Mounjaro laihdutuslääke kokemuksia
Olen aiemmin kokenut laihdutuslääkkeet ja muut painon hallinnan poppakonstit hieman säälittäviksi, mutta mieli on muuttunut, kun aiemmin hyväksi koetut tavat painonhallinnassa eivät tunnu enää tepsivän. Eli olen päättänyt testata lääkkeiden apua painonpudotuksen tukena. Lääke on Mounjaro. Tässä ketjussa tulen kertomaan kokemuksia ja tuntemuksia lääkkeen toimivuudesta ja sopivuudesta minulle. Olen myös kiinnostunut kuulemaan muiden kokemuksia laihdutuslääkkeistä.
Ensimmäisen pistokseni sain viikko sitten torstaina. Olin varustautunut pahoinvointiin ja ummetuksen riskikin hieman mietitytti, mutta kummankin osalta epäilys oli turha. Ei pahoinvointia ja vatsakin on toiminut hyvin. Ainoa miinuspuoli on turvotus. Vatsa tuntui ensimmäiset päivät pistoksen jälkeen todella täydeltä - pallolta.
Toisen pistoksen laitoin tänään aamulla. Vatsa ei ole ainakaan vielä turvonnut, mutta katsotaan päivän mittaan miten tämä etenee.
Olisi mielenkiintoista kuulla myös muiden kokemuksia laihdutuslääkkeiden toimivuudesta sekä hoidon lopttamiseen liittyvistä kokemuksista. Eli miten lopetus onnistui?
Kommentit (2110)
Paljon tuo sitten maksaa ? Huono homma jos kilot tulee helposti takaisin.
Aloitin Mounjaron viime sunnuntaina ja olen sen jälkeen lihonut pari kiloa. Missä vaiheessa lääke alkaa vaikuttaa?
Voi kun hyvin kommentoitu mm. Painon pudotus on yksi vaihe, painon tasaaminen toinen ja se ylläpito on sitten ihan prosessinsa. Tosin matkan varrella se tulee luontevaksi, mutta tarkoittaa kyllä kuitenkin juuri sitä ette paluuta mihinkään vanhaan enää ole. Vaikka sinänsä ei sitä kaipaakaan, kun keho on omaksunut uusia juttuja. Siltikin kyllä painonhallinta edellyttää ihan jatkuvaa tarkkailua ja hereilläoloa. Siitäkin huolimatta, olen tyytyväinen että lähdin tähän prosessiin.
Tsemppiä meille kaikille
AP
Vierailija kirjoitti:
Paljon tuo sitten maksaa ? Huono homma jos kilot tulee helposti takaisin.
Laihduttamisessa on aina iso riski kilojen takaisin tulemiseen. Se vaatii paljon työtä, uutta orientoitumista syömiseen (vanhaan ei ole paluuta koskaan) ja itsekin kuulun niihin, jotka ovat varautuneet käyttämään lääkettä vuosia pienemmällä annoksella tukilääkityksenä.
Ja hinnasta. Riippuu ihan annoksesta. Annos on 2,5mg-15mg välillä. Harvalle tuo starttiannos riittää loputtomiin, mutta itsekin otin ensimmäiset 12-13kg sillä pois eli 2kk ja sitten vasta nostin. Tällä hetkellä vuoden jälkeen olen periaatteessa 7,5mg:n annoksella, mutta kokeilen nyt nosto-lasku -menetelmää eli viimeksi otin 10mg. Haluan karistaa viimeiset kilot, takana yli 40kg. Hintaan vaikuttaa myös se, että ostaako täsmäkyniä vai jakaako isompia kyniä. Sanoisin., että viikkohinta on 20-100 Euroa. Suurin tulee, jos on maksimiannoksella 15mg ja kaivaa viimeisen neulalle ulos. Itselläni menee 7,5mg:n annoksella 15mg:n kynä 10 viikkoa ja kynä maksaa 503 Euroa eli viikkohinta on se viisikymppiä. Ylläpidossa lasken annosta sen verran, että siinä vaiheessa viikkohinta painunee tuonne 20-30 Euroon.
