Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kannattaako tinkiä "vaatimuksista" parisuhteessa?
10.08.2024 |
Olen 34v korkeasti koulutettu nainen. Olen etsinyt miestä, joka
1. Kykenee ja on halukas syvälliseen, älylliseen, pohdiskelevaan keskusteluun - koska olen itse tällainen ja ajattelen, että syvälliset keskustelut yhdistävät
2. Omaa joko korkeahkon koulutuksen TAI muuten hyvän yleissivistyksen - koska nämä toteutuu itsessäni ja ajattelen, että sama sivistyksen taso yhdistää
3. Tuntuu itsestäni puoleensavetävältä. Minun kohdallani tarkoittaa, että mies on perinteisen miehekäs ja raavas - koska seksuaalinen kemia edellytys mm toimivalle seksielämälle
4. On jossain määrin nöyrä, ei k*sipäinen ja täynnä itseään, ymmärtää empaattisesti erilaisia ihmiskohtaloita - ei kaivanne selitystä
Ongelmahan on sitten se, että:
Miehet, joissa 1. toteutuu, ovat usein itselleni hieman liian herkkiä ja feminiinisiä - heissä 3. ei kohdallani toteudu.
Miehet, joissa 2. toteutuu, ovat usein melko täynnä itseään: heissä 4. ei toteudu. Etenkin jos ovat korkeasti koulutettuja.
Jos 3. toteutuu, vähintään yksi 1., 2. ja 4:stä jää yleensä puuttumaan. Usein monikin noista.
Jos 4. toteutuu, jää 2. tai 3. yleensä puuttumaan.
Eli kaikkia toiveitani täyttävää miestä ei tunnu löytyvän vuosien etsimisestä huolimatta. Ja kysymys kuuluu: pitäisikö osasta toiveista luopua?
Olen ajatellut, että loppujen lopuksi parisuhteessa 3. ja 4. ovat minulle tärkeimpiä. Ilman vetovoimaa (3) suhdetta ei kerta kaikkiaan voi syntyä, jää ystävyyden tasolle. K*sipään kanssa taas en alkaisi millekään, oli mikä oli (4).
Olen nyt tavannut tällaisen miehen, jossa 3 ja 4 toteutuu: Miehekäs ja raavas, empaattinen ja nöyrä.
Mutta miehellä ei juurikaan ole yleissivistystä, ei osaa kieliä, ei ole missään määrin kiinnostunut syvällisistä asioista. On miehisessä, suorittavassa ammatissa.
Tällä hetkellä tuntuu, että nuo asiat ei yhtään haittaa. En halua jäädä yksin, ja olen valmis joustamaan näistä muutamista asioista. Olen valmis rakastamaan miestä sellaisena, kuin tämä on.
Mitä sanotte, kuulostaako järkevältä, vai olenko tekemässä virheen? Alkaako 1. ja 2. puuttuminen myöhemmin risoa, vaikka tällä hetkellä tuntuu että ei ne nyt maata kaatavia asioita ole? Tunnenko itseni lopulta yksinäiseksi suhteessa?
Kokemuksia?
Kommentit (383)
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä vähemmän koulutetuilla voi olla paloa keskustella laajemminkin eri aiheista, kun taas korkeasti koulutetuilla ns. arkisemmista asioista keskustelu voi olla hankalampaa, ns. turhan simppeliä. Esim. erään fyysikko-professorin kanssa meinasin kuolla tylsyyteen. Toki jos on täysi juntti, keskustelemisesta ei myöskään tule yhtään mitään.
Oma mieheni on duunari mutta aivan todella seksikäs sellainen.
Fyysikko-proffien ja duunarien väliin mahtuu aika paljon erilaisia korkeasti koulutettuja. Ehkä ongelma on se, ettet sinä arvosta esim. humanisteja, koska olet rajoittunut ajatuksiltasi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mieheni ei täyttäisi kaikkia kriteerejäsi, mutta on kultakimpale. Lempeä ja kaunis ihminen.
Jotenkin ällöttää tällaiset keskustelut, joissa ihmisistä tehdään "kauppatavaraa".
