Mies ei arvosta avioliittoa, mutta haluaa kaikki avioliiton hyödyt

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten pitkä parisuhde teillä on takana?

Sanoit miehen haluavan avioliiton hyödyt, mutta viestissä kerrot itse nauttivasi huolenpidosta? Mitä tapahtuu kun lopetat, huomaako mies edes sitä?

 

Oma käsitykseni on, että mikäli henkilö ei halua naimisiin ei hän ole myöskään varma suhteesta. Voi olla, että mies ei ole täysin tyytyväinen tai on vaikka sitoutumiskammoinen. Lopputulemana, kannattaa keskustella vakavasti suhteen laadusta.

Keskenkasvuiset haluavat itselleen luotettavan sitoutuneen kumppanin, mutta eivät luota tai sitoudu itse. Ei sellainen mies ole kumppani, vaan pikemminkin lemmikki. Kiva höö

Meillä vielä pahempi: minä omistan yksin tämän asunnon, ei minua saa häädettyä vain siksi, että avopuoliso kuolee. Hänellä puolestaan on oma asuntonsa, jonne muuttaa, kun minusta aika jättää. Vain avioliitoissa laitetaan kaikki yhden kortin varaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitkä avioliiton hyödyt mies haluaa?

Olen eri mutta tulee mieleen: yhdessä asuminen, pyykinpesu, kodinhoito, yhteiset rahat, lapset. Jotkuthan elävät avoliitossa kuin avioliitossa, mutten itse suostuisi noihin joko ollenkaan tai ainakaan samalla intensiteetillä jos ei oltais naimisissa. 

Miten noi liittyy avioliittoon? Ei naimisissa ollessa ole pakko asua yhdessä. Kotitöistä sovitaan yhtälailla niin avo- kuin avioliitossa. Ei rahojen tarvitse olla edes avioliitossa yhteisiä, juridisesti on joku elatusvelvollisuus, mutta ei se tarkoita, että kaikki rahat menisi yhteiseen käyttöön. Lapsia voi hankkia vaikka ilman parisuhdetta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitkä avioliiton hyödyt mies haluaa?

Olen eri mutta tulee mieleen: yhdessä asuminen, pyykinpesu, kodinhoito, yhteiset rahat, lapset. Jotkuthan elävät avoliitossa kuin avioliitossa, mutten itse suostuisi noihin joko ollenkaan tai ainakaan samalla intensiteetillä jos ei oltais naimisissa. 

 

Eivät nuo asiat liity avioliittoon mitenkään. Ne voi tehdä ilmankin. Edelleen siis hassun pohjaton tuo väite että mies haluaa avioliiton hyödyt. Mitä ne ovat?

Miten ne eivät liity avioliittoon? Monelle ne kuuluvat nimenomaan siihen. Et sinä ole mikään tirehtööri, joka kertoo mitkä asiat kenelläkin kuuluvat avioliiton hyötyihin, koska kyseessä on kahden ihmisen välinen sopimus. 

Kaikilla läheisemmin tuntemillani ihmisillä noi kuuluu jo avoliittoonn omilla tavoillaan. Asutaan yhdessä, kotityöt tehdään/jaetaan yhdessä, rahasta on sovittu keskenään, osalla on lapsia. Eivät juridisesti ole mitään avioliiton etuja. 

Avoliitto on tarkoitettu niile jotka eivät ole varmoja partneristaan. Eli etsivät koko ajan jotain parempaa.

Olen itse ollut samantyyppisessä tilanteessa. Mies oli (on) sitoutunut minuun ja todella lojaali muutenkin. Naimisiinmeno oli kuitenkin jostain syystä vaikea juttu hänelle. Minulle se taas oli erittäin tärkeä asia. Tunsin tästä pitkään huonoa omaatuntoa. Lopulta minun oli pakko sanoa, että haluan naimisiin ja jos mies ei halua, niin sitten tiet eroavat. Olin tietenkin täysin valmis myös lähtemään ja oletinkin, että näin käy. Sanoin asiani nätisti ja täysin omasta näkökulmastani. En syyttänyt miestä mistään, enkä perustellut naimisiinmenoa millään järkisyillä. Kerroin vain, mitä haluan. Ilmeisesti ilmaisin asiani niin vilpittömästi, että mies jotenkin heltyi täysin siinä tilanteessa, kun tajusi, miten tärkeää se minulle oli. Häät eivät olleet minulle taas ollenkaan tärkeät, vaan se sopimus itsessään. Me kävimme maistraatissa ja vietimme hotellissa yön :)

