Mies uhkasi erolla

Vierailija kirjoitti:

"Teillä ei aapee puhuta tarpeeksi."

Siis oikeesti. Onko naisten ratkaisu aina puhuminen? Mulla tulee korvista tuo jatkuva keskustelun tarve. Siis eikö asioita voi vain hoitaa ja olla joskus hiljaa.

Eikä pelkästään se, että pitää puhua, vaan pitää kysellä, tarkentaa, kysellä lisää, miettiä miltä tuntuu ja kaikkea muuta roskaa. No kun ei tunnu miltään muulta ku että alkaa ärsyttää se tyhjänpäinen pyörittely! Vaikka olen sitä mieltä, ettei pidä huutaa, kun asian pitäisi mennä ihan sanomalla aikuiselle ihmiselle perille, niin kyllä tekee pian mieli huutaa ku läpätys vaan jatkuu ja jatkuu eikä loppua näy. Miksei voi vain tehdä tällä kertaa näin ja ensi kerralla eri tavalla? Tai heittää vaikka noppaa niin säästy tunti elämän tuhlaamista? Mun mielestä voi mennä psykologille jos haluaa keskustella, niin säästää muut perheen jäsenet siltä kuuntelulta.

Mies

Minä taas olen säästänyt itseni sinunlaiselta perheenjäseneltä. 

- Ikisinkku nainen

Vierailija kirjoitti:

"Se että mies tahallaan pitää puolisoaan epätietoisena omista menoista lapsiperheessä on alistamista ja kontrollointia"

No höpöhöpö. Se, että naisen pitää tietää aina missä ja milloin mies menee on alistamista ja kontrollointia.

Nainen yksipuolisella päätöksellä päätti, että miehen pitää nyt merkitä kaikki menonsa kalenteriin. Vedäpä hetki syvään henkeä ja mieti, saisitko millään aivosoluistasi sen vertaa irti, että pystyisit keksimään mikä alkujaankin meni vikaan ja homma ei toimi? Ja vihje: ei, se ei ole se, että mies ei alistunut ja täyttänyt kalenteria.

Mutta ylipäätään. Jaksaako joku oikeesti merkitä kaikki menonsa kalenteriin? Tai kun työkaveri kysyy työpäivän päätteeksi yhdelle oluelle, niin siitä pitäisi alkaa nyhvätä kalenterimerkintä vaimolle? Siis aivan naurettavaa. Etenkin kun en merkitse edes itselleni. Jos on taas sovittu jotain muuta, silloin sanon työkaverille, ettei käy kun on muu

Tässä tarinassa se oli kylläkin mies, joka halusi tietää kaikki vaimon sovitut menot ja tarkoitus oli, että molemmat kertovat omat menonsa yhtä lailla. Toinen osapuoli ei vain tee, mitä lupasi. 

Vierailija kirjoitti:

"Se että mies tahallaan pitää puolisoaan epätietoisena omista menoista lapsiperheessä on alistamista ja kontrollointia"

No höpöhöpö. Se, että naisen pitää tietää aina missä ja milloin mies menee on alistamista ja kontrollointia.

Nainen yksipuolisella päätöksellä päätti, että miehen pitää nyt merkitä kaikki menonsa kalenteriin. Vedäpä hetki syvään henkeä ja mieti, saisitko millään aivosoluistasi sen vertaa irti, että pystyisit keksimään mikä alkujaankin meni vikaan ja homma ei toimi? Ja vihje: ei, se ei ole se, että mies ei alistunut ja täyttänyt kalenteria.

Mutta ylipäätään. Jaksaako joku oikeesti merkitä kaikki menonsa kalenteriin? Tai kun työkaveri kysyy työpäivän päätteeksi yhdelle oluelle, niin siitä pitäisi alkaa nyhvätä kalenterimerkintä vaimolle? Siis aivan naurettavaa. Etenkin kun en merkitse edes itselleni. Jos on taas sovittu jotain muuta, silloin sanon työkaverille, ettei käy kun on muu

Jos sulla on leikkipuistoikäisiä lapsia, vastauksesi työkaverin pyyntöön on se, että et voi tulla, koska pitää hakea lapset päivähoidosta ja laittaa niille ruokaa. Jos haluat mennä, pitää sinun varmistaa, että joku aikuinen on lasten kanssa, ettet saa syytettä heitteillejätöstä. 

