Mies jättää riidan jälkeen yksin itkemään

Vierailija kirjoitti:

Me emme riitele. Mieheni on sanonut että ei ole sellaisessa suhteessa jossa riidellään typeristä asioista. Voimme olla eri mieltä asioista mutta ei siitä tule riitaa että tarttis mököttää. Kaikesta kotitöihin liittyvästä ei tule myöskään riitaa koska mieheni tekee kotitöitä. Olen aika hämmästynyt että miten voi olla näin tasapainoinen suhde ilman riitelyä. Ehkä se on tehnyt minustakin varovaisemman kun mies sanoi että eroaa mielummnin jos tulee riitaa pienistä jutuista.

Miehesikö määrittelee onko asia typerä vai ei? Millä tavoin tuo on tasapainoista? 

Ja tämä oli varmaankin yhteinen päätös? Oikein aikataulutettu kehityskeskustelu, missä kerrotaan kuinka suhteessa on onnistuttu tai epäonnistuttu. 

 

Kyllä, juurikin näin. Milloin ne asiat sitten puhuttaisiin? 

Vierailija kirjoitti:

Me emme riitele. Mieheni on sanonut että ei ole sellaisessa suhteessa jossa riidellään typeristä asioista. Voimme olla eri mieltä asioista mutta ei siitä tule riitaa että tarttis mököttää. Kaikesta kotitöihin liittyvästä ei tule myöskään riitaa koska mieheni tekee kotitöitä. Olen aika hämmästynyt että miten voi olla näin tasapainoinen suhde ilman riitelyä. Ehkä se on tehnyt minustakin varovaisemman kun mies sanoi että eroaa mielummnin jos tulee riitaa pienistä jutuista.

Eli onko näin, että sinulla on puolisolta lupa tyynen asialliseen keskusteluun, mutta negatiivisten tunteiden, kuten pettymyksen, ärtymyksen tai turhautumisen, näyttämisen suhteen pitää olla hyvin tarkka ja varovainen miten toimii ettei mies heti jätä? Kuulostaapa tasapainoiselta ja terveeltä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli käytät itkua manipulaatiokeinona kuten naiset hyvin usein tekevät.

Oksettavaa.

Vain narsistit ajattelevat itkun olevan manipulointia. Eli muutkin ihmiset toimii samoin kuin itse. Ei toimi, suurin osa itkee siksi, kun olo on loukattu. Ei manipuloinnin vuoksi. Kaikki ei ole kuin sinä!

Narsistin lähipiiri tietää sen olevan manipulointia. Miksi kiukkuista loukattua itkevää aikuista pitää lohduttaa? En ihan ymmärrä. Meillä riidellään tasavertaisesti kumpikaan ei itke yhtään.

Mitä ihmettä selität. Juuri narsisti ajattelee itkun olevan manipulointia koska hän itse tekee niin. 

Ja miten tasaväkinen riitely nyt itkuun suoranaisesti liittyy. Jos et halua lohduttaa puolisoasi, hänen ollessa surullinen, niin täytyy sanoa, että isoja ongelmia on. Ei riita ole mikään kisa. 

Vierailija kirjoitti:

Ja tämä oli varmaankin yhteinen päätös? Oikein aikataulutettu kehityskeskustelu, missä kerrotaan kuinka suhteessa on onnistuttu tai epäonnistuttu. 

 

Kyllä, juurikin näin. Milloin ne asiat sitten puhuttaisiin? 

Ei ainakaan aikataulutettuna keskusteluna kuin jossain virastossa. Tietysti jos olette byrokraattipari niin mikäs siinä.

Ei lohduta? Olet äärimmäinen ääliö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ja tämä oli varmaankin yhteinen päätös? Oikein aikataulutettu kehityskeskustelu, missä kerrotaan kuinka suhteessa on onnistuttu tai epäonnistuttu. 

 

Kyllä, juurikin näin. Milloin ne asiat sitten puhuttaisiin? 

 

Ei ainakaan aikataulutettuna keskusteluna kuin jossain virastossa. Tietysti jos olette byrokraattipari niin mikäs siinä.