Eli: Kerro heti suhteen alussa, mitä haluat. Milloin naimisiin, montako lasta jne. Näin molemmat ovat tietoisia, mitä tavoitellaan. Jos mies kertoo, ettei halua naimisiin tai lapsia, hän todennäköisesti tarkoittaa sitä. Tässä tilanteessa tunnustat tosiasiat ja etsit kumppanin, joka haluaa kanssasi samoja asioita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitkä avioliiton hyödyt mies haluaa?

Olen eri mutta tulee mieleen: yhdessä asuminen, pyykinpesu, kodinhoito, yhteiset rahat, lapset. Jotkuthan elävät avoliitossa kuin avioliitossa, mutten itse suostuisi noihin joko ollenkaan tai ainakaan samalla intensiteetillä jos ei oltais naimisissa. 

Olipa outo näkemys. Ikään kuin yhdessä ei asuttaisi ja kotitöitä sekä taloutta jaettaisi ennen avioliittoa. Muutenkin tässä keskustelussa monilla on tämän tyylisiä vastauksia missä ikään kuin ollaan jossain epämääräisessä, sitoutumattomassa tilassa ennen avioliittoa. Veikkaan kuitenkin, että suurin osa näistäkin (mahdollisesti naimisissa olevista vastaajista) on elänyt ja asunut ihan sitoutuneessa suhteessa ennen naimisii menoa.

Valtiota tarvitse sotkea suhteeseen? Mies ei itse halua sitoutua ja kantaa vastuuta.

Tuttavan sisko oli aikoinaan pitkässä kymmenien vuosien avoliitossa, kunnes mies kuoli yllättäen kolarissa työmatkalla. Asunto oli miehen nimissä. Miehen sisarukset saivat asunnon ja tuttavan sisko pistettiin omasta kodistaan ulos asap. Kyyti oli kylmää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis mitkä avioliiton hyödyt mies haluaa?

Olen eri mutta tulee mieleen: yhdessä asuminen, pyykinpesu, kodinhoito, yhteiset rahat, lapset. Jotkuthan elävät avoliitossa kuin avioliitossa, mutten itse suostuisi noihin joko ollenkaan tai ainakaan samalla intensiteetillä jos ei oltais naimisissa. 

 

Eivät nuo asiat liity avioliittoon mitenkään. Ne voi tehdä ilmankin. Edelleen siis hassun pohjaton tuo väite että mies haluaa avioliiton hyödyt. Mitä ne ovat?

Miten ne eivät liity avioliittoon? Monelle ne kuuluvat nimenomaan siihen. Et sinä ole mikään tirehtööri, joka kertoo mitkä asiat kenelläkin kuuluvat avioliiton hyötyihin, koska kyseessä on kahden ihmisen välinen sopimus. 

Ai, että kun menee naimisiin niin vaimon velvollisuus on pestä pyykkiä?

Joo, ei

Vierailija kirjoitti:

Minä näen avioliiton syynä myös leskeneläkkeen ja oikeuden hallita yhteistä kotia toisen kuoltua. Aika karuja juttuja kuulee, kun omaiset ovat avopuolison pistäneet kadulle, ennen kuin vainaja on kylmennyt.

Minä valitsen sen kaikkein parhaan ja varmimman tavan eli että jäin ja jään sinkuksi ja kotini ja omaisuuteni on vain minun.

Jos johonkin miestä tarvitsen, sen saa puhelimen soitolla.  Seksiasioissa en tarvitse.

Elän mukavaa elämää määräten itse kaappini paikan. En passaa ketään, kukaan ei kysele eikä kontrolloi.  Vapaa kuin taivaan lintu  kukaan ei perään kysele. Olen tehnyt testamentin jonka edunsaajina on kaksi nuorta sukulaista joita haluan rahallisesti tukea. Molemmat hienoja nuoria ihmisiä joilla suunnitelmat elämän varalle ja motivaatiota ne toteuttaa.  Sisaruksia ei ole eikä sisarusten lapsia.  Vanhemmat kuolleet jo ajat sitten.

