Mounjaro laihdutuslääke kokemuksia

Näläntunne on osittain vielä poissa, mutta ajatukset pyörii ruoassa - eli pieni annos kyllä vaikuttaa, muttei niin paljoa kuin stressittömässä tilanteessa. Ajattelen, että jos nostan annosta, ajatukset ei enää pyörisi samaa rataa, niin stressaisi vähemmän.

mm

Toivottavasti tilanteesi helpottaa mm.  Suunnitelmasi annoskoon nostamisesta kuulostaa kokeilemisen arvoiselta, jotta saat tilanteen balanssiin ja stressitasoa alas. 

Tsemppiä kaikille

AP

Kannustaisin tottumusten ja tapojen muuttamiseen syömisessä.

Lääkkeet auttavat tosi paljon  mutta omaa tahtoa muuttaa tapoja ja tottumuksia olisi hyvä kehittää.

Vaikeeta se on.

60pv ja 10kg takana.

Jos olen oikein oivaltanut niin että ässä on vuosi aikaa opetella uudet ruokailutavat .  Sen jälkeen pillerien taika on ohi, ehkä.

-Parempaa loppuelämää toivottaen-

Vierailija kirjoitti:

Kannustaisin tottumusten ja tapojen muuttamiseen syömisessä.

Lääkkeet auttavat tosi paljon  mutta omaa tahtoa muuttaa tapoja ja tottumuksia olisi hyvä kehittää.

Vaikeeta se on.

60pv ja 10kg takana.

 

Jos olen oikein oivaltanut niin että ässä on vuosi aikaa opetella uudet ruokailutavat .  Sen jälkeen pillerien taika on ohi, ehkä.

 

-Parempaa loppuelämää toivottaen-

Pillerimuotoisista valmisteista ei ole kokemusta, ainoastaan MJ:stä. Uskoisin kuitenkin, että  pillerimuotoisten lääkkeiden toimintamekanismi on sinänsä samanlainen kuin esim. Mounjarolla. Eli ne eivät laihduta eivätkä ole mikään oikotie,  vaan niiden tarkoitus on ainoastaan tukea elämäntapamuutosta, jossa keskiössä on aina niin ruokailu kuin liikuntakin. 

Ruokajutut sinänsä ja niiden omaksuminen on se isoin asia suhteessa pelkästään painoon, liikunnalla osavaikutus energiakulutukseen, mutta ennen kaikkea perus- ja lihaskuntoon sekä yleiseen jaksamiseen. Suurin osa tiedostaa tämän ja oivaltaa perusmekanismin luontaisesti, kun tälle polulle lähtee.  Se, että joku ajattelisi lääkkeen itsessään laihduttavan on kyllä poikkeuksellista, oikeastaan en ole kuullut kenenkään MJ:n käyttäjän ajattelevan, että se olisi jokin ratkaisu. Se on tuki, mutta valinnat on tehtävä itse ja lääke toimii useilla siinä hyvänä tukena, mutta ei kuitenkaan ratkaisuna. Samoin uskon kaikkien tai ainakin valtaosan tiedostavan, että painon puodotusvaihe on se ensimmäinen steppi, jonka jälkeen saa sinnitellä ja opetella painon tasauksen ja lopulta jokainen joutuu hahmottamaan oman yksilöllisen reitin painon ylläpitoon. Kahta identtistä toimintatapaa siihen ei ole.  Pohjimmiltaan  painonhallintaan vaikuttaa niin monet eri syyt, että yhtä ainoaa toimivaa ratkaisua ei ole. Painon nousun juurisyitä emme voi valita. Jollain on hormonit, joillain stressireagointi ja jollain jokin muu. Uskon, että juuri siksi painonhallinta tavoitteen saavuttamisen jälkeen edellyttää aina yksilöllistä polkua ja herkkyyttä toimivan tavan tunnistamiseen. On se oma polku mikä tahansa, on tärkeää, että löytää itselleen sen toimivan. Silti olen kokenut, että jokaiselle painonpudottajalle  (ainakin  tässä ketjussa) on ollut itsestään selvää, että tavoitepainossa pysyminen edellyttää uusien tapojen ylläpitämistä. On sitten kyse liikunnan määrästä, uudesta ruokavaliosta, annoskokojen hallinnasta tai esim. stressin vaikutusten hallinnasta tms. Yksilölliset muutokset riippuvat aina siitä, mikä se oma juurisyy painonhallinnan haasteeseen kullakin on.