Sanoisin, että varaisin sellaiset 50 Euroa/vko pitkän päälle. Toisaalta ruokaa menee selvästi vähemmän ja mitäpä sitä ei maksaisi siitä, että saa kiloja pois... Ei tämä ilmaista ole, mutta ei nyt mahdottoman hintaistakaan, jos käy töissä ja on hiukan liikkumavaraa taloudessa. Tottakai se puraisee latoa yli 500 Euroa kerralla menemään kynäkaupoilla, mutta sillä menee sen 2,5kk sitten taas. Tosin nyt tässä nosto-lasku -tilanteessa viikkohinta nousee, mutta onhan minulla valtava määrä kiloja takana ja rahasta ei ole enää kyse, koska olen niin lähellä tavoitettani ja unelmaani.
Kymppikeiju
Minun Mounjaro matkani alkoi reilu viikko sitten, siis kaksi 2,5mg pistosta takana. Ensimmänen kynnys oli yhteydenotto lääkärin tykö, lykkäsin sitä muutamia viikkoja. Ennen päätöstä tutkin huolella tätäkin viestiketjua, Tuleeko tästä kuin pitkä aikainen suhde aika näyttää. Sain reseptin 15mg kynään ja ohjeet naksutella sopivat annokset, kynä on näköjään vanhaa erää joten siinä on myös extrat mukana. Lisäksi pahoinvointiin Metoclopramidea ja Vi-Sidlin jauhetta. Nämä jälkimmäiset on jäänyt kokonaan käyttämättä. Kynä riittää tällä menolla tosi pitkään, olisiko sittenkin ollut viisaampi ampullit mistä pistää insuliiniruiskulla.
Kynä odotti jääkaapissa pari viikkoa vapun pyhiä jolloin olisi aikaa olla sivuoireiden vallassa jos niitä olisi tulossa. Ensimmäinen pistos jännitti hirveästi, suotta, tehtyä ei saa tekemättömäksi kun aine on ihon alla. Hyvin helpolla olen päässyt kaikin puolin, vatsa toimi ennen jopa liiankin nopasti nyt sitten huomaa kyllä toiminnan hidastuneen mutta ei jumiin asti.
Heti alussa otin käyttöön ruokapäiväkirjan ja merkkaan sinne kaikki ateriat ja pyrin saamaan lääkärin suosittelemat reilut 100g proteiinia niin että kalorit kuitenkin on noin 1500 eli 400 alle oman lasketun kulutuksen.
Muutama yö on ollut tosi huonolla nukkumisella mutta väsymystä ei kuitenkaan, ehkä jopa ememmän virtaaa kaikkeen tekemiseen. Suussa outo raudan maku, toivottavasti hengitys ei haise ihan kauhealle.
Ennen alkua kävin inbody mittauksessa ja kyllähän se aika masentava oli ja on. Matkaa normaalipainoon ainakin 20 kiloa, mutta alku näyttää hyvälle. Ruokaa pystyn syömään mutta ei mitään mielitekoa herkkuihin tai holiin.
Tämä ketju on aivan mahtava, kiitti teille kaikille omien kokemusten jakamisesta!
-64
Minä en käytä Mounjaroa vaan Wegovya. Olen edelleen toiseksi pienimmällä annoksella kolmen vuoden käytön jälkeen, sillä annoksen nosto aiheutti voimakkaat sivuvaikutukset. Ja vieläkin se toimii minulla ilmeisesti kuten antabus, sillä syötyäni liian rasvaista ruokaa, kostautuu se vuorokauden kestävänä vesiripulina ja oksenteluna. Se alkaa kananmunan makuisilla röyhtäyksillä ja se on menoa sitten, tiedän, että saman päivän aikana alkaa oksentaminen. Paino putosi n. 20 kg, mutta siinä oli muu sairastaminen vaikuttamassa, nyt se on tasaantunut ja painonpudotus on tuosta 3 vuoden takaisesta 15 kg. Viitisen kiloa voisi vielä laskea, mutta olen tyytyväinen näinkin enkä riskeeraa viikottaista pahoinvointia annoksen nostamisen vuoksi.
Vierailija kirjoitti:
En ole lukenut koko ketjua, 105 sivua huh, niin en tiedä onko täällä jo keskusteltu lääkkeen lopettamisesta. Kuulemma kilot tulee helposti takaisin kun näläntunne ei enää pysy poissa. Onko kokemuksia lopettamisesta?
