Mounjaro laihdutuslääke kokemuksia

Tänään oli taas juttua laihdutuslääkkeistä: https://yle.fi/a/74-20227155 Onkohan tuo oikeasti noin Suomessa, vai yleistetäänkö taas USA:ta tänne. Ärsyttää myös tuo loppuelämän ja hinnan jauhaminen. Jos professori Pietiläinen voisi edes sano, että samoin kuin lihominen, myös sekä laihtuminen että painossa pysyminen on yksilöllistä. Olisi kiva jos joskus olisi vähän uusiakin kulmia. 
mm

Mulla on tavoitepaino saavutettu n. kuukausi sitten. Painoa pudotin 82 kg -> 62 kg ja aloitin lokakuussa. Koko ajan oli 2,5 mg annos ja se riitti hyvin. 

Olin pari viikkoa sitten isohkossa leikkauksessa ja nyt on kaikki raskaampi liikunta kielletty koko kesän, joten paino on vielä vähän laskenut varmaan kun lihakset hupenee ja toki en vielä ole pienentänyt annosta. Kesän lopuksi tarkoitus laskea annos tuosta vielä puolikkaaksi ja talvella katsotaan lääkärin kanssa, että miten menee.

Kolesteroli, verenpaine ja maksa-arvot on nyt normaalit, joten ne asiat mitä tavoittelin on saavutettu. Peilissä en oikein muutosta näe, mutta valokuvissa sen huomaan.

Vaatteita ei ole tarvinnut ostaa kun olin ennen tätä kokoa ja olin säästänyt kaikki lempparit varastoon.

JJ

Vierailija kirjoitti:

Tänään oli taas juttua laihdutuslääkkeistä: https://yle.fi/a/74-20227155 Onkohan tuo oikeasti noin Suomessa, vai yleistetäänkö taas USA:ta tänne. Ärsyttää myös tuo loppuelämän ja hinnan jauhaminen. Jos professori Pietiläinen voisi edes sano, että samoin kuin lihominen, myös sekä laihtuminen että painossa pysyminen on yksilöllistä. Olisi kiva jos joskus olisi vähän uusiakin kulmia. 
mm

Taivas varjele, kuinka tyhmiä kommentteja tuon artikkelin alla on. Kovin huonoissa kantimissa on suomalaisten ymmärrys ja kyky etsiä tietoa nykymaailman ilmiöistä. Ja tuollaisilla on vielä mitä todennäköisimmin vielä äänioikeus. Ei mikään ihme, että Suomi on suossa.

Vierailija kirjoitti:

Taas vähän kevennystä: Paino on pysynyt sitkeästi samassa (annos 2, 5 mg) , mutta ei ole mistä ottaa. Sixpäkki näkyy, käyn ahkerasti salilla, ja syön sitä proteiiniakin aika runsaasti.

Paikalliselta kuntosaliketjulta tuli tarjous ilmaisesta "kehonkartoituksesta", kuntotestistä ja -ohjelmasta. Ajattelin käyttää tarjouksen hyödyksi.

Tyty kyseli, ja laittoi minut vaa'an näköiselle laitteelle, jossa kahvat. Kahden sekunnin jälkeen vehje sylki paperin, jonka mukaan rasvaprosentti oli 20 %, ja ennen kaikkea viskeraalirasvan osuus korkea. Tyttö selitti ihan tosissaan, että minun tapauksessani rasva ei vain näy.

Olin käynyt edellisviikolla (ihan muista syistä) vatsaontelon ultrassa, jota tekevä lääkäri ihmetteli ääneen juuri tuon viskeraalirasvan vähäisyyttä.

Numeroiden (ja iän) perusteella tyttö sitten suositteli varovaista kunto-ohjelmaa, jossa heidän automaattilaitteistonsa seuraisi kunnon kehitystä. Hinta naurettavan edullinen 89 €/kk. Erikoistarjouksena ilman liittymismaksua.

Pisti vähän miettimään, mitä kaikkea meille myydään! Ilman sitä edellisviikon ultraa olisin ehkä uskonut puolet. Nyt jäi sopimus kyllä tekemättä.

a&a

Nuo mittaukset ovat todellista tikanheittoa sidotuin silmin. Samat analyysit saa ihan Tokmannilta ostetulla kehonkoostumusvaa’alla ja jopa paremminkin kun se vaaka pysyy samana ja saman lattian päällä joka mittauskerralla kotona. Todellisen tarkan tuloksen saa lääketieteen apuvälinein ultrassa ja magneettikuvassa. Jos ei halua sijoittaa rahaansa kehonkoostumusvaakaan, on mittanauha vieläkin pätevä väline. Kun vyötärönympärys on puolet tai alle puolet pituudesta, ei tarvi murehtia viskeraalirasvasta. 