Vierailija kirjoitti:

Itse laitoin miehelle joka aamu tekstarin, että onko tänään mitään suunnitelmia illalle. Parin viikon päästä mies hommasi meille jaetun kalenterisovelluksen, jota ruvettiin täyttämään molemmat omalta osaltaan. Jotenkin sen piti vain tajuta itse, että joku systeemi tarvitaan, jotta säädön määrä vähenee.

Tämä on minusta hyvä. Voi laittaa vielä toisenkin tekstarin iltapäivällä ;) 

Hommatkaa yhteinen kalenteri johon merkitsette kaikkien menot. Sopikaa että jos tulee päällekkäisyyksiä niin se merkintä joka on kalenterissa merkittynä voittaa. Eli jos olet merkinnyt kalenteriin oman menosi ja mies ilmoittaa että hänelläkin on meno niin miehen meno häviää. Sinä saat lähteä ja mies jää lasten kanssa. Eiköhän ala mieskin aika pian merkitä kalenteriin menojaan.

Tässä on loppujen lopuksi kyse vallankäytöstä teitä muita perheenjäseniä kohtaan ja siitä että mies haluaa sekä syödä kakun että säilyttää sen (haluaa olla sekä vapaa poikamies mutta toisaalta ei ehkä halua erota).

Mies pystyisi aivan hyvin ilmoittamaan muulle perheelle sopimistaan menoista varsinkin kun itse edellyttää että myös sinä ilmoitat jos olet sopinut jotain menoa.

On mahdollista että hän myös keksii itselleen jonkin menon jos yhteisesti sovittu menonne ei kiinnosta häntä tai hän ei halua sitoutua siihen. Näin tekemällä hän kokee säilyttävänsä illuusion siitä että perhe/sinä et sido häntä  Kyse ei siis ole siitä että hän on kykenemätön muistamaan menojaan sillä hänen muistissaan muissa asioissa tuskin on isompaa vikaa. Samalla tavalla kuin luistamalla yhteisesti sovituista periaatteista myös uhkailemalla erolla tai vihjaamalla siitä, hän käyttää valtaansa sinuun ja pitää sinua ns. langan päässä.

Taustalla on siis ehkä isompi ongelma miehen ajatusmaailmassa. Tarkoitan sitä että se voi jossain vaiheessa saada myös ikävämpiä ilmenemismuotoja kuin nämä teidän nykyiset riitanne (mies haluaa todellakin erota tai on uskoton). 

Ap, nyt ihan ensimmäiseksi lakkaat itse ilmoittamasta miehelle menojasi. 

Vierailija kirjoitti:

Hommatkaa yhteinen kalenteri johon merkitsette kaikkien menot. Sopikaa että jos tulee päällekkäisyyksiä niin se merkintä joka on kalenterissa merkittynä voittaa. Eli jos olet merkinnyt kalenteriin oman menosi ja mies ilmoittaa että hänelläkin on meno niin miehen meno häviää. Sinä saat lähteä ja mies jää lasten kanssa. Eiköhän ala mieskin aika pian merkitä kalenteriin menojaan.

Mies laittaa sitten sinne älyttömän määrän merkintöjä, joita ei oikeasti ole edes olemassa?

Vierailija kirjoitti:

Mies ihan itse toivoo, että jos vaikka sovin jotain menoja tai lapsille tulee jotain menoja, niin kerron niistä heti, jotta ei tule päällekkäisyyksiä. Ja sitten kuitenkaan ei itse muista kertoa mitään. Tuskin edes tekee sitä kiusalla tai tahallaan, mutta se aiheuttaa välillä harmia, myös lapsille.

Siksipä haluaisinkin asiaan ratkaisun. Oikeastaan ihan sama millaisen, kunhan se toimii. Tästä ei kuitenkaan voi keskustella, vaan tästä tulee jotenkin aina mun syy.

Perhekalenteri seinälle näkyviin. Tai yhteisesti jaettu sähköinen kalenteri.

Vierailija kirjoitti:

"Se että mies tahallaan pitää puolisoaan epätietoisena omista menoista lapsiperheessä on alistamista ja kontrollointia"

No höpöhöpö. Se, että naisen pitää tietää aina missä ja milloin mies menee on alistamista ja kontrollointia.

