Mounjaro laihdutuslääke kokemuksia

En ollut ajatellut asiaa noin laajasti, mutta kuulostaa järkeenkäyvältä. Tuo selittää osin myös sitä, miksi välillä keho kaipaa jotain enemmän ja sitten taas toisena päivänä vähemmän. Omalla kohdalla ainakin tuo kehon viestien tunnistaminen on tuntunut  merkitykselliseltä. Ja vieläkin enemmän se, että on toiminut kehon sitten noiden viestien eikä "tavan" mukaan. Osin tähän liittyy myös se, että olen oppinut syömään itselleni sopivan määrän.  Jos tuntuu, että olen saanut riittävästi, lautasta ei ole pakko syödä tyhjäksi.  Ei edes silloin, jos siihen jää vain vähän ruokaa.

Tämä on todella helpottavaa ja olen kyllä todella kiitollinen, että olen kyennyt omaksumaan uusia tapoja ruokailla. Perusjutut oli ihan kohdillaan jo aiemminkin, mutta annoskokojen hallinta suhteessa nykyiseen kulutukseen oli luisunut ihan pyllylleen.  Olen kyllä iloinen, että rohkenin varaamaan lääkärin saadakseni tukea projektiini. On vaikea kuvitella, että olisin onnistunut näin pitkässä projektissa ilman lääkkeen tukea. Aiemmin omatoimisissa ryhtiliikkeissä motivaatio on päättynyt viimeistään n. 2 kk kohdalla. Onneksi hyödynsin tällä kertaa motivaation aikaikkunassa lääkettä. Lääkkeen aloittaminen oli myös niin konkreettinen valinta, että siihen sitoutuminen ja päätöksessä pysyminen helpottui ihan merkittävästi verrattuna aiempaan pakonomaiseen painon pudottamiseen. Niin ja se hinta - kun ostaa niin hirveän kallista lääkettä, niin kannattaa  olla tosissaan,

Tsemppiä kaikille.

AP

Tämä rasvaprosenttiasia onkin mielenkiintoinen.

BMI:n rajoihin mahtuu harva, jolla on lihasta.

itse en tähtää mihinkään BMI:n suosituksiin vaan haluan rasvaprosentin alle 30. 25% olis ”unelma”.

Kevät27

Tiistai - taas yksi viikko enemmän tavoitteessa. Ensi viikolla tulee kuluneeksi 1,5 vuotta. Aika on mennyt kyllä nopeasti eikä tunnu yhtään, että siitä olisi jo niin kauan. Vaikka painonhallinta on tällä hetkellä luontaista, niin silti jotenkin tuntuu, että olen vielä matkalla enkä ole "valmis". Enkä tarkoita nyt, että painon tulisi laskea, vaan painonhallintaa. Kaipa tämä on vuosien ja loppuelämän prosessi.

Viime aikoina olen lukenut täälläkin mainittuja juttuja laihdutuslääkkeistä, niiden riskeistä ja yksilökokemuksista. Melkoisia tarinoita, kauhuskenaarioita ja ennakkokäsityksiä. Jos olisin lukenut ne ennen lääkkeen aloitusta, tuskin olisi uskaltautunut aloittamaan koko lääkitystä. Tosin olin niin motivoitunut ja intoa piukassa, että ehkä en oikeasti olisi pysähtynyt noiden juttujen ääreen.

Lääke toimi minulla hyvin ja juuri siten kuin on alkuperäinen tarkoituskin, eli laihdutuksen ja uusien toimintamallien tukena, mutta ei kuitenkaan ratkaisuna itsessään. Tehokas ja merkityksellinen 5 kk.

Aiemmin painoni kanssa kipuillessa, motivaatio on lässähtänyt viimeistään 1-2 kk:n jälkeen. Nyt jotenkin tuo lääkkeen korkea hinta sai mielessä jyskyttämään ajatuksen, että nyt tai ei koskaan. Vaikka aiemminkin söin ihan terveellisesti, huomaan edelleen yllättyväni, miten painopisteet sen suhteen mitä haluan, ovat muuttuneet. Pidän ehdottomasti oikeana ratkaisuna sitä, etten alunperin luopunut mistään, vaan keskityin annoskokoihin, syömistekniikkaan,  sisäiseen keskusteluun/tutkiskeluun ja kehon viestien tunnistamiseen.

Tavoitteeni oli pudottaa 20kg. Se oli sellainen sopiva tasaluku, ei sen kummempia perusteita. Lopulta painoni on vakiintunut 26,5-27,5 kg lähtötilannetta alemmas. Nyt olen viimeaikoina hienosäätänyt ateriointia ja ottanut toisinaan esim. 2 juustosiivua yhden sijaan. jotta paino ei enää tekisi niitä salakavalia 300-500g laskuja kuukausitasolla.Tietysti päivät ovat erilaisia, enkä mitenkään seuraa syömääni energiamäärää, mutta tietysti ruokaluun on muodostunut kokonaistuntuma. Ja kyllä vaaka kertoo, jos kannattaa syödä vähän enemmän/vähemmän.

