Vapaan kasvatuksen nimeen vannonut ystäväni on nyt kolmen ADHD-häirikön äiti ja lasut paukkuvat. Mitä järkeä on kasvattaa tuollaiseksi?
Näpistelyä, häiriköintiä ja ilkivaltaa. Jatkuvasti saa olla tekemisissä viranomaisten kanssa ja maksaa vahinkoja.
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Kyllä vika on vanhemmissa ja kodeissa. Tuttu on töissä päiväkodissa ja hän kertoi että lapsissa on tapahtunut valtava muutos viimeisen 20 vuoden aikana. Pahempaa suuntaan. Melkein kaikilla on joku nepsyvika ja suurinta osaa ei ole kasvatettu millään lailla kotona. Sitten ekaa kertaa päiväkodissa joku sanoo ei. Lapset ovat rauhattomia ja väkivaltaisia. 4-5v jo kiroilee, huorittelee, uhkaa tappaa, lyö ja eikä usko mitään. Vanhemmat ei ole sen parempia paitsi ei sentään lyö tai potki...ainakaan vielä.
Päiväkodissa sanotaan ei, mutta hyvin usein sillä ei ole mitään merkitystä, kun lapsi ei halua totella. Varhaiskasvattajalla ei ole oikeutta rajoittaa lasta fyysisesti tai esimerkiksi jäähyttää tai muuten kurittaa, joten hän on käytännössä voimaton jos lapsi ei tottele.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHDta ei voi aiheuttaa kasvattamisella. Jos aapeen tuttavan lapset ovat ongelmissa kasvatuksensa takia, kyse on jostain ihan muusta kuin ADHDsta.
Noiden diagnoosien paljous on nimenomaan kulttuuri- ja yhteiskuntasidonnaista: koska Suomessa on kasvava määrä laiskoja välinpitämättömiä vanhempia, lasten käytöshäiriöt ovat räjähtäneet. Nyttemmin myös aikuiset ovat alkaneet ulkoistaa omaa saamattomuuttaan aakkosdiagnoosien taakse. Aakkosdiagnoosit ovat 2000-luvun muoti-ilmiö samaan tapaan kuin naisten diagnosoimiset hysteerisiksi olivat 1800-luvulla.
No ei. ADHD-diagnoosien määrä on räjähtänyt nyt ihan samalla lailla kuin umpisulentulehdus-diagnoosien määrä räjähti 1950-luvulla kun tulehtuneitten umpilisäkkeitten leikkaaminen sairaalassa tuli taviskansalaisen ulottuville ja alkoi pelastaa elämiä. Sitä edeltävän sata vuotta diagnoosi olisi ehkä osattu tehdä, muttei usein tehty, koskei siitä ollut hyötyä. Sitä ennen ei useimmiten edes lääkäriä kutsuttu paikalle. Vastaavasti nykyään osataan myös kirjaindiagnoosikirjoilla olevien ihmisten elämää parantaa sekä terapia/kuntoutusmenetelmillä että lääkkeillä - ja diagnoosit lisääntyvät siksi, että niistä on enemmän hyötyä kuin silloin joskus Hans Asgergerin aikaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHDta ei voi aiheuttaa kasvattamisella. Jos aapeen tuttavan lapset ovat ongelmissa kasvatuksensa takia, kyse on jostain ihan muusta kuin ADHDsta.
Noiden diagnoosien paljous on nimenomaan kulttuuri- ja yhteiskuntasidonnaista: koska Suomessa on kasvava määrä laiskoja välinpitämättömiä vanhempia, lasten käytöshäiriöt ovat räjähtäneet. Nyttemmin myös aikuiset ovat alkaneet ulkoistaa omaa saamattomuuttaan aakkosdiagnoosien taakse. Aakkosdiagnoosit ovat 2000-luvun muoti-ilmiö samaan tapaan kuin naisten diagnosoimiset hysteerisiksi olivat 1800-luvulla.
No ei. ADHD-diagnoosien määrä on räjähtänyt nyt ihan samalla lailla kuin umpisulentulehdus-diagnoosien määrä räjähti 1950-luvulla kun tulehtuneitten umpilisäkkeitten leikkaaminen sairaalassa tuli taviskansalaisen ulottuville ja alkoi pelastaa elämiä. Sitä edeltävän sata vuotta diagnoosi olisi ehkä osattu tehdä, muttei usein tehty, koskei siitä ollut hyötyä. Sitä ennen ei useimmiten edes lääkäriä kutsuttu paikalle. Vastaavasti nykyään osataan myös kirjaindiagnoosikirjoilla olevien ihmisten elämää parantaa sekä terapia/kuntoutusmenetelmillä että lääkkeillä - ja diagnoosit lisääntyvät siksi, että niistä on enemmän hyötyä kuin silloin joskus Hans Asgergerin aikaan.
