Miten päästä yli epätoivoisesta ihastuksesta?

Vierailija kirjoitti:

Mulla on vähän vastaava tilanne sillä erotuksella, että 20 vuotta nuorempi työkaveri on alkanut pyöriä mielessä jatkuvasti. Meillä synkkaa todella hyvin ja molemmat viihdymme toistemme seurassa. Itse olen sinkku, tästä toisesta osapuolesta en tiedä.

Ajattelen niin, että onhan se aivan ihanaa tuntea jotain, niitä perhosia vatsassa jne. En elättele sen kummempia toiveita, nautin vain täysillä yhteisistä hetkistä. Jos juttu kehittyy pidemmälle, niin tosi kiva, jos taas ei, niin olenpa saanut ainakin mukavia muistoja ja piristystä työpäiviin. 

Hauskaa kuulla ajatuksia vastaavassa tilanteessa olevalta vanhemmalta osapuolelta.  

Mä en vaan osaa nauttia näistä perhosista yhtään ja tunnen itseni ihan hölmöksi. Päätän aina, että hoidan kaikki työasiat sähköisesti hänen kanssaan, mutta sitten en kuitenkaan pysty siihen vaan on päästävä juttelemaan hänen kanssaan ja sitten arvioin, että vihaako hän mua tai onko molemminpuolista.

ap

Vierailija kirjoitti:

Muakin hiillostaa viimevuotinen juttu, josta hyvin tiedän karut faktat. Luonteen nurjat puolet. Välillä en ole tuntenutkaan ihastusta, on ollut muita mielessä. On nytkin, kiva tapailusuhde. 

Meille sopii paremmin ystävyys. Kaipaan siis hänen fyysistä läsnäoloaan. En häiritse,  hänellä on kuuma suhde meneillään. Olkoot onnellinen, ei se ole minulta pois. 

Ensimmäinen mies eron jälkeen ja tärkeä kuitenkin. 

Tunneasiat on sitten vaikeita.

Vierailija kirjoitti:

Mimä olen ikävöinyt nuoruudenrakastani (asuttiinkin jo silloin yhdessä) jo 34v. Hän oli se johon olin ihastunut jo teinistä saakka, halusin vain hänet  en ketään muuta. Suhde ei ollut täydellinen ja hän teki juuri sen mitä aina pelkäsin, eli petti minua ja jätti minut. Tosin olisin joka tapauksessa itsekin lähtenyt. No, sydän ja sieluhan siinä meni ihan palasiksi tavalla joka ei ole koskaan korjaantunut. Tuon eronkin jälkeen tapahtui monta todella merkittävää asiaa minun ja hänen välillä (en voi niitä tässä kirjoittaa). Tuo mies on "kummitellut" mielessäni koko ikäni, välillä painunut enemmän taka-alalle kun olen ollut suhteessa, mutta kun olen elänyt todella paljon ja pitkiä aikoja sinkkuna, hän on kuin satama johon mieli palaa aina. Näen hänestä vieläkin satunnaisedti unia, millon minkäkinlaisia.  Eli mieli ei päästä irti hänestä. Tosin olen itse tainnut ruokkia mieltäni hyvinkin paljon kaikenlaisilla typerillä ajatuksilla s

Kuulostaa traumasidokselta. Ne perhoset ei silloin ole ihastusta vaan kehon stressi reaktio, joka varoittaa vaarasta. 

Vierailija kirjoitti:

Olet ihastunut mielikuvaan / fantasiaan hänestä.

Olet ihastunut potentiaaliin, millainen hän VOISI olla.

Et tunne häntä arjessa, et tiedä, millaista olisi asua saman katon alla sun kanssa, miten hän sua kohtelisi, miten käyttäytyisi.

Tyhjät aukkokohdat täytät siis omalla fantasiallasi hänestä, jotka sopivat sun haluihisi. Hän voi olla tyystin erilainen kuin sun haavekuvissa yhdessä asuessa ja ollessa. Röyhtäilisi, paskoisi, korjaisit likaisia sukkia ja pesisit kalsareita ja muuta mukavaa. Hän ei välttämättä olisi edes mukava luonne tai mukava seurustelukumppanina.

