Mounjaro laihdutuslääke kokemuksia

Tästähän voisi alkaa kinastelemaan. 

Ensinnäkin olen ollut mukana keskusteluissa alusta asti, eikö täälö ole ketään, kuka olisi ottanut lääkettä vuoden tai kaksi, ilman, että paino on tippunut lainkaan. Kuka edes olisi niin tyhmä, että investoisi lääkkeeseen satoja kuukaudessa  euroja ilman tulosta?

Toisekseen annoskoon noston ei aina ole yhtä kuin oikotien etsiminen ilman lihavuuden elintapahoitoa. Itse nostin annosta melkein lillyn ohjeistuksen mukaisesti 2,5>5,0>7,5>10>12,5 ja saavutin näin melkein lineaarisen laihtustus matkan 1 kg/vko, yhteensä 55 kiloa. Joku muu täälö on valinnut pysytellä pienellä annoksella ja on selvää, että lääkkeen vaste himmenee ja tulee jumeja. 
Ja kolmannekseen, jokainen täälö taistelee omaa lihavuus matkaa ja koittaa parhaansa mukaan löytää keinoja painonpudotukseen ja hallintaan. Miksi ketään pitäisi sormea osoitella?

Vierailija kirjoitti:

Kiitos "vierailija 2337"! Haluaisin kysyä sinulta ja muiltakin, että onko lääkitys auttanut sinua siinä, että opit annostelemaan ruokaa lautaselle vähemmän? Minä otan aina hirveän isoja annoksia, ja syön tietysti kaiken.

 

- Bulska

Lääke auttaa juurikin siinä, koska et yksinkertaisesti fyysisesti pysty syömään suuria annoksia, ilman että siitä aiheutuu pahaa ja epämukavaa oloa.  Varsinkin alussa se kylläisyyden tunne oli todella vahva ja jo valmiiksi pienistä annoksesta saattoi silti jäädä lautaselle jotain syömättä. Omalla kohdallani tämä on tasaantunut matkan varrella, mutta annoskoot pysyvät edelleen kohtuullisina. Lääke itselläni auttanut myös siinä, että pyrin ainakin syömään rauhallisesti (aina en siinä onnistu), koska se kylläisyyden tunne tulee helposti itselläni ainakin vähän jälkijunassa. Eli kun syö rauhassa, niin aivot ja vatsa puhuvat sitten keskenään että okei, nyt olet syönyt tarpeeksi. Toki myös tässä muutaman kuukauden aikana, mitä olen lääkettä käyttänyt, on myös oppinut sopivat annoskoot itselle, mutta välillä on päiviä kun kroppa tarvitsee enemmän ruokaa ja välillä pärjää pienemmällä määrällä. Ennen kuin aloitin lääkkeen käytön, olivat mm. suuret annoskoot minullakin yksi syy lihavuudelle, vaikka ruoka itsessään oli ihan perus terveellistä. 

Eilen tuli tasan 2 vuotta siitä, kun aloitin oman Mounjaro matkan. Lääke oli silloin ihan uusi markkinoilla. Tämän ketju avautui runsas viikko ensimmäisestä pistoksesta ja olen saanut erittäin paljon vertaiskokemusta teiltä kaikilta, kiitos.

Matkan varrella on konkretisoitunut, miten eri tavoin kunkin polku etenee ja arvokasta on erilaisuuden hyväksyminen ja oman itsensä sekä kehojensa viestien tunnistaminen.

Tervetuloa mukaan keskusteluun Bulska. Kerrottakoon, etten ole kertonut kenellekään, että tukenani oli Mounjaro. Siihen ehkä liittyy tietty häpeä ja erityisesti alussa myös pelko siitä, että jos painon pudottaminen ei onnistu lääkkeen tuestakaan huolimatta. Lääkkeen hetkellisestä nopeasta motivoitumisesta painonpudotukseen ja halusin tuon aikaikkunan tueksi lääkkeen. MJ:n tiedot löysin nopeasti netistä ja lääkkeenä tämä oli uusi myös lääkärilleni, jonka kanssa olemme tehneet yhteistyötä todella pitkään.

