat tilin haltijan omaisuutta jne.
Toisaalta, jos hoivakotiin joutunut puoliso omistaa yhteisen asunnon, jossa siis aviopuoliso saa lain mukaan asua, niin tämähän vaikuttaa asunnon arvoon ratkaisevasti. Ainakin näin maalaisjärjellä ajateltuna. Ihan samaan tapaan kuin leskelle jäävä hallintaoikeus siinä tilanteessa että puoliso kuolee.