Miten päästä yli epätoivoisesta ihastuksesta?
Olen nyt reilun vuoden ollut ihastunut itseäni lähes 20 vuotta vanhempaan työkaveriini. Nyt kun näin hänet kuun alussa ensimmäisen kerran loman jälkeen, niin siitä lähtien en ole muuta pystynyt ajattelemaan kuin häntä. En ole ihan varma hänen fiiliksistään, mutta sillä ei ehkä ole edes väliä, koska tästä ei voi ikinä tulla mitään vaikka molemmat vapaita ovatkin. Tarvitsisin apua, miten päästä yli, kun en voi välttää hänen näkemistään ja äänensä kuulemista?
Kommentit (93)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tutustu häneen niin huomaat hänen vikansa ja ihastus haihtuu.
Kukaan ei ole täydellinen, mutta kun löydät sen jonkun joka on omana epätäydellisyytenä täydellinen niin siinä ei tunteet haihdu.
Mä en ole koskaan vielä kokenut tuollaista. Alan jo olemaan aikas varma, että tulekaan kokemaan. Vetää surulliseksi.
ap
Vierailija kirjoitti:
En tiedä. En ymmärrä. En koskaan halua päästä yli.
Hienoa ja parasta olisi, jos löytäisin uuden ihastuksen, mutta tämä viimeinen taisi jäädä viimeiseksi.
Hän löysi lapselleen isän, se en ollut minä. Ok. Näillä menään. Sukuni sammuu.
Ikävaa, että sulle kävi noin.
No ei kai sitä yli haluaisikaan päästä, jos suhteella olisi tulevaisuus. Tässä tapauksessa ei ole ja mun pää on sekaisin ihastuksesta. Haluan ajatella taas selkeästi ja tavata jonkun mulle sopivan.
ap
Realismi on sitä, että pähkäilet että voitko laittaa viestin ihastukselle ja hikoilet viikon verran sen ajatuksen kanssa. Lopulta laitat viestin ja hän ei edes vastaa!! Lukee viestin, mutta ei vastaa.
Sellaista on elämä ihastuneena
Miksi ihastuksesi kohde on epätoivoinen? Oletko tarjonnut apuasi hänelle? Jos olet niin kuinka hän vastasi?
Vierailija kirjoitti:
tuontakia naisten ei pitäisi ylipäätään käydä työpaikoilla joissa on miehiä.
No eiköhän ne ole ne vanhat sedät niitä, jotka touhutipat ja silmät kiiluen nuoria naisia kyylää.
Vierailija kirjoitti:
Täällä liikkuu ihmeellistä porukkaa. Sen kerran kun joku menee ihastumaan, niin kehoitetaan unohtamaan, ajattelemaan siitä pahaa ja todetaan vaan, että kuvittelet vain. Ei ihme, että lapsia ei synny kun kukaan ei ole valmis antamaan Rakkaudelle mahdollisuutta.
Niin, no rikkinäisiä ihmisiä on jo niin paljon, että itsensä suojeleminen ei ole pahasta, josta siis tässä tapauksessa on kyse. Muuten pisteet rakkaudelle.
No, mä olen ihastunut 20- vuotta nuorempaan työkaveriini, mutta en ole epätoivoinen. Olen naimisissa, joten esteitä on siten kaksi. Nautin vain tästä ihastumisen tunteestani. Tuo ryöpäiviini todella ihanaa potkua.
Jos joku teini-ikäinen työharjoittelija ihastuisi suhun niin ettei pysty oikein olemaankaan ja kirjoittelisi samoin, mitä tunteita heräisi?
Mee kydymään, että pantaisko töitten jälkeen. Siinähän se selviää, kannattaako kuolata sen perään.
Tsemppiä ap toiselta epätoivoisesti ihastuneelta! Ihan samoja mietteitä itsellä, ja yritän saada ihastuksen loppumaan ajattelemalla juurikin sitä, että se on vaan mun oman pään sisällä luomani mielikuvitushenkilö johon olen ihastunut. Tämän mielikuvan olen sitten vaan sijoittanut kyseisen tyypin fyysiseen olemukseen, koska siinä viehättää jokin - ehkä feromonit, tai ehkä hänen ulkonäkönsä vastaa vaan tarpeeksi hyvin omaa miesihannettani. Juuri mitään en kuitenkaan oikeasti kyseisestä henkilöstä tiedä, paitsi sen seikan, miksi suhde on mahdoton.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
tuontakia naisten ei pitäisi ylipäätään käydä työpaikoilla joissa on miehiä.
Juu, täähän se on. :D
Jep. Aina on joku nuori kolli naukumassa jalkojen juuressa ja joutuu komentamaan töihin.
Vierailija kirjoitti:
Olet ihastunut mielikuvaan / fantasiaan hänestä.