Ensimmäisen viikon aikana havahduin siihen, että nyt on lääke ja vatsa tuntuu täydeltä, mutta se ei todellakaan riitä. Nuo sopivat annoskoot  ja niiden omaksuminen ovat ehdottoman tärkeitä. Niinpä aloin samalla laskemaan kaloreita ja rajasin niitä erittäin rajulla kädellä. Opettelin ruokailutekniikoita, hitaasti syömisen merkitystä, kehon viestejä, annosten asettelua jne. Se on ollut ehdottoman tärkeää myös jatkossa, kun olen tavoitepainon saavuttamisen jälkeen lopettanut lääkkeen. Tuossa kirjoitettiinkin jo aiemmin myös nälän tunteesta ja sen sietämisen opettelusta. Niin minäkin toimin painonpudotusvaiheessa ja myöhemmin nälän 

tunteen hallinta on ihan erilaista kuin ennen. Erotan aiempaan verrattun ihan eri tavoin, jos minun tekee  vain mieli jotain vai tarvitsenko oikeasti energiaa. Painon pudotustavoitteeni oli 20 kg, ja sen pudottamiseen meni hieman alle 5 kk. Myöhemmin painoni laski (tahattomasti) vielä 6-7 kg ja olen saanut sen vakiintumaan siihen. Tavoitteeni saavutin joulukuussa 2024 ja samalla lopetin lääkityksen. Eli jos tämä lääke ei anna niin ei sen aloittaminen myöskään ota mitään. Ruokalaskuissa ja muissa kuluissa säästää vastaavasti merkittävän pennin. Silti lääke itsessään ei laihduta, mutta se motivoi alun kylläisyyden tunteella muutokseen.

Tsemppiä kaikille,

AP

Tervetuloa Bulska porukkaan! 

Jahas, viikon reissu taas takana ja +3kg mittarissa aamulla. No, eiköhän se taas tasaannu, kun pöhö lähtee. Nyt on pakko ottaa tosi tiukka asenne, koska kyllä tässä on nyt syöty pitkin kesää ja "annettu aineenvaihdunnalle potkua". Kiva, kun huomenna pääsee töihin ja on helpompi taas alkaa elämään ihmisiksi. (oikeasti töiden alkaminen ärsyttää, mutta leikitään, että se on hyvä tässä tapauksessa) Tää kesä on vaan niin hankalaa, kun koko ajan on tässä kotona ja jatkuvaa kokkaamista. Syön kohtuudella, mutta kun klo 21 illalla aletaan vielä tekemään jotain hyvää syömistä ja aina pitäisi olla kieltäytymässä. Tasailun kannalta tämä meno on ok ja olen saanut hyvin syötyä järkevästi, mutta tämä on enemmän ollut tämmöinen tasailutahti, ei laihdutustahti. Tavoitteen saavuttamisen jälkeen tämä syömistahti lienee se oikea. 

Kymppikeiju

Kiitos sinulle kohtalotoveri, joka kerroit stressin vaikutuksesta painoon. Noin se juurikin menee, allekirjoitan kaiken mitä sanoit.

Tulin mukaan palstalle n. vuosi sitten, ja luin jutut alusta lähtien, etten kuormita palstalaisia kysymyksillä, jotka on kysytty aiemmin. Nyt tietenkin alkaa olla hankala lukea alusta asti. Laitan joitain lyhyitä vastauksia.

Minulla meni kaikki -21 kg annoskoolla 2.5 mg. Samoin nimimerkillä a&a, mutta hänellä taisi olla pienempi kuorma. Lääkkeen vaste ihmisessä jakautuu normaalijakauman tavoin. On tosi vähän niitä, joille 2.5 mg riittää koko ajaksi, eikä elimistö totu tuohon tasoon. Tuolle porukalle on nimi: superresponderi. Yhtä vähän on niitä, joilla lääke ei toimi ollenkaan. Suurin osa on siltä väliltä, eli elimistö tottuu pikkuhiljaa lääkkeeseen ja jos haluaa pitää vasteen olemassa (=pystyä syömään pieniä annoskokoja ilman ruokahälyä), niin annostusta pitää nostaa tietyin väliajoin. Annostuksen suuruuteen vaikuttaa moni asia. Esim huomasin, että vaikka normaalissa tilanteessa ruokahälyä ei ollut ollenkaan, niin migreenin aurassa oli järjetön makeanhimo, ja suuressa stressissä ruokahäly palasi. Eli elimistössä on useita mekanismeja, jotka säätelevät syömistä, ja lääke auttaa suurimpaan osaan, mutta ei kaikkiin.