Laihdutusprojektin alkaessa tunnistin, että olen sellainen kohteliaisuus ruokailija. Siihen kiinnitin paljon huomiota, koska halusin pois oppia siitä. Nyt se sujuu jo luonnostaan. Jos on jotain mistä en pidä, jätän sen. Jos tuntuu, että olen saanut riittävästi, en syö enempää. En, vaikka lautaselle jäisi vain vähän.  Aiemmin pidin epäkohteliaana jättää pari haarukallista tai kieltäytyä tarjotusta ateriasta, jäätelöstä tai jälkkäristä. En tiedä mistä tuollainen ajatusmalli oli pesiytynyt mieleeni. Tällaisten pohdintojen jälkeen on helppo tunnistaa, että painonhallintaan liittyy oikeasti paljon mentaalista työtä ja se on perusta sille, että arjen valinnat ja toimintamallit muokkautuvat sellaisiksi, että painonhallinta on luontaista. 

Tsemppiä kaikille, 

AP

En ymmärrä miksi painon putoaminen (pp) on jokin "Graalin malja", mikäli huomattava osa siitä (pp:sta) on lihasta ja nestettä. Eikö selvästi parempi kriteeri olisi rasvaprosentti, varsinkin viskeraalisen rasvan indeksi? Käsittääkseni nuo laihdutuslääkkeet ovat perin hintavia. Muutaman kuukauden annoksen hinnalla saanee esim. Omronin kehonkoostumusvaa'an?

Osa Geminin vastauksesta:
1. Ensimmäiset viikot: Pääasiassa nestettä ja glykogeenia

Aivan laihdutuskuurin alussa (ensimmäisen 1–2 viikon aikana) vaa'alla näkyvä nopea pudotus on lähes täysin nestettä.

Miksi? GLP-1-lääkkeet vievät näläntunteen, jolloin syöt huomattavasti vähemmän hiilihydraatteja. Tämä tyhjentää kehon glykogeenivarastoja (hiilihydraattivarastoja) maksasta ja lihaksista.

Koska jokainen gramma glykogeenia sitoo itseensä noin 3 grammaa vettä, varastojen hupeneminen vapauttaa kehosta nopeasti useita kiloja nestettä. Lisäksi lääkkeillä on todettu olevan lievä, suoraan munuaisiin liittyvä natriumia ja nestettä poistava vaikutus.

2. Seuraavat kuukaudet: Lihaskudoksen osuus

Kun painonpudotus jatkuu pidempään, keho alkaa polttaa rasvan ohella myös lihasta.

Kuinka paljon lihasta lähtee? Laajoissa kliinisissä tutkimuksissa (kuten semaglutidin STEP-1-tutkimuksessa) on kehonkoostumusmittauksilla havaittu, että noin tuloksesta riippuen 20–35 % (joissakin tapauksissa jopa lähes 40 %) pudotetusta painosta on lihasmassaa ja muuta rasvatonta kudosta.

Onko tämä normaalia? Kyllä ja ei. Millä tahansa dieetillä – söitpä vähemmän tai urheilitpa enemmän – noin 25 % pudotetusta painosta on perinteisesti lihasta, jos asialle ei tehdä mitään. GLP-1-lääkkeillä lihaskadon riski on kuitenkin hieman korostunut, koska paino putoaa usein hyvin nopeasti ja ruokahalu saattaa heikentyä niin rajusti, että proteiinin saanti jää liian vähäiseksi.

Vierailija kirjoitti:

En ymmärrä miksi painon putoaminen (pp) on jokin "Graalin malja", mikäli huomattava osa siitä (pp:sta) on lihasta ja nestettä. Eikö selvästi parempi kriteeri olisi rasvaprosentti, varsinkin viskeraalisen rasvan indeksi? Käsittääkseni nuo laihdutuslääkkeet ovat perin hintavia. Muutaman kuukauden annoksen hinnalla saanee esim. Omronin kehonkoostumusvaa'an?

Miten Omronin kehonkoostumusvaaka auttaa siihen, että jojolaihdutus on sotkenut kylläisyyshormonien toiminnan? Please explain.

Vierailija kirjoitti:

Tiistai - taas yksi viikko enemmän tavoitteessa. Ensi viikolla tulee kuluneeksi 1,5 vuotta. Aika on mennyt kyllä nopeasti eikä tunnu yhtään, että siitä olisi jo niin kauan. Vaikka painonhallinta on tällä hetkellä luontaista, niin silti jotenkin tuntuu, että olen vielä matkalla enkä ole "valmis". Enkä tarkoita nyt, että painon tulisi laskea, vaan painonhallintaa. Kaipa tämä on vuosien ja loppuelämän prosessi.

Viime aikoina olen lukenut täälläkin mainittuja juttuja laihdutuslääkkeistä, niiden riskeistä ja yksilökokemuksista. Melkoisia tarinoita, kauhuskenaarioita ja ennakkokäsityksiä. Jos olisin lukenut ne ennen lääkkeen aloitusta, tuskin olisi uskaltautunut aloittamaan koko lääkitystä. Tosin olin niin motivoitunut ja intoa piukassa, että ehkä en oikeasti olisi pysähtynyt noiden juttujen ääreen.

Lääke toimi minulla hyvin ja juuri siten kuin on alkuperäinen tarkoituskin, eli laihdutuksen ja uusien toimintamallien tukena, mutta ei kuitenkaan ratkaisuna itsessään. Tehokas ja merkityksellinen 5 kk.

