Voiko mikään palata ennalleen? (Rakastumisen jälkeen)

Nosto

Vastaan nyt tähän omia ajatuksiani sillä kokemusta aiheesta ei ole.

En oikein usko että suhde voi palata ennalleen,  mutta uutta voi rakentaa uudelta pohjalta ja ehkä vielä jotain parempaakin. Riippuen siitä mitä tuosta kokemuksesta oppi itsestään, ja siitä onko toinen osapuoli tietoinen asiasta.

Vaatii paljon itseutukiskelua ja halua tietää mikä tuohon ajoi.  Puuttuuko suhteesta jotain?  Kaipaatko jotain mitä et ehkä edes tiedosta?  Olisi hyvä jos voisitte istua  alas kaikessa rauhassa ja käydä asioita läpi kiihytmättä ja syyttelemättä, ihan rauhassa keskustella mitä toivotte ja mitä tarvitsette. 

Jos ei onnistu, voisit käydä yksin puhumassa tästä, saisit uutta näkökulmaa sillä itse ei kykene näkemään kuin yhteen suuntaan, toinen voi avata uusia näkökulmia joita voisit tarkastella.

Muuta en osaa sanoa, mutta kyllä uskon ihan täysin että suhteen voi pelastaa ja jatkaa  uusi silmin ja jotain oppineena jos on halua jatkaa ja oppia kokemastaan.

Helppoa ei tule olemaan mutta periksi en suosittelisi antamaan.  Pakeneminen ei ole hyvä vaihtoehto jos jotain yhteistä vielä on jäljellä.

Ei palaudu.

Vierailija kirjoitti:

Ei palaudu.

Tätä pelkään, että lähtölaskenta on alkanut.

Nykyinen puoliso on rakas, mutta pitkässä suhteessamme on aina ollut tiettyjä haasteita jotka eivät pariterapialla tms. ratkea, kun kyse on luonteiden kohtaamattomuudesta. Paljon on toki hyväääkin, enkä halua vielä lähteä kun lapset ovat melko pieniä (5v. ja 8v.). Rakastuin  ihmiseen, joka tuntui heti omalta ja on vaikea päästä hänestä yli. 

No riippuu vähän siitä, mitä tekoja siitä rakastumisesta on seurannut. Mä olen rakastunut monta kertaa avioliittomme aikana toiseen, mä vaan olen sellainen persoona että tunne-elämä ailahtelee ja rakastun helposti ja ikään kuin kyllästyn hyväänkin tasaiseen vanhaan suhteeseen. Mutta: en ole koskaan pettänyt enkä tehnyt mitään romanttista noiden rakastumisteni kanssa. Ne eivät edes tiedä että olen ollut heihin rakastunut. Eikä tiedä mieskään. Joten ei se meillä ole suhdetta mitenkään haitannut. 

Vierailija kirjoitti:

No riippuu vähän siitä, mitä tekoja siitä rakastumisesta on seurannut. Mä olen rakastunut monta kertaa avioliittomme aikana toiseen, mä vaan olen sellainen persoona että tunne-elämä ailahtelee ja rakastun helposti ja ikään kuin kyllästyn hyväänkin tasaiseen vanhaan suhteeseen. Mutta: en ole koskaan pettänyt enkä tehnyt mitään romanttista noiden rakastumisteni kanssa. Ne eivät edes tiedä että olen ollut heihin rakastunut. Eikä tiedä mieskään. Joten ei se meillä ole suhdetta mitenkään haitannut. 

Erittäin harmaalla alueella on liikuttu. Tunteet ovat molemminpuolisia. Vastaavaa ei ole aiemmin tapahtunut. 

Vierailija kirjoitti:

No riippuu vähän siitä, mitä tekoja siitä rakastumisesta on seurannut. Mä olen rakastunut monta kertaa avioliittomme aikana toiseen, mä vaan olen sellainen persoona että tunne-elämä ailahtelee ja rakastun helposti ja ikään kuin kyllästyn hyväänkin tasaiseen vanhaan suhteeseen. Mutta: en ole koskaan pettänyt enkä tehnyt mitään romanttista noiden rakastumisteni kanssa. Ne eivät edes tiedä että olen ollut heihin rakastunut. Eikä tiedä mieskään. Joten ei se meillä ole suhdetta mitenkään haitannut. 

Onko sulla enää mitään tunteita miestäsi kohtaan?

Tietääkö puolisosi rakastumisesta? Miten hän on suhtautunut? Oletko nainen vai mies?

Huvittavia, kulahtaneita liittoja🤭🙄

Rakastuminen ei vielä takaa, että elämä olisi välttämättä helpompaa hänenkään kanssaan. Miten hyvin tunnette toisenne? Arjessa voi tulla eteen kaikenlaista, josta et vielä tiedä mitään. Asiat voivat mennä hyvin tai sitten ei. Lisäksi seuraavaan suhteeseen vie mukanaan myös omat huonot puolensa. Jos ongelmia ei ole oppinut käsittelemään edellisessä suhteessa, samat jutut voivat tulla eteen seuraavassakin.

On tunteita nykyistä puolisoa kohtaan, kiintymystä ainakin ja seksuaalinen vetovoima on vuosien yhdessäolosta huolimatta säilynyt. En ole kertonut hänelle mitään, mutta on ehkä jotain huomannut, kun on tästä nimenomaisesta henkilöstä hieman mustasukkainen. Ja ihan syystä. Toki olen kiistänyt kaiken. Rakkauden kohteen kanssa tunnetaan kohtalaisen hyvin, paljon on myös tutustuttavaa. Olen realisti ja tiedän, että mahdollisessa uudessa suhteessa olisi varmasti omat ongelmansa ja pahimmillaan luottamuspulaa, kun olen omin silmin nähnyt ja kokenut mihin ihastuminen voi johtaa. Vaaleanpunaiset lasit tietysti uskottelevat, että ei hän minun selän takana koskaan puuhastelisi mitään.

