Lue keskustelun säännöt.
Ole tarkkana, vauvaperheeseen ei pääse noin vain
10.08.2024 |
Ronja Salmi lataa täydeltä laidalta.
Vastasyntynyttä haluaa kaikki katsomaan. Niin luulee Ronja.
Tuo ruokaa, älä syö, ihastele hulluna vauvaa, älä neuvo, lähde pois pian. Tämä oli tietysti vain alkua. Ronja kertoo vielä monta tapaa, joilla vieras voi mogata.
Ronja itse mogaa pahasti. Hän ei tajua, että vieraat tulevat velvollisuudentunnosta. Hän ei käsitä olla siitä kiitollinen.
Kommentit (62)
Ketä edes kiinnostaa vastasyntynyt vauva? Siis muita kuin aivan lähipiiriä. Kuinkakohan moni kokee pelkkänä velvollisuutena käydä vauvaperheen luona ihastelemassa uutta tulokasta, kun ajatellaan, että loukkaannutaan jos ei tulla?
Mutta voi sitä pahaa mieltä jos oikeasti kukaan ei kyselisi milloin sitä vauvaa saa tulla katsomaan tai tunge kylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kun esikoinen syntyi, hämmennyin siitä vierasvyörystä, ja jouduimmekin sitä rajaamaan. Vielä enemmän hämmästyin siitä, kuinka moni tuli tyhjin käsin ja odotti silti kahvitarjoilua.
Kyllä nyt ihan tavallisesta vauvasta tehdään jotain Jeesuksen tulemisen kaltaista.
Vauvan kanssa voi olla ihan normaalisti. Ei ole niin ihmeellistä.
Terv. 3:n lapsen äiti
Ihmiset loukkaantuu, koska joku antaa ohjeita. Suomalaisia ei saa neuvoa, vaan suomalainen tekee itse miten haluaa.
Vastasyntyneen vauvan äiti näkee kotonaan mieluummin ystäviään kuin anoppia. Voisiko siihen olla jokin ihan oikea syy? Vaikka se, että vastasynnyttäneenä voi tuntea itsensä haavoittuvaksi, vieraaksikin. Voi olla runsasta jälkivuotoa, rintoihin sattuu, imetys voi olla hankalaa (tai tietää etukäteen että joku ihminen kommentoi tuttipulloa aivan varmasti, eikä sellaista halua juuri silloin kuunnella).
Ystävien edessä uskaltaa olla oma itsensä. Uskaltaa pyytää, että voitko tuoda tämän ja tuon, voitko viedä roskiksen mennessäsi. Ystävä saattaa jopa ymmärtää, että se on pieni vaiva hänelle mutta huojentava apu vauvaperheessä.
Ihminen, joka menee vastasyntynyttä katsomaan siten, että istuu sohvalle ja vaatii vauvan syliin ja siinä sitten pitää palvella vierasta, on raskas.
Hyvät välit ei synny hetkessä, ja tuoreen perheen kanssa pitää kuunnella ja kunnioittaa heitä. Se, ettei näe vauvaa heti ei tarkoita että välit jää viileiksi aina. Tai voi tarkoittaa, jos torpattu vieras itse niin päättää.
Suomessa äiti on kyllä todella yksin. Jos ei ole omaa äitiä joka välittää, tai ystäviä, niin yksin olet.
Ja loput ihmiset joko vaativat että heidän kuuluu saada nähdä vauva heti tai muuten. Ja sitten on se toinen puoli, jota ei kiinnosta pätkän vertaa joku vauva ja sen karsea äiti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma lapsi on täysi-ikäinen eikä tarvitse hoitaa kenenkään lapsia. Voin nukkua niin paljon kuin haluan. Ihanaa.
En kyllä uskaltaisi ruokaa viedä, kun nykyään on niin paljon erilaisia ruokavalioita.
On allergiaa, ideologiaa ja vaikka migreenin laukaisevaa ateriaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset loukkaantuu, koska joku antaa ohjeita. Suomalaisia ei saa neuvoa, vaan suomalainen tekee itse miten haluaa.
Vastasyntyneen vauvan äiti näkee kotonaan mieluummin ystäviään kuin anoppia. Voisiko siihen olla jokin ihan oikea syy? Vaikka se, että vastasynnyttäneenä voi tuntea itsensä haavoittuvaksi, vieraaksikin. Voi olla runsasta jälkivuotoa, rintoihin sattuu, imetys voi olla hankalaa (tai tietää etukäteen että joku ihminen kommentoi tuttipulloa aivan varmasti, eikä sellaista halua juuri silloin kuunnella).
Ystävien edessä uskaltaa olla oma itsensä. Uskaltaa pyytää, että voitko tuoda tämän ja tuon, voitko viedä roskiksen mennessäsi. Ystävä saattaa jopa ymmärtää, että se on pieni vaiva hänelle mutta huojentava apu vauvaperheessä.