Emme ole byrokraattipari. Olemme vain tässä vuosikymmenten kuluessa todenneet, että tämä on toimivin ratkaisu. Ei tarvi kenenkään itkeskellä iltaisin sängyssä tai riidellä väsyneenä. 

Toivottavasti ajaa talvella ap:n hankeen. 

Ikävää ja julmaa jos puoliso ei välitä toisen itkusta, silloin kun toinen aidosti itkee pettymyksestä, vääryyden ym, ymmärrettävän syyn takia. Se on henkistä väkivaltaa ja kylmyyttä.886

Ei riitelyä sänkyyn. Meillä pariterapiassa päästiin siitä eroon ja osataan nyt huomioida toisemme paremmin kun ymmärretään toisiamme paremmin.

ei oo helppoa, tuo on inhoittavaa joutua hylätyksi riidan jälkeen. Miehesi on kylmä.

t. M50+

Vierailija kirjoitti:

Ja ydin tässä on tämä:

"Kun ihmisten syitä yritetään selvittää, niin tullaan pääsääntöisesti tähän sosiaalisen ulottuvuuteen. Ihmiset eivät itke niinkään fyysisen tai henkisen hyvinvoinnin takia, vaan sosiaalisen ulottuvuuden takia. Kun itku tulee, niin se on merkki siitä, että haluaa ympäristöltä jotakin. Esimerkiksi myötätuntea, tukea tai keskustelua."

Niinhän vauvatkin itkevät vain ja ainoastaan siksi, että haluavat ympäristöltään jotakin.

Olemme kaikki syntymästämme alkaen vain tunteettomia ja narsistisia manipuloijia 😑.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli käytät itkua manipulaatiokeinona kuten naiset hyvin usein tekevät.

Oksettavaa.

Vain narsistit ajattelevat itkun olevan manipulointia. Eli muutkin ihmiset toimii samoin kuin itse. Ei toimi, suurin osa itkee siksi, kun olo on loukattu. Ei manipuloinnin vuoksi. Kaikki ei ole kuin sinä!

Aika moni käyttää itkua nimenomaan manipulointiin, vaikka ei sitä tietoisesti noin ajattelekaan. Tuollainen "nyt itken, minua pitää lohduttaa" on joillekin sen korvike, että myöntäisi tehneensä itse typerästi. Itkulla vältetään pyytämästä anteeksi. Muutenkin sellainen "sinun täytyy antaa minulle anteeksi, muuten minulla on paha mieli" ilman anteeksipyyntöä on todella kammottavaa käytöstä.

Yleensä tuo on sellainen teinien ja parikymppisten ilmiö, ja vähenee iän myötä, eikä kaikki tähän sorru, mutta jos tunnistaa ilmiön tietää mistä on kyse.

Vierailija kirjoitti:

Mummoni sanoi aina että älä anna auringon laskea vihasi yli. Tarkoitti että kaikki riidat on sovittava ennen auringonlaskua. 

Tätä olen käyttänyt ohjeena omassa avioliitossa. Emme riitele koskaan sängyssä, emmekä nukkumaanmenoaikaan. Yleensä keskustelemme eriävistä mielipiteistä päivällä ja asia ei mene koskaan riidaksi, kun molemmat ovat virkeitä.

Meillä kotona viljeltiin tuota sanontaa paljon. Aikuisena hämmästyin, kun tajusin, että se on peräisin Raamatusta.  Siinä kirjassa on monia yleismaailmallisia, kaikille ihmisille sopivia elämänohjeita.

Vierailija kirjoitti:

Ikävää ja julmaa jos puoliso ei välitä toisen itkusta, silloin kun toinen aidosti itkee pettymyksestä, vääryyden ym, ymmärrettävän syyn takia. Se on henkistä väkivaltaa ja kylmyyttä.886

Ihmisillä, jotka ovat itse tulleen torjutuksi lohdun tarpeensa kanssa, on puutteelliset taidot toimia vastaavissa  tilanteissa itse. Saman aikaisesti nousee usein negatiivisia tunteita useammasta eri syystä: avuttomuuden tunne kun ei tiedä kuten toimia, epäreiluuden tunne kun muistaa että on itse jäänyt vaille hoivaa - miksi muilla on oikeus sitä odottaa, omilta vanhemmilta mallista opittu ärtymys siihen että toinen tunteillaan vaatii sinulta jotain. Kaikki tämä on toki usein tiedostamatonta, ja pinnalla on vain vihaisuus, vetäytyminen ja torjunta.