Tsemppiä kaikille,

AP

Jyrkästi erimieltä ap ylläolevassa lauseeseen: Se, että joku ajattelisi lääkkeen itsessään laihduttavan on kyllä poikkeuksellista, oikeastaan en ole kuullut kenenkään MJ:n käyttäjän ajattelevan, että se olisi jokin ratkaisu.

Juurikin tätä näkee täällä kun paino ei putoa, niin lisätään pistosannoksen millimäärää!!. Ja sehän ei ole ratkaisu vaan omat tavat ja ruokamäärät.

Mounjaro on erinomainen tuki painonpudotuksessa. Lääkkeen annosmäärät ovat yksilöllisiä sopivan vasteen syntymiseksi ja matkan varrella lääkeannokset muuttuvat. Ohjeen mukaan annosta nostetaan 2,5 mg neljän viikon välein, mutta useimmat sinnittelevät pitkään pienemmillä annoksilla. Siksi tulee varsinkin pitkällä aikavälillä kohtia, jolloin annosta nostetaan sopivan vasteen ylläpitämiseksi. Se ei tarkoita sitä, etteikö painon pudottajat kiinnittäisi huomiota ruuan laatuun ja ruokamääriin, se nyt on tietenkin päivänselvää, että paino putoaa ainoastaan energiavajeella.

Koska painohaasteiden syyt ovat myös erilaisia, suositellaan lääkkeen jatkamista ns. ylläpitoannoksella vuosia tavoitepainon saavuttamisen jälkeen. Nykytutkimukset ovat tuottaneet paljon lisäinformaatiota ja tietoa painohaasteista ja niiden syistä, sen pohjalta on myös kyetty kehittämään nykyisiä lääkkeitä, mikä on tietenkin erittäin hyvä asia eikä se, että joku saa tukea lääkkeestä, ole keneltäkään toiselta pois. Lääke sinällään ei todellakaan ole mikään poppakonsti, mutta ainakin itse koin sen erinomaiseksi tueksi.

Se, että olen pysynyt tavoitepainossa ilman lääkettä on tietysti lohdullista, vaikka lääkkeen alasajaminen olikin jännittävää. Koska minulle ei kuitenkaan tullut nälkävelkaa tms. en voi välttyä ajatukselta, että oman painon nousuni syyt eivät liittyneet hormoniasioihin, vaan ihan puhtaasti liian suuriin annoskokoihin ja sosiaaliseen syömiseen. Mikäli painohaasteiden taustalla olisi hormonaaliset asiat tms., tuskin olisin selvinnyt ilman ylläpitolääkitystä. Jos painoni olisi alkanut nousemaan, olisin ilman muuta aloittanut ylläpitoannoksella saadakseni sen tuen, mitä tavoitepainossa pysyminen edellyttää.

Vaikka painoni on pysynyt tavoitteessa ja sen alla jo pitkään, tiedostan kyllä, että tämä on loppuelämän projekti. Päätös on tehtävä joka päivä. Onneksi keho kuitenkin omaksuu uuden "normaalin" ajan kanssa, eikä tavoitteessa pysyminen edellytä enää ääretöntä sinnittelyä.

Tsemppiä kaikille,

AP

Rohkaistuin viemään joka ikisen liian suureksi jääneen vaatteen hyväntekeväisyyskirpputorille. Tuntui siltä kuin olisin suunnilleen hyvästellyt yhden ajanjakson elämästäni. 

Vierailija kirjoitti:

Rohkaistuin viemään joka ikisen liian suureksi jääneen vaatteen hyväntekeväisyyskirpputorille. Tuntui siltä kuin olisin suunnilleen hyvästellyt yhden ajanjakson elämästäni. 