Koska et tunne häntä, niin et voi tietää.

Siksi nää on pahoja. Oot itte luonu ihastuksen, joka ei perustu todellisuuteen vaan fantasiaan, mielikuvaan, haaveisiin. Oot kehittänyt ne tunteet oman pään sisällä, eikä ne perustu siis siihen, että sä tuntisit sen tyypin läpikotaisin ja millaista olisi asua hänen kanssaan ja silti rakastaisit

Oikeastaan kirjoitat auki useimpien ihmisten toiminnan nykyään. Varsinkin naisten piirissä. Ihastutaan siihen omaan fantasiaan kyseisestä ihmisestä

Vierailija kirjoitti:

Täällä liikkuu ihmeellistä porukkaa. Sen kerran kun joku menee ihastumaan, niin kehoitetaan unohtamaan, ajattelemaan siitä pahaa ja todetaan vaan, että kuvittelet vain. Ei ihme, että lapsia ei synny kun kukaan ei ole valmis antamaan Rakkaudelle mahdollisuutta.

Siksi tätä kutsutaankin vauvapalstaksi. Vauvat täällä pääasiassa kirjoittelee.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutustu häneen niin huomaat hänen vikansa ja ihastus haihtuu.

Kukaan ei ole täydellinen, mutta kun löydät sen jonkun joka on omana epätäydellisyytenä täydellinen niin siinä ei tunteet haihdu.

 

Mä en ole koskaan vielä kokenut tuollaista. Alan jo olemaan aikas varma, että tulekaan kokemaan. Vetää surulliseksi.

 

ap

 

Mulla kiikarissa kohta 40v - enkä ole koskaan ollut rakastunut. Ihastuksia ehkä pari, mutta niistäkään mitään tullut. Enää en elättele mitään toiveita omasta perheestä. Tai edes parisuhteesta.

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ap toiselta epätoivoisesti ihastuneelta! Ihan samoja mietteitä itsellä, ja yritän saada ihastuksen loppumaan ajattelemalla juurikin sitä, että se on vaan mun oman pään sisällä luomani mielikuvitushenkilö johon olen ihastunut. Tämän mielikuvan olen sitten vaan sijoittanut kyseisen tyypin fyysiseen olemukseen, koska siinä viehättää jokin - ehkä feromonit, tai ehkä hänen ulkonäkönsä vastaa vaan tarpeeksi hyvin omaa miesihannettani. Juuri mitään en kuitenkaan oikeasti kyseisestä henkilöstä tiedä, paitsi sen seikan, miksi suhde on mahdoton.

Ja todennäköisesti sekin seikka (siis miksi on mahdoton) on ihan itse keksitty...

Vierailija kirjoitti:

Paremmin tutustumisen myötä positiivinen tunne voi myös kasvaa.

On myös AINOA keino, jolla asia ratkeaa. Muuten se jää kalvamaan sielua. Ehkä loppuelämän ajaksi.

Vierailija kirjoitti:

Onko näin, että aina kun oppii tuntemaan ihmisen, niin ihastus haihtuu? Näin näistä vastauksista saa käsityksen. Ihme, että maailassa on yhtään ihmistä joka olisi vielä ihastunut kun on tutustuttu. Ei kai sitten ole. 

Ei nykyään saa ketään vastakkaista sukupuolta edustavaa edes moikata. Sehän ahdistuu. Kun ei tiedä, vaikka olisi psyko kyseessä. Niinhän ne aina on. Siksi ketään ei ole ikinä syntynytkään ja kaikki on vaan valetta.

Vierailija kirjoitti:

Eikö se ihastus lähes aina ala siitä, että ei vielä juurikaan tunneta. Henkilön persoona on yleensä herättänyt sen kiinnostuksen. Onhan se jo paljon. Ei ihmisiä välttämättä tunne läpikotaisin vielä edes 20 vuoden jälkee ja ihmiset myös muuttuu. 