Eroa nyt ainakin tuosta miehestä, jonka kanssa olet. Et selvästikään kykene arvostamaan häntä ihmisenä.
Eli kauneus on sinusta jokin jalo kriteeri, mutta nuo muut eivät? Toisten tuomitseminen on tosiaan helppoa
Vierailija kirjoitti:
"Olen ajatellut, että loppujen lopuksi parisuhteessa 3. ja 4. ovat minulle tärkeimpiä. Ilman vetovoimaa (3) suhdetta ei kerta kaikkiaan voi syntyä, jää ystävyyden tasolle."
Lukematta muita vastauksia...
Mikset laittanut kohtia 3 ja 4 ensimmäisiksi, jos ne ovat sinulle tärkeimpiä ja miksi vetovoima tarkoittaa sinulle nimenomaan ulkonäköä (kohta 3)? Olisiko niin, ettet kehtaa myöntää, että ulkonäkö on sinulle tärkeintä ja oletkin jokseenkin tekopyhä vaatimuksessasi siitä, että miehen pitäisi olla älykäs keskustelija? Haluat itsekin esittää olevasi älykkö, jolle henkiset seikat ja koulutus on tärkeintä, vaikkei se ole totta. Nostat itsesi todellisuutta korkeammalle portaalle.
Ohje: Etsi jatkossa nimenomaan mies, joka täyttää ulkonäkövaatimukset ja hankit keskusteluseurasi muualta.
No nyt oli kyllä sekavaa settiä.:D Kiitos ohjeesta kuitenkin, tähänhän olin päätymässäkin, mikä tuli selväksi jos luki aloitukseni ja myös ymmärsi lukemansa.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä todella masentavaa lukea, kuinka niin monen mielestä sivistyneisyys, keskustelutaito ja empaattisuus ovat korkeita ja liiallisia kriteerejä. Tiedostan kyllä, että minulla kävi tuuri kun löysin omani niin nuorena, mutta eivät kai aloittajan vaatimukset sentään kohtuuttomia ole?
Minä taas ihastun ja se on siinä. Mitään kriteerejä en ole koskaan miettinyt.
Yleensä ihastun mukaviin, fiksuihin ja kivannäköisiin ihmisiin. Kaikenlainen kusipäisyys ja ylimielisyys inhottaa.
Ok. Minä en ihastu kovinkaan helposti, siihen menee kuukausia tai vuosia. Enkä siltikään koe, että ihastuminen on riittävä syy ryhtyä parisuhteeseen jonkun kanssa. Päinvastoin, se saattaa sumentaa ajattelun
Minun mieheni on tuollainen. Hän on 70-kiloinen, minä 40-kiloinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
"Olen ajatellut, että loppujen lopuksi parisuhteessa 3. ja 4. ovat minulle tärkeimpiä. Ilman vetovoimaa (3) suhdetta ei kerta kaikkiaan voi syntyä, jää ystävyyden tasolle."
Lukematta muita vastauksia...
Mikset laittanut kohtia 3 ja 4 ensimmäisiksi, jos ne ovat sinulle tärkeimpiä ja miksi vetovoima tarkoittaa sinulle nimenomaan ulkonäköä (kohta 3)? Olisiko niin, ettet kehtaa myöntää, että ulkonäkö on sinulle tärkeintä ja oletkin jokseenkin tekopyhä vaatimuksessasi siitä, että miehen pitäisi olla älykäs keskustelija? Haluat itsekin esittää olevasi älykkö, jolle henkiset seikat ja koulutus on tärkeintä, vaikkei se ole totta. Nostat itsesi todellisuutta korkeammalle portaalle.
Ohje: Etsi jatkossa nimenomaan mies, joka täyttää ulkonäkövaatimukset ja hankit keskusteluseurasi muualta.
Kenenkään ei pitäisi ryhtyä koskaan suhteeseen ihmisen kanssa, jota ei pidä ulkonäöltään viehättävänä.
Se mitä kukin pitää viehettävänä, tietenkin vaihtelee.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kylmältä naiselta kuulostat, mutta ei hätää. Maailma on nykyään kylmä paikka ja varmasti löydät rinnallesi yhtä kylmän miehen, jonka kanssa voit perustaa projektin nimeltä perhe.
