Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Puolison passiivisuus vituttaa, mutta en haluaisi rikkoa lapsilta perhettä
11.08.2024 |
Otsikossa tulikin. En suoranaisesti etsi neuvoja vaan enemmän vertaistukea, kun pää meinaa räjähtää päivittäin. Pahoittelen jo ennakkoon pitkää tarinaa.
Meillä on kaksi alle nelivuotiasta ja olemme naimisissa. Puolisostani on tullut etenkin parin viime vuoden aikana todella passiivinen isä ja kumppani, sanoisin että on minulle kolmas lapsi ellei lapset olisi oikeasti paljon miestä helpompia tässä kuviossa.
Vielä ennen lasten syntymää meillä oli hyvä työnjako ja mies oli oikeinkin aikaansaavan oloinen. Tuolloin kulut maksettiin 50-50, ja kotityöt hoitui samalla tavalla ilman että asioista koskaan riideltiin. Ainakin tuntui, että molemmat oli tyytyväisiä ja jälkikäteen voin myöntää, että aika itsevarmalla otteella lähdin perheen perustamiseen ajatellen, että ollaan ihan huipputiimi.
No, kaikki alkoi mennä alamäkeen ollessani raskaana toisesta lapsestamme. Mieheltä tippui ns. hanskat kädestä. Ei osallistunut lastenhoitoon, ei laittanut enää ruokaa ja jos autoon tarvitsi vaihtaa renkaat, käski menemään rengasliikkeeseen. Laitoin silloin aika paljon asioita tilanteen piikkiin, mies oli yllättäen päättänyt vaihtaa työpaikkaa ja esikoinen oli vielä melko pieni, joten ajattelin kyseessä olevan vain väliaikainen väsymys.
Nyt meillä on tosiaan kaksi pientä, ja koko ruljanssi on minun vastuullani ruohonleikkuuta lukuunottamatta. Käyn kaupassa ja kokkaan, hoidan lasten asiat, siivoan ja pyykkään, tilaan taloon nuohoojan ja vien itse auton huoltoon/katsastukseen/renkaanvaihtoon jne. Mies lähinnä harrastaa omiaan, istuu illat kännykällä ja tekee ison numeron siitä, jos näin kesäaikaan vapauttaa minut ruuanlaitosta grillaamalla. Käymme molemmat töissä ja maksamme yhä kaiken sentilleen puoliksi, tämä on aina ollut puolisolleni hyvin tärkeää. Työnjakoasioista puhuminen saa puolestaan miehen räjähtämään täysin, enkä jaksa sitä huutoa ja riehumista.
Olisin varmaan muuten jo lähtenyt, mutta olen aina ajatellut ydinperheen olevan lasten kannalta paras vaihtoehto. Jos olen ihan rehellinen, tiedän myös että mies haluaisi erossa viikko-viikko -järjestelyn, ja rehellisesti pelottaa, miten lapsista isäviikoilla pidettäisiin huolta. Olen ollut pari kertaa päivän-parin työmatkoilla, ja niiden aikana koti on aina ehtinyt kaaokseksi ja ovat kuulemma käyneet lasten kanssa syömässä mäkkärin autokaistalla Tulee sellainen olo väkisinkin, että eroamalla pilaisin lasten elämän.
Onko joku jäänyt vastaavaan tilanteeseen ja opetellut elämään katkeruuden kanssa?
Kommentit (163)
Onpa sulla lapsen vanhempana tosi törkee kielenkäyttö . Sääli puolisoasikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onpa sulla lapsen vanhempana tosi törkee kielenkäyttö . Sääli puolisoasikin.
Voi vitsi, mieheni ottaisi takuulla säälisi iloisesti vastaan! Tuutko jo tänään hakemaan pois?
Ap
Vierailija kirjoitti:
Sellainen kaikki perinteiset kliseet ja fraasit sisältävä sepitelmä tällä kertaa.
Jos tämä on niin perinteinen, niin kerro ihmeessä sitten jotain perinteisiä vastauksia. Kiinnostaa kovasti ihmistä, joka elää päivittäin tätä kliseeltä ja sepitelmää.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen kaikki perinteiset kliseet ja fraasit sisältävä sepitelmä tällä kertaa.
