Olen onnellisimmillani kännissä
Persoonani kukoistaa, olen valoa ja onnea täynnä. Seuraavana päivänä arki iskee päin näköä. Voi helvetti... Miksi aina näin?
Kommentit (22)
Minä olen onnellisimmillani pilvessä. Nyt en ole onnellinen.
Höpö höpö. Oikea onni alkaa, kun lopettaa viinalla läträämisen. Muistaakin tapahtumista jotain.
Alkoholin juominen on kusetusta, keinotekoista onnea, joka loppujen lopuksi pettää ja tulee kusetettu olo. Eipä ihme, että valtio haluaa sen bisneksen pitää itsellään.
Samoin. Juon vain baarissa ja alkaa rahat loppua
Tuo on oikotie alkoholismiin, tulee ennen kuin huomaatkaan.
Kännissä ihminen on humalassa vain oman päänsä sisällä. Ei siitä pitäisi olla haittaa muille, jos ei käyttäydy väkivaltaisesti tai häiriköi.
Jos on onnellinen vain omassa päässään, kenelle siitä on haittaa?
Kännissä on kiva olla. Maailma avautuu, ajatukset ja ideat lentävät.
Kiva maksaa näiden juoppojen kulut 🤷🏻
Vierailija kirjoitti:
Kännissä on kiva olla. Maailma avautuu, ajatukset ja ideat lentävät.
Ja sitten se kännissä keksitty kuningasidea olikin semmoinen, jota saa hävetä ja katua vuosia...
Vierailija kirjoitti:
Kiva maksaa näiden juoppojen kulut 🤷🏻
En ole juoppo. Juon harvoin ihan kunnolla. Juovun jo kolmesta siideristä. En juo enempää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kiva maksaa näiden juoppojen kulut 🤷🏻
En ole juoppo. Juon harvoin ihan kunnolla. Juovun jo kolmesta siideristä. En juo enempää.
Minä juon harvoin ja silloin juon paljon. Ainoa känni tänä vuonna niin illassa meni suurin osa 3 litran viinilaatikosta.
Alkoholistin puhetta. Kannattaa olla varovainen alkon kanssa ennenkuin sairaus vie kokonaan.
Vierailija kirjoitti:
Ei ihminen tarvitse myrkkyä.
Kaksinaismoraalin ansiosta myrkytystila on laillinen tapa päihtyä ja samaan aikaan myrkyttömän kannabiksen käyttö on rikos. Tuossa laissa ei ole mitään järkeä saati logiikkaa. Alkoholin haitallisuuspisteet on 23 ja kannabiksen 8. Kun laittomuus lisää jonkin verran haitallisuutta niin laillisena tai sallittuna kannabikselle jäisi hyvin vähän haitallisuuspisteitä.
Ei tule enää juuri juotua, mutta kyllä sitä näin kalkkiviivoilla voi myöntää, että parhaat ja onnellisimmat hetket on olleet juurikin kännissä.
Alkoholistit eivät näytä erityisen onnellisilta.
10 vuotta elin miehen kanssa, joka ei ollut väkivaltainen eikä ns. häiriköinyt, ainakaan omasta mielestään. Mutta oli siis lähes aina kännissä.
Luuli olevansa hauskaa seuraa. Jota ei todellakaan ollut. Humalaisen kanssa ei voinut luottaa yhtään mihinkään. Mihinkään ei voinut lähteä sen kanssa eikä voinut kutsua vieraita. Aina jouduin olemaan kuskina. Siitä ei ollut enää tekemään mitään päätöksiä mistään. Korkki aukesi aina heti kun tuli töistä. Jotenkuten selvisi sen työpäivän mutta kamala tarve saada pää sekaisin heti. Ei kuulemma ollut enää kovin terävä töissäänkään, joten tulevaisuus oli epävarma. Minä jouduin tekemään kaiken, ei siitä enää ollut, kun ainoa mukava olotila oli olla humalassa. Puhe oli aina sellaista sokeltamista, hävetti.
Joten joo, jatka kännissä olemista, mutta elä yksin. Älä vaadi muita ihmisiä sietämään juopunutta olemustasi. Ja maksa ja haimahan sulta poksahtaa ennen pitkää, mutta oma on valintasi.
Vaikka olisitkin mielestäsi se hauska veikko ja kaikkien suosikki.
Samoin. Koko työviikon vain odottaa, että tulisi viikonloppu ja saisi korkata viinipullon.