Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
30+ nainen, haittaako miehen kokemattomuus?
11.08.2024 |
Olen seksin ja seurustelun suhteen kokematon yli 30v mies ja olen huomannut, että tapailujutut kaatuvat aina siinä kohdassa, kun tulee puhe kokemattomuudestani. En siis mainosta sitä mutta olen tietysti rehellinen, jos ja kun nainen asian puheeksi ottaa. Toki kyseessä voi olla ajallinen sattuma, mutta olisi kiva saada kommentteja täältä. Eli haittaako miehen kokemattomuus ja jos haittaa niin miksi?
Kommentit (136)
Vierailija kirjoitti: Jos olisitte sinkkuja, ja olisi kyse pelkästä seksistä, lähtisittekö opettamaan?
Minä nautin seksistä rakkaussuhteessa todella paljon enemmän kuin ilman rakkautta. Jos mies on teknisesti äärimmäisen taitava ja kärsivällinen niin olen nauttinut myös ilman, mutta nämä tilanteet ovat harvinaisia.
Jos kuvittelen että olisin sellainen helpommin nauttiva tapaus (jollaisia pieni osa naisista on) niin sitten voisin hyvin lähteä opettamaankin. :)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaikka itse olen "vasta" 26-vuotias mies, niin tulen hyvin todennäköisesti olemaan ap muutaman vuoden kuluttua. Sosiaaliset taidot on aika huonot ja lievää autismia. Keskustelualoitukset kenen tahansa kanssa jäävät kiusalliseen "hyvä ilma tänään", jonka jälkeen en tiedä mitä sanoa. Seksi tuntemattoman kanssa aina tuntunut oudolle, joten sellaisista ei ole kokemusta. En ole ikinä edes suudellut.
En oikeastaan tiedä haluanko seurustella ylipäätään, kun sellaisesta ei ole kokemusta. Itsevarmuus on huono jo muutenkin. Sellaisessa ihmisessä on pakko olla vikaa, jos kukaan ei ole kelpuuttanut, vaikka näin asia ei tietenkään aina ole. Monella taitaa kuitenkin herätä kysymysmerkkejä silti.
Vierailija kirjoitti:
Ajatellaan että etsit paria vuorikiipeilyharrastukseen ja olet itse kiivennyt jo kerran Mount Everestille. Löydät vuorikiipeilijöiden sovelluksesta sopivan oloisen, ikäisesi henkilön ja menette kahville juttelemaan lisää aiheesta. Miltä tuntuisi jos ko. henkilö sitten kertoo että hän tykkää kyllä tosi paljon vuorikiipeilystä mutta ei ole vain vielä käytännössä aloittanut harrastusta. Harkitsee kuitenkin vakavasti ensimmäisten välineiden hankintaa.
Tai toinen vaihtoehto: Kerrot omista aiemmista kokemuksistasi ja selostat minkälaisia tavoitteita sinulla olisi seuraavalle reissulle. Kysyt seuralaiselta missä hän on viimeksi käynyt kiipeilemässä ja minkälainen kokemus oli. Hän sanoo että ei halua puhua aiheesta, koska se on jo menneisyydessä eikä menneisyydellä pitäisi olla mitään merkitystä. Hän kertoo lisäksi pitävänsä aihetta tylsänä ja ihmettelee miksi tenttaat häntä.
Tai: Kerrot viimeisimmästä matkastasi ja toine
Osuvampi vertaus olisi, että kun olisit kiinnostunut kiipeilystä ja harkitsisit sen aloittamista, niin sinua tentattaisiin kaikista aikaisemmista harrastuksistasi, joita et halua koskaan enää harrastaa ja joiden harrastamista ehkä kadut.
Vierailija kirjoitti:
Vaikka itse olen "vasta" 26-vuotias mies, niin tulen hyvin todennäköisesti olemaan ap muutaman vuoden kuluttua. Sosiaaliset taidot on aika huonot ja lievää autismia. Keskustelualoitukset kenen tahansa kanssa jäävät kiusalliseen "hyvä ilma tänään", jonka jälkeen en tiedä mitä sanoa. Seksi tuntemattoman kanssa aina tuntunut oudolle, joten sellaisista ei ole kokemusta. En ole ikinä edes suudellut.
