Lue keskustelun säännöt.
Vapaan kasvatuksen nimeen vannonut ystäväni on nyt kolmen ADHD-häirikön äiti ja lasut paukkuvat. Mitä järkeä on kasvattaa tuollaiseksi?
07.08.2024 |
Näpistelyä, häiriköintiä ja ilkivaltaa. Jatkuvasti saa olla tekemisissä viranomaisten kanssa ja maksaa vahinkoja.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHDta ei voi aiheuttaa kasvattamisella. Jos aapeen tuttavan lapset ovat ongelmissa kasvatuksensa takia, kyse on jostain ihan muusta kuin ADHDsta.
Kerropa mistä se johtuu että nykyisin yli 20%:lla lapsista on ADHD?
Elä viitsi jatkaa tätä jauhamista. Ei ole. Lapsista muutamalla prosentilla on ADHD. Se, että pohjois-Karjalassa on paljon (virheellisiä?) diagnooseja ei kerro kokonaiskuvaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHDta ei voi aiheuttaa kasvattamisella. Jos aapeen tuttavan lapset ovat ongelmissa kasvatuksensa takia, kyse on jostain ihan muusta kuin ADHDsta.
Kerropa mistä se johtuu että nykyisin yli 20%:lla lapsista on ADHD?
Elä viitsi jatkaa tätä jauhamista. Ei ole. Lapsista muutamalla prosentilla on ADHD. Se, että pohjois-Karjalassa on paljon (virheellisiä?) diagnooseja ei kerro kokonaiskuvaa.
Koskee myös muita maakuntia kuin Pohjois-Karjalaa. Pohjois-Karjala on vaan se missä diagnoosien määrä on kaikkein korkein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHDta ei voi aiheuttaa kasvattamisella. Jos aapeen tuttavan lapset ovat ongelmissa kasvatuksensa takia, kyse on jostain ihan muusta kuin ADHDsta.
Kerropa mistä se johtuu että nykyisin yli 20%:lla lapsista on ADHD?
Elä viitsi jatkaa tätä jauhamista. Ei ole. Lapsista muutamalla prosentilla on ADHD. Se, että pohjois-Karjalassa on paljon (virheellisiä?) diagnooseja ei kerro kokonaiskuvaa.
Koskee myös muita maakuntia kuin Pohjois-Karjalaa. Pohjois-Karjala on vaan se missä diagnoosien määrä on kaikkein korkein.
Ja miksi se on sinulle ongelma? Ehkä siellä päin ihmisillä vain on sellainen geeniperimä.
Lapsi ei pysty keskittymään hänellä on adhd.
Sama lapsi on katsonut vauvasta asti tiktok ja youtube sekoilua.
Onko ihme?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD ei ole mitään tekemistä kasvatuksella, vaan se tulee geeneistä.
Eikä vapaalla kasvatuksella ole mitään tekemistä huonoon käytökseen, onhan siitä tulokset näkyvissä, kun vapaasta kasvatuksesta puhuttiin jo 50-60-luvulla.
ADHD tulee rokotteista, rokotteiden haittavaikutuksia. Sitä mukaa kun lasten rokotusten määrä on kasvanut, samassa suhteessa noussut myös ADHD -diagnoosit.
Tässä kuva tilastosta:
Myös lerppamunaisten osuus on kasvanut samassa suhteessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ADHD:n syyt
ADHD on taustaltaan monisyinen häiriö, ja se on osittain perinnöllinen. Yksittäistä geeniä, joka aiheuttaisi aina ADHD:n, ei ole tunnistettu, mutta useiden geenien on osoitettu lisäävän ADHD:n esiintymisen todennäköisyyttä. Henkilön, jolla on ADHD, lähisukulaisilla on keskimääräistä useammin tämä oireyhtymä.
Sikiönkehityksen tai lapsuuden aikaisten tapahtumien yhteyttä ADHD:n esiintymiseen ei ole voitu osoittaa. Varhaislapsuuden vuorovaikutustyylin ei ole osoitettu aiheuttavan ADHD:tä, mutta vuorovaikutus läheisten kanssa lapsuudessa voi vaikuttaa ADHD:n oireiden voimakkuuteen ja elämänlaatuun.