Painonpudotuksesta ilman lääkettä: Jos kuuluu niihin onnellisiin, joille tämä onnistuu, niin onnittelut. Mutta jokainen jojo, joka ikinen laihdutus vaikeuttaa seuraavaa laihduttamista. Eli jos laihduttaa 1. kerran, voi onnistua - silloin täytyy pysyä tavoitepainossa. Valitettavasti tutkimusten mukaan on niin, että onnistuneen laihduttamisen jälkeen kilot tulevat korkojen kera muistaakseni yli 90%:lla. Jos joutuu jojoilmiöön, niin lopulta jopa laihduttamisen ajatteleminen lihottaa. Tämä johtuu siitä, että metabolia on lajimme vanhin ja tärkein järjestelmä, jolla on useita varajärjestelmiä, ja johon liittyy niin monta asiaa, että sen hallitseminen rationaalisella päätöksenteolla voi olla mahdotonta. Tämä on asia, jonka soisi päätyvän yleiseen ymmärtämykseen. Varsinkaan ihmiset, jotka eivät lue tutkimuksia ja ovat vain iltapäivälehtien lihavia syyttelevän tiedon äärellä, eivät tätä ymmärrä. Siksi asiasta on melkein turha jauhaa. Nälkää ei voi voittaa. Metabolia voittaa aina. Rationaalinen päätöksenteko ei tätä muuta.
Syy, miksi ihmisiä hävettää lihavuuslääkkeiden syöminen on vanhanaikaiset käsitykset ja lihavien syyttely. Siihen liittyy myös lajiimme kiinteästi kuuluva vaistonvarainen nokkimisjärjestys. Laumassa on hierarkia, joka on ulkonäön (=kuvitellun terveyden) funktio. Jos jostakusta ”tulee paremman näköinen”, se ihan konkreettisesti on joltain toiselta pois. Siksi syyttely ja halventaminen - on hyvä mieli, kun ei ole rumin, eli ei ole nokkimisjärjestyksessä alimpana. Tällaisesta rationaalinen ajattelija ei tietenkään perusta. Mutta kun meidän lajin toiminnasta vain osa on rationaalista, ja osa tulee sieltä lauma-ajoilta. Täytyy ihan itse käydä käytännössä omat tunteet läpi ja eritellä, mistä se johtuu, että suhtautuu toisen laihtumisen kielteisesti - ja kovin moni ei tätä tee, vaan toistelee vain iltapäivälehtien juttuja. Kun oikeasti se on kansantalouden ja lauman ja aivan kaiken kannalta aivan mieletön voitto, että kaveri paranee vaikeasta sairaudesta.

Minulla on stressi helpottanut, ja pikkuhiljaa alkaa olla valoa tunnelin päässä. Kiitos kaikille tsemppaavasta asenteesta ja tsemppiä kaikille!
mm

Olipa erinomainen kirjoitus mm. Voin allekirjoittaa kaiken kirjoittamasi. Todella lukemisen arvoinen kommentti.

Toisinaan, mutta harvoin, tähän(kin) keskusteluketjuun tulee erilaisia provokatiivisia "ohi aiheen" (Mounjaro laihdutuslääke kokemuksia) kommentteja. Ne kannattaa ohittaa, eikä niihin kannata provosoitua. Oikeastaan niihin ei kannata reagoida mitenkään. Alussa vastasin niihin kieli keskellä suuta. Tuli esim. syyllistäviksi tarkoitettuja kommentteja lääkkeen hinnasta tms., mutta kaikkihan me tiedämme, että lääke on kallis eikä sitä ole kiistäminen. Se on totta. Samaan aikaan jokainen lääkkeen aloittanut huomaa, että rahaa säästyy toisaalta ja absoluuttinen panostus ei vastaa suoraan lääkkeen hintaa. 

