Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako tinkiä "vaatimuksista" parisuhteessa?
10.08.2024 |
Olen 34v korkeasti koulutettu nainen. Olen etsinyt miestä, joka
1. Kykenee ja on halukas syvälliseen, älylliseen, pohdiskelevaan keskusteluun - koska olen itse tällainen ja ajattelen, että syvälliset keskustelut yhdistävät
2. Omaa joko korkeahkon koulutuksen TAI muuten hyvän yleissivistyksen - koska nämä toteutuu itsessäni ja ajattelen, että sama sivistyksen taso yhdistää
3. Tuntuu itsestäni puoleensavetävältä. Minun kohdallani tarkoittaa, että mies on perinteisen miehekäs ja raavas - koska seksuaalinen kemia edellytys mm toimivalle seksielämälle
4. On jossain määrin nöyrä, ei k*sipäinen ja täynnä itseään, ymmärtää empaattisesti erilaisia ihmiskohtaloita - ei kaivanne selitystä
Ongelmahan on sitten se, että:
Miehet, joissa 1. toteutuu, ovat usein itselleni hieman liian herkkiä ja feminiinisiä - heissä 3. ei kohdallani toteudu.
Miehet, joissa 2. toteutuu, ovat usein melko täynnä itseään: heissä 4. ei toteudu. Etenkin jos ovat korkeasti koulutettuja.
Jos 3. toteutuu, vähintään yksi 1., 2. ja 4:stä jää yleensä puuttumaan. Usein monikin noista.
Jos 4. toteutuu, jää 2. tai 3. yleensä puuttumaan.
Eli kaikkia toiveitani täyttävää miestä ei tunnu löytyvän vuosien etsimisestä huolimatta. Ja kysymys kuuluu: pitäisikö osasta toiveista luopua?
Olen ajatellut, että loppujen lopuksi parisuhteessa 3. ja 4. ovat minulle tärkeimpiä. Ilman vetovoimaa (3) suhdetta ei kerta kaikkiaan voi syntyä, jää ystävyyden tasolle. K*sipään kanssa taas en alkaisi millekään, oli mikä oli (4).
Olen nyt tavannut tällaisen miehen, jossa 3 ja 4 toteutuu: Miehekäs ja raavas, empaattinen ja nöyrä.
Mutta miehellä ei juurikaan ole yleissivistystä, ei osaa kieliä, ei ole missään määrin kiinnostunut syvällisistä asioista. On miehisessä, suorittavassa ammatissa.
Tällä hetkellä tuntuu, että nuo asiat ei yhtään haittaa. En halua jäädä yksin, ja olen valmis joustamaan näistä muutamista asioista. Olen valmis rakastamaan miestä sellaisena, kuin tämä on.
Mitä sanotte, kuulostaako järkevältä, vai olenko tekemässä virheen? Alkaako 1. ja 2. puuttuminen myöhemmin risoa, vaikka tällä hetkellä tuntuu että ei ne nyt maata kaatavia asioita ole? Tunnenko itseni lopulta yksinäiseksi suhteessa?
Kokemuksia?
Kommentit (383)
Mitäpä jos tunkisit sen vaatimuslistan mustaan aukkoon ja etsisit ihmisen, joka tuntuu oikealta vikoineen kaikkineen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onpa typerä kysymys. Kuinka kukaan voi tietää tätä jonkun toisen puolesta?
Riippuu ihan sinusta. Et ole niin ainutlaatuinen kuin luulet. Et todellakaan pysty tarjoamaan itse sitä kaikkea mitä vaadit puolisoltasi.
Taidat olla frigidi etkä siksi löydä miestä. Siihen voi auttaa testosteronihoito.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ap, onko ongelmasi siis se, että löydät kyllä tuollaisia miehiä, mutta nämä miehet eivät ole halunneet sinua?
Vai onko ongelmasi enemmän se, että haluamasi kaltaisia miehiä ei edes tule sinua vastaan ollenkaan?
Varmaan loppujen lopuksi molemmat.
Siis tuntuu, ettei tällaisia miehiä oikeasti juurikaan ole, ei ainakaan vapaina, ei ainakaan tässä iässä. Useimmat ovat pariutuneet nuorina, eivätkä ole niitä todennäköisimpiä ihmisiä eroamaan ja näin vapautumaan uusiksi deittimarkkinoille.