Tätähän ihmiset haluaa, tällaisia miehiä ja isiä, kun sanovat pojille että pojat ei itke. Että älä nyt turhasta vollota, ryhdistäydy. Älä jaksa aina vinkua! Tämä on sitten se mitä heillä on antaa eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli käytät itkua manipulaatiokeinona kuten naiset hyvin usein tekevät.

Oksettavaa.

Vain narsistit ajattelevat itkun olevan manipulointia. Eli muutkin ihmiset toimii samoin kuin itse. Ei toimi, suurin osa itkee siksi, kun olo on loukattu. Ei manipuloinnin vuoksi. Kaikki ei ole kuin sinä!

Aika moni käyttää itkua nimenomaan manipulointiin, vaikka ei sitä tietoisesti noin ajattelekaan. Tuollainen "nyt itken, minua pitää lohduttaa" on joillekin sen korvike, että myöntäisi tehneensä itse typerästi. Itkulla vältetään pyytämästä anteeksi. Muutenkin sellainen "sinun täytyy antaa minulle anteeksi, muuten minulla on paha mieli" ilman anteeksipyyntöä on todella kammottavaa käytöstä.

Yleensä tuo on sellainen teinien ja parikymppisten ilmiö, ja vähenee iän myötä, eikä kaikki tähän sorru, mu

Aivan sairaita ihmisiä tr olette elämässä tavanneet, jos luulettte itkun ihan oikeasti olevan manipulointia. Toki ihmisiä, jotka manipuloivat on.... Suurin osa ei kuitenkaan ole manipuloiva. Kyllä se on kylmyyttä olla reagoimatta toisen itkuun. Jos itkulla manipulointia, niin silloin on muitakin ongelmia ja manipulointia. Luojalle kiitos, etten tunne kaltaisianne ihmisiä. Yhden vain, joka itse oli diagnosoitu narsku. 

Vierailija kirjoitti:

Ihanko totta muissakin parisuhteissa naiset joutuvat itkemään yksikseen? Luulin että olen ainoa ja täysin poikkeava yksilö. Olen pyytänyt, että mies silloin lohduttaisi, mutta ei. 

En itke huomionosoitusten takia, vaan sen takia, että mies ahdistaa nurkkaan. Jos itken, olen täysin kyllästynyt riitelyyn enkä enää vaan jaksa keksiä vasta-argumentteja. Mielestäni on henkistä väkivaltaa jatkaa riitelyä, jos toinen on siitä jo niin hajalla, että purskahtaa itkuun. En ikinä itkettäisi kdtään läheistäni. 

 

Ole mieluummin yksiksesi iloinen. Jätä se mies.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli käytät itkua manipulaatiokeinona kuten naiset hyvin usein tekevät.

Oksettavaa.

Vain narsistit ajattelevat itkun olevan manipulointia. Eli muutkin ihmiset toimii samoin kuin itse. Ei toimi, suurin osa itkee siksi, kun olo on loukattu. Ei manipuloinnin vuoksi. Kaikki ei ole kuin sinä!

Aika moni käyttää itkua nimenomaan manipulointiin, vaikka ei sitä tietoisesti noin ajattelekaan. Tuollainen "nyt itken, minua pitää lohduttaa" on joillekin sen korvike, että myöntäisi tehneensä itse typerästi. Itkulla vältetään pyytämästä anteeksi. Muutenkin sellainen "sinun täytyy antaa minulle anteeksi, muuten minulla on paha mieli" ilman anteeksipyyntöä on todella kammottavaa käytöstä.

Yleensä tuo on sellainen teinien ja parikymppisten ilmiö, ja vähenee iän myötä, eikä kaikki tähän sorru, mu

Joo, mutta kaikki eivät ole sellaisia. Oikeasti en osaa tehdä tekoitkua. Se tulee kun tulee. Harvoin se tulee riidellessä, koska silloin olen vain vihainen enkä itke vihaisena. Itken hautajaisissa tai kun olen uupunut tai suunnattoman pettynyt, ja silloin mieluiten yksin niin ettei kukaan näe. Enkä varmaan ole ainoa.