Aiemmin painoni kanssa kipuillessa, motivaatio on lässähtänyt viimeistään 1-2 kk:n jälkeen. Nyt jotenkin tuo lääkkeen korkea hinta sai mielessä jyskyttämään ajatuksen, että nyt tai ei koskaan. Vaikka aiemminkin söin ihan terveellisesti, huomaan edelleen yllättyväni, miten painopisteet sen suhteen mitä haluan, ovat muuttuneet. Pidän ehdottomasti oikeana ratkaisuna sitä, etten alunperin luopunut mistään, vaan keskityin annoskokoihin, syömistekniikkaan,  sisäiseen keskusteluun/tutkiskeluun ja kehon viestien tunnistamiseen.

Tavoitteeni oli pudottaa 20kg. Se oli sellainen sopiva tasaluku, ei sen kummempia perusteita. Lopulta painoni on vakiintunut 26,5-27,5 kg lähtötilannetta alemmas. Nyt olen viimeaikoina hienosäätänyt ateriointia ja ottanut toisinaan esim. 2 juustosiivua yhden sijaan. jotta paino ei enää tekisi niitä salakavalia 300-500g laskuja kuukausitasolla.Tietysti päivät ovat erilaisia, enkä mitenkään seuraa syömääni energiamäärää, mutta tietysti ruokaluun on muodostunut kokonaistuntuma. Ja kyllä vaaka kertoo, jos kannattaa syödä vähän enemmän/vähemmän.

Laihdutusprojektin alkaessa tunnistin, että olen sellainen kohteliaisuus ruokailija. Siihen kiinnitin paljon huomiota, koska halusin pois oppia siitä. Nyt se sujuu jo luonnostaan. Jos on jotain mistä en pidä, jätän sen. Jos tuntuu, että olen saanut riittävästi, en syö enempää. En, vaikka lautaselle jäisi vain vähän.  Aiemmin pidin epäkohteliaana jättää pari haarukallista tai kieltäytyä tarjotusta ateriasta, jäätelöstä tai jälkkäristä. En tiedä mistä tuollainen ajatusmalli oli pesiytynyt mieleeni. Tällaisten pohdintojen jälkeen on helppo tunnistaa, että painonhallintaan liittyy oikeasti paljon mentaalista työtä ja se on perusta sille, että arjen valinnat ja toimintamallit muokkautuvat sellaisiksi, että painonhallinta on luontaista. 

Tsemppiä kaikille, 

AP

Onneksi olkoon! Hieno suoritus. Jatkatko vielä Mounjaron käyttöä, ja aiotko jatkaa tulevaisuudessa, tai siirtyä esim Ozempiciin.

Itsellä on tullut raskaiden perhesurujen ja liikuntavamman takia seitsemän kiloa takaisin ja ajattelin pyytää Mounjaro-reseptin asian hoitamiseksi, Ozempic käytössä nyt.

Etenkin liikuntavamma tekee tilanteesta tosi hankalan, normaalisti pidän aerobisesta liikunnasta ja teen sitä paljon. Nyt se on käytännössä mahdotonta, liikuntavamman leikkaustulosten pitää antaa rauhassa parantua. Se oli rankka kokemus ja jouduin maksamaan 13000 euron leikkauksesta jopa itse osan, koska vakuutuskatto tuli vastaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiistai - taas yksi viikko enemmän tavoitteessa. Ensi viikolla tulee kuluneeksi 1,5 vuotta. Aika on mennyt kyllä nopeasti eikä tunnu yhtään, että siitä olisi jo niin kauan. Vaikka painonhallinta on tällä hetkellä luontaista, niin silti jotenkin tuntuu, että olen vielä matkalla enkä ole "valmis". Enkä tarkoita nyt, että painon tulisi laskea, vaan painonhallintaa. Kaipa tämä on vuosien ja loppuelämän prosessi.

Viime aikoina olen lukenut täälläkin mainittuja juttuja laihdutuslääkkeistä, niiden riskeistä ja yksilökokemuksista. Melkoisia tarinoita, kauhuskenaarioita ja ennakkokäsityksiä. Jos olisin lukenut ne ennen lääkkeen aloitusta, tuskin olisi uskaltautunut aloittamaan koko lääkitystä. Tosin olin niin motivoitunut ja intoa piukassa, että ehkä en oikeasti olisi pysähtynyt noiden juttujen ääreen.

Lääke toimi minulla hyvin ja juuri siten kuin on alkuperäinen tarkoituskin, eli laihdutuksen ja uusien toimintamallien tukena, mutta ei kuitenkaan ratkaisuna itsessään. Tehokas ja merkityksellinen 5 kk.

Aiemmin painoni kanssa kipuillessa, motivaatio on lässähtänyt viimeistään 1-2 kk:n jälkeen. Nyt jotenkin tuo lääkkeen korkea hinta sai mielessä jyskyttämään ajatuksen, että nyt tai ei koskaan. Vaikka aiemminkin söin ihan terveellisesti, huomaan edelleen yllättyväni, miten painopisteet sen suhteen mitä haluan, ovat muuttuneet. Pidän ehdottomasti oikeana ratkaisuna sitä, etten alunperin luopunut mistään, vaan keskityin annoskokoihin, syömistekniikkaan,  sisäiseen keskusteluun/tutkiskeluun ja kehon viestien tunnistamiseen.