ADHD:sta on yksinkertaisesti tullut synonyymi vilkkaalle ja/tai tottelemattomalle lapselle. Se ei ole mitään lääketiedettä vaan kulttuurinen ilmiö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD ei ole mitään tekemistä kasvatuksella, vaan se tulee geeneistä.
Eikä vapaalla kasvatuksella ole mitään tekemistä huonoon käytökseen, onhan siitä tulokset näkyvissä, kun vapaasta kasvatuksesta puhuttiin jo 50-60-luvulla.
ADHD tulee rokotteista, rokotteiden haittavaikutuksia. Sitä mukaa kun lasten rokotusten määrä on kasvanut, samassa suhteessa noussut myös ADHD -diagnoosit.
Tässä kuva tilastosta:
Suksi nyt jo vit tuun idiootti.
Jos lapsi on nepsy, pitää vanhemman keskittyä kasvatustyöhön extrapaljon.
Sitä voi tehdä kuten äitini, joka aina huokailee veljen ADHD:ta, kun sillä on se ADHD ja se on niin vaikeaa. Antoi pojan kasvaa kuin pellolla, taputti päähän kun se teki pahojaan. ADHD teki veljen alttiimmaksi päihteille ja sinne päihdemaailmaan se jo teininä eksyi. Nyt äiti taputtelee isoa miestä päähän, huokailee ja hyysää, kun on sillä vaikeaa kun on päihderiippuvainen ja ADHD. Ei muuten ole veli tehnyt ikinä kunnolla töitä, paitsi tietysti varkauksia ja linnareissuja. Lapsiakin sillä on, mutta ei ole ottanut osaa niiden kasvatukseen. Kun on se ADHD ja voivoivoi.
Että semmoinen tulevaisuus on monella ADHD pojalla tiedossa, jos ei vanhempi ota lusikkaa kauniiseen käteen ja tue häntä haasteissaan. Sitten lapsi kääntyy helposti päihteisiin, joilla turruttaa oireitaan. Minä sain neurotyypillisenä roolikseni ikuisen tukijan aseman ja kiltintytön syndrooman, kun veli oli niin vaikea ja minun piti sitten olla superkiltti, jotta sain äidin huomion.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näille jotka jaksavat jankuttaa ettei adhd:tä ennen ollut: ettekö tosiaan pysty nuoruudestanne muistamaan lapsia joilla oli vaikeuksia keskittyä, levottomuutta, koulussa ongelmia, päihdeongelmia jne.? Ennen nämä lapset jätettiin oman onnensa nojaan, kesäksi jonnekin kesäsiirtolaan tai laitettiin harrastamaan paljon liikuntaa. Oma teoriani on, että ennen oli enemmän töitä joita saattoi tehdä ilman korkeaa koulutusta tai jopa täysin kouluttamatta, ja sen vuoksi ne ihmiset löysivät helpommin paikkansa kuin nykyään.
Adhd ei johdu kasvatuksesta tai sen puuttesta.
ADHD on kehityksellinen neuropsykiatrinen häiriö, jonka esiintyvyys lapsilla ja nuorilla on noin 5 % ja aikuisilla 3 %.
ADHD:n syyt ovat ensisijaisesti geneettisiä eli perinnöllisiä. Aivojen välittäjäaine dopamiinin säätelyn poikkeavuus on merkittävimpiä syitä häiriön taustalla. ADHD:n selkeä perinnöllinen luonne merkitsee sitä, että jos yhdellä perheenjäsenellä on oireita, on varsin todennäköistä, että muillakin perheenjäsenillä on samankaltaisia oireita. Lähisukulaisilla (vanhemmat, sisarukset, lapset) on 2-8 kertaa muuta väestöä korkeampi todennäköisyys aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöön. ADHD:n oirekuvan kehittymiseen voivat vaikuttaa lisäksi raskauteen ja synnytykseen liittyvät tekijät, synnynnäiset rakenteelliset ominaisuudet sekä erilaiset psykososiaaliset tekijät.