Vau, onpa konkreettinen teko.  Ihmisen mieli on kummallinen. MInäkin säästelin pitkään isompia vaatteita ennen niiden viemistä keräykseen. Alitajuisesti jotenkin ehkä pelkäsi, että jos painonpudotus ei onnistukaan jne. Vieläkin minulla on kaapissa muutama vaate, joita ajattelin hieman korjaavani ja sitten taas ne olisi ok. Ihan itsensä kiusaamista. Joten  tämän kommentin pohjalta käyn taas vaatekaapin läpi. Monesti vähemmän on enemmän. Ihan turha säästää kaikkea. 

Tähän jatkuvaan itsetutkisteluun liittyy myös toinen havainto vaatteista ja erityisesti niiden kokonumeroista. Painon noustessa tuijotin enemmän sitä, mikä kokonumerolappu vaatteessa on. Ihan niinkuin jollekin ulkopuoliselle sillä olisi merkitystä. Painon pudotessa samat vaatteet sopivatkin melko pitkään. Ensin eivät kiristäneet niin paljon, sitten istuivat entistä paremmin ja lopulta olivat löysiä. Yhtenä päivänä kaivoin kaapista vanhat farkut ulkotöihin (olin säästänyt ne yhtä käsityöprojekteja varten) ja kappas, ei enää yhtään hävettänyt ajaa nurmikkoa ne jalassa, vaikka pysyivätkin päällä vyön voimin.  

Toinen havainto vaatekoon valintaan ja painon laskuun on ollut se, että painon laskiessa en oikein osannut ostaa sopivia kokoja. Ostin aina hieman liian isoja. Jotenki koin että minua hävettää pyytää sovitukseen sitä pienempää numeroa, jos se sitten olisikin pieni. Lopulta menin kauppaan ja kerroin myyjälle, että tarvitsen apua sopivien kokojen löytämisessä ja sain tosi upeaa ja havainnollistavaa palvelua.  Tuntui, että myyjä oikeasti pysähtyi asiani ääreen ja sain todella hyvää palvelua ja konkreettisia havaintoja. Silläkin, että on lopulta sinut uuden vaatekoon kanssa on melkoinen merkitys.

Tsemppiä kaikille

AP

Onko kynät uudistuneet jo?

Kynistä: Ostin uuden 15 mg kynän heinäkuussa. Kyselin ennen ostoa apteekista kynän viimeistä käyttöpäivää (-kuukautta), joka on 4/2027. 

Olettaisin, että heinäkuussa ostamassani kynässä on mukana golden dose, koska sitä edeltävään kynään (myös 15 mg ja 4/2027) se sisältyi. Heinäkuussa ostettu kynä on myös aivan saman näköinen kuin tuo edellinen 15 mg kynä. 

Luulisi, että ainakin kaikki kynät tuolla 4/2027 merkinnällä (tai aikaisemmalla pvm:llä) sisältäisivät golden dosen ja siis olisivat vanhaa mallia.

Jos joku on saanut (ostaa!) kynän, jossa ei ole ollut golden dosea, tai kynän, joka näyttää erilaiselta kuin "vanhat" kynät, niin kertokaa mielellään mistä sellaiset kynät tunnistaa! Ulkomuoto, päiväys tms.

Toivottavasti joku noista pipelinessa olevista uusista lihavuuslääkkeistä kohta läpäisisivät viimeisetkin testit ja tulisivat markkinoille parhaassa tapauksessa myös laskemaan kalliin MJ:n hintaa. Osa kehitteillä olevista lääkkeistä taitaa kuitenkin olla juuri Lillyn tuotteita... MJ:n patentin raukeamista kai meidän nykylihavien on turha odottaa, jos se tapahtuu vasta n. 10 v. päästä. :-(

Laskevia GLP1-hintoja odotellessa, terkuin, Fifty-Sixty

Täällä on ollut kirjoittelua stressin vaikutuksesta painoon, joten päätin jakaa oman konkreettisen kokemuksen viime ajoilta.