Tavoitteeni oli pudottaa 20kg. Se oli sellainen sopiva tasaluku, ei sen kummempia perusteita. Lopulta painoni on vakiintunut 26,5-27,5 kg lähtötilannetta alemmas. Nyt olen viimeaikoina hienosäätänyt ateriointia ja ottanut toisinaan esim. 2 juustosiivua yhden sijaan. jotta paino ei enää tekisi niitä salakavalia 300-500g laskuja kuukausitasolla.Tietysti päivät ovat erilaisia, enkä mitenkään seuraa syömääni energiamäärää, mutta tietysti ruokaluun on muodostunut kokonaistuntuma. Ja kyllä vaaka kertoo, jos kannattaa syödä vähän enemmän/vähemmän.

Laihdutusprojektin alkaessa tunnistin, että olen sellainen kohteliaisuus ruokailija. Siihen kiinnitin paljon huomiota, koska halusin pois oppia siitä. Nyt se sujuu jo luonnostaan. Jos on jotain mistä en pidä, jätän sen. Jos tuntuu, että olen saanut riittävästi, en syö enempää. En, vaikka lautaselle jäisi vain vähän.  Aiemmin pidin epäkohteliaana jättää pari haarukallista tai kieltäytyä tarjotusta ateriasta, jäätelöstä tai jälkkäristä. En tiedä mistä tuollainen ajatusmalli oli pesiytynyt mieleeni. Tällaisten pohdintojen jälkeen on helppo tunnistaa, että painonhallintaan liittyy oikeasti paljon mentaalista työtä ja se on perusta sille, että arjen valinnat ja toimintamallit muokkautuvat sellaisiksi, että painonhallinta on luontaista. 

Tsemppiä kaikille, 

AP

Onneksi olkoon! Hieno suoritus. Jatkatko vielä Mounjaron käyttöä, ja aiotko jatkaa tulevaisuudessa, tai siirtyä esim Ozempiciin.

Itsellä on tullut raskaiden perhesurujen ja liikuntavamman takia seitsemän kiloa takaisin ja ajattelin pyytää Mounjaro-reseptin asian hoitamiseksi, Ozempic käytössä nyt.

Etenkin liikuntavamma tekee tilanteesta tosi hankalan, normaalisti pidän aerobisesta liikunnasta ja teen sitä paljon. Nyt se on käytännössä mahdotonta, liikuntavamman leikkaustulosten pitää antaa rauhassa parantua. Se oli rankka kokemus ja jouduin maksamaan 13000 euron leikkauksesta jopa itse osan, koska vakuutuskatto tuli vastaan.

Käytin Mounjaroa 5 kk, eli lopetin sen n, 1,5 vuotta sitten saavutettuani tavoitepainon.  Mounjaro oli silloin uusi ja sekä minulle, että lääkärilleni oli jotenkin itsestään selvää, että käytän lääkettä anoastaan tavoitteen saavuttamiseen saakka. Toki jos olisi tullut jokin ruokahäly tms. olisin miettinyt asiaa uudelleen. 

Tein todella paljon mentaalista työtä painonpudotusvaiheessa, keskityin ruokailutekniikoihin ja valmistauduin ensimmäiseen vuoteen tavoitepainossa, joka tutkitusti on erittäin merkityksellinen painonhallinnan tulevaisuuden kannalta. Taustaltani olen aktiiviurheilija ja paino lähti nousemaan kilpailu-uran jälkeen. Viimeinen niitti oli loukkaantuminen, jonka jälkeen en osannut suhteuttaa syömääni energiaa vähentyneeseen kulutukseen. Ja siinä vaiheessa, kun sen huomasi oli tavallaan jo liian myöhäistä enkä vaan ole saanut hommaa balanssiin. Paino hiipi ja hiipi ylöspäin, välillä jopa yllättävän nopeasti.

Nykyään olen peruskuntoilija,  kilpailulajistani olen luopunut kokonaan (myös harrastusmielessä) merkittävän loukkaantumisriskin vuoksi.  Lihaskunto ym. peruskunnon ylläpito on tärkeää monista eri syistä, mutta painonhallinnassa minulle keskeisin juttu on ollut ruokailuun liittyvät asiat ja kehon viestien tunnistaminen. Se kun on tullut nähtyä, että terveelliselläkin ruokavaliolla saa painon nousemaan, jos ruokailutekniikat ja annoskoot ei kohtaa energian kulutuksen kanssa.

Tsemppiä kaikille,

AP

Vierailija kirjoitti:

En ollut ajatellut asiaa noin laajasti, mutta kuulostaa järkeenkäyvältä. Tuo selittää osin myös sitä, miksi välillä keho kaipaa jotain enemmän ja sitten taas toisena päivänä vähemmän. Omalla kohdalla ainakin tuo kehon viestien tunnistaminen on tuntunut  merkitykselliseltä. Ja vieläkin enemmän se, että on toiminut kehon sitten noiden viestien eikä "tavan" mukaan. Osin tähän liittyy myös se, että olen oppinut syömään itselleni sopivan määrän.  Jos tuntuu, että olen saanut riittävästi, lautasta ei ole pakko syödä tyhjäksi.  Ei edes silloin, jos siihen jää vain vähän ruokaa.