Mikä ap:n aloituksessa ihmetyttää, mistä noita "lasuja paukkuu"? Jos lapset ovat saaneet diagnoosin, on selvää että he saavat erityistukea esim. koulussa. Kun ongelma tunnetaan ja tiedetään, ei siinä ole mitään paikkaa tehdä lasua. Kouluko tekee itsestään kun ei hoida tehtäviään? Ts. huolehdi tuen saannista?
Kyllä niitä lasuja voi tehtailla kuka tahansa ja mistä tahansa ja tehtaileekin silkkaa ilkeyttään. Ihmiset joilla itsellään on jotain vinossa ja hyvin huonosti. Silloin omaa paskaa oloa kaadetaan toisten niskaan. Mutta aivan varmasti lastensuojelulla on tiedossa näitten lasten tarpeet, voitte lopettaa heidän turhan kuormittamisensa kun samaan aikaan resursseja ei riitä oikeisiin ongelmiin ja lapsia on jopa kuollut sen takia.
Minun neuvoni kaikille teille pahoinvoiville: hakekaa apua. Se helpottaa omaa oloanne sekä myös lähipiirinne oloa joka taatusti myös kärsii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näille jotka jaksavat jankuttaa ettei adhd:tä ennen ollut: ettekö tosiaan pysty nuoruudestanne muistamaan lapsia joilla oli vaikeuksia keskittyä, levottomuutta, koulussa ongelmia, päihdeongelmia jne.? Ennen nämä lapset jätettiin oman onnensa nojaan, kesäksi jonnekin kesäsiirtolaan tai laitettiin harrastamaan paljon liikuntaa. Oma teoriani on, että ennen oli enemmän töitä joita saattoi tehdä ilman korkeaa koulutusta tai jopa täysin kouluttamatta, ja sen vuoksi ne ihmiset löysivät helpommin paikkansa kuin nykyään.
Mitä järkeä on leimata ihmiset joilla on keskittymisongelmia, levottomuutta, ongelmia sääntöjen noudattamisessa tai päihdeongelmia adhd-tapauksiksi? Miksi kaikki tavat tai luonteenpiirteet pitää diagnosoida ja medikalisoida?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille jotka jaksavat jankuttaa ettei adhd:tä ennen ollut: ettekö tosiaan pysty nuoruudestanne muistamaan lapsia joilla oli vaikeuksia keskittyä, levottomuutta, koulussa ongelmia, päihdeongelmia jne.? Ennen nämä lapset jätettiin oman onnensa nojaan, kesäksi jonnekin kesäsiirtolaan tai laitettiin harrastamaan paljon liikuntaa. Oma teoriani on, että ennen oli enemmän töitä joita saattoi tehdä ilman korkeaa koulutusta tai jopa täysin kouluttamatta, ja sen vuoksi ne ihmiset löysivät helpommin paikkansa kuin nykyään.
Mitä järkeä on leimata ihmiset joilla on keskittymisongelmia, levottomuutta, ongelmia sääntöjen noudattamisessa tai päihdeongelmia adhd-tapauksiksi? Miksi kaikki tavat tai luonteenpiirteet pitää diagnosoida ja medikalisoida?
Sellaiset ihmiset usein tarvitsevat apua elämässään. Lääkinnällistä tai muuta. Tarvii olla diagnoosi, jotta saa apua. Tärkeintä on ihmisten hyvinvointi ja pärjääminen. Ei se, että diagnooseja "saa" kirjoittaa vain tietyn määrän koska se ei sovi johonkin tilastoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille jotka jaksavat jankuttaa ettei adhd:tä ennen ollut: ettekö tosiaan pysty nuoruudestanne muistamaan lapsia joilla oli vaikeuksia keskittyä, levottomuutta, koulussa ongelmia, päihdeongelmia jne.? Ennen nämä lapset jätettiin oman onnensa nojaan, kesäksi jonnekin kesäsiirtolaan tai laitettiin harrastamaan paljon liikuntaa. Oma teoriani on, että ennen oli enemmän töitä joita saattoi tehdä ilman korkeaa koulutusta tai jopa täysin kouluttamatta, ja sen vuoksi ne ihmiset löysivät helpommin paikkansa kuin nykyään.
