Lue keskustelun säännöt.
Mies jättää riidan jälkeen yksin itkemään
06.08.2024 |
Riitelemme yleensä ennen nukkumaanmenoa sängyssä. Lopulta hän alkaa vain kylmästi nukkumaan ja jättää mut itkemään yksin. Ei lohduta tai mitään. Kuulemma vihaisena ei pysty. Onko teidän ukot samanlaisia?
Kommentit (134)
Vierailija kirjoitti:
Itämainen manipulointia.
Mites ne raivokohtaukset, huutaminen, tavaroiden rikkominen, mykkäkoulu, haukkuminen, väkivalta, alistaminen omaan tahtoon?
Mulla on väkivaltainen exä ja kerran hänen piestyä mut taas valahdin jo itkemään, vaikka pyrin olemaan näyttämättä mitään tunteita etten provosoi.
No se oli hänen mielestään säälin kerjäämistä, esittämistä ja manipulointia, oma väkivaltaa ei nähnyt ollenkaan.
Ei itku ole tunne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En tiedä, mihin naiset loppujen lopuksi tällaisia miehiä rinnallaan tarvitsevat, ei mitään käsitystä, en olisi tällaisen miehen kanssa edes vaikka olisi miljonääri, se kostautuu henkisenä pahoinvointina ja silloin ei miljoonat paljoa paina tai auta kun omakuva on vääristynyt ja joudut opettelemaan kävelemään uudelleen. Viekö pallit miehiä vai mikä näitä perkeleen piruja oikein vaivaa ?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa tosiaan, en jatkaisi tuollaista parisuhdetta, veisi liikaa voimia ja energiaa. Parisuhteelta pitäisi saada iloa ja pitäisi pystyä riidellä rakentavasti.
Parisuhteemme tuottaa kyllä iloa ja näitä riitoja on harvoin. Olen ajatellut, että mies saattaa olla jollain tavalla kirjolla. Hän ei riidellessä koskaan loukkaa minua, mutta uuvuttaa minut selittämällä juurta jaksain omat näkökulmansa. Empatia ei ole hänen vahvin puolensa.
Kuulostaa kuule hieman siltä, että hänellä on korostunut tarve saada sinut ymmärtämään hänenkin osaansa. Hieman siis epäilen tuon kokemuksesi empatiasta menevän aivan toisin päin.
No kiitos nyt vaan. Niinhän se menee, että jos tällä palstalla jotain kertoo, ei muilta kommentoijilta mitään empatiaa heru.
Omaan sen verran ymmärrystä, että riitelyssä asiat menevät yleensä kertaselityksellä läpi. Puolisoni voi paasata näistä asioista (omasta näkökulmastaan) kiihkeästi useamman tunnin. Kun pyydän lopettamaan, ei auta, kun hän haluaa että asia tulee selvitetyksi. Tuntuu, että hän puhuu vain puhumisen vuoksi ja pyörii niissä samoissa asioissa yhä uudestaan ja uudestaan. Lopulta sitten tuskastun ja itken. Melkoinen sietokyky pitää sinulla tai kenellä tahansa muulla olla, jos jaksaa tuollaista tapaa riidellä.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on niin pitkä tarina mutta yritän pysyä lyhyessä oppimäärässä. EX-mieheni oli kaasuvalottajatyyppiä, eli keksi keksimällä asioita mistä pääsisi sanomaan tai hyppimään silmillä, siis aivan sairaalloisen väkisin, muutaman kerran ärähdin, että mitä mitä on tekeillä, silloin perääntyi hiukan. Sama jatkui jatkumistaan. Kaasuvalotti ja käänsi kaikki puheeni ihan omaan mieleensä sopivaksi ja jos siihen ei lopettanut, pisti hän väkisin itkemään, tätä jatkui taas jonkin aikaa kun keksin, käännetäänpäs asia toisin päin, minä aloitan kaasuvalottamisen, siinä oli opettelemista, sillä olen luonteeltani puhuen asia selviää tyyppi, joten raskas tie oli kuljettavanaan ja se mielestäni kannatti, järkyttävästi se otti paukkuja ja henkinen puoli oli romahtaa kun väkisin joudut opettelemaan uuden puolustusmenetelmän, se kannatti vaikka söi kaiken energian. Lopuksi sanoin miehelle, että ellei hän ole häipynyt viikon sisään, teen hänestä
Itelläni oli samantyylinen, käänsi kaikki sanomiseni edukseen ja mua vastaan, kerran kyselin niin kauan kunnes ei keksinyt enää mitään sanottavaa millä puolustaa omaa toimintaa ja meni aika hämilleen. Mielenterveys oli kyllä koetuksella kun koin olevani syyllinen vaikka mies riehui kuin uhmaikäinen kakara ja sai riitoja aikaiseksi milloin mistäkin.
