Mounjaro laihdutuslääke kokemuksia

Olen samaa mieltä, syitä painon nousulle on monia ja siksi keinot ylläpitoonkin on moninaiset. Myös ikä muuttaa tilannetta.

Itsekin kuulun niinhin, joilla stressi nostaa painoa hetkessä. Nestettä kertyy, aineenvaihdunta menee tukkoon ja mitään ei tule ulos. Samaan aikaan stressi saa aikaan mielitekoja ja kierre onkin valmis.

Tilanteen tasaaminen vie aikaa, jota harvoin hektisestä arjessa on. Lopputulos sitten onkin painon nousu… ja jonkun muun kroppa reagoi täysin päinvastoin….

Vierailija kirjoitti:

Et vain osaa laihdutusta.

Se lenkkeilyhän ei estä lihaskatoa joka vähentää energiankulutusta. 

Onnittelut -64!

Ylläpito onkin sitten oma haasteensa. Itsellä siihen vaiheeseen on vielä rutkasti matkaa.

Itsellä takana 13 pistosta ja 14 kg, 

Olen pistänyt 4x2,5 mg ja loput 3,75 mg. En ole ainakaan vielä huomannut kynän tehon laantuneen vaikka se on ollut jo kauan käytössä. 
Enkä ole vielä nostamassa annosta mutta sitähän ei tiedä koska sen tarve iskee päälle.

Jos olet nyt tavoitteessa niin laskisin muutamaksi viikoksi 2,5:een ja sitten vaikka 1,25:een aivan lopuksi. Näet sitten alkaako mieliteot vyöryä yli. Sitten näet tarvitko uuden kynän vielä. 

kevät27

Vielä muutama viikko on tavoitteeseen, alunperin viiva oli 72kg kohdalla, inbody taas ehdottaa 70kg mitä pidän itselläni ehdottomasti alarajana minkä alle paino ei saa tippua. Tuo 2,5mg muutama viikko ja sitten 1,25 kuulostaa hyvälle suunnitelmalle. Katsoo sitten mitä loppusyksy tuo tullessaan ja säätää annosta sen mukaan, ei kuitenkaan mikään hoppu sitä viimeistä piikkiä ottaa.

-64

Hei Fifty-sixty! Minulla oli tosiaan hirmuisen pitkä jumitus. Se alkoi jo marraskuussa. Silloin olin ollut Mounjarolla 8 kk. Aloitus 4/25 oli 2,5 Mg ja 7/25 siirryin 5 Mg annokseen. Suurin pudotustahti oli ensimmäisinä kuukausina, mutta marraskuussa painon putoaminen hidastui selvästi ja pysähtyi 104 kiloon. (Aloituspainoni oli 122,5 kg). Ensin laitoin painon putoamisen pysähtymisen joulun ajan piikkiin. Mutta sama meno jatkui tammikuussakin. Helmikuussa nostin annoksen 7,5 Mg. Paino pysyi sitkeästi paikallaan. Ruokarytmi pysyi entisellään, nälkää ei ollut normaalia enempää, proteiinia lisäsin, kasviksia lisäsin. Paino junnasi paikallaan ja huhtikuussa nostin Mounjaron 10mg. Ja vihdoin paino notkahti alaspäin. Painon putoaminen on hidastunut aloituksesta selvästi ja minulla on vielä pudotettavaa rutkasti jäljellä. Nyt painan 97 kg, eli huhtikuusta tähän päivään pudotusta on tullut 7 kg. Vaikka paino junnasi pitkään paikallaan, muutoksia tapahtui noiden kuukausien aikana kehossa yllättävän paljon. Vaatekoko pieneni ja kroppa kutistui, vaikka vaaka ei muutoksia näyttänyt. Itse seuraan mielelläni vaakaa ja konkreettisia lukuja. Keho kuitenkin elää omaan tahtiinsa ja parempaan suuntaan, ja sekös ilahduttaa! Minäkin ajattelin, että kesällä painon pudottaminen olisi helpompaa, kun on marjoja ja tuoreita kasviksia. Mutta eipä ne ole tuoneet suuria muutoksia painoni suhteen. Tuo pitkä jumivaihe oli kieltämättä stressaavaa ja painon sahailivat edestakaisin ei ollut mitenkään mieltä ylentävää. Tunsin myös huonoa omaatuntoa, kun nostin mj annosta. Ajattelin, että olenpa huono /saamaton ihminen, kun paino ei putoa pienemmillä annoksilla. Mieli on kummallinen, eikä aina niin kovin kannustava. Olen ollut lapsesta asti kookas ja nyt huomaan, kuinka paljon ylipaino onkaan vaikuttanut itsetuntooni. Olen kuitenkin onnellinen, että tällainen lääke on kehitetty avuksemme. Tsemppiä kaikille tätä upeaa keskustelua seuraaville! Ja on lohdullista huomata, että samankaltaisia  ajatuksia pyörii meidän kaikkien mielessä. T. Minninen

