Mounjaro laihdutuslääke kokemuksia
Olen aiemmin kokenut laihdutuslääkkeet ja muut painon hallinnan poppakonstit hieman säälittäviksi, mutta mieli on muuttunut, kun aiemmin hyväksi koetut tavat painonhallinnassa eivät tunnu enää tepsivän. Eli olen päättänyt testata lääkkeiden apua painonpudotuksen tukena. Lääke on Mounjaro. Tässä ketjussa tulen kertomaan kokemuksia ja tuntemuksia lääkkeen toimivuudesta ja sopivuudesta minulle. Olen myös kiinnostunut kuulemaan muiden kokemuksia laihdutuslääkkeistä.
Ensimmäisen pistokseni sain viikko sitten torstaina. Olin varustautunut pahoinvointiin ja ummetuksen riskikin hieman mietitytti, mutta kummankin osalta epäilys oli turha. Ei pahoinvointia ja vatsakin on toiminut hyvin. Ainoa miinuspuoli on turvotus. Vatsa tuntui ensimmäiset päivät pistoksen jälkeen todella täydeltä - pallolta.
Toisen pistoksen laitoin tänään aamulla. Vatsa ei ole ainakaan vielä turvonnut, mutta katsotaan päivän mittaan miten tämä etenee.
Olisi mielenkiintoista kuulla myös muiden kokemuksia laihdutuslääkkeiden toimivuudesta sekä hoidon lopttamiseen liittyvistä kokemuksista. Eli miten lopetus onnistui?
Kommentit (2461)
Vierailija kirjoitti:
Et vain osaa laihdutusta.
Se lenkkeilyhän ei estä lihaskatoa joka vähentää energiankulutusta.
Onnittelut -64!
Ylläpito onkin sitten oma haasteensa. Itsellä siihen vaiheeseen on vielä rutkasti matkaa.
Itsellä takana 13 pistosta ja 14 kg,
Olen pistänyt 4x2,5 mg ja loput 3,75 mg. En ole ainakaan vielä huomannut kynän tehon laantuneen vaikka se on ollut jo kauan käytössä.
Enkä ole vielä nostamassa annosta mutta sitähän ei tiedä koska sen tarve iskee päälle.
Jos olet nyt tavoitteessa niin laskisin muutamaksi viikoksi 2,5:een ja sitten vaikka 1,25:een aivan lopuksi. Näet sitten alkaako mieliteot vyöryä yli. Sitten näet tarvitko uuden kynän vielä.
kevät27
Vielä muutama viikko on tavoitteeseen, alunperin viiva oli 72kg kohdalla, inbody taas ehdottaa 70kg mitä pidän itselläni ehdottomasti alarajana minkä alle paino ei saa tippua. Tuo 2,5mg muutama viikko ja sitten 1,25 kuulostaa hyvälle suunnitelmalle. Katsoo sitten mitä loppusyksy tuo tullessaan ja säätää annosta sen mukaan, ei kuitenkaan mikään hoppu sitä viimeistä piikkiä ottaa.
