Mies uhkasi erolla

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse laitoin miehelle joka aamu tekstarin, että onko tänään mitään suunnitelmia illalle. Parin viikon päästä mies hommasi meille jaetun kalenterisovelluksen, jota ruvettiin täyttämään molemmat omalta osaltaan. Jotenkin sen piti vain tajuta itse, että joku systeemi tarvitaan, jotta säädön määrä vähenee.

Tämä on minusta hyvä. Voi laittaa vielä toisenkin tekstarin iltapäivällä ;) 

Olen eri, mutta lisäisin, että jos mies ei vastaa tekstareihin, niin sitten soitetaan perään kunnes saadaan vastaus.

Tätä palstaa lukiessa on alkanut tuntua, että suurin osa miehistä on jollakin tapaa kehitysvammaisia/idareita/luonnehäiriöisiä. Esim apn tapauksessa mies voisi hyvinkin helposti kertoa suunnitelmistaan hyvissä ajoin, mutta ei! Kuvottavaa käytöstä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ruuhkavuodet kuormittaa myös miehiä. Ei kaikki osaa hahmottaa jotain kalenteria elämässään tai ylipäätään halua suorittaa elämää sen avulla. Helpottaisi se tietysti ja järjestelmällisen ihmisen kanssa se on jo melkein itsestäänselvyys. 

Ehkä keitätte sunnuntaina kahvit ja puhutte seuraavan viikon läpi? Lusikassa sängyssä höpötätte seuraavan viikon menot? 

No se tietty jos jo sunnuntaina yhdessä vaikka täyttäisi sen kalenterin, tai jos pysyy muistissa niin vaan keskustellen kävis seuraavan viikon läpi. Sen voisi ottaa puheeksi.

Nyt tämä vain harhautui sivuraiteille siitä alkuperäisestä eli pitäisikö se eron mainitseminen ottaa puheeksi.

Olen eri. Kun asia vaivaa, ota puheeksi hyvällä hetkellä. Muista kuitenkin, että se oli vastaus sinun sanomaasi, siihen että sinulle alkaa riittää. Vaikuttaa siltä, että se tulkittiin vihjeeksi erohaluista. Vastaus oli myöntö - jos et ole tyytyväinen _häneen_, sitten ehkä haluat erota? Näin itse tulkitsen.

Joskus (ehkä usein?) pikkulapsiaikana mies saattaa kokea (tiedostaen tai tiedostamattaan) ettei hänellä ole omaa tilaa eikä vapautta, tuntee olevansa kontrollin alla. Kysy niin tiedät kokeeko hän näin.

Kertomasi perusteella en näe, että mies olisi piittaamaton. Tosin en tiedä, miten juuri sinun miehesi kokee hyvin sujuvan perhearjen, jossa ei kertomasi mukan muuista asioista riidellä.

Mitä teillä on keskustelu ja yhdessä sopiminen? Päädyttekö yleensä sinun ehdotuksesi kannalle? Todetaanko teillä yleensä, että sinun tapasi on järkevämpi?(En epäile ettetkö olisi järkevä, mutta tässä sillä ei ole merkitystä.) Kokeeko hän, että häntä kuunnellaan hänelle isoissa (tai isoiksi muuttuneissa asioissa)? Hän saattaa kokea, että hänen ajatuksensa eivät ole hyviä tai merkityksellisiä. Se saattaa olla ongelman juurisyy, että juuri tämä yksi asia on vaikea toteuttaa. 

Kysy, koska tämä on yllättävän yleistä. Samoin kuin se, että käytännössä nainen sanoo aina, että ei pidä paikkaansa meillä. Minäkin sanoin..toisen virheet huomaa helpommin kuin omansa, jotka tuntuvat joka tapauksessa pieniltä ja merkityksettömiltä.

Valitse keskustelulle rauhallinen hetki, jolloin olette molemmat rentoja. Jos sellaista hetkeä ei tule (lapsiperhe), kysy milloin olisi hyvä hetki jutella. Halaa, hymyile, katso silmiin. Tämä varmistaa, että kysymystäsi ei ymmärretä väärin. Teillä voi nyt olla tulehtuneempi tilanne kuin ajatteletkaan.