Jos joku tällainen syystä tai toisesta on vielä kolmikymppisenä vapaana, niin voi valita käytännössä kenet tahansa. Ja todennäköisesti valitsee jonkun yhtä älykkään, empaattisen ja kivan - mutta paljon kauniimman naisen kuin minä. Koska voi. Ihan ymmärrettävästi.
Näin on vaikka mies ei olisi ulkonäöltään yhtä tasokas kuin tämä n
Ok. No kun kerran itsekin olet sitä mieltä että tuollaisia miehiä ei käytännössä ole edes olemassa, niin eikö tämä keskustelu ole siinä mielessä aika turha? Tarkoitan, että onhan se nyt aika vaikeaa saada mies, jota ei kirjaimellisesti ole edes olemassa...
Vierailija kirjoitti:
En jaksa lukea koko ketjua, joten tämä on jo varmaan sanottu. Mutta itse unohtaisin nuo henkevät ja syvälliset keskustelut. Ensinnäkin miehet ovat verbaalisesti vähemmän lahjakkaita kuin naiset. Miehillä on suppeampi sanavarasto, eivätkä miehet osaa ilmaista kaikkia tunnepuolen nyansseja verbaalisesti yhtä hyvin kuin naiset. Toisekseen edes älykkäät miehet eivät yleensä ole niin innokkaita käymään niitä syvällisiä keskusteluja tai parantamaan maailmaa naisystävän/vaimon kanssa, vaikka heillä sinänsä olisikin kyky analysoida asioita tai olisi paljon tietämystä. Voit lisäksi saada ihan suht älykkään miehen, vaikka mies ei olisikaan hankkinut maisterin papereita.
Kolmanneksi kannattaa tiedostaa, että edes älykkäät miehet eivät arvosta naisen älykkyyttä yhtä paljon kuin älykäs nainen arvostaa miehen älykkyyttä. Nainen kokee, että keskusteluilla luodaan yhteys kumppaniin, mies taas kokee, että fyysinen läheisyys on se, mikä lähe
Hyviä pointteja. Käytätkö nämä älykkäämmät ja verbaalisesti riittävän taitavat miehet syvällisiä keskusteluja kenenkään kanssa? Jos käyvät niin kenen? Siis lisäkysymyksiä tuohon että he harvemmin oman vaimon kanssa keskustelevat silloinkaan kun kykenisivät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä todella masentavaa lukea, kuinka niin monen mielestä sivistyneisyys, keskustelutaito ja empaattisuus ovat korkeita ja liiallisia kriteerejä. Tiedostan kyllä, että minulla kävi tuuri kun löysin omani niin nuorena, mutta eivät kai aloittajan vaatimukset sentään kohtuuttomia ole?
Minä taas ihastun ja se on siinä. Mitään kriteerejä en ole koskaan miettinyt.
Yleensä ihastun mukaviin, fiksuihin ja kivannäköisiin ihmisiin. Kaikenlainen kusipäisyys ja ylimielisyys inhottaa.
Ok. Minä en ihastu kovinkaan helposti, siihen menee kuukausia tai vuosia. Enkä siltikään koe, että ihastuminen on riittävä syy ryhtyä parisuhteeseen jonkun kanssa. Päinvastoin, se saattaa sumentaa ajattelun
Paskapuhetta! Ihastuminen on edellytys ja sen avulla aloitetaan suhde. Siitä eteenpäin suhdetta rakennetaan kestämään mahdollisimman pitkään.
Ilman ihastumista ei suhdetta pidä aloittaa, koska vastimuslistan kriteerit eivät täyty kenenkään kohdalla ja jos vaikka täyttyisi se ei takaa ihastumista ja suhteen kestävyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko ap avannut tässä ketjussa jo, mitä "syvällisiä" hän haluaisi jutella? Onko kysymys siis elämän tarkoituksesta, vai meidän av-mammojen suosikkiaiheista, eli tiede, taide ja politiikka?
Pidän itse aika rajoittuneen tuota lähtökohtaa, että ihminen, joka ei ole korkeakouluttautunut tai edes "yleissivistynyt" ei voisi kyetä syvälliseen keskusteluun. Koulutus tai edes sivistys ei takaa kykyä syvälliseen keskusteluun, eikä niiden puute tee sitä mahdottomaksi, vaikka käytännössä usein sitä helpottaakin. Todellisuudessa kuitenkin monille tohtoreillekin "syvällinen keskustelu" on lähinnä opinkappaleiden siteeraamista, siis täysin tyhjää todistelua siitä, että sivistystä ja syvällisyyttä löytyy.