Kymppikeiju tähän jo kommentoikin. Tavoitteeni oli 20 kg ja kun ohitin sen vajaan 5 kk:n lääkityksen antaman tuen jälkeen, ajoin lääkkeen alas. Alunperin suunintelmana oli hieman pidempi alasajo, mutta koska injektio on pitkävaikutteinen, tapahtui alasajo saman tien. Osin tämä johtui siitä, että aloitin Mounjaron n. 1,5 kk sen jälkeen, kun se tuli Suomen markkinoille eikä oikein ollut selkeää ohjeistusta miten toimitaan tavaoitteen saavuttamisen jälkeen. Eli pitkäaikaisen lääkärini kanssa ei tullut mieleenkään miten toimitaan, kun tavoite on saavutettu. Koska hän tuntee minut ja taustani, oli jotenkin kummallekin selvää, että lääkitys lopetetaan, kun tavoite on saavutettu. Keskityin niin innoissani painon pudottamiseen, että vasta lääkkeen alasajon jälkeen luin tutkimuksia, joissa varoiteltiin ruokahälystä, painon nopean takaisin nousun mahdollisuudesta jne. Toki tästä oli mainittu kerran myös apteekissa. Mutta jos olisin lukenut tutkimustuloksia aiemmin, niin olisin ehkä jatkanut jollain ylläpitoannoksella. Toisaalta Mujaron osalta mainittiin, että 15-20% pysyi myöhemmin tavoitteessa myös lääkkeen lopettamisen jälkeen. Lopulta varauduin jo alasajovaiheessa siihen , että palaan pistoksiin, jos paino alkaa nousta.
Syystä tai toisesta kuulun siihen vähemmistöön, jolle ei ole tullut merkkejä ruokahälystä. Tätähän ei ole tutkimustuloksissa erikseen mainittu ja ei ehkä vertailukaan, mutta jotenkin olen ajatellut, että todennäköisesti painon nousuni taustalla ei ole alunperinkään ollut suolistohormonit, vaan puhtaasti liian suurien annoskokojen omaksuminen. Tässä kohtaa koen olevani hieman "huonompi" verrattuna henkilöihin, joiden taustalla on suolistohormonihomma, koska heillä on painon nousuun ollut ihan oikea syy, kun taas minulla se on ollut tavallaan tyhmyyttä, kun en osannut reagoida ajoissa muuttuneen kulutuksen suhdetta syötyyn energiaan. Mikäli taustasyynä painonnousuuni olisi olleet suolistohormonit, ruokahäly olisi todennäköisesti yllättänyt lääkkeen lopettamisen jälkeen. Joka tapauksessa seuraan painoani, olen opetellut uusia ruokailutapoja jne. Lopulta painoni on vakiintunut n. 4,5-5,5 kg alle tavoitepainoni ja pyrin olemaan tarkkana, ettei se laske yhtään alemmas. Jos tulevina vuosina paino nousee 2-4 kg, niin se on ihan ok ja voisi sopia tähän kroppaan oikein hyvin. Eli niinkuin tässä ketjussa on tullut esiin, niin jokainen on erilainen eikä ennakkoon voi tietää miten oma keho reagoi. Se selviää vain, kun etenee prosessissa eikä mikään tapa ole parempi tai huonompi, olemme vain erilaisia.
AP
Tervetuloa -64, ihana, että saamme tänne yhä enemmän kokemuksia. Tuo on niin, tota, että on meillä monella on ja on ollut iso kynnys varata lääkäri (tai ottaa asia puheeksi) tämän laihdutuslääkkeen osalta. On sitten kyse minkä nimisestä lääkkeestä tahansa, kokemukset ovat hyvin samanlaisia ja lääkkeen aloittamiseen liittyy monenlaisia ajatuksia. Ja siksi me olemme täällä - on mahtavaa kuulla eri ihmisten (vertaisten) kokemuksista ja lukea erilaisia ajatuksia ja havaintoja painonhallintaan liittyen. Niihin on usein niin helppo samaistua ja ainakin minä olen saanut niitä buustia omalla matkallani.