En oikeastaan tiedä haluanko seurustella ylipäätään, kun sellaisesta ei ole kokemusta. Itsevarmuus on huono jo muutenkin. Sellaisessa ihmisessä on pakko olla vikaa, jos kukaan ei ole kelpuuttanut, vaikka näin asia ei tietenkään aina ole. Monella taitaa kuitenkin herätä kysymysmerkkejä silti.
Siinä mielessä samoja mietteitä, että koska seurusteluhistoriaa ei ole, niin en tiedä haluanko loppupeleissä parisuhdetta. Mutta jos haluan jonkinlaisen suhteen, niin sitten "vakavan", eli ei mitään yy-juttuja. Ja tässä kohtaa tulee ongelma: ei kukaan 30+ vakavaa suhdetta etsivä mies halua naista, joka ensin haluaa katsella onko seurustelu ylipäänsä oma juttu vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Ajatellaan että etsit paria vuorikiipeilyharrastukseen ja olet itse kiivennyt jo kerran Mount Everestille. Löydät vuorikiipeilijöiden sovelluksesta sopivan oloisen, ikäisesi henkilön ja menette kahville juttelemaan lisää aiheesta. Miltä tuntuisi jos ko. henkilö sitten kertoo että hän tykkää kyllä tosi paljon vuorikiipeilystä mutta ei ole vain vielä käytännössä aloittanut harrastusta. Harkitsee kuitenkin vakavasti ensimmäisten välineiden hankintaa.
Tai toinen vaihtoehto: Kerrot omista aiemmista kokemuksistasi ja selostat minkälaisia tavoitteita sinulla olisi seuraavalle reissulle. Kysyt seuralaiselta missä hän on viimeksi käynyt kiipeilemässä ja minkälainen kokemus oli. Hän sanoo että ei halua puhua aiheesta, koska se on jo menneisyydessä eikä menneisyydellä pitäisi olla mitään merkitystä. Hän kertoo lisäksi pitävänsä aihetta tylsänä ja ihmettelee miksi tenttaat häntä.
Tai: Kerrot viimeisimmästä matkastasi ja toine
Tuo nyt on vähän eri asia, koska vuorikiipeilyssä se oleellisin juttu on kiipeily itsessään, eikä niinkään se kenen kanssa sitä harrastaa. Parisuhteessa on päinvastoin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Osuvampi vertaus olisi, että kun olisit kiinnostunut kiipeilystä ja harkitsisit sen aloittamista, niin sinua tentattaisiin kaikista aikaisemmista harrastuksistasi, joita et halua koskaan enää harrastaa ja joiden harrastamista ehkä kadut.
Kyllä noista harrastuksista kannattaisi todellakin kertoa, varsinkin jos keskustelukumppanilla on kokemusta vuorikiipeilystä. Hän saattaa pystyä heti sanomaan että et tykkäisi vuorikiipeilystä koska siinä on paljon samaa kuin harrastuksessa X jota kadut. Ehkä hän osaisi myös ehdottaa toista lajia josta luultavasti tykkäisit enemmän.
Keskustelun myötä tulisitte yhteistuumin siihen tulokseen, että et olisi hänelle sopiva pari vuorikiipeilyyn. Sinä voit tämän jälkeen etsiä toisen aloittelijan pariksi jos edelleen haluat kokeilla vuorikiipeilyä, tai voit vaihtaa kohdeharrastusta sopivammaksi ja etsiä paria siihen. Ja toinen osapuoli pääsee etsimään kokenutta kiipeilijää parikseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minusta olisi ärsyttävää, jos tapailumies alkaisi tentata minua vanhoista suhteista, joista olen päässyt jo yli. Kun ne eivät kiinnosta enää minua itseäni, niin ei niiden pitäisi muitakaan kiinnostaa. On ikävystyttävää keskustella ihmisistä, jotka ovat joskus olleet tärkeitä, mutta joista en välttämättä edes pidä enää.