Seitsemän viikkoa (4x2,5, 2x3,75 ja viimeisin 3,75 plus jotain) ja 8 kg takana.

Hankin somacin suuhun nousevaan hirveään makuun/hajuun mutta se ei ole auttanut.

Sunnuntaina pistäessä huomasin, ettei piikki ollutkaan nollilla kun aloin sitä napsutella. Täräytin sen jonkun päälle annoksen 3,75 ja iski samat oireet kuin aloittaessa, jäätävä väsy ja piha olo. Aivan omaa tyhmyyttä. Mut kuitenkin.

Ja sitten kuin salama kirkkaalta taivaalta iski ”masennus”, että en tiedä jaksanko tätä. Mitä ihmettä… Ei ole ollut mitään vaikeuksia. Syön kyllä liian vähän kulutukseen nähden. Että en tiedä alkaako iskeä siksi tämmönen huono fiilis vai siksi kun vedin jonkun isomman annoksen.

Miten saatte syötyä?

Mun on aivan järjettömän vaikea syödä muuta kuin aamupala. Syön lounaalla ja päivälliseksi pienempiä annoksia kuin 2-vuotias ja liikun tyyliin 15000-18000 askelta päivässä.

Mulla on jonkin sortin syömishäiriö tausta vaikka oon aina ollut mallia jämäkkä. Laihduttaminen ja syöminen järkevästi on aina ollut mulle vaikeeta. Tiedän, että laihtuisin jo sillä kun en enää napostele mutta normi lounaan tai päivällisen syöminen on vaikeaa.

kevät27

Minä taidan olla aloittanut kevät27 kanssa samaan aikaan, pistokset myös samoilla vahvuuksilla. Mietin omaa syömistä, nyt mennyt 1500 kcal päivittäisellä määrällä; aamupala, päivällinen ja lounas kohtuu sama energia kaikilla. Garmin näyttää lepoenergian 1900 ja aktiivisuus päivästä riippuen keskiarvo 620. Painoa on lähetynyt kiitettävästi 8,5kg, tosin nyt taitaa tulla hyvin vaisu viikko jostakin syystä.

Ruokahalu ei ole mitenkään häävi mutta kuitenkin saan syötyä. Eilisen pistoksen jälkeen maha möllöttää turvoksissa, en ainakaan lähde ihan heti nostamaan annostusta. Toivottavasti sinulla kevät27 on jo tänään vähän parempi päivä! -64

-64, kiitos.

Päätin tänään tankata ”väkisin”.

Söin paremmin (aamupala,  lounas ja päivällinen ja illalla vedän vielä marjoja) ja ainakin toistaiseksi mieli on kevyempi.

Kevät27

mm nosti tuossa aiemmin keskusteluuun ylen kirjoituksen laihdutuslääkkeistä. Heti sen perään oli IS:n extrassa vähän vastaava juttu https://www.is.fi/laihdutus/art-2000012066896.html

Siinä lihavuuden hoitoon erikoistunut lääkäri Tanja Bindel kertoo mm. seuraavaa:

Kilot kyllä lähtevät, mutta laihtuminen tapahtuu terveyden kustannuksella.

– Ihmiset syövät nykypäivänä valitettavan paljon ultraprosessoituja ruokia, joissa on paljon suolaa, sokeria ja rasvaa. Jos ruokavaliota ei muuta, proteiinin ja muiden ravintoaineiden saanti vähenee lääkkeen myötä entisestään, kun lääke vähentää syötyjä ruokamääriä.

Bindel kertoo esimerkiksi ihmisestä, joka lääkehoidon aloitettuaan kehui syövänsä nyt joka päivä yhden kokonaisen pitsan sijaan vain kaksi pitsapalaa. Toinen kertoi iloisena, ettei syö juuri mitään, kun koko ajan on lääkkeen takia huono olo.

– Se ei todellakaan ole lihavuuden lääkehoidon tarkoitus, että ei muuteta ruokailutottumuksia tai syödä mitään, kun ei ole nälkä.