Kommenttini tarkoitus oli olla rakentava, ei repivä kuten jotkut myöhemmät ikävät kommentit. Tarkoitus ei ollut syytellä sinua eikä miestäsi. Toin esiin yhden mahdollisen vaihtoehdon. Tekstiesi perusteella uskon, että saatat haluta kysyä sitä -  ja sinulla tuntuu olevan  malttia ja kykyä itsereflektointiin, jos miehesi vastaus on sinulle yllätys. Ja myös sisua sanoa, että haluat pureskella asiaa hetken itseksesi, ennen kuin jatkatte. 

Tästä pointista olisi kiva kuulla myös miesten harkitumpaa ja muotoillumpaa kommenttia kuin muutama, jonka luin. Ehkä jotain esimerkkejä myös. 

Tarkoitat siis että sinä uhkasit erolla, kun sanoit että sulle alkaa riittää.

Vierailija kirjoitti:

"Teillä ei aapee puhuta tarpeeksi."

Siis oikeesti. Onko naisten ratkaisu aina puhuminen? Mulla tulee korvista tuo jatkuva keskustelun tarve. Siis eikö asioita voi vain hoitaa ja olla joskus hiljaa.

Eikä pelkästään se, että pitää puhua, vaan pitää kysellä, tarkentaa, kysellä lisää, miettiä miltä tuntuu ja kaikkea muuta roskaa. No kun ei tunnu miltään muulta ku että alkaa ärsyttää se tyhjänpäinen pyörittely! Vaikka olen sitä mieltä, ettei pidä huutaa, kun asian pitäisi mennä ihan sanomalla aikuiselle ihmiselle perille, niin kyllä tekee pian mieli huutaa ku läpätys vaan jatkuu ja jatkuu eikä loppua näy. Miksei voi vain tehdä tällä kertaa näin ja ensi kerralla eri tavalla? Tai heittää vaikka noppaa niin säästy tunti elämän tuhlaamista? Mun mielestä voi mennä psykologille jos haluaa keskustella, niin säästää muut perheen jäsenet siltä kuuntelulta.

Mies

Ihanan raatorehellinen, turhautunut kommentti, uskon että ainakin 95 miestä sadasta on samaa mieltä. Naisista ehkä moni ei myönnä.  :D

Eli osui ja upposi. Samaan perheeseen ei  mahdu kahta "mikromanageria", mutta ei myös kahta kantaa ottamatonta "vapaamatkustajaa". Pitäisi keksiä joku keskitie, jonka joka sukupolvi joutuu tekemään niin että molemmat pystyvät suhteessa olemaan ja iloitsemaan toisistaan. :)

Naiset puhuvat liikaa ja liian pitkään. Pitäisi ehkä lyhentää aikaa ja tiivistää yksityiskohdat pois. Kysyä mitä toinen haluaa ja kuunnella, joskus "ihan sama" tarkoittaa tosiaan sitä, että on "ihan sama, tee niin kuin haluat". Jos mies sanoo että asia ei ole ok, on turha venyttää keskustelua yön yli ja "päästä yhteisymmärrykseen" sitten kun mies lopulta luovuttaa ja sanoo että "ok, tehdään niin". Aikalisä on hyvä työkalu. Miettii itsekseen ja palaa asiaan.

Miehille suosittelisin, että kannattaa kuunnella sitä tunnepuolta jota nainen ilmentää. Suoruus ja rauhallisuus ei ole huono, vaikka jotkut naiset pitävät sitä karkeana. Tunteistaan kannattaa sanoa, että haluaa pitää jotkut asiat ominaan, eikä halua vatvoa niitä toisten kanssa, jos näin kokee. Joillekkin ihmisille menee perille vain karjaisu, ja paikalta poistuminen, ikävä kyllä. 15 min - h jaksanee keskustella/kuunnella, ja sanoo ettei pysty keskittymään pitempään. Tunteiden kaatopaikkana ei kenenkään pidä olla, eikä (keittiö)psykologin hyppysissä.

Suosittelen muutenkin aikalisää ihan molemmille, jos tuntuu että toinen kävelee yli. Miettii itsekseen rauhassa vaikka sen oikeudenmukaisen kotityöjakosuunnitelman paperille, tarkastaa oikeudenmukaisuuden ja mieltymykset. Sellainen on ihan hyvä pohja keskustelulle, ja sen voi ottaa yhteispelinä.

