Joko teidän perheessänne on käytössä "non-native bilingualism"
Eli puhutte lapsillenne suomalaisina pelkkiä vieraita kieliä? Minkälaisia tuloksia olette saavuttaneet?
Kommentit (177)
Vierailija kirjoitti:
Onko nuo ihan järjissään?
Ei kai siinä mitään, jos englannin ääntäminen on hyvää. Isän pitää kyllä panostaa englannin kielen taitoonsa monipuolisesti.
Tukena on hyvä käyttää natiivin lukemia äänikirjoja, englanninkielisiä tv-ohjelmia jne.
Vierailija kirjoitti:
Kielenkehityksen kannalta on parasta, että vähintään toinen vanhempi puhuu lapsille omaa äidinkieltään.
Tässä perheessä äiti puhuu lapsille suomea. Otsikko muotoiltu huonosti. Hesarikin siirtynyt klikkiotsikoihin.
Vierailija kirjoitti:
Samaa linjaa kuin Tinderin täysin suomalaiset naiset, ketkä eivät suostu viestittelemään kuin englanniksi, koska ovat niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kansainvälisiä.
Ai, viestittelet bottien kanssa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa linjaa kuin Tinderin täysin suomalaiset naiset, ketkä eivät suostu viestittelemään kuin englanniksi, koska ovat niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kansainvälisiä.
Ai, viestittelet bottien kanssa?
En. Suomalaisia naisia jotka ilmoittavat, että eivät viestittele suomeksi koska haluavat käyttää vain englantia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nuo ihan järjissään?
Ei kai siinä mitään, jos englannin ääntäminen on hyvää. Isän pitää kyllä panostaa englannin kielen taitoonsa monipuolisesti.
Jos vanhempi ei puhu lapselle omaa äidinkieltään, niin se ääntäminen on ihan pienimmästä päästä ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa linjaa kuin Tinderin täysin suomalaiset naiset, ketkä eivät suostu viestittelemään kuin englanniksi, koska ovat niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kansainvälisiä.
Ai, viestittelet bottien kanssa?
En. Suomalaisia naisia jotka ilmoittavat, että eivät viestittele suomeksi koska haluavat käyttää vain englantia.
Ja sinä uskot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nuo ihan järjissään?
Ei kai siinä mitään, jos englannin ääntäminen on hyvää. Isän pitää kyllä panostaa englannin kielen taitoonsa monipuolisesti.
Jos vanhempi ei puhu lapselle omaa äidinkieltään, niin se ääntäminen on ihan pienimmästä päästä ongelmia.
Miettikääs intialaisia, niillä on koulukielenä englanti, ja huhhuh, silti sitä ääntämistä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa linjaa kuin Tinderin täysin suomalaiset naiset, ketkä eivät suostu viestittelemään kuin englanniksi, koska ovat niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kansainvälisiä.
Ai, viestittelet bottien kanssa?
En. Suomalaisia naisia jotka ilmoittavat, että eivät viestittele suomeksi koska haluavat käyttää vain englantia.
Ja sinä uskot.
Profiileista näkee, että eivät ole botteja. Osaavat myös Suomea, mutta haluavat käyttää vain englantia koska pitävät itseään niin kansainvälisinä. Treffeillä neglannin kielen taito lopuu nopeasti ja kieleksi vaihtuu suomi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Samaa linjaa kuin Tinderin täysin suomalaiset naiset, ketkä eivät suostu viestittelemään kuin englanniksi, koska ovat niiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiiin kansainvälisiä.
Ai, viestittelet bottien kanssa?
En. Suomalaisia naisia jotka ilmoittavat, että eivät viestittele suomeksi koska haluavat käyttää vain englantia.
Ja sinä uskot.
Ei se mikään uskonasia ole, mene katsomaan!
No tuossa perheessä nyt sentään toinen vanhempi puhui äidinkieltään lapselle. Jos kyseessä olisi joku harvinainen kieli, voisin harkita sen puhumista lapsille, mikäli toisen vanhemman äidinkieli olisi suomi ja puhuisi sitä aina lapsille. Mitään järkeä tuossa ei kuitenkaan ole ellei oma kielitaito ole natiivitasoa. Ja aika harvalla se sitä oikeasti on, vaikka moni niin tuntuu kuvittelevan.