Monet tekevät sen virheen, että vetävät liian pitkälle meneviä johtopäätöksiä jostain tuollaisista yksittäisistä asioista, kuten vaikka siitä ettei toinen suostu puhumaan eksistään. Sitten oletetaan jotain, mikä ei pidä paikkaansa.
Olen eri, mutta ei sillä ainakaan mulle ole hirveästi väliä miksi toinen ei suostu puhumaan menneisyydestään. Saa rauhassa jatkaa puhumattomuuttaan jonkun toisen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Osuvampi vertaus olisi, että kun olisit kiinnostunut kiipeilystä ja harkitsisit sen aloittamista, niin sinua tentattaisiin kaikista aikaisemmista harrastuksistasi, joita et halua koskaan enää harrastaa ja joiden harrastamista ehkä kadut.
Kyllä noista harrastuksista kannattaisi todellakin kertoa, varsinkin jos keskustelukumppanilla on kokemusta vuorikiipeilystä. Hän saattaa pystyä heti sanomaan että et tykkäisi vuorikiipeilystä koska siinä on paljon samaa kuin harrastuksessa X jota kadut. Ehkä hän osaisi myös ehdottaa toista lajia josta luultavasti tykkäisit enemmän.
Keskustelun myötä tulisitte yhteistuumin siihen tulokseen, että et olisi hänelle sopiva pari vuorikiipeilyyn. Sinä voit tämän jälkeen etsiä toisen aloittelijan pariksi jos edelleen haluat kokeilla vuorikiipeilyä, tai voit vaihtaa kohdeharrastusta sopivammaksi ja etsiä paria siihen. J
En oikein ymmärrä mitä tarkoitat. Tässä jälkimmäisessä vertauksessahan, jota kommentoit, vuorikiipeily on se uusi treffikumppani ja vanhat harrastukset edustavat niitä eksiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ajatellaan että etsit paria vuorikiipeilyharrastukseen ja olet itse kiivennyt jo kerran Mount Everestille. Löydät vuorikiipeilijöiden sovelluksesta sopivan oloisen, ikäisesi henkilön ja menette kahville juttelemaan lisää aiheesta. Miltä tuntuisi jos ko. henkilö sitten kertoo että hän tykkää kyllä tosi paljon vuorikiipeilystä mutta ei ole vain vielä käytännössä aloittanut harrastusta. Harkitsee kuitenkin vakavasti ensimmäisten välineiden hankintaa.
Tai toinen vaihtoehto: Kerrot omista aiemmista kokemuksistasi ja selostat minkälaisia tavoitteita sinulla olisi seuraavalle reissulle. Kysyt seuralaiselta missä hän on viimeksi käynyt kiipeilemässä ja minkälainen kokemus oli. Hän sanoo että ei halua puhua aiheesta, koska se on jo menneisyydessä eikä menneisyydellä pitäisi olla mitään merkitystä. Hän kertoo lisäksi pitävänsä aihetta tylsänä ja ihmettelee miksi tenttaat häntä.
Tai: Kerrot viimeisimmästä matkastasi ja toine
Tästä vertauksesta sain kyllä hyvät naurut. Ai että mikä aivojumppaa ja yliajattelua...
Vierailija kirjoitti:
Tuo nyt on vähän eri asia, koska vuorikiipeilyssä se oleellisin juttu on kiipeily itsessään, eikä niinkään se kenen kanssa sitä harrastaa. Parisuhteessa on päinvastoin.
En usko että kovin moni lähtisi kiipeilyreissulle sellaisen parin kanssa jonka kanssa ei tule toimeen. Kyllä siinä joutuu todella vakaasti luottamaan toiseen ja suoriutumisessa auttaa jos toiselta saa tukea myös henkisesti. Kokemus on jo muutenkin niin rankka että siihen päälle vielä ikävän ihmisen aiheuttama stressi vaikuttaisi todella paljon koko harrastuksen mielekkyyteen.