-64
Hei Fifty-sixty! Minulla oli tosiaan hirmuisen pitkä jumitus. Se alkoi jo marraskuussa. Silloin olin ollut Mounjarolla 8 kk. Aloitus 4/25 oli 2,5 Mg ja 7/25 siirryin 5 Mg annokseen. Suurin pudotustahti oli ensimmäisinä kuukausina, mutta marraskuussa painon putoaminen hidastui selvästi ja pysähtyi 104 kiloon. (Aloituspainoni oli 122,5 kg). Ensin laitoin painon putoamisen pysähtymisen joulun ajan piikkiin. Mutta sama meno jatkui tammikuussakin. Helmikuussa nostin annoksen 7,5 Mg. Paino pysyi sitkeästi paikallaan. Ruokarytmi pysyi entisellään, nälkää ei ollut normaalia enempää, proteiinia lisäsin, kasviksia lisäsin. Paino junnasi paikallaan ja huhtikuussa nostin Mounjaron 10mg. Ja vihdoin paino notkahti alaspäin. Painon putoaminen on hidastunut aloituksesta selvästi ja minulla on vielä pudotettavaa rutkasti jäljellä. Nyt painan 97 kg, eli huhtikuusta tähän päivään pudotusta on tullut 7 kg. Vaikka paino junnasi pitkään paikallaan, muutoksia tapahtui noiden kuukausien aikana kehossa yllättävän paljon. Vaatekoko pieneni ja kroppa kutistui, vaikka vaaka ei muutoksia näyttänyt. Itse seuraan mielelläni vaakaa ja konkreettisia lukuja. Keho kuitenkin elää omaan tahtiinsa ja parempaan suuntaan, ja sekös ilahduttaa! Minäkin ajattelin, että kesällä painon pudottaminen olisi helpompaa, kun on marjoja ja tuoreita kasviksia. Mutta eipä ne ole tuoneet suuria muutoksia painoni suhteen. Tuo pitkä jumivaihe oli kieltämättä stressaavaa ja painon sahailivat edestakaisin ei ollut mitenkään mieltä ylentävää. Tunsin myös huonoa omaatuntoa, kun nostin mj annosta. Ajattelin, että olenpa huono /saamaton ihminen, kun paino ei putoa pienemmillä annoksilla. Mieli on kummallinen, eikä aina niin kovin kannustava. Olen ollut lapsesta asti kookas ja nyt huomaan, kuinka paljon ylipaino onkaan vaikuttanut itsetuntooni. Olen kuitenkin onnellinen, että tällainen lääke on kehitetty avuksemme. Tsemppiä kaikille tätä upeaa keskustelua seuraaville! Ja on lohdullista huomata, että samankaltaisia ajatuksia pyörii meidän kaikkien mielessä. T. Minninen
Vierailija kirjoitti:
Fifty-sixty, tämä on tosiaan kuin terapiassa olisi, jossa puhuu ongelmaansa ja sitten samalla keksii sen ongelman ytimen, kun sitä joutuu palastelemaan toiselle ääneen. Terapiapalsta tämä on!
Nyt taas tuli hiukan laskua ja kolmas punnitus putkeen alle 70kg. Nyt oli -200g, mutta toki en hirveän tiukka ollut ja liikunta jäi pois. Joka tapauksessa nyt tuntuisi taas laskevan tasaisesti. Viimeisin paino siis 69,2kg. Harmi painon kannalta, että tähän tulee taas matka väliin ennen elokuuta. Sehän nyt taas on pysäytys, mutta toisaalta pitää kropan käynnissä, kun väkisinkin tulee syötyä enemmän. Ajatus on kuitenkin se, että tämä ei ole mikään mässyloma vaan kerran päivässä ulkona riittää ja muuten sitten huoneistohotellissa maltilla jotain paistettua kanamunaa ja vihanneksia. Eihän siellä helteessä edes nälkä varmaan ole.
Tämä kesä on ollut kyllä haastavaa aikaa. Jotenkin koko perhe syö enemmän ja hiukan jopa ärsyttää miehen halu raahata koko ajan jotain hyvää kaupasta. Ainaista kokkaamista. Ja jos ei muuta, niin iltaysiltä vielä lämpimiä voileipiä. Tiedostan, ettei perhe voi elää mun mukaan, mutta miehellä on kyllä maha vähän pullistunut ja kasvuiän ylittänyt tytär pyöristymässä kovaa tahtia. Se onkin se hankala. Miten ottaa nuorelle aikuiselle puheeksi, että lihomistahti on tällä hetkellä pelottava ja nyt pitäisi pysäyttää ja saada niitä kiloja poiskin eli pysäytys ei enää riitä? Toisaalta jokainen lihova tietää tilanteensa ja hänkin on ulkonäöstä tarkka, joten tuskin on tietämättä sitä, että on lihonut reippaasti vuoden sisällä. Minähän olen meistä jo hoikempi. Katselin hämmentyneenä 1,5 vuotta vanhaa kuvaa, jossa oli vielä hoikka ja kiloja on tullut ainakin 15 sittemmin. Ylipainoa on jo selvästi. Jokainen pulleampi tietää, että ne vaan tulee ja iän myötä se kertautuu ja kertautuu eli parikymppisenä pitäisi olla tarkka tai hetken päästä on todella lihava. Vaikea asia.