Moni puhuu hyvää englantia, on kenties asunut ja työskennellyt siellä mutta kieli ei todellakaan ole natiivitasoa. Kieli ei ole yhtä rikasta kuin äidinkieli, ei tiedä yhtä paljon synonyymeja kuin suomeksi, ei tiedä hiukankaan harvinaisempien kasvien tai vaikkapa tavallistenkaan työkalujen nimiä. Sellaisia sanoja jotka suomeksi automaattisesti tietää vaikka niitä ei yleensä käytä. Lapsen kieli jää köyhäksi ja sanavarasto pieneksi.
Ja lisäksi englannin oppii nykyaikana todella helposti, kun sitä kuulee joka paikassa. Oma 11-vuotiaani on saavuttanut sellaisen kielitaidon, joka itselläni oli varmasti vasta yläasteella. Käyttää kieltä rohkeasti ja kielioppikin tuntuu tulevan helposti oikein, vaikka virheitä toki välillä tekeekin.
Vierailija kirjoitti:
Yleensä ei-natiivi ei yllä kielitaidossaan natiivin tasolle vaan siirtää omia kielivirheitään eteenpäin. On myös helppo sotkea puhekielisyys ja kirjakielisyys keskenään ja opettaa joko liian tönköksi puhujaksi tai sitten niin, että muodollisuutta vaativassa tilanteessa vääntäänkin katurallienglantia.
Itse laittaisin mielummin natiivin kielikylpyyn esimerkiksi päiväkotiin tai kouluun, mutta jokainen tallaa tavallaan.
Olisi ollut siistiä oppia aito cockney- tai skottiaksentti 😁 Mutta minkäs teet, puhutaan nyt ainakin suomee ja savvoo hiljoo ja kovvoo.
Meitä on joka lähtöön. Onhan sekin yhden sortin snobbailua, kun täysin suomenkieliset vanhemmat laittavat lapsensa ruotsinkieliseen kouluun, kun sellainen hienous nyt sattuu kaupungissa olemaan.
Meillä on ihan natiivisti kaksikielinen perhe. Miehen kanssa vielä puhutaan kolmatta kieltä, jonka lapset ovat oppineet myös. Koskaan ei olla kielletty kielten sekoittamista, eikä se luontaisesti kaksikielisillä tapahdukaan kuin vain silloin jos jotain sanaa ei yksinkertaisesti tiedetä. Silloin tietysti saa ja voi käyttää. Lapsen pitää saada kokea että tulee ymmärretyksi vaikka pantomiimillä.
Tuossa oppii vieraan kielen helposti väärin.
Harva suomalainen vanhempi osaa sitä ulkomaankieltä niin hyvin, ettei opeta vahingossa lapsilleen väärää tapaa lausua, väärää intonaatiota tai ihan kielioppivirheitä.
Meillä on tahtomattani tuollainen kaksikielisyystilanne: Yksi lapsistamme yrittää sitkeästi puhua meille muille englantia, vaikka olemme täysin suomenkielisiä. (Pidempi tarina miten näin on päässyt käymään ja miten lapsi on kielen omaksunut.)
En ole tästä missään tapauksessa ylpeä vaan enemmän hävettää, kun yksi tekee itsestään pahimmassa tapauksessa puolikielistä.
Samalla se on avartanut minulle miksi todellakaan ei kannata ei-natiivina puhua lapselleen kovin helposti muuta kuin äidinkieltään: Mielestäni osaan englantia erittäin hyvin, olen asunut vuoden englanninkielisessä maassa, opiskellut suuren osan opinnoistani englanniksi, mutta lapseni jo nyt käyttää sellaisia sanoja ja ilmaisuja, joita minä en aina ymmärrä. Eikä kyse ole slangista, vaan aidosti monipuolisesta sanavarastosta. En olisi itse osannut noin hyvää kieltä lapselle opettaa.
Ja toisaalta vaikka hän osaakin jo nyt hyvin englantia, ei hänellä ole esimerkiksi suomalaisuuteen, kotiin ja lapsuuteen liittyvä sanavarasto varmasti niin hyvä. Ja suomi on tunnekieli: Se minkä ympäröimänä hän on kasvanut, millä häntä on lohduteltu, nukutettu pienenä uneen jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko nuo ihan järjissään?
Ei kai siinä mitään, jos englannin ääntäminen on hyvää. Isän pitää kyllä panostaa englannin kielen taitoonsa monipuolisesti.
Ääntäminen on todella pieni osa kielitaidosta. Eikä englannin kyseessä ollessa edes kovin tärkeä, kun sitä puhutaan niin monella aksentilla. Muu taito on paljon tärkeämpi, eikä mitenkään helppo saavuttaa.
Niin. Ei aina tarkoitakaan. - Se, jolle vastasit.