Samoin kouluttamaton voi kyetä ja myös haluta panostaa oikeasti syvälliseen asioiden ihmettelyyn ja pohdiskeluun, ja olla utelias maailmaa kohtaan, kunhan se ei ole sitä sivistyksellä ja tiedolla pröystäilyä. Usein ihmisillä on myös
"Pidän itse aika rajoittuneen tuota lähtökohtaa, että ihminen, joka ei ole korkeakouluttautunut tai edes "yleissivistynyt" ei voisi kyetä syvälliseen keskusteluun."
Kerropa vielä, että missä kohtaa avauksessani näin väitän.
Ap
Kyllä mä jouduin tinkimään syvällisistä keskusteluista ja mm. Osaamisen tasosta aika monessakin asiassa. Yli 10v ollut kuitenkin jo yhdessä hänen kanssaan. Nyt jos olisin valitsemassa, valitsisin olla itsekseni, kun ei tuo seksikään juuri enää kiinnosta. Silloin tilanne oli eri. Olin 8v sinkkuna ennen kun menin tämän miehen kanssa yhteen.
Hänessä toteutuu hyvä yleissivistys, koulutus on amk, koulutuksella ei tosin minulle ole koskaan ollut mitään väliä, ja lisäksi 3 ja 4 kohdat. Paras ystäväni on miehen veljen vaimo, joka kaipaa juuri samaa kuin minä, ja jota emme miehistämme saa, mutta toisistammepa saamme
Sisältö jatkuu mainoksen alla
"Taisi osua ja upota. :D"
Niiltä osin kuin sepostuksesta sai selvää, niin joo. Eli ulkonäkö on tärkeä osa ihastumista.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Asia on kohdallasi niin, että kukaan mies ei laske vaatimuksiaan niin, että ryhtyisi suhteeseen kanssasi.
Asia selvä. Mukavaa loppukesää sinulle!
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaikki kohdat eivät toteudu yhdessä miehessä. Vaikka olisi korkeasti koulutettu ja miehekäs, ns. raavas, niin ei kyllä ole enää empaattinen, ellei jostain syystä ole elänyt esim. erittäin epäonnekasta lapsuutta, mikä taas ei ole todennäköistä korkeasti koulutetulla.
Itse varsinkin nuorena "vaadin" miehiltä akateemisuutta. Miehet olivat fiksuja ja kivoja, mutta feminiinisyys alkoi ärsyttää jossain vaiheessa ja kipinä kuoli. Yksi kotiini tullut diplomi-insinööri kysyi miten kaukosäädintä käytetään. :D
Toisessa avioliitossani mies on miehekäs, raavas, lihaksikas ja ei-akateeminen. On kuitenkin hyvässä ammatissa ja ei ole ns. perusduunari. Empaattinen on omalle lähipiirilleen, mutta ei juuri muille. Syvällisimmät keskustelut käyn naispuolisten akateemisten kavereideni kanssa, mutta mies ei tyhmäkään ole, joten hänenkin kanssaan pystyy puhumaan. Toki aina silloin tällöin saattaa ärsyttää jokin asia, mistä kouluttamattomuus
Miten siis tuo kouluttamattomuud näkyy? Ihan konkreettisia esimerkkejä kaipilisin. Mielestäsi koulutettu mieskin oli niin tyhmä ettei osannut kaukosäädintä käyttää, niin siksi kysyn.
On varmasti hankala löytää mies, joka olisi keskustelijana kuin nainen, mutta silti ulkoisesti ja eleiltään miehekäs.
Onko joku kohdannut tällaisen joskus?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyllä mun mielestä ihmisen pitäisi itse kyetä suht hyvin arvioimaan, että ovatko hänen kriteerinsä kumppanille realistisia vai eivät.
Jos kohtaat tosielämässä usein tai edes satunnaisesti sellaisia ihmisiä jotka täyttävät monet kriteerisi, ja jotain kipinää välillänne joissain tapauksissa on aistittavissa, niin siinä tapauksessa kriteerisi ovat todnäk ihan järkevät.