Samoin jokainen tietää painonhallinnan perusteet, joten välillä kirjoitetut "syö vähemmän kuin kulutat" kommentit ovat ihan naurettavia. Niiden kirjoittajat kuulunevat juuri tuohon mm:n viittaamaan ryhmään, joilta puuttuu joko a) tietämys tai b) empatiakyky. Useimmiten kuitenkin on kyse puhtaasta pahantahoisuudesta/ilkeämielisyydestä, joka useimmiten kumpuaa omasta pahasta olosta tai jostain muusta vastaavasta. Harva nyt kuitenkaan oikeasti on niin yksinkertainen, ettei ymmärtäisi kokonaisuutta.

Joka tapauksessa minulle on ollut arvokasta lukea vertaisten mitä erilaisempia kokemuksia, tuntemuksia, ajatuksia ja havaintoja. Täällä voi pohtia ajatuksia, joita live-elämässä en tohtisi riippuu se sitten lääkkeeseen tai muihin havaintoihin painonpudotuksen  ja painonhallinnan matkalla. Tämä on ollut ja on tärkeä vertaistukikanava, joka on kannustanut minua niin hyvinä kuin huonoina päivinä. Kymppi joskus kirjoittikin, että tässä on samaa vertaistuen tuntua kuin aikoinaan Painonvartijoissa. Täällä me olemme anonyymejä, mutta koen silti juuri samoin, vaikken ikinä ole painonvartijoissa ollutkaan. Silti on hienoa huomata, että kukin voi kertoa niin onnitumisen hetkistä kuin mahdollisista jumeiat tai takapakeista. Juuri tuo avoimuus auttaa meitä kaikkia hahmottamaan kokonaisuutta ja saamaan vertaistukea. 

Tsemppiä meille kaikille - olette tärkeitä.

AP

Ps. ainoa huono puoli on se, että innostumisen puuskassa kirjoitettuja tekstejä ei pääse korjaamaan tai stilisoimaan. Eli pahoittelut näppäinvirheistä :)

Täälläkin on mietitty monenlaisia asioita liittyen tavoitteen saavuttamiseen ja sittemmin painon tapaamiseen sekä hallintaan.  Monesti lehdissä ym artikkeleissa korostetaan sitä, että paino lopulta nousee aiempaakin korkeammaksi. 

Riippuen lukemistani tutkimuksista Mounjaron jälkeen 17-22% pysyy tavoitteessa. Kysyin asiaa myös tekoälyltä, joka koosti tutkimustutulosten lisäksi seurantadata pohjaista informaatiota. Mielenkiintoista. No, joka tapauksessa omalla kohdalla ainakin tuo lääkkeen korkea hinta on ollut yksi motivaattori pysyvien muutosten omaksumisessa. 

Alkuperäisessä tekstissä oli lähteet linkkeinä, mutta valutettavasti linkit ei kopioituneet.

Lääkevertailu: Painon säilyminen lopettamisen jälkeen1. Tirzepatidi (Mounjaro / Zepbound)

Teho käytön aikana: Korkein (keskimäärin 20–25 % painonpudotus).

Lopettamisen jälkeen: Kontrolloidussa SURMOUNT-4-tutkimuksessa havaittiin, että lääkkeen äkillisen seinään lopettamisen jälkeen noin 16,6 % käyttäjistä onnistui säilyttämään vähintään 80 % saavutetusta painonpudotuksestaan vuoden kuluttua ilman lääkettä. Laajemmassa arkielämän seurantadatassa jopa 55 % käyttäjistä pystyi pitämään painonsa vakaana (tai jatkamaan pientä laskua) kahden vuoden kohdalla, koska moni teki onnistuneen elämäntapamuutoksen tai haki tukea muista hoidoista. [1, 2, 3, 4]

Tsemppiä kaikille,

AP

Kahdessa kuukaudessa on nyt lähtenyt 10 kg. Vielä toiset 10 kg pitää lähteä. Alussa lähti nesteitä nopeasti 3 kg. 