Nainen: löytäisinpä keskustelutaitoisen, sivistyneen, komean ja empaattisen miehen
random netissä: oletpa kylmä
Aloittajalla oli kyllä hieman enemmän kriteerejä. Esimerkiksi miehen suorittava työ oli ehdoton ei, mutta silti miehen piti näyttää raamikkaalta.
Raamikkuus on enimmäkseen geneettistä. Esimerkiksi Lee Pace on raamikas vaikka olisi hoikka.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko sulla hyvä olla tuon ihmisen kanssa? Rauhallinen vai jännittynyt? Tyytyväinen? Jos rauhallinen ja hyvä, go for it.
Christiiina kirjoitti:
Mikäli AP ei aio edes lapsia hankkia, niin miksi hänen pitäisi tinkiä toiveistaan kumppanin suhteen? Silloin jos AP haluaa lapsen ja ikää on jo yli 30v niin sitten alkaa olla jo kiire löytää kumppani ja silloin voi joutua tyytymään siihen mitä saa.
Mielestäni nuo ovat kaksi eri keskustelua. Jos ihminen haluaa parisuhteen, niin silloin hän haluaa nimenomaan parisuhteen. Eihän silloin voi jäädä odottelemaan 100-vuotiaaksi tai kuolemaansa asti.
Jos taas nimenomaan haluaa lapsen, ei tarvitse välttämättä parisuhdetta vaan lapsen voi ns. hankkia muulla tavalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä tingin.. löysin muuten täydellisen miehen, mutta kohta 1. ei toteudu. Olin pitkään sinkkuna ja tavallaan sitten laskin rimaa sen vuoksi.. Mies ei pysty keskustelemaan.. on aika tosikko ja kuoreensa sulkeutunut. Ja kaikenlisäksi jotenkin halveksii minua nykyään. Olen järkyttävän onneton, taitaa olla ero edessä. Ja loppuelämä yksin. Edellisen kanssa toteutui kohta 1. ja kaikki muu mutta hän oli toistuvasti uskoton ja epälojaali. Ei ole mulle kertakaikkiaan ketään.
Muuten täydellinen mies mutta ei olekkaan? Olet onneton "täydellisen miehen" kanssa? Tinkiminen kannatti? Taas näitä täydellisiä miehiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä todella masentavaa lukea, kuinka niin monen mielestä sivistyneisyys, keskustelutaito ja empaattisuus ovat korkeita ja liiallisia kriteerejä. Tiedostan kyllä, että minulla kävi tuuri kun löysin omani niin nuorena, mutta eivät kai aloittajan vaatimukset sentään kohtuuttomia ole?
Minä taas ihastun ja se on siinä. Mitään kriteerejä en ole koskaan miettinyt.
Yleensä ihastun mukaviin, fiksuihin ja kivannäköisiin ihmisiin. Kaikenlainen kusipäisyys ja ylimielisyys inhottaa.
Ok. Minä en ihastu kovinkaan helposti, siihen menee kuukausia tai vuosia. Enkä siltikään koe, että ihastuminen on riittävä syy ryhtyä parisuhteeseen jonkun kanssa. Päinvastoin, se saattaa sumentaa ajattelun
Ihastuminen on edellytyksenä todelliselle rakkaudelliselle parisuhteelle. Muuten kyseessä on jokin muu kuin rakkausliitto, kaverisuhde, mukavuusliito, mikä lie.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olen ajatellut, että loppujen lopuksi parisuhteessa 3. ja 4. ovat minulle tärkeimpiä. Ilman vetovoimaa (3) suhdetta ei kerta kaikkiaan voi syntyä, jää ystävyyden tasolle."
Lukematta muita vastauksia...
Mikset laittanut kohtia 3 ja 4 ensimmäisiksi, jos ne ovat sinulle tärkeimpiä ja miksi vetovoima tarkoittaa sinulle nimenomaan ulkonäköä (kohta 3)? Olisiko niin, ettet kehtaa myöntää, että ulkonäkö on sinulle tärkeintä ja oletkin jokseenkin tekopyhä vaatimuksessasi siitä, että miehen pitäisi olla älykäs keskustelija? Haluat itsekin esittää olevasi älykkö, jolle henkiset seikat ja koulutus on tärkeintä, vaikkei se ole totta. Nostat itsesi todellisuutta korkeammalle portaalle.