Minusta olisi tuossa tilanteessa hyvin loukkaavaa, jos joku sanoisi minun teeskentelevän tai itkevän manipuloidakseni ihmisiä. Luultavasti suuttuisin.

Vierailija kirjoitti:

Itämainen manipulointia.

Mites ne raivokohtaukset, huutaminen, tavaroiden rikkominen, mykkäkoulu, haukkuminen, väkivalta, alistaminen omaan tahtoon?

Mulla on väkivaltainen exä ja kerran hänen piestyä mut taas valahdin jo itkemään, vaikka pyrin olemaan näyttämättä mitään tunteita etten provosoi.

No se oli hänen mielestään säälin kerjäämistä, esittämistä ja manipulointia, oma väkivaltaa ei nähnyt ollenkaan.

Täällä on aika hurjia suhdetarinoita. Omassa suhteessani ei ole mitään tuollaista. Puolisoni on kiltti, eikä huuda koskaan. Emme kumpikaan riitele huutamalla. Emme yleensä käy läpi asioita silloin, kun harmitus on pahimmillaan. Älä koskaan anna auringon laskea vihasi ylle on yksi tyhmimmistä sanonnoista, joita tiedän. Kannattaa ottaa aikalisä ja keskustella hiukan myöhemmin, kun kumpikin on saanut hiukan ajatella. Keskustelu on silloin huomattavasti hedelmällisempää ja rauhallisempaa ja kumpikin kykenee paremmin kuuntelemaan toisen näkökulman sen sijaan, että vain syyttelisi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli käytät itkua manipulaatiokeinona kuten naiset hyvin usein tekevät.

Oksettavaa.

Vain narsistit ajattelevat itkun olevan manipulointia. Eli muutkin ihmiset toimii samoin kuin itse. Ei toimi, suurin osa itkee siksi, kun olo on loukattu. Ei manipuloinnin vuoksi. Kaikki ei ole kuin sinä!

Aika moni käyttää itkua nimenomaan manipulointiin, vaikka ei sitä tietoisesti noin ajattelekaan. Tuollainen "nyt itken, minua pitää lohduttaa" on joillekin sen korvike, että myöntäisi tehneensä itse typerästi. Itkulla vältetään pyytämästä anteeksi. Muutenkin sellainen "sinun täytyy antaa minulle anteeksi, muuten minulla on paha mieli" ilman anteeksipyyntöä on todella kammottavaa käytöstä.

Yleensä tuo on sellainen teinien ja parikymppisten ilmiö, ja vähenee iän myötä, eikä kaikki tähän sorru, mu

Hohhoh. Ikään kuin minä, se itkijä, en pyytäisi anteeksi riitelyä, vaan odottaisin siltä toiselta anteeksipyyntöä. Meillä molemmat pyytävät anteeksi riidan jälkeen. Toisen itkettäminen ja yksin itkemään jättäminen on siinä ihan turhaa ekstraa, jollaista käytöstä en ymmärrä keneltäkään.

Eksäni kamalin puoli oli se, että hän usein illalla sanoi jotain loukkaavaa, tai väkisellä aloitti riidan.  Kun hän oli saanut minut pois tolaltani, hän meni tyytyväisenä nukkumaan. Itse olen aivan liian herkkä riitelylle ja valvoin aina aamuun asti. 

Nykyinenkin on alkuun yrittänyt sitä, että menee nukkumaan kesken riidan. Hän on kuitenkin ymmärtänyt että mä en pysty nukkumaan riidan keskellä (en ymmärrä miten jotkut pystyvät) ja on lopettanut sen. Nykyään asia puhutaan loppuun asti, sitten ollaan hyvä tovi kainalokkain ja mennään nukkumaan. Minäkin tulen riidassa vastaan ja teen töitä sen eteen että riidasta päästäisiin pois. Ja mitä useammin asiat on selvitetty loppuun asti, sitä harvemmin enää tulee riitojakaan. Rakastan tätä miestä aivan älyttömästi.