Vierailija kirjoitti:

Kahdessa kuukaudessa on nyt lähtenyt 10 kg. Vielä toiset 10 kg pitää lähteä. Alussa lähti nesteitä nopeasti 3 kg. 

Onneksi olkoon. Nopea aloitus motivoi jatkossakin tekemään oikeita valintoja, vaikka painon putoaminen hieman hidastuisi. 10 kg on jo sellainen määrä, että se alkaa näkymään myös vaatteissa ja muutenkin. 

Olkoonkin turhamaista, mutta oma päämotivaatio oli pudottaa painoa, koska tuskastuin näkemään itseni esim. kuvissa niin isona. Lopputulema on kuitenkin se, että en jotenkin ymmärtänyt miten paljon pudotetut kilot rasittivat kroppaa ihan terveydellisesti. Selkää, jalkoja jne. Huomasin muutoksen vasta jälkeenpäin ja se on kyllä ollut merkittävä elämänlaatua parantava asia.

Tsemppiä sinulla ja kaikille muille omissa projekteissaan,

AP

Alotin helmikuussa. Painoa tippunut 15 kiloa. Olen maalipainossani. 

Käytin 2,5 mg kaksi piikkiä, sitten olen loppu aikaa ollut 5 mg.

Käyn kerran kuussa sairaanhoitajan luona lähi terveysasemalla. Sillon punnitaan ja käydään läpi haittavaikutukset j n e.

Parasta olisi saada korkeampi annos ja naksutella pienempiä annoksia. Mutta kirjottavat vaan reseptin siihen annokseen minkä tarvin.

Vierailija kirjoitti:

Alotin helmikuussa. Painoa tippunut 15 kiloa. Olen maalipainossani. 

Käytin 2,5 mg kaksi piikkiä, sitten olen loppu aikaa ollut 5 mg.

Käyn kerran kuussa sairaanhoitajan luona lähi terveysasemalla. Sillon punnitaan ja käydään läpi haittavaikutukset j n e.

Parasta olisi saada korkeampi annos ja naksutella pienempiä annoksia. Mutta kirjottavat vaan reseptin siihen annokseen minkä tarvin.

Mummotautia poteva 56 vee. En olisi laihtunut ilman Mounjaaroa, nyt olen normaalipainonen.

On kyllä hieno lukea onnistumisista.  Onnittelut, hienoa suoritus. Tietysti lääke ei sovi ihan kaikille, mutta aika monelle kuitenkin.  Ajattelen samoin kuin edellinen kirjoittaja - en usko, että olisi onnistunut ilman lääkkeen tukea. 

AP

Vierailija kirjoitti:

Heippa!

Nyt on "taskussa" Mounjaro-resepti, mutten tiedä, uskallanko aloittaa sitä. Olen 43-vuotias nainen, BMI on luokkaa 35. Liikun paljon ja syön kai aika hyvin, mutta syön liikaa. Annoskoot on liian suuria ja viikonloppuisin menee liikaa herkkuja. Olen "aloittanut uuden elämän" lukuisia kertoja, ja olen silti lihavampi kuin koskaan. Minulla on PMOS ja kohta varmaan joku diabetes.

 

Miksi siis epäröin lääkkeen aloitusta?

 

1. Pelkään haittavaikutuksia. Syön nyt PMOS:n vuoksi metformiinia ja nämä mahaoireet on kauheita.

2. Pelkään hiustenlähtöä.

3. Lääke on tosi kallis enkä halua käyttää sitä koko ikääni. Mietin, että onko ihan turhaa laihduttaa 15 kg isolla rahalla, jos sitten kaikki tulee takaisin?

4. Häpeä, ikävä kyllä. Häpeän sitä, etten onnistu ilman lääkkeitä. En haluaisi kertoa edes puolisolleni, mutta hankala sitä on salatakaan. 

 

Reseptin kirjoittanut lääkäri ei ohjannut minua mitenkään. Kirjoitti kolme 2,5 mg kynää, mutta kun luen täältä kommentteja, niin sitä annostahan pitäisi nostaa! Se olikin kyllä joku ihan idiootti se lääkäri, ei selvästi tajunnut mitään. Onko kukaan onnistunut laihtumaan käyttämällä pelkästään tuota 2,5 mg annosta?