Lähtökohtaisesti ajattelen avioerosta siten, että kenenkään vuoksi en eroa. Nyt rakkaus on kuitenkin sekoittanut ajatukseni. 

Vierailija kirjoitti:

Huvittavia, kulahtaneita liittoja🤭🙄

Mikä tässä huvittaa? Ei varmaan kukaan ole 100% turvassa liiton kulahtamiselta saati jalat alta vievältä rakastumiselta. Helppoa se on toki ulkopuolelta nauraa, mutta elämä koulii kaikkia meitä ja sinäkin vielä saat elämänkokemuksen myötä ymmärrystä eri tilanteisiin. 

Lapsille ilmeisesti ero on helpointa kouluiässä ennen kuin murrosikä alkaa, vaikka ei se takuulla koskaan helppoa ole. Vanhempien keskinäiset välit ja riitaisuus vaikuttavat todella paljon ja se, kuinka lasten elämän pystyy järjestämään eron jälkeen. 

En tiedä. En ole samassa tilanteessa koska en ole rakastunut toiseen. 

Mutta kohta parikymmentä vuotta ollut saman puolison kanssa. Sanoisin että liittomme on yleisesti ottaen hyvä, mutta on asioita jotka ovat pettymys. Osan olisin voinut tajuta jo alussa, mutta kuvittelin että hän muuttuu. Nuorena on naiivi. Osa on paljastunut vasta ajan kanssa, esim puolison vaativuus lapsia kohtaan. Niitä en arvannut. Hän kuitenkin yrittää parhaansa.

Joinakin hetkinä vaan tämä liitto tuntuu todellakin työltä. On myös tosi paljon hyviä asioita, enemmän kuin huonoja. Tiedän että kaikissa ihmisissä, minussakin, on puutteensa. Mutta toiseen rakastuminen olisi kyllä vaarallista..

Ajatteletko mahdollisen luottamuspulan oman rakastumisesi perusteella tai onko rakastumisesi kohde myös suhteessa tai pettänyt?

Vierailija kirjoitti:

Lapsille ilmeisesti ero on helpointa kouluiässä ennen kuin murrosikä alkaa, vaikka ei se takuulla koskaan helppoa ole. Vanhempien keskinäiset välit ja riitaisuus vaikuttavat todella paljon ja se, kuinka lasten elämän pystyy järjestämään eron jälkeen. 

Ero on kyllä raskas ajatus... mutta varmasti ajoituskin on tärkeä ja voin kuvitella, että murrosikäisten kanssa on riski haasteiden kasvulle. Tekee kyllä kipeää tämä tilanne. Riitoja ja jankkausta meillä on puolison kanssa viikottain, yleensä silloin menee hyvin jos itse pidän lähes mykkäkoulua, mikä puolisolle näyttäytyy sujuvana perusarkena 😇. Joskus riidat on verbaalisesti toisen puolelta todella rikkovia, mutta mitään väkivallan uhkaa tms ei ole.

Vierailija kirjoitti:

Ajatteletko mahdollisen luottamuspulan oman rakastumisesi perusteella tai onko rakastumisesi kohde myös suhteessa tai pettänyt?

Rakastumisen kohde on myös perheellinen. Voisimmeko koskaan luottaa toisiimme, kun rakastuimme puolisoidemme selän takana? Pikkutuhmia asioita on tapahtunut, vaikka alkuun oli pyrkimys, että mitään fyysistä ei tapahtuisi. 

Menkää pariterapiaan, ihan riippumatta siitä aiotko ja haluatko jatkaa suhdetta vai et. Jatkuvat riidat, jankkaus ja mykkäkoulu eivät ole terveellinen parisuhdemalli lapsillennekaan. He oppivat teidän suhteestanne jatkuvasti käyttäytymismalleja omaan elämäänsä ja omiin ihmissuhteisiinsa.

Onko teidän parisuhde tuon toisen kanssa täysin mahdoton? Kun haluatte toisianne kuitenkin koko ajan. Miksi haluaisitte kituuttaa vanhoissa kulahtaneissa suhteissanne jos rakastatte toisianne muualla?

Riippuu nykyisestä parisuhteestasi, miten helppoa tai vaikeaa sen purkaminen on uuden rakastumisen myötä. Kannattaa siis ottaa myös käytännön asiat huomioon ennen kuin loikit uuden perässä uuteen suhteeseen. Ihanakin  rakastuminen muuttuu hyytäväksi, jos vanhasta suhteesta jää roikkumaan epäselviksi jääviä vastuuasioita niin kuin lapset, yhteinen asunto ja mökki, lemmikit, yhdessä hankittu irtaimisto .Siitäkin huolimatta, että niistä päästään sopuratkaisuun. Uusi kumppani voi taistella samojen asioiden äärellä ja ennen kuin saatte yhteisen elämänne toimimaan voi se vaatia niin paljonkin ennen kuin olette onnellisina yhteisessä kodissanne.

Muussa tapauksessa anna mennä. Elämä on elämistä varten ja jos kukana sivullinen ei siitä kärsi on turha räpistellä-

KOlmas vaihtoehto on nauttia rakastumisen tunteesta, joka virkistää myös nykyistäkin parisuhdetta. Eihän missään suhteessa ole ideaa pysytellä lähtötilanteessa, vaan suhde elää ja muuttuu kummankin myötä. Erilaiset tunteet ovat tärkeitä.