Vierailija kirjoitti:
Eli käytät itkua manipulaatiokeinona kuten naiset hyvin usein tekevät.
Oksettavaa.
Aina, ei hyvin usein.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti riitojen lähtökohtaa. Onko ajankohta sinusta lähtösin? Jos on, niin miksi haluat toistaa illalla ja sängyssä riitelyä?
Toisen nukkumisen kontrollointi ja vaikutus pyrkimykset ovat henkisen ja fyysisen väkivallan välimaastoa. Jos vieläpä jatkat asiaa heti aamusta herättäen hänet riitelyyn, niin ole hyvä ja jätä miehesi RAUHAAN. Uni on tärkeää. Oli tapauksesi mikä tahansa, niin tuollainen riitely on typerää ja miehesi on oikeassa kun alkaa nukkumaan.
Mulla oli kerran epävakaa ja pettävä avopuoliso. Hän yhtenä jaksona teki tuota "unen kontrollointia" kaiken muun henkisen väkivallan lisäksi. Yhtenä aamuna olin niin väsynyt ja rikki, että minussa heräsi eläin. En ollut sitä ennen koskaan nostanut kättäni ketään kohtaan, mutta silloin nostin hänet k
Se, että sinä haukut ihmistä joka hyvin avoimesti kertoo kuinka ei ole koskaan ennen nostanut kättä kunnes hänet rikottiin... Hyi. Häpeä.
Juurikin näin. Ajatelkaa vaikka eläimiä. Jos koiraa kaltoinkohdellaan ja tämä sitten puree, onko se koiran vika? Traumat voivat muuttaa persoonaa. Kiusatusta tulee kiusaaja, hakatusta tulee hakkaaja, seksuaalisesti väkivallan uhrista tulee seksuaalirikollinen... Kyllä näitä riittää. Onhan meillä myös lainsäädännössäkin syyntakeettomuuden määritelmät. Harvoin asiat ovat mustavalkoisia jos koskaan.
Vierailija kirjoitti:
En itke. Siitä ei ole hyötyä. Jos itken en ainakaan edellytä muilta yhtään mitään.
Aloittajalla ajatus on vissiin sellanen että kun aloittajaa alkaa erimielisyys itkettää niin tottakai miehen tehtävä on lohduttaa. Ei, ei ole.
On siis ihan tutkittu juttu, että kun keho täyttyy stressihormoneista, niin se aiheuttaa pahoja seuraamuksia. Pitkäaikainen stressihormonien oleminen kehossa aiheuttaa esim sydänongelmia, ahdistuneisuutta, masennusta ym.