 

Tämmöisiä mietteitä tänään.

 

- Bulska

Oletko saanut mitään ruokavalio-ohjausta tuon insuliiniresistenssin taltuttamiseen? Käytännössähän sinun ensimmäinen ja tärkein tehtävä on saada insuliinitasot alas, kun ne nyt ovat huidelleet pilvissä herra ties kuinka monta vuotta. Koska sinulla on insuliiniresistenssi, niin sinulle tulee tavallista kovempi insuliinipiikki ihan proteiinistakin. Joudut laittamaan hiilarit todella alas, proteiinia pitää syödä maltillisesti (riittävästi, mutta ei liikaa) ja rasvalla taltutat nälän. Kunhan saat pidettyä insuliinin alhaalla, niin verensokeri alkaa pysyä tasaisena ja alhainen insuliini vapauttaa rasvasolut polttamaan rasvaa. Saat tasaisesti energiaa koko päivän ilman mitään iltapäivän romahduksia tai nälkäkiukkuja, kunhan ymmärrät että elimistösi ei ole riittävän terve käsittelemään mitään leipää, perunoita, riisiä tai muita nopeita hiilareita.

Insuliiniresistenssin korjaaminen vie aikansa. Kannattaa antaa keholle rauha parantaa itsensä ja olla kuormittamatta sitä millään cheat mealeillä. Ketotyyppisellä ruokavaliolla saat myös helpotusta PMOS-oireisiin ja jos sinulla on hedelmällisyysongelmia, nämäkin luultavasti korjaantuvat.

Vierailija kirjoitti:

Tavallaan olisi hirveän helppoa, jos omat elintavat olisi tosi huonot. Jos söisi paljon sokeria ja roskaruokaa, vähän kasviksia, ei liikkuisi ym. Joskus melkein 20 vuotta sitten minulla oli tuo tilanne ja silloin korjasin ruokavalion ja aloin käydä lenkillä -> paino putosi n. 20 kg. Nyt on vaikeampaa, kun ruoan laatu on 90% tosi hyvä, ja liikuntaa on jo paljon. Annosten pienentäminen on yllättävän vaikeaa. Liian pienillä annoksilla on nälkä, ja herkut mielessä koko ajan.

 

- Bulska

Sulla on nälkä sen insuliiniresistenssin takia. Insuliini pakottaa kaikki aterialta tulevat kalorit varastoitavaksi, mutta kun se ei pääse laskemaan, niin ne varakalorit ei pääse käyttöön (koska insuliini estää). Toisaalta insuliiniresistenssi tekee senkin, että aivojen ja haiman välinen yhteys pätkii, eikä haimalta tule sitä ensimmäistä insuliinisykäystä, mikä tulee jo ruuan näkemisestä tai maistamisesta. Haima havahtuu vasta, kun sitä ruokaa alkaa tulla ruuansulatukseen ja sitten se on jo vähän myöhässä ja insuliinit ampuu yli. Insuliinin yliampumisesta tulee se nopea verensokerin lasku, mikä tuntuu nälkänä ja mielitekoina.

Insuliiniresistenssiä voi olla aivoissakin. Aivot ei pysty käyttämään sitä veressä olevaa glukoosia, koska insuliini on liian korkealla, ja sitten ne aivot huutaa hädissään nälkää. Aivot käyttäisi mieluummin ketoneja, mutta ketoneja ei ole saatavilla, kun insuliini on korkealla. 

Vierailija kirjoitti:

Olipa erinomainen kirjoitus mm. Voin allekirjoittaa kaiken kirjoittamasi. Todella lukemisen arvoinen kommentti.

Toisinaan, mutta harvoin, tähän(kin) keskusteluketjuun tulee erilaisia provokatiivisia "ohi aiheen" (Mounjaro laihdutuslääke kokemuksia) kommentteja. Ne kannattaa ohittaa, eikä niihin kannata provosoitua. Oikeastaan niihin ei kannata reagoida mitenkään. Alussa vastasin niihin kieli keskellä suuta. Tuli esim. syyllistäviksi tarkoitettuja kommentteja lääkkeen hinnasta tms., mutta kaikkihan me tiedämme, että lääke on kallis eikä sitä ole kiistäminen. Se on totta. Samaan aikaan jokainen lääkkeen aloittanut huomaa, että rahaa säästyy toisaalta ja absoluuttinen panostus ei vastaa suoraan lääkkeen hintaa. 