On hyvä, että laihdutuslääkkeiden haittavaikutuksista puhutaan, mutta silti jotenkin harmillista, että tällaisissa jutuissa annetaan ymmärtää, että ylipainon taustalla on (aina?) ultraprosessoitu ja epäterveellinen ruoka. Jotenkin surullista, että lääkäreilläkin saattaa olla mielikuva/oletusarvo/ennakkokäsitys siitä, että ylipainoiset syö epäterveellisiä ruoka-aineita sen sijaan, että huomioisi sen, että syynä voi olla sekin, että terveellistäkin ruokaa voi syödä yksinkertaisesti liikaa. Eli hieman ärsytti tämä yleistys pizzasta ym. Samoin jutussa pidettiin taas kerran itsestään selvänä, että paino nousee eikä voi mitenkään pysyä saavutetussa painosssa. Sekin ärsytti, koska se ei pidä paikkaansa edes tutkimustulosten valossa, vaikkakin tutkimuksissa paino on osalla noussut, mutta ei se mikään 100% totuus ole tutkimustenkaan valossa. 

Pidän surullisena sitä, että tällaisissa jutuissa lääkärin mandaatilla tuetaan negatiivisia mielikuvia ylipainosta, sen syistä ja painonsa kanssa kipuilevista henkilöistä.

Ok, juttu ärsytti, mutta silti jotain hyvääkin. Jäin pohtimaan omaa painon hilautumista alaspäin ja totesin, että taustalla voi olla myös alitajuinen pelko siitä, että paino alkaa nousemaan. Kun tutkistelin ja laskeskelin niin on todella pienestä asiasta. Käytännössä se, että paino on hiipinyt hiljaa alaspäin tarkoittaa sitä, että olen syönyt 70-90 kaloria päivässä liian vähän. Yksi kananmuna, puolikas banaani tms. lisää päivän ruokailuihin korjaa asian. Samalla mietin, että nostan hälytysrajaani siten, ettei se ole grammaakaan alle nykyisen aamupainon ja  ei haittaa vaikka jatkossa paino nousisi pari-kolme kiloa. 

En pidä enää todennäköisenä että paino lähtisi kokonaisuuten nousuun sen isommin. Painon pudotuksen aikana sisäistetyt annoskoot ovat muodotuneet luonteviksi ja suhde ruokaan on muuttunut jotenkin kokonaisvaltaisesti. Samat jutut kuin ennekin, mutta painopisteet ovat luontaisesti muuttuneet. 

Tsemppiä kaikille, 

AP

Hyvä kirjoitus AP, ärsyttää stereotypioita ylläpitävät lääkärit ja jutut, missä aina jankutetaan noita kolmea kulmaa: lihava = prosessoitua moskaa syöviä, paino lähtee ylös (= ei kannata vaivautua, läskit), ja hirveä rahanmeno. Minulla meni kauan, että sain kerättyä rohkeutta ottaa lääkäriin yhteyttä juuri tämän takia. Ja yllätys oli suuri, kun olikin stereotyyppiseen lääkärin vastakohta.

mm

Samaistun täysin ajatuksiisi mm. Todellakin jotenkin ihan vyön alle lyömistä  tuo, että lääkärit osaltaan tukevat ajatusta siitä, että "oma vika, kun olet ahminut pizzaa ja napostelet herkkuja", vaikka se ei todellakaan vastaa totuutta. Varmasti tuohonkin löytyy  joku, joka sopii kuvaukseen, mutta se ei tarkoita että niin olisi kaikkien kohdalla. Ja vaikka joku olisi napostellut ja syönyt liikaa pizzaa tai muuta epäterveelliseksi luokiteltua ruokaa, niin sekään ei tarkoita sitä etteikö henkilö voisi  onnistua painonhallintaprosessissaan myöhemmin. Jotenkin ilkeämielistä alleviivata ainoastaan epäonnistumisen todennäköisyyttä.

Jos olisin laihdutuslääkäri ja aidosti toivoisin asiakkaideni parasta, toisin mieluummin esiin  sen, että  (ulkomaisten) tutkimusten mukaan n. 20% pysyy ilman ponnisteluita saavutetussa painossa  ja toteaisin, että sinä todennäköisesti kuulut juuri tähän ryhmään. Tutkitusti on osoitettu, että jos joku uskoo sinuun ja onnistumiseesi, niin se on itse itseään toteuttava ennustus ja tukee tavoitteen toteutumista. 

Nyt kun kirjoitan tämän, niin huomaan, että juuri noinhan muun muassa oma lääkärini toimi. Silloin ajattelin, että se johtuu yhteisestä historiastamme ja vaikka se olisikin oikea syy, niin joka tapauksessa se on toiminut. Vaikka nostin lääkärini kanssa keskustelussa esiin tuon, että apteekissa todettiin painon nousevan lääkkeen lopettamisen jälkeen, niin lääkärini ilme ei värähtänytkään tukeakseen apteekin työntekijän kommenttia. Joten hän uskoi minuun ja minä luotin häneen. Tuollakin saattaa olla suuri vaikutus siihen, että kaikki n mennyt niin hyvin. Ei voi tietää.  Saattaa kuitenkin olla, että monella lääkärillä olisi opittavaa tuossa.  Eli asiakas onnistuu juuri siten, kuin lääkäri viestittää (tavalla tai toisella) itse uskovansa asiakkaaseen. 