Ohje: Etsi jatkossa nimenomaan mies, joka täyttää ulkonäkövaatimukset ja hankit keskusteluseurasi muualta.
No nyt oli kyllä sekavaa settiä.:D Kiitos ohje
Taisi osua ja upota. :D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itseäni ihmetyttää tuo nöyryys. Miksi ihmisen pitäisi olla nöyrä? Eikö aikuisen ihmisen tule tietää, mitä haluaa eikä nöyristellä jossain nurkassa.
En ole ap, mutta minulle nöyryys tarkoittaa ymmärrystä siitä, että ei ole täydellinen eikä paras kaikessa, ja on valmis kehittymään ja oppimaan itseä paremmilta. Nöyryyden vastakohta olisi ylimielisyys, mikä on varsin vastenmielistä. Nöyristely on aivan eri asia, kuin nöyryys.
nöyrä
TAIVUTUS
adjektiivi alistuvainen, tottelevainen, kuuliainen, alamainen; hartaan kunnioittava; vaatimaton.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko ap avannut tässä ketjussa jo, mitä "syvällisiä" hän haluaisi jutella? Onko kysymys siis elämän tarkoituksesta, vai meidän av-mammojen suosikkiaiheista, eli tiede, taide ja politiikka?
Pidän itse aika rajoittuneen tuota lähtökohtaa, että ihminen, joka ei ole korkeakouluttautunut tai edes "yleissivistynyt" ei voisi kyetä syvälliseen keskusteluun. Koulutus tai edes sivistys ei takaa kykyä syvälliseen keskusteluun, eikä niiden puute tee sitä mahdottomaksi, vaikka käytännössä usein sitä helpottaakin. Todellisuudessa kuitenkin monille tohtoreillekin "syvällinen keskustelu" on lähinnä opinkappaleiden siteeraamista, siis täysin tyhjää todistelua siitä, että sivistystä ja syvällisyyttä löytyy.
Samoin kouluttamaton voi kyetä ja myös haluta panostaa oikeasti syvälliseen asioiden ihmettelyyn ja pohdiskeluun, ja olla utelias maailmaa kohtaan, kunhan se ei ole sitä sivistyksellä ja tiedolla pröystäilyä. Usein ihmisillä on myös jokin kiinnostuksen kohde, missä tuo aito syvällisyys ja halu ymmärtää pääsee kukoistamaan, vaikka kohde ei olisi itsessään "syvällinen". Esimerkiksi elokuvat, luonto tai ihmissuhteet.
Ap:n kannattaisi vähän tutkia ja kuulostella, minkälaisten asioiden äärellä tämän miehen "syvällinen puoli" tulee esiin, ja tarttua siihen. Siinähän voi ap vaikka itsekin oppia jotain uutta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun mielestä vähemmän koulutetuilla voi olla paloa keskustella laajemminkin eri aiheista, kun taas korkeasti koulutetuilla ns. arkisemmista asioista keskustelu voi olla hankalampaa, ns. turhan simppeliä. Esim. erään fyysikko-professorin kanssa meinasin kuolla tylsyyteen. Toki jos on täysi juntti, keskustelemisesta ei myöskään tule yhtään mitään.
Oma mieheni on duunari mutta aivan todella seksikäs sellainen.
Fyysikko-proffien ja duunarien väliin mahtuu aika paljon erilaisia korkeasti koulutettuja. Ehkä ongelma on se, ettet sinä arvosta esim. humanisteja, koska olet rajoittunut ajatuksiltasi.
Veit jalat suustani. Tästäkin taas huomaa ettei porukka täällä tiedä, mitä keskustelutaidolla tarkoitetaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
"Olen ajatellut, että loppujen lopuksi parisuhteessa 3. ja 4. ovat minulle tärkeimpiä. Ilman vetovoimaa (3) suhdetta ei kerta kaikkiaan voi syntyä, jää ystävyyden tasolle."