Tämä on todella helpottavaa ja olen kyllä todella kiitollinen, että olen kyennyt omaksumaan uusia tapoja ruokailla. Perusjutut oli ihan kohdillaan jo aiemminkin, mutta annoskokojen hallinta suhteessa nykyiseen kulutukseen oli luisunut ihan pyllylleen.  Olen kyllä iloinen, että rohkenin varaamaan lääkärin saadakseni tukea projektiini. On vaikea kuvitella, että olisin onnistunut näin pitkässä projektissa ilman lääkkeen tukea. Aiemmin omatoimisissa ryhtiliikkeissä motivaatio on päättynyt viimeistään n. 2 kk kohdalla. Onneksi hyödynsin tällä kertaa motivaation aikaikkunassa lääkettä. Lääkkeen aloittaminen oli myös niin konkreettinen valinta, että siihen sitoutuminen ja päätöksessä pysyminen helpottui ihan merkittävästi verrattuna aiempaan pakonomaiseen painon pudottamiseen. Niin ja se hinta - kun ostaa niin hirveän kallista lääkettä, niin kannattaa  olla tosissaan,

Tsemppiä kaikille.

AP

Vuositasolla siitä tulee jo merkittävä energiamäärä kun syö kiltisti lautasen tyhjäksi muiden seurassa lounaalla, jonka joku muu on annostellut lautaselle, juo laskin tyhjäksi vaikkei juoma maistu, syö kohteliaisuudesta seitsemästä sortista edes kolmea vaikka makeanhimo olisi talttunut jo ensimmäisestä sortista jne. Sillä tavalla ne suomalaiset lapsetkin lihotetaan, että arjessa pakotetaan syömään aina muutama haarukallinen ja lusikallinen enemmän kuin heille maistuisi ja juomaan maitolasi tyhjäksi silkan nuukuuden vuoksi. 

Sillä ei ole mitään merkitystä, vaikka joskus kävisi hampurilaisella, pizzalla jne ja syö siellä sen verran kuin maistuu kunhan arjessaan (viikossa useimmat syövät kymmeniä aterioita) syö ja juo vain sen verran kuin maistuu ja vain sitä, mikä maistuu. Emme me voi ratkaista täällä nälkämaiden nälänhätää syömällä tavan vuoksi tai jopa puoliväkisin annoksia loppuun. Kehokin tykkää enemmän siitä, että sen viestejä kylläisyydestä kuunnellaan herkällä korvalla. Jos on elänyt vuosia laihdutellen, voivat nälkä- ja kylläisyyssignaalit olla pahemman kerran sekaisin. Ihminen voi olla ylipainoinen ja hänellä ei ole oikeastaan ikinä kiljuvaa nälkää tai sitten hän tuntee kiljuvan nälän, muttei ehdi huomata ajoissa tulleensa kylläiseksi. Sen jälkeen on tukala olo kun tuli vahingossa syötyä hieman liikaa. 

Ei ole olemassa mitään muuta keinoa kuin rauhoittaa ruokailuja niin paikan kuin ajan suhteen. Se voi olla todella vaikeaa ulkoisten olosuhteiden, työn tai perhetilanteen vuoksi. Etenkin pienten lasten vanhemmilla voi tuntua siltä, ettei saa ikinä syödä rauhassa omaan ruokaansa keskittyen. Silloin kannattaa miettiä sitä, voisiko alkaa itse syödä omaa aamupalaansa kaikessa rauhassa ennen muiden heräämistä tai varata itselleen luvan kanssa aikaa syödä iltapala rauhassa sen jälkeen kun lapset ovat menneet nukkumaan. Pelkän kahvin ja voileipien varaan ei kannata päiviään rakentaa. Eivät ne lapset mene rikki, vaikka he näkisivät vanhempansa syövän rauhassa. 

Se on harmi, ettei nykyaikana suvaita leikkikehän käyttöä. Ennen vanhaan saatettiin vauva tai taapero laittaa sinne siksi aikaa kun aikuinen söi ja joi rauhassa. Siellä se natiainen sitten oli turvallisesti leikkimässä tai puuhailemassa omiaan. Eihän leikkikehän tarkoitus ole se, että lapsia pidetään siellä koko hereilläoloaikansa vaan lapset laitettiin sinne hetkeksi turvaan kun vanhempi laittoi hellalla ruokaa tai vaikka hoiteli pyykkirumbaa. 