Asiakassuhteessa lääke on vain yksi osa, toinen osa on se, että lääkäri osaa kohdata sinut sinuna ja osoittaa luottamusta.  Hmm.... heti nousi mieleen, että tämä aihe alkoi kiinnostamaan tutkimuksellisessa mielessä. Täytyy vielä miettiä, miten sitä voisi mitata tieteellisessä näkökulmassa. Vastaavia tutkimuksia on tehty oppimisympäristössä ja niissä on kiistatta ilmennyt, että oppimistulokset ovat merkittävästi parempia, kun opettaja osoittaa uskovansa sinun olevan menestyjä ja kannustaa siinä ajattelussa. Joten miksi niin ei olisi myös silloin, kun lääkäri osoittaa uskovansa sinun olevan menestyjä omassa painonhallintaprosessissa?  Ihmisen mieli on niin ihmeellinen, että tämäkin on asia, joka olisi toivottavaa huomioida silloin, kun kirjoitetaan asiantuntija artikkeleita  liittyen  "ultraprosessoitujen ruokien/ pizzaa syövien, pitkin päivää napostelevien ja iltaisin roskaruokaa mättäävien" -ylipainosten painonpudottajien panonhallinnasta. 

Hmm. Taas alkoi kiukuttamaan se, että joka laihdutuslääkäreiksi spesialisoituneissa henkilössä löytyy tyyppejä, jotka haluavat mitätöidä ja stereopisoida asiakkaitaan ja heidän onnistumisen todennäköisyyksiään. Mitä enemmän ihminen imee lääkärinsä ennakkokäsityksiä ja mitä enemmän ko. lääkäri alleviivaa epäonnistumisen todennäköisyyttä, niin sitä todennäköisemmin takapakkia myös tulee. Joten tuetaan me täällä toisiamme - tsemppuä meille kaikille.

AP

Oletteko asettaneet tavoitteenne BMI:n vai kehonkoostumuksen ja jonkun tietyn rasvaprosentin mukaan?

Mitä pidätte keski-ikäiselle naiselle terveen rasvaprosentin alarajana?

Itse olen ajatellut tavoitteeksi, että rasvaprosentti sais olla 23-25. 
Jos haluaisin BMI normipainoon se edellyttäisi nykyisellä rasvattomalla massalla alle 20 raavaprosenttia ja se on oman ajattelun mukaan liian alhainen.
 

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsinkö oikein,ilman lääkettä on pakko syödä kellon ympäri kun on "nälkä"? Ette vaan osaa.

Et ymmärtänyt, mutta ei pidä kauhalla vaatia, kun on lusikalla annettu.

Itse olen Ozempic-ylläpidolla laihdutettuani 24 kiloa. Nyt on kyllä vähän vaikeaa, koska olen ollut isossa keinonivelleikkauksessa, jonka takia aerobinen liikunta on erittäin rajattua. Tänään näen fyssaria, ja aion pyytää lihaskunto-ohjelmaa kuntosalille. No, ainakin ojentajat kehittyvät, kun könkkään joka paikkaan kainalosauvoilla.

Ozempicista on tullut muuten kahdeksan viikon kynä markkinoille. Ostin sen, aavistuksen verran pienempää kynää halvempi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ymmärsinkö oikein,ilman lääkettä on pakko syödä kellon ympäri kun on "nälkä"? Ette vaan osaa.

Et ymmärtänyt, mutta ei pidä kauhalla vaatia, kun on lusikalla annettu.

Ihme että laihduin pysyvästi ilman lääkkeitä,nor-su-jen mukaan se ei ole mahdollista.

Ei kiinnosta.

56 vee nainen, alkupaino oli 84 kiloa lääkärissä käydessä. Tosta kerkesin tiputtaa kaksi kiloa ennen Mounjaaroa, minkä alotin sitten helmikuussa. Syön neljää eri verenpainelääkettä.

Tavoite 71 kiloa, elikkä bmi.in mukaan normaalipainon yläraja. Ton painoin aikuisiällä vähintään viisitoista vuotta enneku paino hiippaili aina vaan ylemmäs.

Nyt painan 72 kiloa, elikkä maali häämöttää.