Samoin jokainen tietää painonhallinnan perusteet, joten välillä kirjoitetut "syö vähemmän kuin kulutat" kommentit ovat ihan naurettavia. Niiden kirjoittajat kuulunevat juuri tuohon mm:n viittaamaan ryhmään, joilta puuttuu joko a) tietämys tai b) empatiakyky. Useimmiten kuitenkin on kyse puhtaasta pahantahoisuudesta/ilkeämielisyydestä, joka useimmiten kumpuaa omasta pahasta olosta tai jostain muusta vastaavasta. Harva nyt kuitenkaan oikeasti on niin yksinkertainen, ettei ymmärtäisi kokonaisuutta.

Joka tapauksessa minulle on ollut arvokasta lukea vertaisten mitä erilaisempia kokemuksia, tuntemuksia, ajatuksia ja havaintoja. Täällä voi pohtia ajatuksia, joita live-elämässä en tohtisi riippuu se sitten lääkkeeseen tai muihin havaintoihin painonpudotuksen  ja painonhallinnan matkalla. Tämä on ollut ja on tärkeä vertaistukikanava, joka on kannustanut minua niin hyvinä kuin huonoina päivinä. Kymppi joskus kirjoittikin, että tässä on samaa vertaistuen tuntua kuin aikoinaan Painonvartijoissa. Täällä me olemme anonyymejä, mutta koen silti juuri samoin, vaikken ikinä ole painonvartijoissa ollutkaan. Silti on hienoa huomata, että kukin voi kertoa niin onnitumisen hetkistä kuin mahdollisista jumeiat tai takapakeista. Juuri tuo avoimuus auttaa meitä kaikkia hahmottamaan kokonaisuutta ja saamaan vertaistukea. 

Tsemppiä meille kaikille - olette tärkeitä.

AP

Rahaa kuluu aina johonkin. Eikö se ole hyvä, että raha vaihtaa omistajaa kun ajatellaan Suomen kansantaloutta? Apteekin lisäksi on vaatekauppa saanut uskollisen asiakkaan. Samoin kenkäkaupat ja urheiluliikkeet. 

Vierailija kirjoitti:

Näläntunne on osittain vielä poissa, mutta ajatukset pyörii ruoassa - eli pieni annos kyllä vaikuttaa, muttei niin paljoa kuin stressittömässä tilanteessa. Ajattelen, että jos nostan annosta, ajatukset ei enää pyörisi samaa rataa, niin stressaisi vähemmän.

mm

Stressin ihmiskeho tulkitsee kuin ”taistele tai pakene”-tilanteen. Samoin huonounisuuden ja unettomuuden. Silloin kortisolitasot ovat korkealla, verensokeri nousee ja vereen vapautuu kehon rasvavarastoista rasvaa, joka näkyy kolesteroliarvoissa. Siinä tilanteessa keho ei pysty polttamaan rasvaa. Syntyy mielitekoja, koska aikoinaan oli eduksi tankata juuri ”taistele tai pakene”-tilanteita varten. 

En aio ketoilla tai tehdä mitään muitakaan "temppuja". Aion syödä monipuolisesti ja terveellisesti pienentäen annoskokoja ja vähentäen herkuttelua. Mounjaro stimuloi insuliinin eritystä, ei siihen sen kummempaa kikkailua tarvita.

Proteiinissa ei muuten ole yhtään hiilareita, joten ei kannata tulla viisastelemaan siitä, miten proteiini aiheuttaa jotain "insuliinipiikkejä". Uskon muutenkin aina virallisia suosituksia, en nettilääkäreiden neuvoja.

Ensimmäinen annos on nyt pistetty!