Umpilisäkkeen tulehdus on konkreettinen asia. ADHD sen sijaan on vain ihmisen luoma nimitys tietynlaisille kurittomille ja/tai levottomille lapsille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Et näköjään tiedä Adh mitään ja en viitsi siitä sulle jauhaa ..Käy lukemassa.
On se kumma kun tuollaisia ADH kersoja ei ennen ollut kuin ihan harva muutama. Nyt niitä on vaikka kuinka paljon
No, vedetää viinaa ja muita mömmöja, juodaan aspartaamilitkuja ,syödään lisäainepitoisia ruokia, asutaan hometalossa. jne.
Jossain ne näkyvät sittenr
Kyllä ADHD oli jo kauan sitten, sitä ei diagnosoitu. Suvussa voi olla 1930-luvulla syntyneitä, joille nykypäivänä ko. diagnoosi olisi. ADHD ei ole synonyymi käytösongelmille.
Yksi tuttuni kutsuu 2-vuotiastaan adhd:ksi kun lapsi ei jaksa olla pitkiä aikoja paikallaan ja pyrkii karkuun. Varmaan diagnoosikin on tulossa jossain vaiheessa, kunhan löytää sellaisen lääkärin jonka sen suostuu kirjoittamaan.
ADHD on itsesäätelyn häiriö, lapsen on siis vaikeampaa säädellä itseään. Häiriö ei kohdistu vain keskittymiseen tai tarkkaavaisuuteen, vaan myös vireystilaan, aistien kautta tulevan tiedon prosessointiin, tunnesäätelyyn, impulsseihin, mahdollisesti motoriikkaa jne. Kaikkeen mikä vaatii itsesäätelyä, ja teemme sitä jatkuvasti. Vauvoilla ei ole itsesäätelyn kykyä lainkaan, vaan ovat aikuisista riippuvaisia. Taaperoiässä pikkuhiljaa lapsen omat aivot kehittyvät ottamaan suurempaa vastuuta itsesäätelyyn liittyvistä tehtävistä. Tähän tarvitaan kuitenkin mahdollisuuksia harjoitella tätä taitoa, eli pettymyksiä, joista pitää päästä yli, odottamista, jossa täytyy olla kärsivällinen, epämieluisten asioiden tekemistä, jotta saa itsensä toimimaan, tarkkaavaisuuden suuntaamista tietoisesti opeteltavaan asiaan kuten pukeminen jne. Nykyään näitä harjoittelun mahdollisuuksia on vähemmän, sillä aikuiset eivät luovuta pois rooliaan ja vastuutaan lapsen itsesäätelijänä, eli hoidetaan lapsen puolesta epämukavat tilanteet, annetaan älylaite kun pitää odottaa, tehdään lapsen puolesta, annetaan lapsen päättää mitä tehdään, millon syödään jne. Tämä johtaa siihen, että nykypäivän 4-6-vuotiailla on paljon huonommat itsesäätelyn taidot kuin samanikäisillä 50 vuotta sitten. Ja palatakseni vielä tuohon ADHD- asiaan, niin diagnoosi on täysin todellinen, mutta ratkaisu on kouluttaa ja kehittää itsesäätelyn taitoja enemmän ja intensiivisemmin, ja kauemmin, johdonmukaisemmin, kuin muilla. Vaatii vanhemmilta aivan älyttömän työn, mutta onnistuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
ADHD ei ole mitään tekemistä kasvatuksella, vaan se tulee geeneistä.
Eikä vapaalla kasvatuksella ole mitään tekemistä huonoon käytökseen, onhan siitä tulokset näkyvissä, kun vapaasta kasvatuksesta puhuttiin jo 50-60-luvulla.
ADHD tulee rokotteista, rokotteiden haittavaikutuksia. Sitä mukaa kun lasten rokotusten määrä on kasvanut, samassa suhteessa noussut myös ADHD -diagnoosit.
Tässä kuva tilastosta:
😂 Kyllä on taas saatu aasinsilta noiden välille. Ei tuolla ole tieteellisitä pohjaa😂
Siihen vaikuttaa niin moni asia
Ihan sama kun sanoisi että rokotusten myötä on ylipainoisuus lisääntynyt, vaikka ihan liiasta energiansaannista , väärästä ravinnosta ja liikkumattomuudesta pitkälti johtuu
Vierailija kirjoitti:
Olin ADHD kauhukakara ja tein noita myös aikoinaan lapsuudessa. Isä kyllä kuritti ja opetti olemaan. Lopulta musta kasvoi ihan hyvä mies. Mielestäni kaltaiseni lapset tarvii enemmän kurinpitoa.