Vierailija kirjoitti:

Itse laitoin miehelle joka aamu tekstarin, että onko tänään mitään suunnitelmia illalle. Parin viikon päästä mies hommasi meille jaetun kalenterisovelluksen, jota ruvettiin täyttämään molemmat omalta osaltaan. Jotenkin sen piti vain tajuta itse, että joku systeemi tarvitaan, jotta säädön määrä vähenee.

Hyvä kommentti.

Joskus naisen on hankala ymmärtää, mikä on yhdessä sovittu juttu, johon molemmat sitoutuvat. Ehkä just siksi, jos tietää että oma ehdotus on järkevä. Se on silti pelkästään naisen päätös, jos mies ei ole sitoutunut siihen. Tavallaan naisen käsky, näin mä ymmärtäisin jos ajattelen miehen kokemus/ajatusmaailmaa.

Kyse on juuri siitä, että miehen pitää itse kokea tarpeelliseksi tehdä päätös. Monelle naiselle vaikea ymmärtää.

Monelle miehelle on taas vaikea oppia kuuntelemaan vaimoaan.

Näistä oivalluksista syntyy yhteisymmärrys. 

Vierailija kirjoitti:

Tätä palstaa lukiessa on alkanut tuntua, että suurin osa miehistä on jollakin tapaa kehitysvammaisia/idareita/luonnehäiriöisiä. Esim apn tapauksessa mies voisi hyvinkin helposti kertoa suunnitelmistaan hyvissä ajoin, mutta ei! Kuvottavaa käytöstä

Mun mielestä vain kyvyttömyyttä asettua toisen asemaan. Tavallista kaikilla nykyään. Ihmiset eivät viitsi vaivautua. Leikataan elämästä pois, kun ei kiinnosta ymmärtää toista.

On helppo leimata idariksi/kehitysvammaiseksi/luonnehäiriöiseksi/ kuvottavaksi varsinkin sivusta. Tavallista kaikilla nykyään. Ihmiset eivät viitsi vaivautua miettimään molempia puolia. Kannustetaan repimään rikki mieluummin kuin korjaamaan. Ap sanoi, että muuten kaikki on hyvin.

Ei ole edes vertaistuellista haukkua toista osapuolta. Milläs hänen päänsä sisälle pääsisit, että tietäisit mitään motiiveista? Aika alentavaa ap:ta kohtaan myös. Sanot käytännössä, että hän on päätynyt perustamaan perheen kuvottavan, kehitysvammaisen ja idarin mielenhäiriöisen kanssa? Tuskinpa näin on. Epämiellyttävää, epävakaata draamailua toisen asioista. Toki syöttää polttoainetta muille samanmielisille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä palstaa lukiessa on alkanut tuntua, että suurin osa miehistä on jollakin tapaa kehitysvammaisia/idareita/luonnehäiriöisiä. Esim apn tapauksessa mies voisi hyvinkin helposti kertoa suunnitelmistaan hyvissä ajoin, mutta ei! Kuvottavaa käytöstä

Mun mielestä vain kyvyttömyyttä asettua toisen asemaan. Tavallista kaikilla nykyään. Ihmiset eivät viitsi vaivautua. Leikataan elämästä pois, kun ei kiinnosta ymmärtää toista.

On helppo leimata idariksi/kehitysvammaiseksi/luonnehäiriöiseksi/ kuvottavaksi varsinkin sivusta. Tavallista kaikilla nykyään. Ihmiset eivät viitsi vaivautua miettimään molempia puolia. Kannustetaan repimään rikki mieluummin kuin korjaamaan. Ap sanoi, että muuten kaikki on hyvin.

Ei ole edes vertaistuellista haukkua toista osapuolta. Milläs hänen päänsä sisälle pääsisit, että tietäisit mitään motiiveista? Aika alentavaa ap:ta ko

Apn miehelle on sanottu asiasta ilmeisesti useasti, mutta kun se miesihminen ei ymmärrä. Ei ole vaikeaa ilmoittaa hyvissä ajoin omista menoistaan

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitat siis että sinä uhkasit erolla, kun sanoit että sulle alkaa riittää.

Nainen: Mulle alkaa riittää = Haluan, että saadaan asia toimimaan. Haluan, että teet jotakin asialle, tämä vaikeuttaa meidän kaikkien elämää ja tuntuu nololta selitellä muille meidän aikatauluongelmia. Lapsetkin sanovat aina, ettei isä kuitenkaan tule meidän kanssa. Luulin ettei sulla ole mitään kalenterissa, kun et ole sanonut. En jaksa riidellä enää turhasta, ole ystävällinen ja tee jotakin. Tämä stressaa tosi paljon minua. 