Vierailija kirjoitti:

Hyvä kirjoitus AP, ärsyttää stereotypioita ylläpitävät lääkärit ja jutut, missä aina jankutetaan noita kolmea kulmaa: lihava = prosessoitua moskaa syöviä, paino lähtee ylös (= ei kannata vaivautua, läskit), ja hirveä rahanmeno. Minulla meni kauan, että sain kerättyä rohkeutta ottaa lääkäriin yhteyttä juuri tämän takia. Ja yllätys oli suuri, kun olikin stereotyyppiseen lääkärin vastakohta.

mm

Minä olen elämäni aikana tilannut kolmesti pizzan kotiin. En ole ikinä woltannut. Olen aina pitänyt ruoanlaitosta eli sitä terveellistä kotiruokaa on saanut meillä aina. Olen pescovegetaristi. Kalliit juustot ovat heikkouteni. Siinä mielessä on hyvä asia, ettei niitä saa lähikaupastamme. Jokin Oltermanni ei todellakaan pyörisi mielessä samalla tavalla kuin kaappiin ostettu kalliimpi herkkujuusto. En pidä sitä suurena syntinä, että juustotarjotin kuuluu meillä juhliin itsestäänselvyytenä tai että meillä syödään yhdessä pitemmän kaavan mukaan muinakin kuin kirkollisina juhlapyhinä. Juustojen kanssa olen ottanut käyttööni ranskalaisen ravitsemussuosituksen käytännön eli valitsen joko jugurttipikarillisen sokerijugurttia (en siis valitse!) tai otan 30 grammaa mitä hyvänsä juustoa ja tuollaisten välillä siis kiintiö on kaksi maitotuotekiintiön annosta. Kaikkina päivinä en suinkaan edes syö juustoa. Olen jättänyt pois ne vaisummat juustot, joita käytin aiemmin tavan vuoksi. 

Rahaa menee joka tapauksessa kun elää. Aina tulee jokin rahareikä omassa elämässä tai kotona. Nyt ehkä ne kuviteltujen tarpeiden rahareiät ovat sitten leikkautuneet pois. Mitäpä se muille kuuluu, mihin rahojani käytän? Joku muu käyttää saman rahan nikotiinituotteisiin tai alkoholiin eikä kukaan paheksu sitä. 

Vierailija kirjoitti:

Oletteko asettaneet tavoitteenne BMI:n vai kehonkoostumuksen ja jonkun tietyn rasvaprosentin mukaan?

Mitä pidätte keski-ikäiselle naiselle terveen rasvaprosentin alarajana?

 

Itse olen ajatellut tavoitteeksi, että rasvaprosentti sais olla 23-25. 
Jos haluaisin BMI normipainoon se edellyttäisi nykyisellä rasvattomalla massalla alle 20 raavaprosenttia ja se on oman ajattelun mukaan liian alhainen.
 

Kyllä se oma vointi ja peili kertovat, mikä on hyvä. Oman luuston rakennekin vaikuttaa todella paljon siihen, alkaako näyttää kolholta. Itselläni hartioiden luut ovat sellaiset, minkä päällä haluan säilyttää rasvakerrosta. Minulla on opiskeluaikojeni valokuvia, joissa olen hoikassa kunnossa ja olkapäiden luut ovat liian näkyvät minun makuuni. En missään nimessä haluaisi olla nykyään niin hoikka. 

Nyt lähti 3 viikko Mounjaron 2,5mg annoksella. Ei ole ollut mitään sivuoireita, paino tippunut nyt 4kg, varmaan se 5kg tulee nyt 1. kuukauden aikana. En laske kaloreita, vaan syön ja liikun kuten ennenkin. Annoskoot ovat vain paljon pienempiä. Syön 3 kertaa päivässä jotakin, mitä perheessä nyt syödään. Paino tuli 13 vuoden kuluessa salakavalasti ja lähtee nyt todella helposti pois. Siis ihan ihmelääke, suosittelen. Ruokahälyä ei ole ja voin nauttia pienistä annoksista ihan mitä tahansa. Sen saman nautinnon ruuasta saa myös pienemmällä annoskoolla. Viiniä kuluu kanssa ihan normaalisti; silti paino vaan laskee. 

Vierailija kirjoitti:

Nyt lähti 3 viikko Mounjaron 2,5mg annoksella. Ei ole ollut mitään sivuoireita, paino tippunut nyt 4kg, varmaan se 5kg tulee nyt 1. kuukauden aikana. En laske kaloreita, vaan syön ja liikun kuten ennenkin. Annoskoot ovat vain paljon pienempiä. Syön 3 kertaa päivässä jotakin, mitä perheessä nyt syödään. Paino tuli 13 vuoden kuluessa salakavalasti ja lähtee nyt todella helposti pois. Siis ihan ihmelääke, suosittelen. Ruokahälyä ei ole ja voin nauttia pienistä annoksista ihan mitä tahansa. Sen saman nautinnon ruuasta saa myös pienemmällä annoskoolla. Viiniä kuluu kanssa ihan normaalisti; silti paino vaan laskee. 

Tämä kuulostaa niin tutulta, minulla oli juuri noin. Vielä lisäisin henkisen puolen: kun vihdoin löytyi ratkaisu, johon syntyi luottamus, se oli energisoivaa ja rauhoittavaa. Tuosta näkee, ettei sinulla ole mitään opettelemista laihduttamisessa tai ruoan laadussa, vaan kyse on kylläisyyshormonien tukkeesta, ja kun sen sai kuntoon, niin tilanne siitä normalisoituu. Alku oli tuollaista, sitten myöhemmin hidastui. Ei kannata hötkyillä, kun hidastuminen alkaa. Eli siinä on kyse aivan arkijärjen asiasta: vaikka laihtumisvauhti pysyisi prosentuaalisesti samana, pienemmästä kehosta lähtee absoluuttisesti mitattuna vähemmän. Pidin yllä exceliä, mistä tämän näki selvästi. Tai siis markkaan edelleen Exceliin aamupainon, vaikka saavutin ”tavoitepainon” jo aiemmin. Sanon tavoitepainon hipsuissa, koska en asettanut tavoitepainoa, vaan ajattelin että kyllä se kroppa sen sitten kertoo, ja menin pelkästään omien tuntemusten perusteella. 
Onnittelut ja tsempit!
mm