Kymppikeiju
Tyttäresi tietää kyllä oman kroppansa ja painonsa. Siitä ei tarvi mainita hänelle erikseen. Kannattaa sen sijaan itse kunkin kannustaa sekä itseään että muita hyvää painonhallintaa edesauttaviin elintapoihin. Siinä, että pyytää toista kävelylle tai vesijuoksulenkille ja sen jälkeen vaikka otetaan kaupasta pikaisesti salaatit ja laitetaan raejuustopurkillinen sen lisäksi puoliksi, ei puolestaan ole mitään vikaa tai vihjailua. Itse olisin jo painavimmillani valinnut mieluummin tuon vaihtoehdon perinteisen kahvittelutapaamisen sijasta. Olen sellainen, että ensin on kiva nähdä mutta sitten ne vierailuseremoniat tarjoiluineen ja istumisineen alkavat jopa ärsyttää sohvassa jumittamiseen. En ole mikään urheilullinen ihminen edes. Tylsistyn helposti jos yhdessäolo on jutustelua ja istumista.
Kiitos lisätiedoista ja kommenteista, Minninen ja Kymppikeiju. Ja kiitokset myös kaikille muille ketjulaisille, jotka jaksatte kirjoittaa rakentavasti, avoimesti ja kannustavasti ;-)
Nyt pistin perjantaina tuon 7 mg, ja jos ei sillä kohta ala tapahtua, täytyy vain korottaa annosta. Ja muutenkin pysyä ruodussa, ja silloin kun ote sattuu lipsumaan, palata repsahduken jälkeen toimiville raiteille.
Hyvää kesän sekä painonpudotuksen ja -hallinnan jatkoa kaikille teille :-)
Fifty-Sixty
Fifty-sixty, jostain luin, että jos paino ei tipu neljään viikkoon on aika nostaa annosta. Ja nuo viralliset nostothan on ”valtavia” kun aina nousee 2,5mg.
Itsellä vielä pieni annos menossa mutta sivuoireena on melkein koko ajan ollut etova olo. Pistospäivinä olen lopen uupunut.
Eilen juuri pistin ja musta tuntuu, etten tehnyt mitään muuta kuin lenkitin koirat ja makasin sohvalla tai sängyssä. Askeleita tuli kuitenkin reilu 20000. Se kun on huono olo eikä pysty syömään mutta kuitenkin liikkuu yllättävän paljon vie kaikki mehut.
Hankalaa tämä kun kroppa ei oikein kestä lääkettä mutta tahto jatkaa on kova.
Kiitos myös 2308! Minustakin viralliset 2,5 mg nostot ovat turhan isoja. /F-S
Heipat Mounjaro sisaret ja veljet! Täällä aktiivisesti seuraillaan palstaa mutta en ole saanut aikaseksi kuulumisia kirjoitella. Hiljakseen paino putoaa ja täytyy myöntää että meinaa vähän turnausväsymystäkin olla havaittavissa.
Kesä on mennyt omalla painollaan, ja tavoitteeksi piti asettaa se, että paino ei nousisi ja nyt onneksi viikkojen jälkeen lopulta notkahti taas alaspäin. Vyötärön senteissä ei ole tapahtunut mitään pitkään aikaan.
Kesäloma meni reissatessa ja se rikkoi kovasti omaa ruokailurutiinia eli on ollut ulkona syömistä, hotelliaamiaisia ja useammin siideri tai kaksi tai vähän jäätelöä. Toisaalta lähes kaikesta jää nykyään puolet syömättä kun ei mahdu ja nyt olen oppinut olla surematta että rahat (muka) menevät hukkaan :D Huvittavaa oli kun yritin ostaa Juhannukseksi ensimmäisen kerran sitten viime elokuun irtokarkkeja. Aikani seisoin irttarihyllyn edessä kun ei tehnyt mieli oikein mitään ja lopulta pussin sisältö maksoi 1.20 €. Nauroin puolisolleni, että ei ole muuten koskaan ennen tapahtunut, että irttariostokset maksavat näin vähän :D Irttarit ovat olleet aina heikkouteni ja niitä kieltämättä olen ikävöinyt Mounjaro matkan aikana.