Jos taas et koskaan tosielämän puolella edes tapaa ketään, joka täyttäisi kriteerisi, niin kyllähän tyhmempikin siinä kohtaa ymmärtää, että omat kriteerit ovat aivan täysin epärealistiset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olen ajatellut, että loppujen lopuksi parisuhteessa 3. ja 4. ovat minulle tärkeimpiä. Ilman vetovoimaa (3) suhdetta ei kerta kaikkiaan voi syntyä, jää ystävyyden tasolle."
Lukematta muita vastauksia...
Mikset laittanut kohtia 3 ja 4 ensimmäisiksi, jos ne ovat sinulle tärkeimpiä ja miksi vetovoima tarkoittaa sinulle nimenomaan ulkonäköä (kohta 3)? Olisiko niin, ettet kehtaa myöntää, että ulkonäkö on sinulle tärkeintä ja oletkin jokseenkin tekopyhä vaatimuksessasi siitä, että miehen pitäisi olla älykäs keskustelija? Haluat itsekin esittää olevasi älykkö, jolle henkiset seikat ja koulutus on tärkeintä, vaikkei se ole totta. Nostat itsesi todellisuutta korkeammalle portaalle.
Ohje: Etsi jatkossa nimenomaan mies, joka täyttää ulkonäkövaatimukset ja hankit ke
Paskapuhetta! Ihastuminen on edellytys ja sen avulla aloitetaan suhde. Siitä eteenpäin suhdetta rakennetaan kestämään mahdollisimman pitkään.
Ilman ihastumista ei suhdetta pidä aloittaa, koska vaatimuslistan kriteerit eivät täyty kenenkään kohdalla, ja jos vaikka täyttyisi, se ei takaa ihastumista ja suhteen kestävyyttä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen 31v ja minulla on lähes samat "kriteerit", paitsi tuo 2 kohta niin minulle riittäisi että mies on suht älykäs ja omaa edes hieman yleissivistystä, ei väliä koulutuksella. Lisäksi arvostaisin eniten sitä että mies osaa remontoida ja korjata. No tuntuu että nämä omasta mielestä normaalit asiat on mahdotonta löytää samasta paketista. Itsellä on sama juttu etten myöskään syty yhtään feminiinisistä miehistä tai jos ruumiinrakenne on hintelä. Enkä hae mitään alusvaatemallia vaan mielummin ylipainoa tasaisesti kuin se että on luiseva.
Ja joku käskee unohtamaan nuo "vaatimukset", niin kuten aloittajakin sanoi, ei kehoa voi käskeä. En mahda sille mitään jos mies on jollain tapaa naismainen ja tunnen itseni enemmän miehekkääksi, en pysty ihailemaan häntä (miehenäni) vaan tunnen jopa ärtymystä tai vihaa tätä miestä kohtaan. Tai jos joutuisin opettamaan hänelle työkalujen käyttöä, ei enää peitto heilu sen jälkeen. Ja noissa ominaisuuksissa ei ole mitään vikaa esim kavereina, työkavereina ym, silloin pidän ihmistä mukavana hyvänä juttukaverina jne. Kumppaniini nuo ominaisuudet eivät vain näköjään sovi.
Aloittajalle sanoisin että älä tingi, ainakaan liikaa. Koska ensimmäisen parin vuoden jälkeen alkuhuuman laskettua korostuu ehkä nuo muut ominaisuudet enemmän kuin fyysiset.
Ja itsellä se harmi juttu ettei minulla ole kauhesti kavereita, varsinkaan sellaisia, joiden kanssa voisi puhua maailmantapahtumista, taloudesta, politiikasta ym niin toivoisin että näistä voisi keskustella edes sen oman miehen kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä vähemmän koulutetuilla voi olla paloa keskustella laajemminkin eri aiheista, kun taas korkeasti koulutetuilla ns. arkisemmista asioista keskustelu voi olla hankalampaa, ns. turhan simppeliä. Esim. erään fyysikko-professorin kanssa meinasin kuolla tylsyyteen. Toki jos on täysi juntti, keskustelemisesta ei myöskään tule yhtään mitään.
Oma mieheni on duunari mutta aivan todella seksikäs sellainen. Työssä kroppa pysyy hyvässä kunnossa ja hän osaa kyllä korjata/rakentaa myös ihan mitä vaan, mitä arvostan oikeastaan enemmän kuin sitä, että hän olisi koulutuksensa puolesta niin sivistynyt että voisimme keskustella vaikkapa Afganistanin tilanteesta.