Jatkan... Rakastan ja kunnioitan äitiäni, mutta suoraan sanottuna en usko, että hän olisi jaksanut tai pystynyt minua yksin kasvattamaan. Hän on niin herkkä ihminen ja esimerkiksi, kun raivokohtauksia sain niin äiti panikoi ja itki. Tässä kohtaa isä otti ohjat käsiin, piti musta kiinni (siis satuttamatta) ja rauhoitteli eikä antanut vaa riehua vapaana. Aina jälkeenpäin iski hirveä morkkis ja menin äitin kainaloon pyytämään anteeksi.
-sama
Kun katsoo nykyajan vanhempia niin en tiedä pitäisikö itkeä vaiko nauraa. Täysin kädettömiä ja 3 vuotias lapsi pomottaa.
Vierailija kirjoitti:
Kun katsoo nykyajan vanhempia niin en tiedä pitäisikö itkeä vaiko nauraa. Täysin kädettömiä ja 3 vuotias lapsi pomottaa.
Ihmiset pelkäävät lasua eivätkä siksi uskalla laittaa lastaan aisoihin.
Vierailija kirjoitti:
Tästä oli juttua Hesarissa: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/33746801/
ADHD-lapset reagoivat hyvin 'superlumelääkkeeseen' ja 'paranivat'. Tuo superlumelääke oli toimimaton magneettikuvauskone, joka kuitenkin surisi uskottavasti, sekä jonkinlainen sykemittarikello, jota pidettiin pari viikkoa ranteessa. Minusta tuo viittaa siihen, että ainakaan kaikki ADHD ei ole pelkästään aivokemiaa. ADHD ja Tourette myös valikoituivat testitapauksiksi, koska niiden tiedetään raegoivan hyvin lumelääkkeisiin.
Näitä lumehoitokokeiluja on tehty paljon ja saatu mm. parkinsonintaudin oireet katoamaan suorittamalla täysin lumehoitona tehty pieni kirurginen toimenpide.Tuossa hesarinkin referoimassa tutkimuksessa oireet olivat pysyneet poissa osalla vain pari viikkoa ja pienestä otannasta ei saatu edes kaikkia seurattua. Vaikka tulokset olivat lupaavia, en lähtisi tekemään ihan noin radikaaleja johtojapäätöksiä ADHD:sta ja tourettesta. Varsinkin kun lumehoitoon yhdistettiin toimintaterapiastakin tuttuja muotoja. Olisi ollut myös kiinnostava tietää millaisia tuloksia olisi saatu testaamalla aikuisia, joilla on lapsia parempi ymmärrys lumehoidosta.
Lumelääkkeet ja -hoidot, ovat mielenkiintoinen psykologinen ilmiö, mutta niiden toimivuuden perusteella ei kuitenkaan voi muutta diagnooseja tai tehdä johtopäätöksiä mahdollisista virhediagnoosesita.
Tuttavapiirissä on useampi aakkos dg. Näissä yhteistä on se, että vanhemmuus puuttuu kaikissa tapauksissa. Jokaisen kohdalla olen huomannut selkeästi miten rajat puuttuu ja omaa saamattomuutta vanhempana selitellään sitten lapsen diagnoosilla.
Samaiset lapset ovat kuitenkin ilman lääkitystä pärjänneet hyvin päiväkodissa, kun ovat ensin hyväksyneet pk säännöt. Ovat myös viihtyneet päiväkodissa, koska rajat luovat turvaa lapselle.
Uskon että todella moni diagnoosi on ihan aiheeton- kyllähän se lapsen käytös muuttuu herkästi adhd,ksi ilman vanhemman ohjausta ja selkeitä rajoja.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä odottavan äidin elintavoilla ja ruokavaliolla on vaikutusta saako adhd:n. Myös esim. Jos syö jotain lääkkeitä niin voi riski kasvaa. Uskon myös että älylaitteet nostaa riskiä.
Nykyään tiedetään, että ylenmääräinen mobiilipelaaminen ja sometus voivat heikentää keskittymiskykyä. Olen täysi-ikäinen enkä käytä älylaitteita, mutta somessa tulee roikuttua. Huomaan ihan itse, etten jaksa keskittyä yhtä hyvin kuin joskus 10 vuotta sitten.
Niin ja susta tuli yksinäinen juoruileva paska.