Vierailija kirjoitti:

Fifty-sixty, tämä on tosiaan kuin terapiassa olisi, jossa puhuu ongelmaansa ja sitten samalla keksii sen ongelman ytimen, kun sitä joutuu palastelemaan toiselle ääneen. Terapiapalsta tämä on!

 

Nyt taas tuli hiukan laskua ja kolmas punnitus putkeen alle 70kg. Nyt oli -200g, mutta toki en hirveän tiukka ollut ja liikunta jäi pois. Joka tapauksessa nyt tuntuisi taas laskevan tasaisesti. Viimeisin paino siis 69,2kg.  Harmi painon kannalta, että tähän tulee taas matka väliin ennen elokuuta. Sehän nyt taas on pysäytys, mutta toisaalta pitää kropan käynnissä, kun väkisinkin tulee syötyä enemmän. Ajatus on kuitenkin se, että tämä ei ole mikään mässyloma vaan kerran päivässä ulkona riittää ja muuten sitten huoneistohotellissa maltilla jotain paistettua kanamunaa ja vihanneksia. Eihän siellä helteessä edes nälkä varmaan ole. 

 

Tämä kesä on ollut kyllä haastavaa aikaa. Jotenkin koko perhe syö enemmän ja hiukan jopa ärsyttää miehen halu raahata koko ajan jotain hyvää kaupasta. Ainaista kokkaamista. Ja jos ei muuta, niin iltaysiltä vielä lämpimiä voileipiä. Tiedostan, ettei perhe voi elää mun mukaan, mutta miehellä on kyllä maha vähän pullistunut ja kasvuiän ylittänyt tytär pyöristymässä kovaa tahtia. Se onkin se hankala. Miten ottaa nuorelle aikuiselle puheeksi, että lihomistahti on tällä hetkellä pelottava ja nyt pitäisi pysäyttää ja saada niitä kiloja poiskin eli pysäytys ei enää riitä? Toisaalta jokainen lihova tietää tilanteensa ja hänkin on ulkonäöstä tarkka, joten tuskin on tietämättä sitä, että on lihonut reippaasti vuoden sisällä. Minähän olen meistä jo hoikempi. Katselin hämmentyneenä 1,5 vuotta vanhaa kuvaa, jossa oli vielä hoikka ja kiloja on tullut ainakin 15 sittemmin. Ylipainoa on jo selvästi. Jokainen pulleampi tietää, että ne vaan tulee ja iän myötä se kertautuu ja kertautuu eli parikymppisenä pitäisi olla tarkka tai hetken päästä on todella lihava. Vaikea asia. 

 

Kymppikeiju

Tyttäresi tietää kyllä oman kroppansa ja painonsa. Siitä ei tarvi mainita hänelle erikseen. Kannattaa sen sijaan itse kunkin kannustaa sekä itseään että muita hyvää painonhallintaa edesauttaviin elintapoihin. Siinä, että pyytää toista kävelylle tai vesijuoksulenkille ja sen jälkeen vaikka otetaan kaupasta pikaisesti salaatit ja laitetaan raejuustopurkillinen sen lisäksi puoliksi, ei puolestaan ole mitään vikaa tai vihjailua. Itse olisin jo painavimmillani valinnut mieluummin tuon vaihtoehdon perinteisen kahvittelutapaamisen sijasta. Olen sellainen, että ensin on kiva nähdä mutta sitten ne vierailuseremoniat tarjoiluineen ja istumisineen alkavat jopa ärsyttää sohvassa jumittamiseen. En ole mikään urheilullinen ihminen edes. Tylsistyn helposti jos yhdessäolo on jutustelua ja istumista.