Jos tämä on niin perinteinen, niin kerro ihmeessä sitten jotain perinteisiä vastauksia. Kiinnostaa kovasti ihmistä, joka elää päivittäin tätä kliseeltä ja sepitelmää.
Ap
Mitäpä jos katsoisit peiliin ja miettisit omaa osuuttasi tilanteeseen?
Ole rohkea ap. Hanki salasuhde. Ja sitten vuokramurjuun vaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Rankka juttu ap. Olen pahoillani tilanteestasi. Eipä tuossa paljoa voi jos ei avioeroa halua. Voithan vielä yrittää saada miehen mukaan avioliittoneuvontaan mutta luultavaa se ei taida olla.
Mies varmaan haluaakin avioeron mutta haluaa sinun ottavan siitä vastuun ja päätöksen. Voit tietysti yrittää sellaista puolieroa että jätät miehen mahdollisimman paljon pois perheen kuvioista (miehelle oma huone ja sänky sinne?) ja yrität elää niinkuin häntä ei olisi. Voit myös yrittää tasoittaa epätasavertaisuutta sillä että tilaat kotisiivouksen tms mikä helpottaa työmäärääsi.
Avioero olisi paras ratkaisu mutta jos et ole valmis jakamaan lapsia niin pitää löytää luovia ratkaisuja.
Olen todella pahoillani puolestasi. Meillä tilanne on toisin päin, koska minulla on syöpähoidot menossa ja mieheni on kovin uupunut täyspäiväiseen työhön ja kodin pyörittämiseen. Osallistun toki minkä jaksan, mutta juuri tällä hetkellä se on todella vaikeaa kun en meinaa pysyä edes pystyssä. Mieheni alkaa uupua, ja sinäkin uuvut tuohon tilanteeseen lopulta. Meillä tilanne on väliaikainen, mutta teillä tuo voi jatkua ties miten pitkään. Mitä enemmän annat miehen luistaa velvollisuuksista, sitä pidemmälle hän on valmis venyttämään sinun kiltteyttäsi.
Mitään raivoamista sinun ei tule hyväksyä, eikä sinun tule suostua 50:50 kulujen jakamiseen jos hän ei hoida omaa osuuttaan kotitöistä. Tämä ei tietenkään sinun jaksamiseen auta, mutta on edes jonkinmoinen kompensaatio panoksestasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
suosittelen eroa!!!. ei oo lapsille hyväksi että heidän kasvatusprojektia on vetämässä onneton äiti ja onneton isä!!!. onnellinen äiti ja onnelinen isä yhteishuoltajuus vanhempina on parempi projektin puikoissa...
Voi myös olla että pilaat lasten lapsuuden jo nyt kun isä on mitä on, vanhemmat riitelee, äiti raataa ja rakkautta ei enää ole. Että ero olisi kaikille parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen todella pahoillani puolestasi. Meillä tilanne on toisin päin, koska minulla on syöpähoidot menossa ja mieheni on kovin uupunut täyspäiväiseen työhön ja kodin pyörittämiseen. Osallistun toki minkä jaksan, mutta juuri tällä hetkellä se on todella vaikeaa kun en meinaa pysyä edes pystyssä. Mieheni alkaa uupua, ja sinäkin uuvut tuohon tilanteeseen lopulta. Meillä tilanne on väliaikainen, mutta teillä tuo voi jatkua ties miten pitkään. Mitä enemmän annat miehen luistaa velvollisuuksista, sitä pidemmälle hän on valmis venyttämään sinun kiltteyttäsi.
Mitään raivoamista sinun ei tule hyväksyä, eikä sinun tule suostua 50:50 kulujen jakamiseen jos hän ei hoida omaa osuuttaan kotitöistä. Tämä ei tietenkään sinun jaksamiseen auta, mutta on edes jonkinmoinen kompensaatio panoksestasi.
Miehesi alkaa uupua kun sinä olet syöpähoidoissa? Saatana!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen kaikki perinteiset kliseet ja fraasit sisältävä sepitelmä tällä kertaa.