Ikää minulla on kohta 70, olen terve ja hyväkuntoinen. Liikun ja matkustelen ja käytän silloin tällöin rahaa itseeni.  Muuten elän maltillisesti.  Olen ollut erittäin tyytyväinen elämääni ja valintoihini.  Viihdyn hyvin yksin  hiljaisessa kodissani mutta myös ystävien kanssa tapaamisissa. Matkustan yksin koska saan siitä sillä tavalla parhaiten kaiken irti. Ei tarvitse kenenkään toisen mielihaluja huomioon ottaa.

Niin että en nähnyt mitään hyvää syytä avio- tai avoliittoon.

Älkää muuttako yhteen, yhdistäkö taloutta tai harrastako seksiä ennen avioliittoa, jos avioliittoon oikeasti haluatte. Ei kannata leikkiä kotia, eli yrittää nauttia avioliiton antimista ilman sitoutumista ja vastuun kantoa.

Tässä naimisiinmenokultuurissa näyttää olevan perheistä ja suvuista riippuen isoja eroja. Meillä on kolme tytärtä ja kaikki menneet naimisiin. Tyttöjen isä on luonut ilmapiirin, että meidän tytöt on kasvatettu aviovaimoiksi ja poikaystävän on pitänyt tämä sisäistää heti seurustelun alussa. Tytär on arvokas ihminen, ei piika eikä sängynlämmittäjä. Kaikki vävyt ovat kosineet ja isä on järjestänyt häät. Ja akateemisia ollaan, eikä mitään lahkoa tms. Kehottaisin ap:tä hakemaan tukea vanhemmistaan ja erityisesti isästään ja veljistään. Ei avioliitto ole vain kahden kauppa, vaan laajemmin perheiden.

Vierailija kirjoitti:

Tässä naimisiinmenokultuurissa näyttää olevan perheistä ja suvuista riippuen isoja eroja. Meillä on kolme tytärtä ja kaikki menneet naimisiin. Tyttöjen isä on luonut ilmapiirin, että meidän tytöt on kasvatettu aviovaimoiksi ja poikaystävän on pitänyt tämä sisäistää heti seurustelun alussa. Tytär on arvokas ihminen, ei piika eikä sängynlämmittäjä. Kaikki vävyt ovat kosineet ja isä on järjestänyt häät. Ja akateemisia ollaan, eikä mitään lahkoa tms. Kehottaisin ap:tä hakemaan tukea vanhemmistaan ja erityisesti isästään ja veljistään. Ei avioliitto ole vain kahden kauppa, vaan laajemmin perheiden.

Mjoo. Miehillä on joku oma kulttuuri tämän suhteen. 

Vaikka ihmiset tietävät isästäni ja veljistäni, niin saan aloitteita kevyisiin suhteisiin yms.

Sitten kun samat ihmiset näkevät, miten isä tai veljeni kohtelevat minua, niin ääni kellossa muuttuu. Silloin perutaan härskejä sanoja, valitellaan miten itse koetaan ettei olla valmiita vakavaan suhteeseen, tai ollaan huomattavasti kohteliaampia ja romanttisempia (ja tosissaan). 

En tiedä sen tarkemmin, enkä ymmärrä, mutta jotain tällaista olen ollut huomaavinani.

Ei ole, mies hyväksikäyttää sinua. Imee kuiviin ja vaihtaa parempaan. Jos ei suunnittelisi tätä, ei kokisi ongelmaksi sitoutua ja sijoittaa sinuun

Vierailija kirjoitti:

Älkää muuttako yhteen, yhdistäkö taloutta tai harrastako seksiä ennen avioliittoa, jos avioliittoon oikeasti haluatte. Ei kannata leikkiä kotia, eli yrittää nauttia avioliiton antimista ilman sitoutumista ja vastuun kantoa.

Edelleen; mistä ihmeen avioliiton antimista? Yhdessä asumisessa, seksissä ja yhteisessä taloudessa ei tarvita mitään avioliittoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tässä naimisiinmenokultuurissa näyttää olevan perheistä ja suvuista riippuen isoja eroja. Meillä on kolme tytärtä ja kaikki menneet naimisiin. Tyttöjen isä on luonut ilmapiirin, että meidän tytöt on kasvatettu aviovaimoiksi ja poikaystävän on pitänyt tämä sisäistää heti seurustelun alussa. Tytär on arvokas ihminen, ei piika eikä sängynlämmittäjä. Kaikki vävyt ovat kosineet ja isä on järjestänyt häät. Ja akateemisia ollaan, eikä mitään lahkoa tms. Kehottaisin ap:tä hakemaan tukea vanhemmistaan ja erityisesti isästään ja veljistään. Ei avioliitto ole vain kahden kauppa, vaan laajemmin perheiden.