Mies: Mulle alkaa riittää = Mietin eroa.

...

Miehen vastaus: Pitäisi varmaan erota = Sulle riittää, et halua jatkaa kanssani koska en riitä sinulle. Erotaan sitten jos haluat, ollaanhan me tosiaan riidelty paljon viime qikoina.

...

Ote ilmaisesta nainen - mies sanakirjasta, olkaa hyvät. Saattaa auttaa kommunikoinnin haasteissa.

Vierailija kirjoitti:

No höpöhöpö. Se, että naisen pitää tietää aina missä ja milloin mies menee on alistamista ja kontrollointia.

Mutta ylipäätään. Jaksaako joku oikeesti merkitä kaikki menonsa kalenteriin? Tai kun työkaveri kysyy työpäivän päätteeksi yhdelle oluelle, niin siitä pitäisi alkaa nyhvätä kalenterimerkintä vaimolle? Siis aivan naurettavaa. 

Ja tämä johtaa ongelman juurisyyhyn usein näissä tapauksissa.

Lapsiperheessä on VÄLTTÄMÄTÖNTÄ tietää mikäli toinen vanhempi ei ole hoitamassa lapsia. Vai miten homma toimii jos sekä äiti että iskä ajattelevat ilmoittamatta jäädä töiden jälkeen kaljalle? Mites niiden 3v ja 5v lasten hoito? Kuka hakee, ruokkii ja huoltaa? 

Ikävä kyllä usein juuri isät tekevät sen oletuksen että äiti hoitaa kyllä ja jos äiti ei hoida, niin hän kyllä ilmoittaa sen hyvissä ajoin. Näin ollen isä on vapaa olemaan ilmoittamatta ja vapaa tekemään viime hetken muutoksia kyselemättä mitään puolisolta. Isä luottaa siihen että äiti ei toimi samalla tavalla kuin hän itse toimii. 

Pohjimmiltaan kyse on kunnioituksen puutteesta. Isä ei kunnioita jaettua vanhemmuutta ja vastuuta. Isä näkee kontrollointina sen että äiti haluaa tiedot menoista mutta isä kuitenkin odottaa täysin samaa äidiltä. isä ei vain joudu pyytämään saatikka vaatimaan näitä tietoja koska äiti toimii vastuullisesti ja pitää pyytelemättäkin isän kartalla omista menoistaan ja yhteisistä menoista. 

"Ap:n miehelle on sanottu ilmeisesti asiasta useasti, mutta kun se miesihminen ei ymmärrä..."

No siis onko sun ehdotus sitten, että jatketaan jäkättämistä kuin murrosikäiselle? Tepsisikö sinuun, jos mies jäkättäisi kuukausitolkulla ettei sinun kannata koko ajan pupeltaa irtokarkkia ja tissutella, muuten lihoo lisää ja kellään ei ole yhtään kivaa?

# HUOM! KYSEESSÄ OLI TÄYSIN KUVITTEELLINEN VASTAAVA ESIMERKKI.#

(Ei tarkoita että sinä pupeltaisit, ei tarkoita että sinä olisit lihava. Ei tarkoita että ap olisi.) 

Vai ero suoraan, kun mies ei ymmärrä totella selvää asiaa? 

Joku muu nainen kertoi ketjussa tajunneensa ihan itse, miten saa sanottua asiansa siten, että mies ymmärtää. Nainen oli tyytyväinen, koska mies ymmärsi itse ja teki päätöksen, joka toimi. 

Vastaavasti fiksu mies miettii ihan itse, miten lähestyisi kumppaninsa ongelmaa rakentavasti, että nainen ymmärtäisi itse toimintansa haitallisuuden.

Molemmissa esimerkeissä on kyse ykailön omasta valinnasta, joka hankaloittaa toisten yksilöiden elämää monin tavoin.

Tämä "on sanottu useasti, mutta ei ymmärrä muuttaa käytöstään" on erittäin huono asenne perheenjäsentä tai kumppania kohtaan. Se ei edes toimi keneenkään.  Kannattaako se? 