Laskurini.fi-sivustolla voi tavallisen vaa’an ja mittanauhan avulla selvittää oman rasvaprosenttinsa jos se kiinnostaa. Oma hyvä olo ja vointi ovat toki aina tärkeämpiä kuin jonkin tietyn lukeman tavoittelu. Se kun voi mennä liian pakkomielteiseksi ja vaikuttaa liikaa mielialaan osalla. 

Toki osalle toimivat erityisen hyvin tietyt osatavoitteet, joiden saavuttamisesta sitten palkitsee itsensä. Osalla ne saavuttamatta jääneet tavoitteet voivat painaa mielialaa alaspäin ja jopa sabotoida hyvin sujunutta muutosta. Kaikkien kannattaa miettiä sitä, mitä kivaa ja hyvää voi tehdä kevyempänä ja parempikuntoisena enemmän. Jollekin se on kasvaneet pukeutumisen vaihtelumahdollisuudet ja toiselle helpompi liikkuminen ja vaikka naapurikaupungissa turistin tapaan käyminen. Kolmannelle voi se, ettei selkä ole yhtä usein kipeä kuin aikaisemmin olla suuri ilonlähde. Siihen vain tottuu nopeasti eikä osaa arvostaa tilannetta.

 En ole ollut millään tavalla kiinnostunut kehon rasvaprosentista, mutta nyt kun asiasta on kirjoiteltu ja linkkin laskuriin vinkattiin- pakkohan se oli kokeille.

Nuorena urheilijana aikoinaan rasvaprosentin mittaaminen oli kamalaa. Harmi kun en muista, mikähän prosentti silloin oli.

Nyt tulos ilman mittanauhaa oli vajaa 25 prosenttia ja mittanauhan ja painon yhdistelmälaskurilla alle 14 prosenttia. En tiedä kumpihan on luotettavampi ja alkoi toden totta kiinnostelemaan- paljonkohan se jollain luotettavammalla menetelmällä mitattuna voisi olla. 
Laihdutuksen myötä olen mielestäni menettänyt molempia- läskiä ja lihasta. Painoa lähtenyt hurjasti.

Rasvaprosentti on terveyden kannalta oleellisempi kuin BMI.

Sen mittauttaminen luotettavasti onkin sitten vaikeampaa.

Oleellista kai on, että käyttäisi samaa mittalaitetta niin näkee eron. 

Itsellä aina ollut hyvin lihasta, liian vähän nestettä ja liikaa rasvaa.

Nesteen lisääminenkin on yllättävän vaikeaa. 

Tuo tasausmekanismi on kyllä niin todellinen. Hyvä ystäväni on lähes missinmitoissa edelleen viisikymppisenä ja aina ollut. Silti hän on aina ensimmäisenä kekkereillä pöydässä, lappaa kaikkea lautaselle ja vetää kaksi annosta kermajäätelöä jälkkäriksi valuttaen puolipurkkia kinuskia päälle. Mutta hänellä on päiviä, ettei käytännössä syö mitään. Hän ihan aidosti voi olla klo 20 siinä tilanteessa, että syö ekan kerran ja ottaa pari ruisleipää, koska ei vaan ole ollut nälkä. Hän syö hyvin epätasaisesti ja pystyy olemaan reippaasti vuorokauden syömättä ilman nälkää. Kääntöpuolena sitten osaa kyllä herkutellakin vailla rajoitteita.

Ja nyt omat kuulumiset pitkän matkan jäljiltä. Lähteissä paino oli 70,1kg eli ihan sitä alle 70kg en saanut kesäkuuksi. Kaksi viikkoa syömistä, josta osa ajasta erittäin hyvässä all inclusivessa näkyi eilen 3,5kg:n painonlisäyksenä puntarilla. Tänään siitä on jo melkein puolet lähtenyt, kun lentomatkan pöhöt on häipyneet. Tulos oli tänä aamuna silti +1,8kg. Yritin syödä järjellä, mutta tulihan jäätelöä syötyä, leivoksia jne. Aivan liikaa. Toisaalta väitän, että puolet siitä, mitä olisin aiemmassa elämässä syönyt ja osasin kyllä lopettaa ja tyytyä vähempään. Lisäksi hyvät cocktailit maistui hieman liikaa ja nehän on turhia kaloreita myös. Mutta tällä mennään ja uskon, että 1-1,5 viikossa saan nämä pois, kun nyt olen jo palannut ruotuun. Voipi olla, että tämä parin viikon rentous jopa vauhditti aineenvaihduntaa. Toivottavasti, jotta sinne kutosella alkavaan pääsisi joskus. Ainoa pieni ikävyys on tuo juhannus tässä välissä ja siinä tulee väkisinkin grilliruokia syötyä vähän ja kaipa pari oluttakin otettu. Mennään kuitenkin matalalla profiililla. 