Kommentti 2101 -> "Yksi haasteeni on, että jos on hyvää ruokaa, niin alan käyttäytyä kuin ruoka olisi maailmasta loppumassa."
Voi kun tuttua, tuohon on liittynyt myös se, että sitten syö helposti liian nopeasti, nielee liian isoja ja huonosti pureskeltuja paloja jne. Asettelee haarukkaan lisää ruokaa, vaikka suussa on vielä runsaasti edellistä jne. Tunnistan tuon niin hyvin. Tuo on juuri se juttu, mihin olen tarttunut uudelleen opetellulla ruokailu tekniikalla ja kyllä - se on toiminut. Mutta huomaan myös keskittyväni siihen. Se oli ehdottomasti painon pudotukseni kulmakivi ja nyt myöhemmin myös painon ylläpidossa. Toinen ylläpito on vuosi menossa, toisesta vuodesta on nyt taitettu 38,5 %. Pidän prosenttiluvuista, koska ne konkretisoivat hyvin etenemää.
Tsemppiä kaikille
AP
Hei kaikille pitkästä aikaa!
Kirjoittelen tänne taas Ozempicin käyttäjänä. Omaa matkaa takana kohta 16 viikkoa ja painoa pudonnut vasta 5 kiloa, eli noin reilut -300g/viikko. Olin aloitusannoksella (0,25mg) 9 viikkoa ja lähdin siitä pikkuhiljaa naksuttelemaan ylöspäin. Nyt annos on 0,5mg eli vieläkin olen tosi pienellä annostuksella. Siitä varmaan johtuu osin aika pieni painonpudotuskin. Olin alkuun tästä hieman ahdistunut ja mietin, pitäisikö vetää tiukempaa dieettiä kun nyt kalorivaje on ollut tosi maltillinen. Olen kuitenkin priorisoinut todella paljon treeniä ja siinä jaksamista ja nyt olen tyytyväinen kärsivällisyyteeni. Nimittäin kehonkoostumus on muuttunut jo niin että sen huomaa paljaalla silmällä. Kalorivajeesta huolimatta salitreenissä on tullut kehitystä, mikä ei ole ihan itsestäänselvää kun salivuosia on jo takana useampia. Vyötärönympärys on pienentynyt ja lihakset erottuvat paremmin. Myös kestävyysliikunnan puolella on tullut kehitystä ja olen jaksanut viikottaiset treenit hyvin.
Tämä on taas ihan hyvä muistutus siitä, ettei kannata turhaan vertailla toisten tuloksiin kun jokaisen matka on omannäköisensä. Minulla oli lähtöpainokin 83kg joka tällä lihasmassalla tarkoittaa sitä, että n. 15-20kg on järkevä pudotusmäärä. Nythän tuosta alemmasta tavoitteesta on jo kolmasosa pudotettu! (Tajusin tämän tässä kirjoittaessa ja tuntuu hurjalta.)
Olen ajatellut olla tuolla 0,5mg annostuksella niin kauan kuin paino putoaa ja nostan sitten taas naksuttelemalla kun tulee sellainen olo, että annostuksen korotus olisi paikallaan. Tavoitepainossa toivon olevani viimeistään ensi vuoden alussa josta voin lähteä ylläpitoon ja jossain vaiheessa lääkkeen hallittuun alasajoon.
Tsemppiä hurjasti kaikille!
Kilppari
Masentavat 71,3kg taas tänään eli +200g. okei, vappu tuli syötyä, mutta kyllä olen mennyt pienellä taas viikon. Äitienpäivä edessä ja se tarkoittaa ravintolaruokaa. Täytyy muistaa ap:n neuvo ruuan asettelusta lautaselle ja unohtaa santsaus. Sehän se yksi haasteeni on, että jos on hyvää ruokaa, niin alan käyttäytyä kuin ruoka olisi maailmasta loppumassa. Palasi tuossa mieleen nuoruudesta matka, jossa olin aina hoikan kaverin kanssa. Aamiaisella oli todella rapeaa pekonia ja sehän vie mennessään. Lappasin sitä lautasen aina täyteen ja kaveri otti vain 2-3 kappaletta. Niin, siinä se jo näkyi, kumpi meistä on iän myötä mätisäkkiä ja kumpi ei.