Olet ihastunut potentiaaliin, millainen hän VOISI olla.
Et tunne häntä arjessa, et tiedä, millaista olisi asua saman katon alla sun kanssa, miten hän sua kohtelisi, miten käyttäytyisi.
Tyhjät aukkokohdat täytät siis omalla fantasiallasi hänestä, jotka sopivat sun haluihisi. Hän voi olla tyystin erilainen kuin sun haavekuvissa yhdessä asuessa ja ollessa. Röyhtäilisi, paskoisi, korjaisit likaisia sukkia ja pesisit kalsareita ja muuta mukavaa. Hän ei välttämättä olisi edes mukava luonne tai mukava seurustelukumppanina.
Koska et tunne häntä, niin et voi tietää.
Siksi nää on pahoja. Oot itte luonu ihastuksen, joka ei perustu todellisuuteen vaan fantasiaan, mielikuvaan, haaveisiin. Oot kehittänyt ne tunteet oman pään sisällä, eikä ne perustu siis siihen, että sä tuntisit sen tyypin läpikotaisin ja millaista olisi asua hänen kanssaan ja silti rakastaisit
No ei kenenkään ihastus lopu mihinkään paskaisiin sukkiin.
Paremmin tutustumisen myötä positiivinen tunne voi myös kasvaa.
Vierailija kirjoitti:
Olet ihastunut mielikuvaan / fantasiaan hänestä.
Olet ihastunut potentiaaliin, millainen hän VOISI olla.
Et tunne häntä arjessa, et tiedä, millaista olisi asua saman katon alla sun kanssa, miten hän sua kohtelisi, miten käyttäytyisi.
Tyhjät aukkokohdat täytät siis omalla fantasiallasi hänestä, jotka sopivat sun haluihisi. Hän voi olla tyystin erilainen kuin sun haavekuvissa yhdessä asuessa ja ollessa. Röyhtäilisi, paskoisi, korjaisit likaisia sukkia ja pesisit kalsareita ja muuta mukavaa. Hän ei välttämättä olisi edes mukava luonne tai mukava seurustelukumppanina.
Koska et tunne häntä, niin et voi tietää.
Siksi nää on pahoja. Oot itte luonu ihastuksen, joka ei perustu todellisuuteen vaan fantasiaan, mielikuvaan, haaveisiin. Oot kehittänyt ne tunteet oman pään sisällä, eikä ne perustu siis siihen, että sä tuntisit sen tyypin läpikotaisin ja millaista olisi asua hänen kanssaan ja silti rakastaisit
Mistä tiedät, että ap täyttää jotain aukkokohtia mielikuvituksella? Ehkä on vain ihastunut siihen mitä tietää. Ei keneltäkään voi enempää vaatia. Vai pitäisikö ap:n mennä asumaan hänen kanssaan.
Onko näin, että aina kun oppii tuntemaan ihmisen, niin ihastus haihtuu? Näin näistä vastauksista saa käsityksen. Ihme, että maailassa on yhtään ihmistä joka olisi vielä ihastunut kun on tutustuttu. Ei kai sitten ole.
Vierailija kirjoitti:
Jos joku teini-ikäinen työharjoittelija ihastuisi suhun niin ettei pysty oikein olemaankaan ja kirjoittelisi samoin, mitä tunteita heräisi?
Voisin minä pusutella. Mitäs kamalaa siinä olisi.
Eikö se ihastus lähes aina ala siitä, että ei vielä juurikaan tunneta. Henkilön persoona on yleensä herättänyt sen kiinnostuksen. Onhan se jo paljon. Ei ihmisiä välttämättä tunne läpikotaisin vielä edes 20 vuoden jälkee ja ihmiset myös muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä ap toiselta epätoivoisesti ihastuneelta! Ihan samoja mietteitä itsellä, ja yritän saada ihastuksen loppumaan ajattelemalla juurikin sitä, että se on vaan mun oman pään sisällä luomani mielikuvitushenkilö johon olen ihastunut. Tämän mielikuvan olen sitten vaan sijoittanut kyseisen tyypin fyysiseen olemukseen, koska siinä viehättää jokin - ehkä feromonit, tai ehkä hänen ulkonäkönsä vastaa vaan tarpeeksi hyvin omaa miesihannettani. Juuri mitään en kuitenkaan oikeasti kyseisestä henkilöstä tiedä, paitsi sen seikan, miksi suhde on mahdoton.
Kiitos vertaistuesta. Mulla ongelmaa lisää se, että olen vähän yksinäinen, niin hän pyörii mun päässä koko ajan. Pohdin esim. sitä, että miksi hän ei koskaan kutsu mua nimellä vaan hän tms. vaikka nimeni tietää?
Minulla kävi nuorena noin ja tyyppihän osoittautui lopulta aivan hirveäksi.