- Bulska

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näläntunne on osittain vielä poissa, mutta ajatukset pyörii ruoassa - eli pieni annos kyllä vaikuttaa, muttei niin paljoa kuin stressittömässä tilanteessa. Ajattelen, että jos nostan annosta, ajatukset ei enää pyörisi samaa rataa, niin stressaisi vähemmän.

mm

Stressin ihmiskeho tulkitsee kuin ”taistele tai pakene”-tilanteen. Samoin huonounisuuden ja unettomuuden. Silloin kortisolitasot ovat korkealla, verensokeri nousee ja vereen vapautuu kehon rasvavarastoista rasvaa, joka näkyy kolesteroliarvoissa. Siinä tilanteessa keho ei pysty polttamaan rasvaa. Syntyy mielitekoja, koska aikoinaan oli eduksi tankata juuri ”taistele tai pakene”-tilanteita varten. 

Onneksi ei ollu stressiä keskitysleireillä, sillonhan ne ois lihonee siellä.

Vierailija kirjoitti:

En aio ketoilla tai tehdä mitään muitakaan "temppuja". Aion syödä monipuolisesti ja terveellisesti pienentäen annoskokoja ja vähentäen herkuttelua. Mounjaro stimuloi insuliinin eritystä, ei siihen sen kummempaa kikkailua tarvita.

 

Proteiinissa ei muuten ole yhtään hiilareita, joten ei kannata tulla viisastelemaan siitä, miten proteiini aiheuttaa jotain "insuliinipiikkejä". Uskon muutenkin aina virallisia suosituksia, en nettilääkäreiden neuvoja.

 

Ensimmäinen annos on nyt pistetty!

 

- Bulska

Hyvä suunnitelma Bulska. Kun tekee valintoja, joita on helppo toteuttaa myös jatkossa onnistuminen on todennäköisempää ja mielitekoja ei vyöry päälle. Annoskokojen pienentäminen, pureskeluun ja ruokailuun keskittyminen kantaa pitkälle. MJ on hyvä tuki näiden asioiden  vakiinnuttamisessa ja samalla se auttaa niiden toteuttamista. Olen samaa mieltä, että painonpudotusprosessia kannattaa toteuttaa juuri niin keinoin, kun on jatkossakin valmis elämään. Siksi en luopunut mistään, ajattelin että jos teen ehdottomia rajauksia, niin niihin tulee sitten mieliteko. Toki ruokailuni oli pääsääntöisesti terveellistä jo ennen painonpudotustakin, enkä ole koskaan ollut esim. makeaan tms taipuvainen, mutta annoskoot vaan jäivät liian korkeiksi samaan aikaan, kun peruskulutus laski. Ja sitten pikkuhiljaa annoskoot mitä todennäköisemmin kasvoivat ja muutenkin olin aika epäitsekäs eli taipuvainen sosiaaliseen syömiseen kuuntelematta omaa kehoani ja sen viestejä. En jotenkin kehdannut sano ei silloin, kun muut niin kovasti tarjosivat kaikkea.

Olen jotenkin vakuuttunut, että jokaista auttaa omalla matkalla se, että havainnoi itseään ja tekee mentaalista työtä sen eteen, miten on toiminut ja miten ratkaisee  ne haastekohdat jatkossa. Kukaan ei ole siinä yhtä hyvä asiantuntija kuin itse. Joku toinen voi taklata vastaavat tilanteet helposti, mutta  se ei tarkoita että se olisi ollut itselle helppoa, syystä tai toisesta.

Toisille sopii toinen tapa ja toiselle toinen. Minua on auttanut ihan käsittämättömän paljon se, että olen kirjoittanut tänne ajatuksiani ja tajunnanvirtaa - Kokemuksia ja havaintoja matkan varrelta. Joku toinen taas seuraa muiden etenemistä taustalla ja se sopii heille.  Yhtä ainoaa oikeaa  tapaa ei ole, mutta tärkeää on se, että me jotka olemme "samassa veneessä" jaksamme kannustaa toinen toisiamme,  emmekä provosoidu mahdollisista ilkeämielisistä kommenteista. 

Mukava saada sinut mukaan keskusteluun Bulska, toivottavasti lääke sopii sinulle.

Tsemppiä kaikille,

AP