Olen tavoitepainon saavuttanut ja ollut ylläpito vaiheessa talvesta lähtien. Edelleen lääkkeellä, mutta annoksen olen saanut puolitettua korkeimmasta. Pienennän annosta 2 kuukauden välein hyvin maltillisesti.

Paino on pysynyt tavoitteessa tai jopa painunut hieman sen alle puolen vuoden aikana.

Kesällä oli stressaava jakso töissä ja tahti oli kiivas. Huomasin, että nestettä kertyy ja ruokaakin teki eri tavalla mieli. Uni oli huonoa ja en saanut palauduttua millään vaikka yritin kaikkea.

Paino nousi noin kolme - neljä kiloa ja se totta kai ahdisti lisää. Kevensin ruoka määriä ja sain painon nousun pysähtymään, mutta en laskemaan. Jouduin syödä selkeästi vähemmän, mitä keväällä. Aiemmin siis sain siis pidettyä painon merkittävästi isommalla kalori määrällä kuukausia samassa, nyt jouduin alkaa pihistelemään kaloreissa kunnolla. 
Vaihetta kesti kuukauden päivät. Aineenvaihdunta oli jumissa, nesteen kertymisen tunsi. Ruoka jota olen syönyt oli todella terveellistä, ei minkään laista lipsumista rasvaiseen ruokaan, sokeriin tai alkoholiin.

No loma alkoi, tuli kunnon yö unet, stressitasot laski. Tunsin että kroppa palautuu. Se hirveä pingotus laski. Ruokamääriin en tehnyt muutoksia. Vajaa viikko tätä ja se 3-4 kiloa on kadonnut.

Tällä tavalla oma paino on noussut vuosien mittaan. Ei tule arjessa aina tällaista hetkeä, että saa ajettua stressitasot alas. En ole myöskään seurannut omaa painoa näin tarkkaan, että ymmärtäisi, miten oma kroppa toimii.

Nyt on tietenkin voittaja fiilis ja helpottunut olo, mutta syksy jännittää. Kiireet ja stressi tulee väistämättä ja niiden kanssa pitää oppia elelemään.

Heippa!

Nyt on "taskussa" Mounjaro-resepti, mutten tiedä, uskallanko aloittaa sitä. Olen 43-vuotias nainen, BMI on luokkaa 35. Liikun paljon ja syön kai aika hyvin, mutta syön liikaa. Annoskoot on liian suuria ja viikonloppuisin menee liikaa herkkuja. Olen "aloittanut uuden elämän" lukuisia kertoja, ja olen silti lihavampi kuin koskaan. Minulla on PMOS ja kohta varmaan joku diabetes.

Miksi siis epäröin lääkkeen aloitusta?

1. Pelkään haittavaikutuksia. Syön nyt PMOS:n vuoksi metformiinia ja nämä mahaoireet on kauheita.

2. Pelkään hiustenlähtöä.

3. Lääke on tosi kallis enkä halua käyttää sitä koko ikääni. Mietin, että onko ihan turhaa laihduttaa 15 kg isolla rahalla, jos sitten kaikki tulee takaisin?

4. Häpeä, ikävä kyllä. Häpeän sitä, etten onnistu ilman lääkkeitä. En haluaisi kertoa edes puolisolleni, mutta hankala sitä on salatakaan. 

Reseptin kirjoittanut lääkäri ei ohjannut minua mitenkään. Kirjoitti kolme 2,5 mg kynää, mutta kun luen täältä kommentteja, niin sitä annostahan pitäisi nostaa! Se olikin kyllä joku ihan idiootti se lääkäri, ei selvästi tajunnut mitään. Onko kukaan onnistunut laihtumaan käyttämällä pelkästään tuota 2,5 mg annosta?

Tämmöisiä mietteitä tänään.