M ollut käytössä nyt 11 kk ja painoa on lähtenyt ihan hintsusti vajaa 18 kg ja senttejä vyötäröltä 21 cm. Eli loistavaa settiä. Mutta kyllä on tiukassa viimeiset kilot. Oma tavoitteeni olisi saada pois vielä n. 5 kg. Annos tällä hetkellä 5 mg eli nostoja olen tehnyt 2.5 mg -> 3.75 mg -> 5 mg. On toiminut itselläni hyvin tämä erittäin maltillinen annos ja nostot. Tällä hetkellä ei sivuvaikutuksia onneksi enää juurikaan ole!
Nyt kun loma on ohi, niin pääsee onneksi palaamaan normiarkeen ja rytmiin. Pitkät työpäivät ja istumatyö tekevät sen, ettei arki-iltana meinaa millään jaksaa eikä ehtiä edes ulkoilemaan. Iltalenkki meinaa viedä yöunet, mutta puolipakolla lenkkeilyn on saanut palautettua takaisin arkirutiiniksi.
Itselläni erittäin suuri haaste on yrittäjyyden tuomat pitkät työpäivät sekä useiden asiakaskohtaamisten vuoksi iltaisin vaivaama kuormittuminen. Aamuihin kun saa liikunnan kalenteriin, se on paljon helpompaa/sujuvampaa ja mielekkäämpää mutta se tarkoittaa myöhempään aloitettua työpäivää ja syö sitten taas illasta aikaa. Mutta näillä mennään tällä hetkellä ja syksylle onkin tavoitteena kalenteroida liikunta entistä tarkemmin että tulisi käytyä salilla/lenkillä yms.
Tällaisia mietteitä pohdiskelee -Mardu
Rybelsus vai Mysimba? Reseptin olen saamassa kuukauden päästä. Piikkikammoisena en voi pistämis muotoista ottaa. Mutta kumpi voisi olla parempi, kun tiputettavaa on 25kg, lisänä kilpirauhasen vajaatoiminta sekä hormonaalinen lihominen, kahdessa vuodessa tuli kilot.
N55
Vierailija kirjoitti:
Rybelsus vai Mysimba? Reseptin olen saamassa kuukauden päästä. Piikkikammoisena en voi pistämis muotoista ottaa. Mutta kumpi voisi olla parempi, kun tiputettavaa on 25kg, lisänä kilpirauhasen vajaatoiminta sekä hormonaalinen lihominen, kahdessa vuodessa tuli kilot.
N55
Mysimba sopii, jos ongelmana on myös tunnesyöminen. Rybelsus on kehitetty diabeteslääkkeeksi alunperin aivan kuten Ozempic ja Saxenda. Hormonaaliseen lihomiseen ei auta mikään muu kuin hormonaalisten ongelmien korjaaminen.
Mysimbasta ja Rybelsuksesta: Noista kahdesta minulla on kokemusta vain Mysimbasta. Olen siis kokeillut Mysimbaa ja Ozempicia (jotka eivät sopineet minulle), ja nyt on käytössä Mounjaro (joka sopii).
Kertoisin vain kokemustietona Mysimbasta sen, että vaikka sitä aikoinaan määrättiin minulle juuri siksi, että se toimii tunnesyömisestä kärsivillä, se ei kuitenkaan soveltunut minulle. Sain sivuvaikutuksia, joiden takia en voinut muutaman viikon kokeilun jälkeen jatkaa sitä. Eli "paperilla" mainitut lääkkeen vaikutukset ja soveltuvuudet voivat käytännössä osoittautua sekundaarisiksi, jos sivuvaikutukset estävät sen käytön.