Siinä mielessä kommentissasi on totuuden siemen, että osa ihmisistä varmaan suhtautuu parisuhteisiin melko välinpitämättömästi. Suhdetta ei nähdä yhteisenä pitkänä projektina jossa tulee vastaan suuriakin haasteita, joista halutaan selviytyä eroamatta ja joista selviytyminen vaatii erilaisia taitoja ja oikeanlaista asennetta. Osalle parisuhde on varmaan sellainen hengailujuttu jonka pääasiallinen tarkoitus on harrastaa seksiä sen aikaa kuin se sattuu huvittamaan. Jos ongelmia tulee, erotaan ja etsitään uusi kevyt ja ongelmaton suhde tilalle. Ymmärrän miksi tällainen ihminen ei näe järkeä keskustella entisistä suhteista ja miksi niillä ei ajatella olevan merkitystä. Itse en haluaisi tällaista kevytsuhteilijaa kumppaniksi ja siksi keskustelen ns. oikeista asioista jo ensimmäisellä tapaamisella. Mutta kaksi samanlaista kevytsuhteilijaa varmaan sopii keskenään suhteeseen ihan hyvin!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei. Haittaako 30+ naisen?
Ei haittaa T: Ei täysin kokematon M34
Minua haittaisi, mutta en myöskään halua parisuhdetta.
Kokemuksen puutetta voi joka tapauksessa paikata sillä, että kuuntelee ja kommunikoi, ja opettelee lukemaan toisen reaktioita. Mieti minkälainen kosketus tuntuu hyvältä. Muista myös, että naisilla sukuelinten alue on usein herkempi kuin miehillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä mitä tarkoitat. Tässä jälkimmäisessä vertauksessahan, jota kommentoit, vuorikiipeily on se uusi treffikumppani ja vanhat harrastukset edustavat niitä eksiä.
Toisin sanoen näet parisuhdekumppanin staattisena "kohteena" johon sinun olemisesi ja toimintasi kohdistuu etkä niinkään kanssasi tasavertaisena ihmisenä, jolla on omat toiveensa, haaveensa ja oma persoonallisuutensa kuten sinullakin. Tällainen tapa hahmottaa ihmissuhteita on kokemattomille tyypillistä.
Kun saat lisää kokemusta, opit lopulta että jokainen suhde on dynaaminen, kahden ihmisen välillä muodostuva prosessi. Sen prosessin hallitseminen niin että molemmat osapuolet kokevat sen parantavan elämäänsä on taitolaji. Tärkeä edellytys onnistumiselle on se, että jakaa toiselle avoimesti paikkansapitävää tietoa itsestään ja ottaa kiinnostuneesti vastaan tietoa jota toinen jakaa itsestään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä mitä tarkoitat. Tässä jälkimmäisessä vertauksessahan, jota kommentoit, vuorikiipeily on se uusi treffikumppani ja vanhat harrastukset edustavat niitä eksiä.
Toisin sanoen näet parisuhdekumppanin staattisena "kohteena" johon sinun olemisesi ja toimintasi kohdistuu etkä niinkään kanssasi tasavertaisena ihmisenä, jolla on omat toiveensa, haaveensa ja oma persoonallisuutensa kuten sinullakin. Tällainen tapa hahmottaa ihmissuhteita on kokemattomille tyypillistä.
Kun saat lisää kokemusta, opit lopulta että jokainen suhde on dynaaminen, kahden ihmisen välillä muodostuva prosessi. Sen prosessin hallitseminen niin että molemmat osapuolet kokevat sen parantavan elämäänsä on taitolaji. Tärkeä edellytys onnistumiselle on se, että jakaa toiselle avoimesti paikkansapitävää tietoa itsestään ja ottaa kiinnostuneesti vastaan ti
Eihän tuo liity mitenkään siihen mitä kirjoitin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuo nyt on vähän eri asia, koska vuorikiipeilyssä se oleellisin juttu on kiipeily itsessään, eikä niinkään se kenen kanssa sitä harrastaa. Parisuhteessa on päinvastoin.