Olen todella tyytyväinen ja ilman Mounjaaroa en olisi laihtunut mitenkään näin mummoikäsenä 10 kiloa viidessä kuussa.

Haittavaikutuksia on ollut todella paljon. Mutta on ollut niitten arvosta, näin jälkikäteen ajatellen.

Käytän nyt 5 mg piikkejä. Alotin 2,5 kaksi kuukautta. Siirryin sitten 5 piikkiin, mutta liikaa haittavaikutuksia, niin naksutin sitten 2,5 ja 3,75 annoksia. Nyt 5 mg ollut kolme viimistä viikkoa.

On käynyt mielessä että olis pitänyt ottaa omaksi iloksi pari ennen-kuvaa bikineissä/alusvaatteissa.

Liika painoni johtunut ihan vaan liian suurista annoksista. Tässä iässähän niin ei niin paljoa energiaa enää kuluta.

Olen samaa mieltä lääkärien asenteista ja itsekin niitä kohdannut. Esimerkiksi verenpaine ja kolesteroli arvojen osalta aina syytetty ylipainoa vaikka olen pyrkinyt useaan kertaan korjaamaan (ongelmia noiden kanssa ollut ennen painon nousuakin). No nyt kun olen saanut painoni normaalipainon alarajalle ja edelleen veriarvot ja verenpaine kenkkuilee, lääkäri toteaa ainoastaan - noh sinun kohdallasi elämäntapahoito ei sitten yksin riittänytkään korjaamaan tilannetta. Joo ei ja asia on ollut omassa tiedossani aina.

Tuohon tavoitepainon asettamiseen- itse saavutin normaalipainon ylärajan loppu syksystä viime vuonna. Se paino ei tuntunut mitenkään päin hyvältä. Niinpä jatkoin kevennettyä ruokavaliota aina helmikuun loppuun saakka. Paino oli tuossa kohtaa normaalipainon alarajalla ja olo tuntui ensimmäistä kertaa hyvältä. Jonkun mielestä paino oli liian alhainen, mutta kuuntelin itseäni ja omaa mielipidettäni.

Keväällä tapahtui kuitenkin jotain kummallista, kalorien lisäämisestä huolimatta paino jatkoi putoamista jo liiankin alas. Jouduin tosissani alkaa seuraamaan, ettei paino enää tipu.

Nyt kun kuukausia on taas kulunut, tasapaino alkaa löytymään. Tuntuu jopa, että nykyinen liikunnan määrä yhdistettynä kalorimäärän, jonka voin syödä ilman painon nousua tai laskua on kohtuullinen- pystyy jopa nauttimaan elämästä hieman.

Olen tähän asti käyttänyt lääkitystä vaiheittain tiputtaen annostusta. Lääke on ollut tuki ja turva ruuan määrän ja painon hallinnan kontrolloinnissa. Nyt tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että ehkäpä syksyllä tilanne voisi olla se, että alkaisin oikeasti ajamaan lääkitystä kunnolla alas ja irtautumaan siitä.

En tiedä, enkä edes hirveästi lue laihtudutus lääkkeisiin liittyviä artikkeleita. Sen tiedän mediasta, että on ihan sama, millainen asiantuntija sielä vastailee heidän kysymyksiinsä- sävy millä uutinen julkaistaan tai mitkä asiat poimitaan ei valitettavasti ole aina sellainen, mitä nämä haastatellut lääkärit itse toivoo. Kenties - onko sielä kuitenkin taustalla ihan sympaattinen, erittäin asiantunteva tyyppi, jonka sanoja toimittaja on sitten poiminut ja kirjoittanut ”klikki otsikko” sävyyn…

Aloitan nyt kokeilun verikokeiden tulosten perusteella. 

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä lääkärien asenteista ja itsekin niitä kohdannut. Esimerkiksi verenpaine ja kolesteroli arvojen osalta aina syytetty ylipainoa vaikka olen pyrkinyt useaan kertaan korjaamaan (ongelmia noiden kanssa ollut ennen painon nousuakin). No nyt kun olen saanut painoni normaalipainon alarajalle ja edelleen veriarvot ja verenpaine kenkkuilee, lääkäri toteaa ainoastaan - noh sinun kohdallasi elämäntapahoito ei sitten yksin riittänytkään korjaamaan tilannetta. Joo ei ja asia on ollut omassa tiedossani aina.