Pistettävistä lihavuuslääkkeistä sanoisin vielä sen, että neulahan ei ole pitkä, n. 0,5 cm, ja myöskin kovin ohut. Usein pistos ei edes tunnu. Välillä se kokemukseni mukaan tuntuu pikkasen, mutta vähemmän kuin hyttysen pistos. Eli O- ja MJ-neula ei ole mitään esim. verikokeessa käytettävään, suoneen pistettävään neulaan verrattuna. Ja Ozempic- ja Mounjaro-neulahan pistetään vain sen muutaman millin ihon alle. Verta ei yleensä edes pistettäessä näy. Joskus voi pikkuruinen tippa tulla, mutta yleensä minulla ei tule edes sen vertaa.
Tällä haluan vain kertoa piikkikammoiselle kanssaihmiselle, että nämä O- ja MJ-neulat eivät ole lainkaan yhtä "kammottavia" kuin vaikkapa verikokeissa käytettävät. Enkä minäkään ole mitenkään kovin "piikkiystävällinen" - pelkäsin tätä pistämishommaa aivan mielettömästi jo kun kokeilin Ozempiciä. Mutta tähän tottuu.
Neulamainos-spiikki loppu :-D Toivottavasti löydät lääkkeen, joka sopii sinulle, 2311. Mieluiten tietenkin tablettimuotoisena :-)
Ja hyvää jatkoa kaikille meille! T. F-S
^ Kiitos. Tiedän nyt vähän mitä ehdotan lääkärille ja hyvä tietää ettei se piilottaminen ihan kamalaa ole.
Hormonaalista syytä yritetty korjata vaihdevuosiin tarkoitetulla hormonikorvaushoidolla, tuloksetta.
Tässä ketjussa on tullut hyvin esiin miten eri tavoin lääke toimii. Toisille tulee alussa joitain sivuvaikutuksia ja toisille tuskin ollenkaan. On myös mielenkiintoista lukea tuosta, miten olette selättäneet jopa kuukausien jumit. Minullekin olisi varmasti käynyt samoin, mikäli painonpudotus vaihe olisi jatkunut pidempään. Huomasin jo 5 kk:n aikana, että viimeiset viikot vaati todellista sinnittelyä eikä paino tippunut yhtä vauhdikkaasti kuin alussa tapahtuu. Silti tuo alun nopeatempoisuus lopulta motivoi sinnittelemään myös jatkossa.
Aloitin MJ:n 1.8.2024, joten aloituksesta tulee runsaan viikon kuluttua kuluneeksi 2 vuotta. Toisaalta 2 v tuntuu pitkältä ajalta ja toisaalta tuntuu kuin se olisi ollut vasta eilen. Olen ottanut tämän toisen kesän tavoitepainossa rennommin kuin vuosi sitten, vaikka minulle kesät on sellaista sosiaalisen syömisen aikaa. Positiivista on se, että kun tavoitteessa pysymisen aikajänne pitenee, niin keho kertoo yhä luontevammin koska sillä on hyvä olla ja etenkin sen, jos on syönyt liikaa. Jotenkin vaan osaa jättää välistä joitain muiden keholle sopivia tankkaushetkiä, kun itsellä ei tee mieli. Jotenkin helpottavaa, että on tullut luontevaksi se, ettei minun tarvitse ottaa välipalaa ainoastaan siksi, että jonkun toisen ruokarytmiin se on sopii.
Ennen Mounjaroa otin välipalaa, jos joku muukin (vierailulla ollut) sitä tarvitsi. Voi olla turhaa pohdintaa, mutta olen jälkeenpäin miettinyt sen liittyvän osin omaan ylipainooni ja osin siihen liittyvään alitajuiseen häpeään tms. (aiheettomaan) tunteeseen. Eli jotenkin kai ajattelin, että ihmiset miettii, miksen syö välipalaa kun se olisi terveellistä. Tai sitten muuta ajattelevat etten syö välipalaa, mutta vedän sitten yökaudet suklaata (mikä ei siis pitänyt paikkaansa). Söin vain itselleni liian paljon ja liian usein, jotteivat muut vaivaannu.