- Bulska

On laihdutettu 97kg:sta 75kiloon vuodessa vain 2.5 mg annoksella. En harrasta mitään liikuntaa. Katson aika tarkkaan suurimman osan ajasta mitä suuhuni pistän ja proteiinit lasken. Kuitenkin juon myös viiniä, syön karkkia , hampurilaisen melkein joka viikko ja nautin siitä mitä syön, en puputa pelkkää salaattia, koska en pidä siitä. Ei ole ollut tarvetta lisätä annosta, vaatii kuitenkin mielenlujuutta kun toisinaan voi nälkä hieman vaivata, mut sisulla siitäkin ohi.!!

Kiitti! Oletko miettinyt, että olisitko laihtunut pelkästään tuolla "mielenlujuudella", kun kerran lääkitykselläkin on mielitekoja mutta voit vastustaa niitä?

- Bulska

Ehdottomasti ilman mounjaroa en olisi ikinä, ikinä pystynyt tähän. Mj pitää nälän ikäänkuin kaukana, vatsa toimii tasaisesti. Tämä on myös psyykkistä, tietoista tajunnanvirtaa et tämä viikottainen pistos on niin tärkeä mun hyvinvoinnille vähän kun hetkellinen terapiaistunto ja taas viikon jaksaa tsempata itseään. 

Osalle riittää tosi pieni annos laihtumiseen, minä kuulun varmaankin niihin kun olen saanut kolmen kuukauden aikana käytettyä 15mg kynästä yhteensä vain vähän reilut puolet eli 40mg. Myöskään en ole huomannut mitään vahvuuden heikkenemistä jääkaappi säilytytyksen aikana. 

Sain oman 19 kilon läskin näillä sulamaan ja nyt sitten tasapainon hakua sopivan ruuan ja MJ annoksen kanssa. Kynä riittänee tällä menolla vielä toiset kolme kuukautta. Eli näin ajatellen ei paha. Onneksi uskalsin pistää sen ensimmäisen.

-64

Vierailija kirjoitti:

Heippa!

Nyt on "taskussa" Mounjaro-resepti, mutten tiedä, uskallanko aloittaa sitä. Olen 43-vuotias nainen, BMI on luokkaa 35. Liikun paljon ja syön kai aika hyvin, mutta syön liikaa. Annoskoot on liian suuria ja viikonloppuisin menee liikaa herkkuja. Olen "aloittanut uuden elämän" lukuisia kertoja, ja olen silti lihavampi kuin koskaan. Minulla on PMOS ja kohta varmaan joku diabetes.

 

Miksi siis epäröin lääkkeen aloitusta?

 

1. Pelkään haittavaikutuksia. Syön nyt PMOS:n vuoksi metformiinia ja nämä mahaoireet on kauheita.

2. Pelkään hiustenlähtöä.

3. Lääke on tosi kallis enkä halua käyttää sitä koko ikääni. Mietin, että onko ihan turhaa laihduttaa 15 kg isolla rahalla, jos sitten kaikki tulee takaisin?

4. Häpeä, ikävä kyllä. Häpeän sitä, etten onnistu ilman lääkkeitä. En haluaisi kertoa edes puolisolleni, mutta hankala sitä on salatakaan. 

 

Reseptin kirjoittanut lääkäri ei ohjannut minua mitenkään. Kirjoitti kolme 2,5 mg kynää, mutta kun luen täältä kommentteja, niin sitä annostahan pitäisi nostaa! Se olikin kyllä joku ihan idiootti se lääkäri, ei selvästi tajunnut mitään. Onko kukaan onnistunut laihtumaan käyttämällä pelkästään tuota 2,5 mg annosta?

 

Tämmöisiä mietteitä tänään.

 

- Bulska

Moi Bulska, 

1. Et voi tietää minkälaisia haittavaikutuksia sinulle tulee lääkkeestä, ennen kuin kokeilet sitä. Jokainen ihminen reagoi erilailla.  Mutta onneksi suurimmalla osalla (itseni mukaan lukien) haittavaikutukset ovat täysin hallittavia eivätkä varsinaisesti estä normaalia elämää. Mutta tottakai se on yksilöllistä, mutta sen takia juuri et voi tietää miten tulet reagoimaan, niin niistä ei kannata etukäteen liikaa stressata!