Tuohon tavoitepainon asettamiseen- itse saavutin normaalipainon ylärajan loppu syksystä viime vuonna. Se paino ei tuntunut mitenkään päin hyvältä. Niinpä jatkoin kevennettyä ruokavaliota aina helmikuun loppuun saakka. Paino oli tuossa kohtaa normaalipainon alarajalla ja olo tuntui ensimmäistä kertaa hyvältä. Jonkun mielestä paino oli liian alhainen, mutta kuuntelin itseäni ja omaa mielipidettäni.

 

Keväällä tapahtui kuitenkin jotain kummallista, kalorien lisäämisestä huolimatta paino jatkoi putoamista jo liiankin alas. Jouduin tosissani alkaa seuraamaan, ettei paino enää tipu.

Nyt kun kuukausia on taas kulunut, tasapaino alkaa löytymään. Tuntuu jopa, että nykyinen liikunnan määrä yhdistettynä kalorimäärän, jonka voin syödä ilman painon nousua tai laskua on kohtuullinen- pystyy jopa nauttimaan elämästä hieman.

 

Olen tähän asti käyttänyt lääkitystä vaiheittain tiputtaen annostusta. Lääke on ollut tuki ja turva ruuan määrän ja painon hallinnan kontrolloinnissa. Nyt tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että ehkäpä syksyllä tilanne voisi olla se, että alkaisin oikeasti ajamaan lääkitystä kunnolla alas ja irtautumaan siitä.

En tiedä, enkä edes hirveästi lue laihtudutus lääkkeisiin liittyviä artikkeleita. Sen tiedän mediasta, että on ihan sama, millainen asiantuntija sielä vastailee heidän kysymyksiinsä- sävy millä uutinen julkaistaan tai mitkä asiat poimitaan ei valitettavasti ole aina sellainen, mitä nämä haastatellut lääkärit itse toivoo. Kenties - onko sielä kuitenkin taustalla ihan sympaattinen, erittäin asiantunteva tyyppi, jonka sanoja toimittaja on sitten poiminut ja kirjoittanut ”klikki otsikko” sävyyn…

Onpa mielenkiintoinen kirjoitus. Hienoa, että olet saavuttanut painon, jossa on hyvä olla - onnittelut.

Painon myöhemmän vaiheen laskuun liittyen minulla kävi samoin, eli 6-7 kk tavoitepainon saavuttamisen jälkeen kehossa tapahtui "jotain" ja paino alkoi taas laskemaan. Toinen vastaava kausi alkoi, kun oli kulunut taas 6-7 kk:n siitä, kun oli saanut painon tasaantumaan tuon yllättävän painon laskun jälkeen. Näin tapahtui, vaikka ajoin lääkkeen heti alas, kun ohitin tavoitepainon. En tiedä mistä tuo johtuu, mutta olen ajatellut että ehkä alitajuisesti pelkää painon nousua ja syö vähemmän tai sitten kehon peruskulutus jotenkin hyväksyy uuden painon ja mahdollisen säästöliekin vaikutus häviää, jolloin peruskulutus kasvaa hieman.  Ei voi tietää.

Hyvä kommentti myös artikkeleihin liittyen. On kyllä ihan totta, että joskus jutut ovat enemmän kirjoittajansa kuin haastateltavan näköisiä. Mutta siitäkin huolimatta, tällaiset jutut haastateltava saa tarkastettavakseen ennen julkaisua, joten ei nämä ihan putkeen aina mene.