Nyt kun olen ollut tavoitepainossa jo niin pitkään (1 v 7kk) kukaan läheinen tuttava ei kiinnitä enää mitään huomiota siihen miten syön. Eli paljonko syön, mitä syön ja miten usein syön. Tuntuu nurinkuriselta, että ennen Mounjaroa "kaikki" tuntuivat tuputtavan minulle kaikkea, oli kyse sitten santsauksesta, kahvipullasta tai mistä tahansa. Nyt kun olen pysynyt tavoitepainossa, tuputtaminen onkin loppunut eikä kukaan enää kiinnitä huomiota syömiseeni samoin kuin ennen painonpudotusta tai painonpudotus vaiheessa. En nyt sano, että ympäristö ylläpitää ylipainoa omalla paineistuksellaan, mutta osin niin on käynyt varmasti ihan tiedostamatta. Oman kehohäpeän kautta ei myöskään ole osannut sanoa ei. Nämä ovat ajatuksia, jotka liittyvät osaltani oman painon nousun taustatekijöihin. Merkittävin syy liian isot (aiempaan kulutukseen sopeutetut) annoskoot, mutta kyllä hyvänä kakkosena tulee juuri tuo sosiaalinen syöminen ja ihmisten miellyttäminen heidän tarjotessaan/tuputtaessaan osallistumaan ruokailuun/ottamaan lisää tms. Mielenkiintoista on se, että ylipainoisena koin sosiaalisen painotuksen hyvinkin aktiivisena ("No, ota nyt"), kun taas nyt kaikille tuntuu riittävän vastaukseni "Ei kiitos". Jotenkin tuntuu väärältä, että ylipainoisena jouduin perustelemaan ihan pohjattomasti, miksi en halua lisää tms. kun taas normaalipainoisena se on kaikille ihan ok.
No niin, tulipa taas avauduttua.
Tsemppiä kaikille,
AP
Joko kwikpenit on vaihtuneet niin kuin keväällä oli puhe?
itsellä on tuo ns. vanha kynä juuri loppumassa. Saako tästä vanhasta mallista ne ylimääräiset nesteet ”golden dosen” ulos ihan vaan napsuttamalla?
En ole kertaakaan annostellut täyttä annosta.
Ei saa, kun kaikki 'neljä' annosta on otettu kynä ei enää käänny. Pienet insuliiniruiskut on siihen hyviä. Saa apteekista muutamalla eurolla mitä siihen loppuun tarvitset.
Pistät ruiskulla siitä kynän punaisen pään läpi ja sopiva annos kerrallaan. Sitten pisto omaan nahkaan. Ole tarkka annoksen suhteen.
-64
Kiitos -64.
Ei muuta kuin ruiskuostoksille.
Minulla on nyt kyllä aika vaikeaa. Karmein kesä miesmuistiin, jatkuva paine viikkokausia. Tästä seurauksena ajatukset pyörii ruoan ympärillä. Tämä ei lähimainkaan ole ohi, vaikka saavutin tavoitteen jo keväällä. Ehkä pieni valo näkyy tunnelin päässä, joten pääsen ehkä takaisin normaaliin. Sitä ennen pitää varmaan palauttaa koko annokseen siitä 1.25 - 1.5 mg:stä joka on ollut ylläpitoannokseni.
Toivottavasti muilla menee hyvin. Tsemppiä kaikille!
mm
mm
Onpas ikävä kuulla :-(
Tarkoittaako tuo, että näläntunne tai mielihalut on palanneet, ettei pieni annos auta pitämään niitä pois?
Olen samaa mieltä, syitä painon nousulle on monia ja siksi keinot ylläpitoonkin on moninaiset. Myös ikä muuttaa tilannetta.
Itsekin kuulun niinhin, joilla stressi nostaa painoa hetkessä. Nestettä kertyy, aineenvaihdunta menee tukkoon ja mitään ei tule ulos. Samaan aikaan stressi saa aikaan mielitekoja ja kierre onkin valmis.
Tilanteen tasaaminen vie aikaa, jota harvoin hektisestä arjessa on. Lopputulos sitten onkin painon nousu… ja jonkun muun kroppa reagoi täysin päinvastoin….