Mitä järkeä on leimata ihmiset joilla on keskittymisongelmia, levottomuutta, ongelmia sääntöjen noudattamisessa tai päihdeongelmia adhd-tapauksiksi? Miksi kaikki tavat tai luonteenpiirteet pitää diagnosoida ja medikalisoida?
Leimaaminen on sinun näkemyksesi asiasta ja sinulla on siihen oikeus. Asia nyt vain on niin, että nykyisenlaisessa maailmassa hoitamaton adhd aiheuttaa kaikenlaisia riskejä. Voit olla hyväksymättä asiaa, mutta totuus ei siitä miksikään muutu.
Lääkitystä ei ole pakko käyttää, joillakin asian tiedostaminen ja sen työstäminen auttaa jo pitkälle. Minusta tämä neuroottinen leimaamisesta jankkaaminen johtaa juurikin siihen, että ihmiset eivät saa ansaitsemaansa tukea.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille jotka jaksavat jankuttaa ettei adhd:tä ennen ollut: ettekö tosiaan pysty nuoruudestanne muistamaan lapsia joilla oli vaikeuksia keskittyä, levottomuutta, koulussa ongelmia, päihdeongelmia jne.? Ennen nämä lapset jätettiin oman onnensa nojaan, kesäksi jonnekin kesäsiirtolaan tai laitettiin harrastamaan paljon liikuntaa. Oma teoriani on, että ennen oli enemmän töitä joita saattoi tehdä ilman korkeaa koulutusta tai jopa täysin kouluttamatta, ja sen vuoksi ne ihmiset löysivät helpommin paikkansa kuin nykyään.
Mitä järkeä on leimata ihmiset joilla on keskittymisongelmia, levottomuutta, ongelmia sääntöjen noudattamisessa tai päihdeongelmia adhd-tapauksiksi? Miksi kaikki tavat tai luonteenpiirteet pitää diagnosoida ja medikalisoida?
Sellaiset ihmiset usein tarvitsevat apua elämässään. Lääkinnällistä tai muuta. Tarvii olla diagnoosi, jotta saa apua. Tärkeintä on ihmisten hyvinvointi ja pärjääminen. Ei se, että diagnooseja "saa" kirjoittaa vain tietyn määrän koska se ei sovi johonkin tilastoon.
Ehkäpä avun antamiskriteereitä olisi syytä muuttaa. Ei voi olla järkevää, että kaikille ihmisille pitää saada adhd-diagnoosi ennen kuin he voivat saada mitään apua mihinkään.
Tuosta perinnöllisyydestä; meillä on suvussa tätä, tosin kaikilla nyt elävillä lievänä ja hallittavana.
Minullakin on näitä oireita, tunnistan ne hyvin mutta ei vaadi hoitoa koska kykenen elämään tämän kanssa. Olen pitkälle kouluttautunut ja hyvässä asemassa. Olen kahden lapsen äiti ja lapsillani on samoja piirteitä, varsinkin pojalla oli pienempänä selkeämmin, aikuistuttuaan lieventynyt.
Yhden sisareni pojalla oli lapsena selvät oireet, rauhoittuneet hänelläkin. Minun enollani joka kuoli pienenä on ollut samaa, tosin sitä ei silloin ole osattu diagnosoida mutta äitini kertomusten pohjalta kyllä huomaa selvät merkit.
Kaikki tämä jälkikasvumme on pätjännyt elämässä varsin hyvin. Kaikki työelämässä ja keskimääräistä paremmin elämään sijoittuneita.
En häpeä sitä mitä olen, olen ylpeä itsestäni terveellä tavalla ja hyväksyn itseni. Minua sanotaan älykkääksi ja sitä uskon olevani. Kaikesta pitää vain räksyttää, se on tätä tämän ajan pahoinvointia joka näkyy ja kuuluu kaikkialla.