Jos tämä on niin perinteinen, niin kerro ihmeessä sitten jotain perinteisiä vastauksia. Kiinnostaa kovasti ihmistä, joka elää päivittäin tätä kliseeltä ja sepitelmää.
Ap
Mitäpä jos katsoisit peiliin ja miettisit omaa osuuttasi tilanteeseen?
Mitäpä jos sinä katsoisit peiliin? Tai ap:n mies katsoisi peiliin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oletko yrittänyt suoraan ottaa puheeksi, että olet aivan kypsä tilanteeseen ja se on eron paikka, jos mikään ei muutu
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen kaikki perinteiset kliseet ja fraasit sisältävä sepitelmä tällä kertaa.
Jos tämä on niin perinteinen, niin kerro ihmeessä sitten jotain perinteisiä vastauksia. Kiinnostaa kovasti ihmistä, joka elää päivittäin tätä kliseeltä ja sepitelmää.
Ap
Mitäpä jos katsoisit peiliin ja miettisit omaa osuuttasi tilanteeseen?
Mitäpä jos sinä katsoisit peiliin? Tai ap:n mies katsoisi peiliin?
Otapa rauhassa. Täähän on vaan kommenttipalsta. Mitäpä tuosta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todennäköisesti ap:n mies ei halua vuoroviikkojärjestelmää. Silloin ap:sta tulisi lähivanhempi, ja hän pääsisi lapsista eroon vain joka toinen viikonloppu + saisi elatusmaksut.
Miehethän haluavat vuoroviikkoja vain siksi ettei heidän tarvitse maksaa lapsista mitään. Mutta vuoroasuminen on lapsille erittäin rankkaa, ja siksi olisikin rakentavampaa antaa lasten jäädä asumaan entiseen kotiin, ja vanhemmat käyvät siinä vuoroviikoin. Silloin he saisivat nähdä miten kivaa on muuttaa viikon välein.
Muuten olen sitä mieltä että juuri lasten takia kannattaa erota.
Vierailija kirjoitti:
Voi myös olla että pilaat lasten lapsuuden jo nyt kun isä on mitä on, vanhemmat riitelee, äiti raataa ja rakkautta ei enää ole. Että ero olisi kaikille parempi.
Naarasnalkuttimet ovat riitaa haastavia kaikille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen todella pahoillani puolestasi. Meillä tilanne on toisin päin, koska minulla on syöpähoidot menossa ja mieheni on kovin uupunut täyspäiväiseen työhön ja kodin pyörittämiseen. Osallistun toki minkä jaksan, mutta juuri tällä hetkellä se on todella vaikeaa kun en meinaa pysyä edes pystyssä. Mieheni alkaa uupua, ja sinäkin uuvut tuohon tilanteeseen lopulta. Meillä tilanne on väliaikainen, mutta teillä tuo voi jatkua ties miten pitkään. Mitä enemmän annat miehen luistaa velvollisuuksista, sitä pidemmälle hän on valmis venyttämään sinun kiltteyttäsi.
Mitään raivoamista sinun ei tule hyväksyä, eikä sinun tule suostua 50:50 kulujen jakamiseen jos hän ei hoida omaa osuuttaan kotitöistä. Tämä ei tietenkään sinun jaksamiseen auta, mutta on edes jonkinmoinen kompensaatio panoksestasi.
Miehesi alkaa uupua kun sinä olet syöpähoidoissa? Saatana!
Kyllä. Nämä hoidot ovat raskasta seurattavaa puolisolle kaiken muun lisääntyneen työmäärän lisäksi. Sinulla ei selvästi ole pienintäkään käsitystä asiasta? Ei kukaan jaksa lisääntynyttä työmäärää loputtomiin, eikä varsinkaan silloin kun on lapsia, asuntolaina ja täyspäiväinen työ.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sellainen kaikki perinteiset kliseet ja fraasit sisältävä sepitelmä tällä kertaa.
Jos tämä on niin perinteinen, niin kerro ihmeessä sitten jotain perinteisiä vastauksia. Kiinnostaa kovasti ihmistä, joka elää päivittäin tätä kliseeltä ja sepitelmää.
Ap
Mitäpä jos katsoisit peiliin ja miettisit omaa osuuttasi tilanteeseen?