Tsemppiä kaikille,

AP

Kirjoitin aikaisemmin, ettei Mounjaro ole omalla kohdallani toiminut ja toivottua painonpudotusta ei ole saavutettu. Lääkärin kehotuksesta kokeilin kuitenkin vielä isompaa annosta ja nyt 10mg annoksella tuloksia alkaa vihdoin tulla. Neljässä viikossa on lähtenyt se 4kg. Tyypillistä minun tuuriani, että tuloksia alkaa tulla vasta niillä kalliimmilla annoksilla. Tänään paino 71kg ja 2kg normaali painoon, minkä jälkeen pitäisi vielä saada n. 6-7kg pois. Itselläni huomaa kyllä eron siinä, painanko 75kg vai 71kg, vaikkei suuresta pudotuksesta olekaan kyse. Liikun paljon, ja ruokavalio oli katsottu kuntoon ravitsemusterapeutin kanssa jo siitäkin syystä, että minulla on korkea kolesteroli (tosin kun se on perinnöllinen, niin eipä siihen tunnu mitkään ruokavaliomuutokset auttavan kohdallani). Annoskoot eivät itselläni ole olleet isoja aikoihin, sillä totuin jo aikaisemmin (eri) laihdutuslääkettä käyttäessäni pieniin annoskokoihin, ja niillä oli helppo jatkaa senkin jälkeen, kun lopetin lääkkeen (lihoin lähinnä sen takia, että minulla päättyi toinen lääkitys joka muutti hormonitoimintaa ja pisti aineenvaihdunnan sekaisin). Mutta niin vain nyt mennään entistä pienemmillä annoksilla, ja toisaalta se on surullista huomata, kuinka vähän minun pitää syödä ollakseni silti hieman ylilihava. Ymmärrän kyllä, ettei ihmistä ole luotu syömään järjettömiä määriä ja mitä vanhemmaksi tulee, sitä vähemmän tarvitsee syödä. Mutta rehellisesti sanottuna onhan se surullista, ettei voi pitää esim. yhtään herkkupäivää, sillä se näkyy heti. Aina sanotaan, ettei pitäisi noudattaa tiukkaa ruokavaliota koska siitä ei pysty pitämään kiinni, vaan pitäisi sallia ne herkkupäivätkin, mutta itse en voi sitä tehdä. Yritän miettiä tätä myös pitkässäjuoksussa: minkälaista ruokavaliota pystyn ylläpitämään jos ja kun lopetan lääkkeen. Täytyy myös tarkasti miettiä, että saan kaikki tarvittavat ravintoaineet, kun kalorimäärä on niin vähäinen. 

Tietenkin se kilojen lähteminen motivoi. Koko kevään aikana ei tullut mitään muutosta, ja sitten kun yhtäkkiä lähtee kuukaudessa se melkein 5 kg niin totta kai se motivoi jaksamaan ja liikkumaan. Itselleni laihduttaminen on aina ollut vaikeaa; jo 2-kymppisenä sain tehdä paljon töitä sen eteen, joten tämä tilanne nyt 3-kymppisenä ei tullut yllätyksenä. Pitää seurata, auttaako tuo 10mg vai häviääkö siitäkin se teho ja pitää siirtyä taas isompaan annokseen. Jossain vaiheessa alkaa kyllä tulla hinta itselleni vastaan, joten toivoisin, että tuolla 10mg annoksella voisi jatkaa niin pitkään kuin mahdollista. Pahoinvointia on seuraavat 2 päivää pistoksen ottamisesta, mutta se ei tullut itselleni yllätyksenä koska sitä oli myös edellisen lääkkeen kanssa, ja ajoitan pistoksen ottamisen aina viikonloppuun. Minulle tosin apteekissa sanottiin, että lääkkeen voi säilyttää huoneenlämmössä jos sen käytön aloittaa heti, mutta pitäisikö se siltikin säilyttää jääkaapissa käytön ajan?

- Läskituuba

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen samaa mieltä lääkärien asenteista ja itsekin niitä kohdannut. Esimerkiksi verenpaine ja kolesteroli arvojen osalta aina syytetty ylipainoa vaikka olen pyrkinyt useaan kertaan korjaamaan (ongelmia noiden kanssa ollut ennen painon nousuakin). No nyt kun olen saanut painoni normaalipainon alarajalle ja edelleen veriarvot ja verenpaine kenkkuilee, lääkäri toteaa ainoastaan - noh sinun kohdallasi elämäntapahoito ei sitten yksin riittänytkään korjaamaan tilannetta. Joo ei ja asia on ollut omassa tiedossani aina.

Tuohon tavoitepainon asettamiseen- itse saavutin normaalipainon ylärajan loppu syksystä viime vuonna. Se paino ei tuntunut mitenkään päin hyvältä. Niinpä jatkoin kevennettyä ruokavaliota aina helmikuun loppuun saakka. Paino oli tuossa kohtaa normaalipainon alarajalla ja olo tuntui ensimmäistä kertaa hyvältä. Jonkun mielestä paino oli liian alhainen, mutta kuuntelin itseäni ja omaa mielipidettäni.

 

Keväällä tapahtui kuitenkin jotain kummallista, kalorien lisäämisestä huolimatta paino jatkoi putoamista jo liiankin alas. Jouduin tosissani alkaa seuraamaan, ettei paino enää tipu.

Nyt kun kuukausia on taas kulunut, tasapaino alkaa löytymään. Tuntuu jopa, että nykyinen liikunnan määrä yhdistettynä kalorimäärän, jonka voin syödä ilman painon nousua tai laskua on kohtuullinen- pystyy jopa nauttimaan elämästä hieman.