Vierailija kirjoitti:

"Se että mies tahallaan pitää puolisoaan epätietoisena omista menoista lapsiperheessä on alistamista ja kontrollointia"

No höpöhöpö. Se, että naisen pitää tietää aina missä ja milloin mies menee on alistamista ja kontrollointia.

Nainen yksipuolisella päätöksellä päätti, että miehen pitää nyt merkitä kaikki menonsa kalenteriin. Vedäpä hetki syvään henkeä ja mieti, saisitko millään aivosoluistasi sen vertaa irti, että pystyisit keksimään mikä alkujaankin meni vikaan ja homma ei toimi? Ja vihje: ei, se ei ole se, että mies ei alistunut ja täyttänyt kalenteria.

Mutta ylipäätään. Jaksaako joku oikeesti merkitä kaikki menonsa kalenteriin? Tai kun työkaveri kysyy työpäivän päätteeksi yhdelle oluelle, niin siitä pitäisi alkaa nyhvätä kalenterimerkintä vaimolle? Siis aivan naurettavaa. Etenkin kun en merkitse edes itselleni. Jos on taas sovittu jotain muuta, silloin sanon työkaverille, ettei käy kun on muu

Jeps. Toisessa esimerkissä perheessä mentiin ensin jokainen omilla ehdoillaan. Se haittasi myös miestä, jonka mielestä kalenteria oli hankala käyttää. Oletan, että oli myös joku ajatus kontrolloinnista.

Jos miestä haittaa naisen yksipuoliset ratkaisut ja mikromanagerointi, ratkaisu on naurettavan helppo. Mies kasvakoon osaansa perheen päänä. Ottaa vastuun siitä, että hommat sujuu eikä kellään ole valittamista. Kuuntelee ongelmat, kysyy naisen mielipiteen. Jos vaikuttaa että kalenterista voisi olla apua, muistaa itse paremmin eikä nainen jäkätä, sehän on kokeilemisen arvoista. Yhteinen päätös, jonka molemmat hyväksyvät. Kyllä sen ajallaan oppii, että jokainen naisen ajatus ei ole miehen vapaudenriistoa.

Eikö yksi kalja työkaverin kanssa ole vain ilmoitusluonteinen sopiiko sulle-juttu, molemmille? Jos ei perustellusti sovi, ehdotetaan kaverille vaikka seuraavaa päivää. Jos toiselle ei käy mikään päivä, silloin hänellä on liikaa niskassa TAI kontrollointiongelma.

Yleensä tämä oivallus tulee miehelle joskus. Nainen ei kalenteriasiassa halunnutkaan kontrolloida eikä alistaa, se halusi vain, että molemmat ovat kartalla. Miehelle on epämiellyttävä sekin, että nainen kysyy joka asiasta erikseen ja silti asioita sovitaan päällekäin, kun mies ei infoa eikä merkkaa kalenteriin omia eikä sovittuja. Se on mieheltä piittaamattomuutta ja vastuun pakoilua. Mies huomaa sen kyllä itse että ei ole kyse kontrollinhalusta, kun tulee ongelmia ja noloja tilanteita itselle.

Jos mies haluaa olla pomo, on hyvä oppia mitä se tarkoittaa. Se ei ole ehdoton vapaus ja oma tahto, vaan sitova vastuu itsestään ja muista. Usein toisen edun asettaminen oman edun edelle. Alistamatta ja kontrolloimatta.

Täytyy myöntää, että suurin osa naisista kokee turvalliseksi pitää langat käsissään, eli toisella tavalla ilmaistuna naiset ovat kontrollinhaluisia. Lasten kanssa täytyykin, mutta mies on aikuinen vaikka tekisi harjoitellessaan huonoja päätöksiä.

Nainen on monesti oikeassa, kontrollinhalu ei silti ole ok. Se aiheuttaa vain sen, että mies vetäytyy vastuusta ja alkaa käyttäytyä kuin huollettava. Kapinointi määräysvaltaa vastaan on alemmassa asemassa olevan toimintaa ja alistaminen on vallastaan epävarman toimintaa. Vaikka kokisi toimivansa juuri kuten pitääkin.

Siinä olen samaa mieltä, että käskeminen ei toimi. Omista virheistään oppii toivottavasti molemmat, mutta se vaatii hirveän paljon riitelyä ja epäonnistumisia molemmilta. Jos ei opi kommunikoimaan keskenään, tulee ero. Älyllisen laiskuuden ja empatiakyvyn puutteen takia.