Nykyään saa kenenkään huomiota edes 20 minuutiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ap toiselta epätoivoisesti ihastuneelta! Ihan samoja mietteitä itsellä, ja yritän saada ihastuksen loppumaan ajattelemalla juurikin sitä, että se on vaan mun oman pään sisällä luomani mielikuvitushenkilö johon olen ihastunut. Tämän mielikuvan olen sitten vaan sijoittanut kyseisen tyypin fyysiseen olemukseen, koska siinä viehättää jokin - ehkä feromonit, tai ehkä hänen ulkonäkönsä vastaa vaan tarpeeksi hyvin omaa miesihannettani. Juuri mitään en kuitenkaan oikeasti kyseisestä henkilöstä tiedä, paitsi sen seikan, miksi suhde on mahdoton.

 

Kiitos vertaistuesta. Mulla ongelmaa lisää se, että olen vähän yksinäinen, niin hän pyörii mun päässä koko ajan. Pohdin esim. sitä, että miksi hän ei koskaan kutsu mua nimellä vaan hän tms. vaikka nimeni tietää?

Miksi hän sua kutsuu sitten? Jos kutsuu "kullaksi", on tilanne aika lailla itsestään selvä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paremmin tutustumisen myötä positiivinen tunne voi myös kasvaa.

 

Jep, sitähän en tässä halua. Vaan päästä yli tästä hulluudesta.

 

ap

 

Hienoa! Ihastuit. Nyt yrität kaikin keinoin päästä siitä eroon. Mitäs seuraavaksi? Itkua siitä, ettei kumppania löydy?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on juuri noin helppoa.

 

Toisille on, toisille ei. Esim. toisilla on viikossa suhteen päättymisen jälkeen uusi ja toisella ei koskaan.

Jos et kokeile, jää se kalvamaan loppuelämäksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tsemppiä ap toiselta epätoivoisesti ihastuneelta! Ihan samoja mietteitä itsellä, ja yritän saada ihastuksen loppumaan ajattelemalla juurikin sitä, että se on vaan mun oman pään sisällä luomani mielikuvitushenkilö johon olen ihastunut. Tämän mielikuvan olen sitten vaan sijoittanut kyseisen tyypin fyysiseen olemukseen, koska siinä viehättää jokin - ehkä feromonit, tai ehkä hänen ulkonäkönsä vastaa vaan tarpeeksi hyvin omaa miesihannettani. Juuri mitään en kuitenkaan oikeasti kyseisestä henkilöstä tiedä, paitsi sen seikan, miksi suhde on mahdoton.

 

Kiitos vertaistuesta. Mulla ongelmaa lisää se, että olen vähän yksinäinen, niin hän pyörii mun päässä koko ajan. Pohdin esim. sitä, että miksi hän ei koskaan kutsu mua nimellä vaan hän tms. vaikka nimeni tietää?

Miksi hän sua

Hän käyttää sanaa "hän", osoittaa mua tai nyökkää mua päin tms. Kerran hän on kutsunut mua nimellä ja sen jälkeen meni oudoksi. Ja kuten sanoin, sähköpostit löytää kyllä perille eli nimen hän tietää kyllä.

ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Paremmin tutustumisen myötä positiivinen tunne voi myös kasvaa.

 

Jep, sitähän en tässä halua. Vaan päästä yli tästä hulluudesta.

 

ap

 

Hienoa! Ihastuit. Nyt yrität kaikin keinoin päästä siitä eroon. Mitäs seuraavaksi? Itkua siitä, ettei kumppania löydy?

Olisin ihan onnessani, jos tällä olisi onnistumisen mahdollisuuksia, mutta ei ole. Ja tämä saattaa olla myös yksipuolista. Voi olla, että hän ei välitä musta tippaakaan.

ap

Onko jollain kokemuksia isosta ikäerosta?

Kuvitelmaa vain.

Suihkuta alapäätäsi rankasti ja pitkään.

Ei se edes pystyisi moiseen ilotulitukseen.

Mee vessaan.

Vierailija kirjoitti:

Suihkuta alapäätäsi rankasti ja pitkään.

Ei se edes pystyisi moiseen ilotulitukseen.

Mee vessaan.

Tässäpä mielenkiintoinen neuvo.

20 vuotta on mielestäni vielä ihan ok ikäero. Nyt vaan selvität, onko hän sinkku ja jos on, niin anna palaa.