2. Mahdollinen hiustenlähtö ei johdu varsinaisesti lääkkeestä, vaan laihtumisesta eli se voi tapahtua ihan ilman lääkettäkin jos laihduttaa. Voit myös ennakoida ja syödä esim. biotiinia ja monivitamiiniä heti kättelyssä! 

3. Lääkkeen tuomaa ”sisäistä rauhaa ” on vaikea selittää ihmiselle joka ei sitä ole kokenut. Ruokahälyn häviäminen on jotain niin ihmeellistä!  Itse en edes ajatellut aiemmin, että minulla oli kovin suurta ruokahälyä, kunnes se hävisi lähes kokonaan ja eron huomasi. Kylläisyyden tunne on myös suoraan sanoen hämmentävä kokea, aiemmin kun tuntui, että ihan sama mitä söi niin aina oli nälkä. Lääke ei kuitenkaan ole mikään oikotie onneen, vaan on tarkoitus myös opettaa itselle/kropalle oikeat annoskoot ja ruokarytmit jne. 

4. Ymmärrän hyvin häpeän tunteen. Koen sitä itsekin edelleen jollakin tasolla. Mutta ei sinun tarvitse kertoa lääkkeen käytöstä muille? Toki ehkä puolisolle on hyvä kertoa, mutta hänen lisäksi. Itse olen kertonut ainoastaan äidille, ja hänellekin vasta muutaman kuukauden käytön jälkeen. En halunnut joutua selittelemään valintaani, tai joutumaan arvostelun kohteeksi tai ylipäätänsä siihen, että ihmiset ympärillä kiinnittäisivät huomiota syömiseen tai elämäntapoihin. Halusin keskittyä tähän projektiin omassa rauhassa. Ja ethän sinäkään arvostelisi henkilöä joka joutuu syömään esim. kolesteroli lääkettä? Lihavuus on moninainen sairaus.

Teet tottakai päätöksen siitä, aloitatko lääkkeen käytön vaiko et niin itse. Ja eihän lääke välttämättä ole oikea ratkaisu kaikille! Tässä kuitenkin omat näkemykseni sinua askarruttaviin asioihin :) 

Vierailija kirjoitti:

Jyrkästi erimieltä ap ylläolevassa lauseeseen: Se, että joku ajattelisi lääkkeen itsessään laihduttavan on kyllä poikkeuksellista, oikeastaan en ole kuullut kenenkään MJ:n käyttäjän ajattelevan, että se olisi jokin ratkaisu.

Juurikin tätä näkee täällä kun paino ei putoa, niin lisätään pistosannoksen millimäärää!!. Ja sehän ei ole ratkaisu vaan omat tavat ja ruokamäärät.

Juuri tää. Monet kerrat tälläkin palstalla lukenut kuinka joku ottanu lääkettä xxx jo vuoden tai pari eikä paino ole tippunyt yhtään.

Elintapoja ei ole muutettu millään lailla,vaan odoteltu että paino laskis.

Kiitos "vierailija 2337"! Haluaisin kysyä sinulta ja muiltakin, että onko lääkitys auttanut sinua siinä, että opit annostelemaan ruokaa lautaselle vähemmän? Minä otan aina hirveän isoja annoksia, ja syön tietysti kaiken.

- Bulska

Tavallaan olisi hirveän helppoa, jos omat elintavat olisi tosi huonot. Jos söisi paljon sokeria ja roskaruokaa, vähän kasviksia, ei liikkuisi ym. Joskus melkein 20 vuotta sitten minulla oli tuo tilanne ja silloin korjasin ruokavalion ja aloin käydä lenkillä -> paino putosi n. 20 kg. Nyt on vaikeampaa, kun ruoan laatu on 90% tosi hyvä, ja liikuntaa on jo paljon. Annosten pienentäminen on yllättävän vaikeaa. Liian pienillä annoksilla on nälkä, ja herkut mielessä koko ajan.

- Bulska