Nainen yksipuolisella päätöksellä päätti, että miehen pitää nyt merkitä kaikki menonsa kalenteriin. Vedäpä hetki syvään henkeä ja mieti, saisitko millään aivosoluistasi sen vertaa irti, että pystyisit keksimään mikä alkujaankin meni vikaan ja homma ei toimi? Ja vihje: ei, se ei ole se, että mies ei alistunut ja täyttänyt kalenteria.

Mutta ylipäätään. Jaksaako joku oikeesti merkitä kaikki menonsa kalenteriin? Tai kun työkaveri kysyy työpäivän päätteeksi yhdelle oluelle, niin siitä pitäisi alkaa nyhvätä kalenterimerkintä vaimolle? Siis aivan naurettavaa. Etenkin kun en merkitse edes itselleni. Jos on taas sovittu jotain muuta, silloin sanon työkaverille, ettei käy kun on muu

Mies saa vapaalla-ajallaan tehdä mitä tekee, mutta ei sekään kovin hyvä tapaista ole että toisella on jatkuvasti jotain mysteerimenoja, joista ei tarvitse ilmoittaa kun on pari lasta hoidettavana ja perheessä elää. Mua ei haittaisi kaljat työpäivän jälkeen (täällä maalla se ei kyllä edes onnistu) tai penan auttaminen asiassa x, jos siitä viitsii mainita ennen kuin on kengät jalassa eteisessä.

Mies itse haluaa tietää myös muiden menot. Ja kalenteri oli vain ehdotus toivottomaan tilanteeseen. Minulle sopisi myös se, että mies osaisi kertoa itse, että "sovin penan kanssa että menen sinne keskiviikkona". Joskus kun mieheltä kysyy milloin kys. meno tuli hänen tietoonsa, ja miksei hän maininnut silloin heti, on vastaus "ei tullut mieleen", "unohdin" tai "ihan varmasti kyllä sanoin"

Vierailija kirjoitti:

"Se että mies tahallaan pitää puolisoaan epätietoisena omista menoista lapsiperheessä on alistamista ja kontrollointia"

No höpöhöpö. Se, että naisen pitää tietää aina missä ja milloin mies menee on alistamista ja kontrollointia.

Mutta ylipäätään. Jaksaako joku oikeesti merkitä kaikki menonsa kalenteriin? Tai kun työkaveri kysyy työpäivän päätteeksi yhdelle oluelle, niin siitä pitäisi alkaa nyhvätä kalenterimerkintä vaimolle? Siis aivan naurettavaa. Etenkin kun en merkitse edes itselleni. Jos on taas sovittu jotain muuta, silloin sanon työkaverille, ettei käy kun on muu

Meillä lapsilla on viikoittain useita harrastuksia, joiden ajat ja välillä myös paikat vaihtelevat. Lisäksi kouluun pitää muistaa kärrätä sitä ja tätä liikuntakampetta, askarteluroinaa, poikkeusaikaa yms. Myös töissä on välillä iltaohjelmaa, josta seuraa että toisen vanhemman on silloin oltava kotona lasten kanssa. Lääkärissä, hammaslääkärissä ja vastaavissa on myös käytävä säännöllisesti. 

Se että nuo kaikki tiedot löytyvät kalenterista helpottaa elämää. Ilman kalenteria lapset eivät koskaan olisi harrastuksissa ajallaan eikä kouluun muistettaisi ottaa tarvittavia. Kokeisiinkin unohdettaisiin lukea.

Sen kalenterimerkinnän tekeminen on äärettömän pieni asia. Kuulostaa siltä, ettei ap n mies taida hoitaa mitään lasten asioita, kun ei ymmärrä edes tarvetta. 

Kyllä minun mielestä lapsiperheessä kuuluu olla tiedossa molemmilla, missä toinen aikuinen menee. Kaikkea voi sattua, ja pitäisi olla tavoitettavissa. Miksi leikkiä olevansa osa perhettä, jos vaan sooloilee omiaan? Villit sinkkuvuodet lapsettomana oli oma juttunsa, mutta jälkikasvun maailmaan saattamisen jälkeen se vipellys on toissijaista. Ja tässäkin perheessä sille kyllä suodaan aikaa, KUNHAN SIITÄ TIEDETÄÄN. Hirmuisen ärsyttävää incel-ulinaa jokapuolella miten naiset sitä naiset tätä, kun kyse olisi tässäkin vaan aikuistumisesta, ja vastuun kantamisesta. Tasapuolisesti. En minä syntyessäni va ginan kanssa saanut mitään verenperimää että miten huomioidaan muut, arvostetaan muita ja tehdään tiimityötä, vaan olen ihan opetellut siihen. Tsiis.