 

Olen tähän asti käyttänyt lääkitystä vaiheittain tiputtaen annostusta. Lääke on ollut tuki ja turva ruuan määrän ja painon hallinnan kontrolloinnissa. Nyt tuntuu ensimmäistä kertaa siltä, että ehkäpä syksyllä tilanne voisi olla se, että alkaisin oikeasti ajamaan lääkitystä kunnolla alas ja irtautumaan siitä.

En tiedä, enkä edes hirveästi lue laihtudutus lääkkeisiin liittyviä artikkeleita. Sen tiedän mediasta, että on ihan sama, millainen asiantuntija sielä vastailee heidän kysymyksiinsä- sävy millä uutinen julkaistaan tai mitkä asiat poimitaan ei valitettavasti ole aina sellainen, mitä nämä haastatellut lääkärit itse toivoo. Kenties - onko sielä kuitenkin taustalla ihan sympaattinen, erittäin asiantunteva tyyppi, jonka sanoja toimittaja on sitten poiminut ja kirjoittanut ”klikki otsikko” sävyyn…

Onpa mielenkiintoinen kirjoitus. Hienoa, että olet saavuttanut painon, jossa on hyvä olla - onnittelut.

Painon myöhemmän vaiheen laskuun liittyen minulla kävi samoin, eli 6-7 kk tavoitepainon saavuttamisen jälkeen kehossa tapahtui "jotain" ja paino alkoi taas laskemaan. Toinen vastaava kausi alkoi, kun oli kulunut taas 6-7 kk:n siitä, kun oli saanut painon tasaantumaan tuon yllättävän painon laskun jälkeen. Näin tapahtui, vaikka ajoin lääkkeen heti alas, kun ohitin tavoitepainon. En tiedä mistä tuo johtuu, mutta olen ajatellut että ehkä alitajuisesti pelkää painon nousua ja syö vähemmän tai sitten kehon peruskulutus jotenkin hyväksyy uuden painon ja mahdollisen säästöliekin vaikutus häviää, jolloin peruskulutus kasvaa hieman.  Ei voi tietää.

Hyvä kommentti myös artikkeleihin liittyen. On kyllä ihan totta, että joskus jutut ovat enemmän kirjoittajansa kuin haastateltavan näköisiä. Mutta siitäkin huolimatta, tällaiset jutut haastateltava saa tarkastettavakseen ennen julkaisua, joten ei nämä ihan putkeen aina mene.

Tsemppiä kaikille,

AP

Solujen mitokondrioiden toiminta normalisoituu painon normalisoituessa. Noin käy etenkin kun ruokavaliossa saadaan proteiinia 20-30 E% ja harrastetaan liikuntaa suositusten verran. Ylipainon kasvaessa tilanne menee juuri päinvastoin, vaikka saisi proteiinia saman 20-30 E%, koska solujen mitokondriot ikäänkuin lamaantuvat ja se puolestaan vaikeuttaa painonhallintaa merkittävästi. Monesti normaalipainoon laihduttaneet ovat lisänneet kasviksia ja marjoja ruokavalioonsa sekä saavat enemmän myös kuitua. Se edesauttaa normaalipainoa ylläpitävän suolistomikrobistoa, joka puolestaan edesauttaa painonhallintaa. Terve suolistomikrobisto vaikuttaa nälkä- ja kylläisyyshormoneiden toimintaan normalisoivasti. 

Se ei tarkoita sitä, että henkilö söisi päivästä päivään samat ruoka- ja kalorimäärät vaan sitä, että välillä ruoka maistuu enemmän ja välillä vähemmän ja keho sekä aivot ymmärtävät ylläpitää sitä normaalitilana pitkällä aikavälillä siten ettei painon keskiarvo juurikaan vaihtele kuukausien välissä. Vaihtelu on jopa suotavaa, etteivät aivot saa sellaista käsitystä että ollaan kuolemassa nälkään tässä ja nyt sekä pidetään tiukasti kiinni jokaisesta saadusta energianmurusesta. 

Monet ihmettelevät sitä kun hoikka voi syödä perhepizzan ja jäätelöä sen päälle. Heiltä jää näkemättä se suuri kuva, jossa luontaisesti hoikalla ei ole sitten seuraavana ja sitä seuraavana päivänä ruokahalua ja he voivat syödä jopa 25-50% pienempiä annoksia mitä tavallisesti. Tasausmekanismi toimii tuolla tavoin. Monesti hoikat ovat myös sellaisia, etteivät he reagoi muiden lailla ruokavihjeisiin eli he eivät rekisteröi niitä. Se vastaa hieman sitä kuin vertaisi liikennemerkkejä juurikaan taitamattoman ja liikennemerkit ulkoa unissaankin taitavan tapaa reagoida liikennemerkkeihin.