Ihminen, joka menee vastasyntynyttä katsomaan siten, että istuu sohvalle ja vaatii vauvan syliin ja siinä sitten pitää palvella vierasta, on raskas.
Hyvät välit ei syn
Mutta miksi tällä palstalla itketään, kun isoäiti ei ota lasta yökylään eikä ole ketään muutakaan? Miksi kukaan ei ihmettele, kun kaverit ei kerran kuukaudessa ota vauvaa luokseen, ne kaverithan on olleet vauvan elämässä ihan ensimmäisistä kotipäivistä asti.
Synnyttänyt ei ole potilas, hän voi elää kutakuinkin normaalia elämää. Kuka on keksinyt, ettei kykene edes roskia viemään sen 3 viikon jälkeen, kun isän isyysvapaa päättyy? Iso osa äideistä elää ihan tavallista elämää ensimmäisistä kotipäivistä alkaen, käy kävelyllä, kaupassa, pesee pyykkiä, syö, käy suihkussa jne. eikä mieti, että nyt on niin kamalaa, että minua pitää palvella. Kun lapsesta ei tee keskipistettä, ehtii elämään omaakin elämää ja vaikka kahvittelemaan naapurin mummon kanssa.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä uskaltaisi ruokaa viedä, kun nykyään on niin paljon erilaisia ruokavalioita.
On allergiaa, ideologiaa ja vaikka migreenin laukaisevaa ateriaa.
Miksi sä tuntemattomalle veisit ruokaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset loukkaantuu, koska joku antaa ohjeita. Suomalaisia ei saa neuvoa, vaan suomalainen tekee itse miten haluaa.
Vastasyntyneen vauvan äiti näkee kotonaan mieluummin ystäviään kuin anoppia. Voisiko siihen olla jokin ihan oikea syy? Vaikka se, että vastasynnyttäneenä voi tuntea itsensä haavoittuvaksi, vieraaksikin. Voi olla runsasta jälkivuotoa, rintoihin sattuu, imetys voi olla hankalaa (tai tietää etukäteen että joku ihminen kommentoi tuttipulloa aivan varmasti, eikä sellaista halua juuri silloin kuunnella).
Ystävien edessä uskaltaa olla oma itsensä. Uskaltaa pyytää, että voitko tuoda tämän ja tuon, voitko viedä roskiksen mennessäsi. Ystävä saattaa jopa ymmärtää, että se on pieni vaiva hänelle mutta huojentava apu vauvaperheessä.
Ihminen, joka menee vastasyntynyttä katsomaan siten, että istuu sohvalle ja vaatii vauvan syliin ja siinä sitten pitää palvella viera
No mä olin petipotilaana pari kuukautta.
Vierailija kirjoitti:
Ihmiset loukkaantuu, koska joku antaa ohjeita. Suomalaisia ei saa neuvoa, vaan suomalainen tekee itse miten haluaa.
Vastasyntyneen vauvan äiti näkee kotonaan mieluummin ystäviään kuin anoppia. Voisiko siihen olla jokin ihan oikea syy? Vaikka se, että vastasynnyttäneenä voi tuntea itsensä haavoittuvaksi, vieraaksikin. Voi olla runsasta jälkivuotoa, rintoihin sattuu, imetys voi olla hankalaa (tai tietää etukäteen että joku ihminen kommentoi tuttipulloa aivan varmasti, eikä sellaista halua juuri silloin kuunnella).
Ystävien edessä uskaltaa olla oma itsensä. Uskaltaa pyytää, että voitko tuoda tämän ja tuon, voitko viedä roskiksen mennessäsi. Ystävä saattaa jopa ymmärtää, että se on pieni vaiva hänelle mutta huojentava apu vauvaperheessä.
Ihminen, joka menee vastasyntynyttä katsomaan siten, että istuu sohvalle ja vaatii vauvan syliin ja siinä sitten pitää palvella vierasta, on raskas.
Hyvät välit ei syn
Päteekö tuo myös kaikissa muissa ihmissuhteissa? Sanot miehellesi, että nyt pysyt 3 kk etäällä ja jotenkin kuvittelet, että ei vaikuta suhteeseenne?
Hyvät välit ei synny hetkessä, mutta ihmissuhteet ovat vuorovaikutusta. Jos sille parjatulle anopille sanoo, että nyt pidät etäisyyttä, niin oikeastiko uskot, että hän ei pahoita mieltään? Tai vaikka ei pahoittaisi, niin hänellä on aina itselläänkin oikeus sanoa, että ei ota lapsia yökylään, vaikka se miten olisi väsyneille vanhemmille tarpeen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mun siskopuoli syntyi kun olin 8v ja mun isä päästi mut tapaamaan siskon vasta muutama viikko syntymän jälkeen kun kuulemma vieraat ihmiset ei yleensä ihan pientä vauvaa tule katsomaan.