Se että toinen uhkaa erolla on iso punalippu. Joko uhkausta käytetään aseena tai ero on todella mielessä.

Itse ehdottomasti ottaisin puheeksi että miksi nosti eron pöytään ja miettiikö sitä todella. Ja jos ei mieti niin mitä tavoitteli sen esiin tuomisella. 

Menoista ilmoittaminen ei ole liikaa vaadittu. Mies ei halua ilmoittaa menoistaan. Ehkä olisi tärkeää selvittää miksi. Onko kyse viitsimättömyydestä, vapauden kaipuusta vai mistä? Joku syy pitäisi löytyä, jos se ei useamman keskustelunkaan jälkeen onnistu.

Ehkä perhe-elämä vastuineen on miehelle nyt liikaa? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitat siis että sinä uhkasit erolla, kun sanoit että sulle alkaa riittää.

Nainen: Mulle alkaa riittää = Haluan, että saadaan asia toimimaan. Haluan, että teet jotakin asialle, tämä vaikeuttaa meidän kaikkien elämää ja tuntuu nololta selitellä muille meidän aikatauluongelmia. Lapsetkin sanovat aina, ettei isä kuitenkaan tule meidän kanssa. Luulin ettei sulla ole mitään kalenterissa, kun et ole sanonut. En jaksa riidellä enää turhasta, ole ystävällinen ja tee jotakin. Tämä stressaa tosi paljon minua. 

Mies: Mulle alkaa riittää = Mietin eroa.

...

 

Miehen vastaus: Pitäisi varmaan erota = Sulle riittää, et halua jatkaa kanssani koska en riitä sinulle. Erotaan sitten jos haluat, ollaanhan me tosiaan riidelty paljon viime qikoina.

 

...

 

Ote ilmaisesta nainen - mies sanakirjas

Kilpailevan kustantamon Mies - Suomi -sanakirja

Erotaan sitten = En aio muuttua, jos haluat ratkaisun niin ainoa vaihtoehto on ero. Naisia on muitakin. Sinua pidän itsestäänselvyytenä ja olet korvattavissa hiljaisemmalla mallilla.

Ehdottomasti pitää palata tuohon ero kommenttiin ja selvittää asia. Joko mies ymmärsi ap:n lauseen nyt riittää eroaikeena ja siksi kommentti tai sitten sillä on itsellä eroajatuksia TAI keksi näppärän tavan lopettaa riidat aina jatkossa tuolla heitolla. Sillä kun saa helposti ajatukset ihan muuhun.

Oma puoliso sano joskus riidan aikana tuon ja toistui pari kertaa. Sit kun ei riidelty ja oli rauhallinen hetki (senkin takia hyvä palata jälkeenpäin tähän) kysyin että haluatko sinä erota kun ehdotit sitä. Ja vastaus oli tyrmistynyt ei. Sanoin että jos vielä uhkailee erolla niin sitten erotaan, koska turhaan tuota ei sanota ja jatkossa minä otan tuon eroehdotuksena. Ei ole 10 vuoteen sitä vielä sanonut uudestaan. 

Vierailija kirjoitti:

Ehdottomasti pitää palata tuohon ero kommenttiin ja selvittää asia. Joko mies ymmärsi ap:n lauseen nyt riittää eroaikeena ja siksi kommentti tai sitten sillä on itsellä eroajatuksia TAI keksi näppärän tavan lopettaa riidat aina jatkossa tuolla heitolla. Sillä kun saa helposti ajatukset ihan muuhun.

Oma puoliso sano joskus riidan aikana tuon ja toistui pari kertaa. Sit kun ei riidelty ja oli rauhallinen hetki (senkin takia hyvä palata jälkeenpäin tähän) kysyin että haluatko sinä erota kun ehdotit sitä. Ja vastaus oli tyrmistynyt ei. Sanoin että jos vielä uhkailee erolla niin sitten erotaan, koska turhaan tuota ei sanota ja jatkossa minä otan tuon eroehdotuksena. Ei ole 10 vuoteen sitä vielä sanonut uudestaan. 