En usko että kovin moni lähtisi kiipeilyreissulle sellaisen parin kanssa jonka kanssa ei tule toimeen. Kyllä siinä joutuu todella vakaasti luottamaan toiseen ja suoriutumisessa auttaa jos toiselta saa tukea myös henkisesti. Kokemus on jo muutenkin niin rankka että siihen päälle vielä ikävän ihmisen aiheuttama stressi vaikuttaisi todella paljon koko harrastuksen mielekkyyteen.
Siinä mielessä kommentissasi on totuuden siemen, että osa ihmisistä varmaan suhtautuu parisuhteisiin melko välinpitämättömästi. Suhdetta ei nähdä yhteisenä pitkänä projektina jossa tulee vastaan suuriakin haasteita, joista halutaan selviytyä eroamatta ja joista selviytymin
Ei se varmasti ole ihan sama kenen kanssa kiipeilee, mutta varmasti potentiaalisia kiipeilykumppaneita on kuitenkin pilvin pimein, eikä kukaan varmaan ajattele että vain joku tietty ihminen kelpaa siihen tarkoitukseen. Kun kiipeily on siinä se juttu ja kumppani on vain joku jota tarvitaan siihen, että kiipeily olisi helpompaa. Kun taas parisuhteessa tärkeää on se ihminen eikä ole niin kauhean oleellista mitä hänen kanssaan yhdessä tehdään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En oikein ymmärrä mitä tarkoitat. Tässä jälkimmäisessä vertauksessahan, jota kommentoit, vuorikiipeily on se uusi treffikumppani ja vanhat harrastukset edustavat niitä eksiä.
Toisin sanoen näet parisuhdekumppanin staattisena "kohteena" johon sinun olemisesi ja toimintasi kohdistuu etkä niinkään kanssasi tasavertaisena ihmisenä, jolla on omat toiveensa, haaveensa ja oma persoonallisuutensa kuten sinullakin. Tällainen tapa hahmottaa ihmissuhteita on kokemattomille tyypillistä.
Kun saat lisää kokemusta, opit lopulta että jokainen suhde on dynaaminen, kahden ihmisen välillä muodostuva prosessi. Sen prosessin hallitseminen niin että molemmat osapuolet kokevat sen parantavan elämäänsä on taitolaji. Tärkeä edellytys onnistumiselle on se, että jakaa toiselle avoimesti paikkansapitävää tietoa itsestään ja ottaa kiinnostuneesti vastaan ti
Mistä sinä tiedät miten kokeneita muut ovat?
Vierailija kirjoitti:
Vaikka itse olen "vasta" 26-vuotias mies, niin tulen hyvin todennäköisesti olemaan ap muutaman vuoden kuluttua. Sosiaaliset taidot on aika huonot ja lievää autismia. Keskustelualoitukset kenen tahansa kanssa jäävät kiusalliseen "hyvä ilma tänään", jonka jälkeen en tiedä mitä sanoa. Seksi tuntemattoman kanssa aina tuntunut oudolle, joten sellaisista ei ole kokemusta. En ole ikinä edes suudellut.
En oikeastaan tiedä haluanko seurustella ylipäätään, kun sellaisesta ei ole kokemusta. Itsevarmuus on huono jo muutenkin. Sellaisessa ihmisessä on pakko olla vikaa, jos kukaan ei ole kelpuuttanut, vaikka näin asia ei tietenkään aina ole. Monella taitaa kuitenkin herätä kysymysmerkkejä silti.
Minä tahtoisin kyllä tutustua sinuun. Sitten en olisi tuntematon, haluaisin antaa ensimmäisen seksikokemuksen sinulle.