Vierailija kirjoitti:
En kyllä uskaltaisi ruokaa viedä, kun nykyään on niin paljon erilaisia ruokavalioita.
On allergiaa, ideologiaa ja vaikka migreenin laukaisevaa ateriaa.
Ruuan vieminen on tosiaan haastavaa kun pitäisi tietää etukäteen mikä toiselle sopii. Yhdellä henkilöllä kun saattaa samaan aikaan olla rajoitteita esim. sipulin, kaalin, palkokasvien, viljan ja liha/kalan jne. suhteen + mahdolliset henkilökohtaiset mieltymykset siihen päälle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En kyllä uskaltaisi ruokaa viedä, kun nykyään on niin paljon erilaisia ruokavalioita.
On allergiaa, ideologiaa ja vaikka migreenin laukaisevaa ateriaa.
Ruuan vieminen on tosiaan haastavaa kun pitäisi tietää etukäteen mikä toiselle sopii. Yhdellä henkilöllä kun saattaa samaan aikaan olla rajoitteita esim. sipulin, kaalin, palkokasvien, viljan ja liha/kalan jne. suhteen + mahdolliset henkilökohtaiset mieltymykset siihen päälle.
Miksi tätä ei vain voi kysyä siltä perheeltä suoraan?
"Voinko tuoda tullessani jotakin? Onko jotain, mistä pidätte oikein paljon niin tuon sitä?"
Jos ei saa kunnon vastausta niin sitten vie vaikka vauvalle vaippoja ja jotain yleismaailmallista, kukkia tai vaikka pari pulloa sokeritonta limsaa 😅 Ei ole niin hankalaa, paitsi jos tekee asiasta hankalaa.
Minä kyllä ihmettelen että jos vauvaa ollaan menossa kotiin katsomaan pian syntymän jälkeen, niin Suomessa kun ollaan, on teidän pakko olla jollain tavalla läheisiä. Ja millainen ihminen ei tiedä läheistensä allergioita ja mieltymyksiä?!
Vierailija kirjoitti:
"No koskas sitä vauvaa pääsee katsomaan?"
Ja kysyjä yleensä joku puolituttu, joka ei muuten ole millään tavalla ollut kiinnostunut kyläilystä tai elämästä muutenkaan.
Eikö tuo ole enemmän sellainen muka-kohteliaisuus että ollaan olevinaan kiinnostuneita, jotta äiti voisi tuntea ylpeyttä tuotoksestaan. Harvaa oikeasti kiinnostaa edes tulla katsomaan. Sama kuin tuttuja nähdessä aina puhutaan että pitäis nähdä useammin jne mikä ei tarkoita mitään. Toki nää hormonihirviöt kuvittelee että kaikkia oikeasti kiinnostaa ihan hirveesti. Ei kiinnosta. Toisaalta se synnyttänyt voi loukkaantua siitäkin kun "ketään ei kiinnosta". Ihmiset ei vaan keksi mitään sanottavaa eikä osaa arvata kummasta tämä äiti loukkaantuu enemmän. Voisi ihan vaan onnitella vauvasta mun mielestä.
Vierailija kirjoitti:
En todellakaan päästänyt ketään muuta katsomaan vauvaa kuin isovanhemmat.
12 kuukauteen ette nähneet ketään muuta?
Miksi sitä roskapussia ei voi viedä vauvaperheellisen puolesta lähtiessään?
Onko se noloa?
Vähentääkö se viejän ihmisarvoa?
Eikö se sovi toimenkuvaan?
Vai onko kyse siitä, että siinähän helpotettaisiin hitusen verran toisen elämää (toisen naisen)?
Vierailija kirjoitti:
Suomessa äiti on kyllä todella yksin. Jos ei ole omaa äitiä joka välittää, tai ystäviä, niin yksin olet.
Ja loput ihmiset joko vaativat että heidän kuuluu saada nähdä vauva heti tai muuten. Ja sitten on se toinen puoli, jota ei kiinnosta pätkän vertaa joku vauva ja sen karsea äiti.
Eli mitä oikein haluat? Vauvaa ei saa edes nähdä, mutta ulistaan, että äiti on yksin? Huomaatko ristiriitaa? Jos äiti ei halua vieraita eikä ihmiskontakteja, eikö hän ole itse valinnut yksinäisyyden?
Yleensä minut on kutsuttu, useimmiten olen onnistunut välttelemään. Jotain syömistä olen aina vienyt
Kyllä kylään tahtovilta olisi hyvä löytyä pelisilmää. Kieltämättä itseäni ärsytti kun synnäriltä tultiin kotiin ja anoppi ja appi olivat jo kotiovella vastassa. Tiesivät että synnytys oli todella rankka ja hetken minä olin hengenvaarassa, mistä johtuen olin todella huonossa kunnossa. Ymmärrän että olivat vain niin innoissaan vauvasta, mutta kuitenkin :D