Ennen meitä diagnosoimattomia ADHD:ita vaan pätkittiin turpaan ja hiljennettiin väkisin. Ei sekään ole tuottanut hyviä tuloksia. Nyt olemme se iso joukko aikuisia, joilla on masennusdiagnoosi, mutta ei vieläkään sitä oikeaa diagnoosia eli ADHD:ta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tästä oli juttua Hesarissa: https://pubmed.ncbi.nlm.nih.gov/33746801/
ADHD-lapset reagoivat hyvin 'superlumelääkkeeseen' ja 'paranivat'. Tuo superlumelääke oli toimimaton magneettikuvauskone, joka kuitenkin surisi uskottavasti, sekä jonkinlainen sykemittarikello, jota pidettiin pari viikkoa ranteessa. Minusta tuo viittaa siihen, että ainakaan kaikki ADHD ei ole pelkästään aivokemiaa. ADHD ja Tourette myös valikoituivat testitapauksiksi, koska niiden tiedetään raegoivan hyvin lumelääkkeisiin.
Näitä lumehoitokokeiluja on tehty paljon ja saatu mm. parkinsonintaudin oireet katoamaan suorittamalla täysin lumehoitona tehty pieni kirurginen toimenpide.Tuossa hesarinkin referoimassa tutkimuksessa oireet olivat pysyneet poissa osalla vain pari viikkoa ja pienestä otannasta ei saatu edes kaikkia seurattua. Vaikka tulokset olivat lupaavia, en lähtisi tekemään ihan noin radikaaleja joht
Eihän nämä tutkimukset todista mitään muuta kuin että ne joille lumehoito tehoaa, ovat alunperinkin saaneet virhediagnoosin. Ne joille se ei tehoa, ovat saaneet oikean diagnoosin. Lääkärit tekevät huolestuttavan paljon virheitä.
Vierailija kirjoitti:
Ennen meitä diagnosoimattomia ADHD:ita vaan pätkittiin turpaan ja hiljennettiin väkisin. Ei sekään ole tuottanut hyviä tuloksia. Nyt olemme se iso joukko aikuisia, joilla on masennusdiagnoosi, mutta ei vieläkään sitä oikeaa diagnoosia eli ADHD:ta.
Ennen harvoilla ihmisillä oli mitään henkisen puolen diagnooseja. Sen sijaan jo pienestä pitäen joutui treenaamaan itsekuria, kun oli paljon asioita mitä vaan piti tehdä eikä niistä voinut luistaa.
Vierailija kirjoitti:
Tuttavapiirissä on useampi aakkos dg. Näissä yhteistä on se, että vanhemmuus puuttuu kaikissa tapauksissa. Jokaisen kohdalla olen huomannut selkeästi miten rajat puuttuu ja omaa saamattomuutta vanhempana selitellään sitten lapsen diagnoosilla.
Samaiset lapset ovat kuitenkin ilman lääkitystä pärjänneet hyvin päiväkodissa, kun ovat ensin hyväksyneet pk säännöt. Ovat myös viihtyneet päiväkodissa, koska rajat luovat turvaa lapselle.
Uskon että todella moni diagnoosi on ihan aiheeton- kyllähän se lapsen käytös muuttuu herkästi adhd,ksi ilman vanhemman ohjausta ja selkeitä rajoja.
ADHD on voimakkaasti periytyvä, joten se vanhemman oma saamattomuus voi olla myös ihan hyvin sitä, että hän on diagnosoimaton nepsy.
Vierailija kirjoitti:
Yksi tuttuni kutsuu 2-vuotiastaan adhd:ksi kun lapsi ei jaksa olla pitkiä aikoja paikallaan ja pyrkii karkuun. Varmaan diagnoosikin on tulossa jossain vaiheessa, kunhan löytää sellaisen lääkärin jonka sen suostuu kirjoittamaan.
Ja lapsella todennäköisesti se onkin. Yleensä kaksivuotiaat istuvat ihan tyytyväisinä paikoillaan tutkien vaikka jotain palikkaa, edes jonkin aikaa. Jos lapsi ei pysty keskittymään mihinkään niin diagnoosi on tarpeellinen.
Kyllä vika on vanhemmissa ja kodeissa. Tuttu on töissä päiväkodissa ja hän kertoi että lapsissa on tapahtunut valtava muutos viimeisen 20 vuoden aikana. Pahempaa suuntaan. Melkein kaikilla on joku nepsyvika ja suurinta osaa ei ole kasvatettu millään lailla kotona. Sitten ekaa kertaa päiväkodissa joku sanoo ei. Lapset ovat rauhattomia ja väkivaltaisia. 4-5v jo kiroilee, huorittelee, uhkaa tappaa, lyö ja eikä usko mitään. Vanhemmat ei ole sen parempia paitsi ei sentään lyö tai potki...ainakaan vielä.