En vain ymmärrä miten joku kokee jotain mielihyvää toisten haukkumisesta, mutta maailma on ihmeellinen paikka....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille jotka jaksavat jankuttaa ettei adhd:tä ennen ollut: ettekö tosiaan pysty nuoruudestanne muistamaan lapsia joilla oli vaikeuksia keskittyä, levottomuutta, koulussa ongelmia, päihdeongelmia jne.? Ennen nämä lapset jätettiin oman onnensa nojaan, kesäksi jonnekin kesäsiirtolaan tai laitettiin harrastamaan paljon liikuntaa. Oma teoriani on, että ennen oli enemmän töitä joita saattoi tehdä ilman korkeaa koulutusta tai jopa täysin kouluttamatta, ja sen vuoksi ne ihmiset löysivät helpommin paikkansa kuin nykyään.
Mitä järkeä on leimata ihmiset joilla on keskittymisongelmia, levottomuutta, ongelmia sääntöjen noudattamisessa tai päihdeongelmia adhd-tapauksiksi? Miksi kaikki tavat tai luonteenpiirteet pitää diagnosoida ja medikalisoida?
Sellaiset ihm
Ei ole mahdollista tässä säästövimmassa ja resurssipulassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Näille jotka jaksavat jankuttaa ettei adhd:tä ennen ollut: ettekö tosiaan pysty nuoruudestanne muistamaan lapsia joilla oli vaikeuksia keskittyä, levottomuutta, koulussa ongelmia, päihdeongelmia jne.? Ennen nämä lapset jätettiin oman onnensa nojaan, kesäksi jonnekin kesäsiirtolaan tai laitettiin harrastamaan paljon liikuntaa. Oma teoriani on, että ennen oli enemmän töitä joita saattoi tehdä ilman korkeaa koulutusta tai jopa täysin kouluttamatta, ja sen vuoksi ne ihmiset löysivät helpommin paikkansa kuin nykyään.
Mitä järkeä on leimata ihmiset joilla on keskittymisongelmia, levottomuutta, ongelmia sääntöjen noudattamisessa tai päihdeongelmia adhd-tapauksiksi? Miksi kaikki tavat tai luonteenpiirteet pitää diagnosoida ja medikalisoida?
Leimaaminen on sinun näkemyksesi asiasta ja sinulla on siihen oikeus. Asia nyt vain on niin, että nykyisenlaisessa maailmassa hoitamaton adhd aiheuttaa kaikenlaisia riskejä. Voit olla hyväksymättä asiaa, mutta totuus ei siitä miksikään muutu.
Lääkitystä ei ole pakko käyttää, joillakin asian tiedostaminen ja sen työstäminen auttaa jo pitkälle. Minusta tämä neuroottinen leimaamisesta jankkaaminen johtaa juurikin siihen, että ihmiset eivät saa ansaitsemaansa tukea.
Mitään sellaista luonnontieteellistä asiaa kuin ADHD ei ole olemassa. Kyse on vain ihmisen luomasta määritelmästä tietynlaiselle käytökselle. Tätä määritelmää on viime aikoina laajennettu tavattoman paljon, mikä on johtanut ADHD-diagnoosien ja ADHD-epäilyjen määrän räjähdysmäiseen kasvuun. ADHD-statusta on myös alettu suorastaan himoita monissa piireissä.
Vierailija kirjoitti:
Olin ADHD kauhukakara ja tein noita myös aikoinaan lapsuudessa. Isä kyllä kuritti ja opetti olemaan. Lopulta musta kasvoi ihan hyvä mies. Mielestäni kaltaiseni lapset tarvii enemmän kurinpitoa.
Ihan pelkkä kasvattaminen riittää. Se, että viitsitään tiukasti ohjata. Kurittaa ei tarvitse ketään.
Kurittaminen on samanlainen oikopolku kuin vapaa kasvatuskin. Toisella laidalla vaan. Tiukkana oleminen, ohjaaminen, neuvominen ja läsnäolo vaatii niin paljon työtä, että sitä väistetään sekä ns. vapaudella että tukkapöllyillä.
Juu, niistä on se hyöty, että saadaan laiskojen vanhempien omaatuntoa paremmaksi. Voi sitten jatkossakin jatkaa lepsua linjaa ja jättää rajat asettamatta kun on joku diagnoosilappu kädessä minkä voi vetää esiin kun lapsi käyttäytyy huonosti.