Lukematta muita vastauksia...
Mikset laittanut kohtia 3 ja 4 ensimmäisiksi, jos ne ovat sinulle tärkeimpiä ja miksi vetovoima tarkoittaa sinulle nimenomaan ulkonäköä (kohta 3)? Olisiko niin, ettet kehtaa myöntää, että ulkonäkö on sinulle tärkeintä ja oletkin jokseenkin tekopyhä vaatimuksessasi siitä, että miehen pitäisi olla älykäs keskustelija? Haluat itsekin esittää olevasi älykkö, jolle henkiset seikat ja koulutus on tärkeintä, vaikkei se ole totta. Nostat itsesi todellisuutta korkeammalle portaalle.
Ohje: Etsi jatkossa nimenomaan mies, joka täyttää ulkonäkövaatimukset ja hankit keskusteluseurasi muualta.
Kenenkään ei pitäisi ryhtyä koskaan suhteeseen ihmisen kanssa, jota ei pidä ulkonäöltään viehättävänä.
No, hyvä että myönnät, että sinuakin kiinnostaa eniten vain ulkonäkö. Varmasti olet tyytynyt johonkin, jonka älykkyys ei riitä sinulle.
Asia on kohdallasi niin, että kukaan mies ei laske vaatimuksiaan niin, että ryhtyisi suhteeseen kanssasi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On kyllä todella masentavaa lukea, kuinka niin monen mielestä sivistyneisyys, keskustelutaito ja empaattisuus ovat korkeita ja liiallisia kriteerejä. Tiedostan kyllä, että minulla kävi tuuri kun löysin omani niin nuorena, mutta eivät kai aloittajan vaatimukset sentään kohtuuttomia ole?
Minä taas ihastun ja se on siinä. Mitään kriteerejä en ole koskaan miettinyt.
Yleensä ihastun mukaviin, fiksuihin ja kivannäköisiin ihmisiin. Kaikenlainen kusipäisyys ja ylimielisyys inhottaa.
Ok. Minä en ihastu kovinkaan helposti, siihen menee kuukausia tai vuosia. Enkä siltikään koe, että ihastuminen on riittävä syy ryhtyä parisuhteeseen jonkun kanssa. Päinvastoin, se saattaa sumentaa ajattelun
Ihastuminen on edellytyksenä
Juu, ihastuminen on tärkeää, mutta koska se ei yksin kanna arjessa, se ei myöskään ole riittävä syy ryhtyä parisuhteeseen.
Kaikki kohdat eivät toteudu yhdessä miehessä. Vaikka olisi korkeasti koulutettu ja miehekäs, ns. raavas, niin ei kyllä ole enää empaattinen, ellei jostain syystä ole elänyt esim. erittäin epäonnekasta lapsuutta, mikä taas ei ole todennäköistä korkeasti koulutetulla.
Itse varsinkin nuorena "vaadin" miehiltä akateemisuutta. Miehet olivat fiksuja ja kivoja, mutta feminiinisyys alkoi ärsyttää jossain vaiheessa ja kipinä kuoli. Yksi kotiini tullut diplomi-insinööri kysyi miten kaukosäädintä käytetään. :D
Toisessa avioliitossani mies on miehekäs, raavas, lihaksikas ja ei-akateeminen. On kuitenkin hyvässä ammatissa ja ei ole ns. perusduunari. Empaattinen on omalle lähipiirilleen, mutta ei juuri muille. Syvällisimmät keskustelut käyn naispuolisten akateemisten kavereideni kanssa, mutta mies ei tyhmäkään ole, joten hänenkin kanssaan pystyy puhumaan. Toki aina silloin tällöin saattaa ärsyttää jokin asia, mistä kouluttamattomuus näkyy... Mutta kipinä on tallella yli kymmenen vuoden jälkeen. Lisäksi empaattisuuteen pystyy vaikuttamaan omalla esimerkillä, monesti naiset pehmentävät miestenkin arvoja.
Alue: Aihe vapaa
Ja ainahan sitä voi käyttää spermapankkia tai muuten vain tehdä lapsen jonkun kanssa, ei sitä ole pakko kumppaniksi ottaa