En lukenut koko pitkää keskusteluketjua mutta ap:lle sanoisin että tärkeimmät asiat SUHTEESSA ovat puoleensavetävyys (3.), tietty elämänkatsomus/luonne eli että toisen periaatteet ja arvomaailma vastaavat omaa (eli 4.) ja kaikista tärkeintä on yhteinen aaltopituus. Meillä
Ihmisillä on uskomattoman vanhanaikaisia käsityksiä pidempään opiskelleiden ja duunaritaustaisten ihmisten kyvyistä keskusteluun tai ajatteluun. Vävyni on DI, mutta on käynyt myös amiksen. En usko, että hän näiden kahden koulun välillä kehitti keskustelukykyään tai ajattelukykyään mitenkään järisyttävän erilaiseksi. Hän olisi aivan yhtä hyvin voinut jäädä amistaustaiseksi mieheksi ja olisi ihan yhtä fiksu ja mukava kuin on nyt käytyään korkaeakoulun.
Vierailija kirjoitti:
On varmasti hankala löytää mies, joka olisi keskustelijana kuin nainen, mutta silti ulkoisesti ja eleiltään miehekäs.
Onko joku kohdannut tällaisen joskus?
Tämä on hyvä huomio. Ap haluaa löytää miehen jolla on samat mielipiteet hänen kanssaan. Kyse ei ole keskustelutaidosta vaan mielipiteistä.
"Ok. No kun kerran itsekin olet sitä mieltä että tuollaisia miehiä ei käytännössä ole edes olemassa, niin eikö tämä keskustelu ole siinä mielessä aika turha? Tarkoitan, että onhan se nyt aika vaikeaa saada mies, jota ei kirjaimellisesti ole edes olemassa..."
Keskustelussa on kyse siitä, että koska tällaista miestä ei käytännössä ole olemassa, tai ainakaan minä en niitä harvinaisia yksilöitä saa, niin onko järkevää tinkiä vaatimuksista vai pitäisikö vain jäädä yksin (vaikka parisuhteen haluaisi).
Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen 31v ja minulla on lähes samat "kriteerit", paitsi tuo 2 kohta niin minulle riittäisi että mies on suht älykäs ja omaa edes hieman yleissivistystä, ei väliä koulutuksella. Lisäksi arvostaisin eniten sitä että mies osaa remontoida ja korjata. No tuntuu että nämä omasta mielestä normaalit asiat on mahdotonta löytää samasta paketista. Itsellä on sama juttu etten myöskään syty yhtään feminiinisistä miehistä tai jos ruumiinrakenne on hintelä. Enkä hae mitään alusvaatemallia vaan mielummin ylipainoa tasaisesti kuin se että on luiseva.
Ja joku käskee unohtamaan nuo "vaatimukset", niin kuten aloittajakin sanoi, ei kehoa voi käskeä. En mahda sille mitään jos mies on jollain tapaa naismainen ja tunnen itseni enemmän miehekkääksi, en pysty ihailemaan häntä (miehenäni) vaan tunnen jopa ärtymystä tai vihaa tätä miestä kohtaan. Tai jos joutuisin opettamaan hänelle työkalujen käyttöä, ei enää peitto heilu sen jälkeen. Ja no
Kuinka usein kohtaat miehiä, jotka täyttävät kriteerisi? Kerran kuukaudessa? Kerran vuodessa?
Vierailija kirjoitti:
"Ok. No kun kerran itsekin olet sitä mieltä että tuollaisia miehiä ei käytännössä ole edes olemassa, niin eikö tämä keskustelu ole siinä mielessä aika turha? Tarkoitan, että onhan se nyt aika vaikeaa saada mies, jota ei kirjaimellisesti ole edes olemassa..."
Keskustelussa on kyse siitä, että koska tällaista miestä ei käytännössä ole olemassa, tai ainakaan minä en niitä harvinaisia yksilöitä saa, niin onko järkevää tinkiä vaatimuksista vai pitäisikö vain jäädä yksin (vaikka parisuhteen haluaisi).
Ap
Tyytyminen on huono idea. Noin tekemällä pilaat kaksi elämää: omasi, ja sen keneen tyydyt. Eli suosittelen sinua jäämään yksin.
Alue: Aihe vapaa
Ulkonäkö on ensimmäinen asia jonka huomaa, siksi moni on tehnyt virheitä ja seurustellut ihmisten kanssa jotka eivät muuten olleetkaan sopivia. Ei se tarkoita että ulkonäkö olisi tärkeintä.