Sen jatkan vielä, että tekisin ap:n tilanteessa niin että hetken aikaa toimisin ihan täysin samoin kuin mieskin. Ehkä voisi jopa lisätä hetkeksi omia menoja ja huutaa vaan heipat ovelta jos sitäkään (kunhan nyt varmistaa että mies on hoitamassa lapset). Kyllä se siitä oppii kun toinen toimii samoin tai ei ole ainakaan mitään valittamista kun itse tekee samaa. Sanot vaan niitä samoja lauseita kuin sekin eli en muistanut jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitat siis että sinä uhkasit erolla, kun sanoit että sulle alkaa riittää.

Nainen: Mulle alkaa riittää = Haluan, että saadaan asia toimimaan. Haluan, että teet jotakin asialle, tämä vaikeuttaa meidän kaikkien elämää ja tuntuu nololta selitellä muille meidän aikatauluongelmia. Lapsetkin sanovat aina, ettei isä kuitenkaan tule meidän kanssa. Luulin ettei sulla ole mitään kalenterissa, kun et ole sanonut. En jaksa riidellä enää turhasta, ole ystävällinen ja tee jotakin. Tämä stressaa tosi paljon minua. 

Mies: Mulle alkaa riittää = Mietin eroa.

...

 

Miehen vastaus: Pitäisi varmaan erota = Sulle riittää, et halua jatkaa kanssani koska en riitä sinulle. Erotaan sitten jos haluat, ollaanhan me tosiaan riidelty paljon viime qikoina.

 

...

 

Ote ilmaisesta nainen - mies sanakirjas

En sanonut miehelle pelkästään, että alkaa riittää. Vaan että tilanne, jossa asiasta riidellään, eikä siihen tule ratkaisua, alkaa riittää. 

Joku ehdotti että toimisin kuten mies. Kuulostaa lapselliselta, eikä lastenkaan kannalta kovin järkevältä. 

Kalenteri, johon merkitään kuka kunakin päivänä on vastuussa lapsista ja pari koko perheen yhteistä varausta, jolloin kaikki viettävät aikaa kimpasa. Omat menot sovitetaan sitten tuon mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tarkoitat siis että sinä uhkasit erolla, kun sanoit että sulle alkaa riittää.

Nainen: Mulle alkaa riittää = Haluan, että saadaan asia toimimaan. Haluan, että teet jotakin asialle, tämä vaikeuttaa meidän kaikkien elämää ja tuntuu nololta selitellä muille meidän aikatauluongelmia. Lapsetkin sanovat aina, ettei isä kuitenkaan tule meidän kanssa. Luulin ettei sulla ole mitään kalenterissa, kun et ole sanonut. En jaksa riidellä enää turhasta, ole ystävällinen ja tee jotakin. Tämä stressaa tosi paljon minua. 

Mies: Mulle alkaa riittää = Mietin eroa.

...

 

Miehen vastaus: Pitäisi varmaan erota = Sulle riittää, et halua jatkaa kanssani koska en riitä sinulle. Erotaan sitten jos haluat, ollaanhan me tosiaan riidelty paljon viime qikoina.

 

...

&nbs

Joku ehdotti että toimisin kuten mies. Kuulostaa lapselliselta, eikä lastenkaan kannalta kovin järkevältä. 

Koska miesten empatiakyky on naisia alempi, yleensä lapselliset ja konkreettiset keinot oikeasti toimivat. On omaakin kokemusta.

En yleensä suosittele enkä harrasta mitään pelejä, mutta tuossa tilanteessa kokeilisin, saisiko sillä pelastettua avioliiton vai ei. Keksisin "feikkimenoja". Sellaisia, että oikeasti yllättäen lähden, jos mies on kotona, mutta kotiinjäänti on yhtä mahdollista (lapsien turvallisuus). Siinä mies kyllä näkee, että mitä hänen toimintansa on ja jos ei tajua, miettisin oikeasti eroa.

Nuorena poikaystävä lähti joitain kertoja viihteelle todella tökerösti. Oltiin markoilla ja hän teki sitä taas, kun sairastuin. Parin pv kuluttua, kun olin terve, meikkasin ja puin ja totesin, että lähden kahden tytön kanssa baariin, heippa. Hän sitten istui siellä hotellin ulkoportailla odottamassa, kun palasin kahdelta yöllä ja valitti, että oli huolissaan. Eikä enää sen jälkeen harrastanut ohareita ja yllätyslähtöjä.

Up