Vastaan tähän nyt sillä oletuksella että olet vakavissasi, vaikka veikkaankin trollailua.
Luuletko, etten ole miettinyt? En takuulla ole täydellinen puoliso, mutten äkkiä keksi, miten itse olisin tämän aiheuttanut. Omasta mielestäni en ole missään vaiheessa esimerkiksi ominut lapsia vaan koittanut kannustaa isää lasten kanssa olemaan omalla tavallaan (esimerkiksi noita mäkkärikäyntejä en ole hänelle tuominnut vaikken itse näin pieniä sinne veisi). Parisuhdetta ja läheisyyttäkin olen yrittänyt ylläpitää, eli seksittömyys ei voi tällä kertaa olla se syy kotihommista kieltäytymiseen. Työstressiä miehillä varmasti on, siihenkin tarjosin aikoinaan vaihtoehdoksi, että mies olisi voinut jäädä pidemmäksi aikaa pois töistä vanhempain- ja hoitovapaille ja olisin itse parempituloisena ottanut isomman osan kuluista vastatakseni, mutta hän ei halunnut.
Puhumalla tästä olen myös yrittänyt hellästi herätellä miestä, jos olemme jotenkin lipsahtaneet tänne eikä hän ole tajunnut, miten paljon vähemmän hänellä on vastuullaan (ajattelen, että näin saattoi hänelle käydä vahingossa, koska pidin pidemmät perhevapaat ja sinä aikana luonnollisesti ehdin tehdä kotonakin enemmän). En ole siis mielestäni lähtenyt syyttävällä linjalla liikkeelle. En myöskään ajattele, että kotitöiden yms pitäisi mennä aina tasan 50-50. Olisin ihan tyytyväinen 40-60 jakoon tai moneen muuhunkin järjestelyyn. Nykytilanne sen sijaan ottaa aivoon kovasti.
Mun miehestä tuli lastensaannin jälkeen samanlainen. Se on käsittämätöntä! Ennen lapsia meillä oli mm tiskivuorot ja siivottiin aina yhdessä. Jotenkin sinä aikana, kun olin lasten kanssa vauvavapaalla koko homma kääntyi alamäkeen ja paheni vain loppua kohti. Mies tosiaan puuhaili omia juttujaan omissa menoissaan ja kotona ollessaan istui yläkerrassa nojatuolissa tuntikausia puhelinta selaten. Ainoa asia, jonka hoiti, oli pyykinpesu. Ja veikkaan, että senkin siksi että pääsi pyykkitupaan yksin / puhelimensa kanssa ja viipyikin siellä aina pitkään. Minä hoidin kaikki lasten menot ja asiat, siivosin koko asunnon, suunnittelin ja tein ruokaostokset, laitoin aina ruoan, hoidin pihan ja puutarhan täysin kokonaan, tein myös portaiden maalaamiset, ikkunoiden tiivistämiset yms pikkurempat, puhumattakaan kaikesta ns metatyöstä eli mummoille äitienpäiväkukat, lapsille talvivaatteet, asentaja korjaamaan tiskikone...
Erosimme vuosi sitten. Jäin ok-taloomme asumaan lasten kanssa. Tutut kauhistelivat, että kuinkahan pärjään ok-talossa yksin lasten kanssa. Voi kun tietäisivätkin! Paremmin minä nyt pärjään, kun ei ole yhtä perässä hiihtäjää enää taakkana.
En vieläkään oikein tajua, kuinka tuossa kävi noin. Ja kuinka aikuinen täysijärkinen ihminen edes kehtaa käyttäytyä noin?! Itse en kehtaisi istua sohvalla puhelinta selaamassa ja katsoa vierestä, kun puoliso kuskaa lapset harrastuksiin, tulee kaupasta viikko-ostosten kanssa kotiin, ryhtyy kiireellä laittamaan ruokaa ja illalla vielä imuroi... en vaan kehtaisi.
Ota ero. Vetelys vain tartuttaa laiskuutensa lapsiin.
Alue: Aihe vapaa
Sellainen kaikki perinteiset kliseet ja fraasit sisältävä sepitelmä tällä kertaa.