Mjoo. Miehillä on joku oma kulttuuri tämän suhteen. 

Vaikka ihmiset tietävät isästäni ja veljistäni, niin saan aloitteita kevyisiin suhteisiin yms.

Sitten kun samat ihmiset näkevät, miten isä tai veljeni kohtelevat minua, niin ääni kellos

Tai ehkä se liittyy jotenkin ajattelumalliin, jossa "yksinäisiä naisia käytetään, ja verkostoituneiden naisten kanssa rakennetaan". Vähän misogynististä, mutta selittäisi itse kohtaamani käytöksen. 

Älä anna vaimo palveluita ennen kuin olet vaimo. Muuten mies näkee sen niin, ettei avioliitto hyödytä häntä mitenkään ja oikeassa on, kun sinä hölmönä annoit hänelle sen mitä hän haluaa ilman että itse olet saanut omasi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Älkää muuttako yhteen, yhdistäkö taloutta tai harrastako seksiä ennen avioliittoa, jos avioliittoon oikeasti haluatte. Ei kannata leikkiä kotia, eli yrittää nauttia avioliiton antimista ilman sitoutumista ja vastuun kantoa.

 

 

Edelleen; mistä ihmeen avioliiton antimista? Yhdessä asumisessa, seksissä ja yhteisessä taloudessa ei tarvita mitään avioliittoa.

Jos mies ei ole sen vertaa mustasukkainen, ettei halua rengastaa naistaan, niin ei siinä suhteessa rakkauttakaan ole.

1,5 vuotta on todella lyhyt aika. Kyllä minuakin epäilyttäisi, jos mies alkaisi vihjailla tai painostaa avioliittoon noin lyhyen ajan jälkeen. Mikä kiire? Tiedän vuosikymmenien suhteita, joissa ei olla avioliitossa tai niitä, jotka menevät naimisiin kymmenen vuoden jälkeen.  

Avioliitto on niitä asioita, joissa kannattaa olla yhtenevät näkemykset aikalailla alusta asti. Ei ole väärin haluta naimisiin sen enempää kuin ei ole väärin haluta lapsia, omakotitaloa tai vaikka muuttoa ulkomaille. Sen sijaan on virhe ottaa kumppani, jonka tulevaisuuden toiveet eivät ole riittävän samankaltaisia tai yhteensovitettavissa. Jos avioliitto on sinulle tärkeitä, etsi puoliso, jolle se on tärkeä myös.

Osalla ihmisistä on valitettava tapa olla kertomatta selvästi kantojaan tärkeistä asioista. Voit lähteä siitä, että tällöin näkemys ei ole sama kuin sinulla, ei ainakaan sinun kohdallasi, ja, että voi olla viisaampaa lopettaa suhde, joka ei ole sitä mitä toivot. On suuri riski katua myöhemmin jos iso osa elämästä on mennyt "hukkaan" ja olosuhteissa, joita ei alunperinkin halunnut.

Vierailija kirjoitti:

1,5 vuotta on todella lyhyt aika. Kyllä minuakin epäilyttäisi, jos mies alkaisi vihjailla tai painostaa avioliittoon noin lyhyen ajan jälkeen. Mikä kiire? Tiedän vuosikymmenien suhteita, joissa ei olla avioliitossa tai niitä, jotka menevät naimisiin kymmenen vuoden jälkeen.  

1,5 vuodessa suurin osa kuitenkin jo tietää onko kumppani sellainen, jonka kanssa haluaa avioliittoon esimerkiksi muutaman vuoden kuluttua vai ei. Ja oman kantansa avioliitosta jokainen tietää jo ennen suhdettakin. Näistä kannattaa keskustella ajoissa, ettei tule oltua epäsopivan kanssa edes sitä 1,5 vuotta. Jos toinen haluaa naimisiin ja toinen ei halua, ei suhteella ole tulevaisuutta. Kyse ei ole kiireestä vaan siitä, että näkemykset ovat olleet todennäköisesti jo alunperin päinvastaiset.

Sivusta