Exäkin aina ennen väitti, kun oli jaettu koiranhoito vielä eron jälkeen, ettei hän vaan MILLÄÄN muistanut leikata sen kynsiä omalla vuorollaan. Että hän KOITTAA muistaa ensi kerralla. Mitähän v tt ua?? Tai sitten ei 5kg pikkukoira ollut "antanut" kaappikokoisen äijän leikata niitä. Totesin että kyllä sillä tulotasolla sen voi vaikka kerran viikkoon käyttää jossain liikkeessä kynsien leikkuussa, jos ei itse patalaiskana näe vaivaa. Että miten koira kärsii iän myötä jatkuvasti pitkiksi venyneistä kynsistä, enkä voinut vain omalla vuorolla saada niitä pysymään hyvinä. Arggrrgh. Ei niin ei. On muistettava, ettei ihminen muutu kuin omasta tahdostaan, eli hyvin epätodennäköisesti...

Jos uhkailee erolla, niin voi olla huono juttu. Ei tämmöisiä kukaan täyspäinen tee.

Ensinnäkin aloittaja itsekin totesi ensin miehelleen että hänelle alkaa riittämään. Toisekseen, mies kysyi että mitä asialle pitäisi tehdä, niin ap totesi ettei itsekään tiedä. Kolmanneksi, on ihan turhaa ylipäätään vatvoa asiaa jota ap ei kerro, että mistä on oikeasti kyse.

Miksi suuri osa vastaajista kuvittelee, että mies olisi jotenkin muutettavissa, kunhan keksitään sopiva keino? En usko, että mies muuttuu pysyvästi, koska olisi jo muuttunut, jos HALUAISI. Hän ei halua, joten mitään muutosta ei tule.

Ap joutuu miettimään, haluaako jakaa arkensa miesteinin kanssa. On selvää, ettei mies ryhdy kantamaan vastuuta perheestään ja parisuhteestaan.

Vierailija kirjoitti:

Ensinnäkin aloittaja itsekin totesi ensin miehelleen että hänelle alkaa riittämään. Toisekseen, mies kysyi että mitä asialle pitäisi tehdä, niin ap totesi ettei itsekään tiedä. Kolmanneksi, on ihan turhaa ylipäätään vatvoa asiaa jota ap ei kerro, että mistä on oikeasti kyse.

Kyllä se on täällä kerrottu, mistä riidellään. Ja aloittaja myös itse oikaisi, että kertoi miehelle että kyseisestä asiasta riitely alkaa riittää, ja siihen pitää tulla ratkaisu.

Mitähän ap: n mies tarkoitti sanoessaan että meillä on yhteinen ongelma mikä täytyy selvittää.

Ongelmahan on juurikin tämä mies. Miksi sitten ei pidä sovitusta kiinni? Mitä mies vastasi kun kysyit, miksi et voikut ilmoittaa menoistasi vaikka näin ollaan sovittu? Oliko taustalla unohdus vai se että ei välitä ilmoittaa?

Vierailija kirjoitti:

Mitähän ap: n mies tarkoitti sanoessaan että meillä on yhteinen ongelma mikä täytyy selvittää.

Ongelmahan on juurikin tämä mies. Miksi sitten ei pidä sovitusta kiinni? Mitä mies vastasi kun kysyit, miksi et voikut ilmoittaa menoistasi vaikka näin ollaan sovittu? Oliko taustalla unohdus vai se että ei välitä ilmoittaa?

Minä olin se joka sanoi että on yhteinen ongelma. Pyrin ehkä siihen etten syyttele. Ja tavallaan itse ärsyynnyn tuosta ja se varmaan lietsoo riitelyä. 

Jotenkin uskoisin ja ainakin toivon, että ei tee tuota tahallaan. Syyt ovat "en ajattellut, unohdin tai ihan varmasti kerroin".

Toisaalta mietin, että yhdistääköhän mies ärsyyntymiseni niihin menoihinsa. Vaikka kyse on siitä, ettei ilmoita niitä, ja olen sen suoraan sanonut. Lykkääkö mies siis kertomista viimeiseen asti, koska kuvittelee, että ärsyynnyn siitä itse menosta, ja välttelee sitä. Vaikka se ei ole se ongelma.

https://vm.tiktok.com/ZGevay44W/

Tuossa järkeä