Vallalla tuntuu olevan hyvin erikoisia näkemyksiä ihmissuhteista ja seksistä. Jälkimmäinen vaikuttaa olevan isolle osalle kuin sukkien vaihtamista tai harrastus, jossa voi kehittyä paremmaksi.
Kahden ihmisen välinen aito rakkaus ei tule etsimällä tai tekemällä. Toista pitää luonnostaan arvostaa ja kunnioittaa. Ja sitten pitää valita, että halua olla tämän ihmisen kanssa ja selvittää mahdolliset haasteet. Ihmiset ei ole kertakäyttötavaraa. Toki tällaisen ihmissuhteen löytämiseksi tarvii myös viisautta ja itsetuntemusta, joita ei tässä ajassa ihmisillä useinkaan ole.
Ja seksistä.. Kyllä se aika luonnostaan tulee, sitä ei tarvi opetella kuten pyörällä ajamista. En ymmärrä yhtään mistä ihmiset puhuu, kun puhutaan toisen opettamisesta. Kamala näkökulma. Silloin puhutaan mekaanisesta himoamisesta ja panemisesta, ei rakastelusta.
Olisipa joku kertonut nämä asiat nuoremmalle itselleni niin ei olisi tarvinut itse opetella. Kolmen miehen kokemuksella toivoisin olevani neitsyt. Seuraava kerta jää avioliittoon, jos sellainen joskus tulee tapahtumaan. Suhde toiseen ihmiseen on niin paljon muutakin kuin seksiä - ennenkaikkea kaikkea muuta. Seksin pohjalle ei voi rakentaa suhdetta. Sen harrastaminen tuo valheellisen kuvan läheisyydestä.
Kokemattomuus ei siis todellakaan haittaa, jos tuntee itsensä ja tietää mitä haluaa. Jos ei ole saanut mallia hyvästä parisuhteesta, voi olla haastavaa - tai sitten ei, jos kuitenkin voi itsensä kanssa hyvin ja osaa ottaa muut ihmiset huomioon. Alun tapailun aikana onkin tärkeä olla avoin ja realistinen sen suhteen mitä kaipaa.
N31
Alue: Aihe vapaa
Ajatellaan että etsit paria vuorikiipeilyharrastukseen ja olet itse kiivennyt jo kerran Mount Everestille. Löydät vuorikiipeilijöiden sovelluksesta sopivan oloisen, ikäisesi henkilön ja menette kahville juttelemaan lisää aiheesta. Miltä tuntuisi jos ko. henkilö sitten kertoo että hän tykkää kyllä tosi paljon vuorikiipeilystä mutta ei ole vain vielä käytännössä aloittanut harrastusta. Harkitsee kuitenkin vakavasti ensimmäisten välineiden hankintaa.
Tai toinen vaihtoehto: Kerrot omista aiemmista kokemuksistasi ja selostat minkälaisia tavoitteita sinulla olisi seuraavalle reissulle. Kysyt seuralaiselta missä hän on viimeksi käynyt kiipeilemässä ja minkälainen kokemus oli. Hän sanoo että ei halua puhua aiheesta, koska se on jo menneisyydessä eikä menneisyydellä pitäisi olla mitään merkitystä. Hän kertoo lisäksi pitävänsä aihetta tylsänä ja ihmettelee miksi tenttaat häntä.
Tai: Kerrot viimeisimmästä matkastasi ja toinen sanoo: "Minäkin olin viimeksi Everestillä!" Kerrot nousun aikana kohtaamastasi haasteesta. "Minullekin kävi juuri samoin!" Sitten kerrot miten selvisit tilanteesta ja toinen on totta kai toiminut juuri samoin. Jne.
Vielä yksi esimerkki: Kerrot kokemuksistasi ja toinen sanoo "Aha". Ja alkaa sitten puhua omasta lempiväristään.
Varmaan jokainen ymmärtää että mikään näistä tyypeistä ei ole harkitsemisen arvoinen kumppani vuorikiipeilyyn.