Kymppikeiju

Jipijajee. Maanantaina palattu reissusta ja tosiaan kiloja tiistaina aamulla 73,6. Nyt tänä aamuna 71,2 enää. Eli 2,5 vuorokautta paluun jälkeen enää +1,1kg. Jotenkin hyvä fiilis, eiköhän nämä matkakilot tästä lähde nopeasti. Mutta onhan tämä kesä hankalaa aikaa muuten. Päivät kotona ja jääkaappi koko ajan vieressä. Jotenkin työviikkoina on helpompaa, kun töissä ei ole naposteluvaaraa. Lähinnä nuo lapset häiritsee, koska ainakin teini-ikäinen haluaa koko ajan jotain syömistä ja olen tässä seurannut, että tuollainen urheileva teinipoika syö aivan tajuttomia määriä ruokaa. Ei ole mikään ongelma syödä vielä iltapalaksi kymmeneltä 2-3 paistettua munaa, paria ruisleipää juustolla ja kinkulla, omenaa, rahkaa ja vielä päälle pari mukia kaakaota. Tämä sen jälkeen, kun kuuden jälkeen kiskaisi jauhelihalaatikosta puolet yksin. Lasten ja erityisesti pojan takia pitää koko ajan kantaa ruokaa kaupasta ja sitä pitää olla paljon ja kaikkea. Olen välillä miettinyt, kuinka helppoa olisi yksin asuessa. Ostaisi vain vähäkalorista ja vähäisiä määriä, joten mieliteot menisi sillä yli, kun ei ole mitään syötävää.  Alan kyllä ymmärtämään äitiäni, joka sanoi joskus veljeni syöneen teini-iässä yksin yhtä paljon kuin muu perhe yhteensä.

Mietin tässä juhannus-menuta. Mies lupasi ottaa kokkauksen vastuulle, mutta mitäs kevyempää ja silti teemaan soveltuvaa siinä tehtäisiin. Mies itsekin valitteli mahan pullahtaneen (ja onhan se), joten keventely sopii hänellekin. Ainakin broileria grilliin ja salaattia. Jälkkäriksi voisi tehdä pitkästä aikaa kevyttä moussea ja/tai ostaa mehujäitä pakkaseen. Olen ihastunut mini-twistereihin ja vastaaviin. Kaloreita vain se joku 50-70 kappaleessa ja sillä saa sen jätskihimon pois. Ehkä ostan kuivan kuoharipullon, koska se kai olisi olutta parempi vaihtoehto. Juon siis yleensä vain kuoharia tai sitten ihan perusolutta. Puolet pullosta riittää kyllä itselleni, en ole mikään kovin hanakka juomaan paljoa kerralla. 

Kymppikeiju, taas

Vierailija kirjoitti:

Hei kaikille, on ollut ihana lukea teidän kokemuksianne täällä. Hyviä vinkkejäkin olen saanut.

Aloitin oman matkani Mounjaron kanssa tasan 8 viikkoa sitten. Alkupaino oli 88 kg ja tähän mennessä kiloja on lähtenyt 5,5 kg. Matka jatkuu.

Olen suurimman osan elämästäni ollut todella hoikka, alle 50 kg ( pituus 160 cm) ja treenaamisen aloittamisenkin jälkeen paino oli 50-60 kg välillä. Kunnes tuli vaihdevuodet. Paino nousi hurjasti muutamassa vuodessa, vaikka edelleen liikuin ja söin normaalia kotiruokaa. Alkuun en asiasta välittänyt, mutta viimeisen parin vuoden aikana olen kokeillut mm.hypoxit ja 8 viikkoa-dieetit painonnousun suitsimiseksi. Mikään ei auttanut. Siksi päädyin hankkimaan Mounjaro-reseptin tammikuussa. Ekat 5 viikkoa meni aloitusannoksella  2,5, sitten pari viikkoa 3,75 ja nyt kaksi kertaa olen pistänyt 5,0 mg. Nämä kaksi viimeisintä kertaa olen myös pistänyt reiteen vatsan sijasta, koska aina pistopäivän jälkeen oli 2-3 pv aikamoista närästystä, huonoa oloa ym. Nyt näitä oireita ei enää ole, onneksi.

Kilojen tippumisen ohella parasta on ehdottomasti ollut oman energisyyden huomattava lisääntyminen. Tietynlainen aivosumu, väsymys, on poissa, liikunnan määrä viikossa on tuplaantunut jne. 
Tavoitepainoni on ehkä jossain 65-68 kg tienoilla. En ole sitä tarkasti määritellyt ja haluankin päättää asian vasta, kun olen lähempänä tuota tavoitetta. Noihin aiempiin kilomääriini en edes halua.

Miten sinulla menee nyt?

Olen ollut niin hurmioissani lääkkeen vaikutuksesta että myös haittavaikutukset on ollut mielestäni ok.

Mutta muisti on alkanut vaivaamaan tosi pahasti.

Nyt on juhannuslohipakkaus hukassa, en tiedä jäikö kauppaan, autoon vai olenko piilottanut jonnekkin täällä kotona. Etsitty kissojen ja koirien kanssa.

Muita muistinsa menettäneitä.