Millä tavalla stresihormoneista sitten pääsee eroon? No, yksi tapa on liikunta. Ja toinen on... Arvaa... Arvaa ihan oikeasti mikä se voisi olla. Niin. Se on itkeminen, tukittu juttu. Itkeminen on yksi parhaimmista tavoista saada stressihormien määrä laskemaan kehossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on niin pitkä tarina mutta yritän pysyä lyhyessä oppimäärässä. EX-mieheni oli kaasuvalottajatyyppiä, eli keksi keksimällä asioita mistä pääsisi sanomaan tai hyppimään silmillä, siis aivan sairaalloisen väkisin, muutaman kerran ärähdin, että mitä mitä on tekeillä, silloin perääntyi hiukan. Sama jatkui jatkumistaan. Kaasuvalotti ja käänsi kaikki puheeni ihan omaan mieleensä sopivaksi ja jos siihen ei lopettanut, pisti hän väkisin itkemään, tätä jatkui taas jonkin aikaa kun keksin, käännetäänpäs asia toisin päin, minä aloitan kaasuvalottamisen, siinä oli opettelemista, sillä olen luonteeltani puhuen asia selviää tyyppi, joten raskas tie oli kuljettavanaan ja se mielestäni kannatti, järkyttävästi se otti paukkuja ja henkinen puoli oli romahtaa kun väkisin joudut opettelemaan uuden puolustusmenetelmän, se kannatti vaikka söi kaiken energian. Lopuksi sanoin miehelle, että elle
Kaasuvalottajatyyppi yrittää juurikin tuhota toisen mielenterveyden kääntämällä kaiken päälaelleen ja vääntää mustan valkoiseksi ja kieroilee niin, että saisi toisen uskomaan jo omaan mielenterveyteensä. Jos ei ihan mielenterveys mennyt, niin lähellä ainakin kävi, alkoi jo pelkäämään, että mitä työkalupakkiin tällä kertaa pitää laittaa, ettei kovin alakynteen joudu, aivan henkien taistelua, mutta tekisin kaiken uudelleen väsymisen, ahdistuksen, mielenterveyden, uupumuksen ja kaiken uhalla. Jos joku julistaa pahuuttaan sodan, pitää sota ottaa vastaan, mutta kun ei alunperin ole sellainen tyyppi ollut, niin nyt on jäänyt taistelumoodi päälle, enää ei silmilleni hypitä, en tiedä, onko oikein vaiko väärin, että kilahtaa aika alta yksikön, mutta se on monen sotaveteraaninkin kohtalo, yksikin rasahdus niin silloin on oltava valmiina. Ei normaalia millään muotoa, mutta parisuhteet eivät yleensä ole normaaleja tai kauniita haavekuvia, kamalia ja joillakin vielä kamalampia. Yksin on oikeastaan ihan OK, ongelmat vain muuttavat muotoaan. Mieluummin yksin kuin jatkuvassa taistelutilanteessa!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa tosiaan, en jatkaisi tuollaista parisuhdetta, veisi liikaa voimia ja energiaa. Parisuhteelta pitäisi saada iloa ja pitäisi pystyä riidellä rakentavasti.
Parisuhteemme tuottaa kyllä iloa ja näitä riitoja on harvoin. Olen ajatellut, että mies saattaa olla jollain tavalla kirjolla. Hän ei riidellessä koskaan loukkaa minua, mutta uuvuttaa minut selittämällä juurta jaksain omat näkökulmansa. Empatia ei ole hänen vahvin puolensa.
Kuulostaa kuule hieman siltä, että hänellä on korostunut tarve saada sinut ymmärtämään hänenkin osaansa. Hieman siis epäilen tuon kokemuksesi empatiasta menevän aivan toisin päin.
No kiitos nyt vaan. Niinhän se men
Auttaako jos tuollaisen paasaajan kanssa ottaa johdon? Alkaa haastatella, että koetko siis näin tilanteessa x, vai koetko y, z vai jotain muuta. Silloin yleensä loppuu päsmääminen, ja pääset itse kertomaan, miten erilaiselta tilanne sinun suunnastasi näytti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei meillä nainen itke, on sen verran kova. Ja jos itkee, niin ei anna itseään lohduttaa. Varsinkin jos minä olen syyllinen siihen millään tapaa.
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, mihin naiset loppujen lopuksi tällaisia miehiä rinnallaan tarvitsevat, ei mitään käsitystä, en olisi tällaisen miehen kanssa edes vaikka olisi miljonääri, se kostautuu henkisenä pahoinvointina ja silloin ei miljoonat paljoa paina tai auta kun omakuva on vääristynyt ja joudut opettelemaan kävelemään uudelleen. Viekö pallit miehiä vai mikä näitä perkeleen piruja oikein vaivaa ?
Mitä oikein horiset? Mitäpä jos sillä miehelläkin on paha mieli, se ei vain itke?
Kuulostat ihan kusipäiseltä tapaukselta, mistä teitä sikiää?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa tosiaan, en jatkaisi tuollaista parisuhdetta, veisi liikaa voimia ja energiaa. Parisuhteelta pitäisi saada iloa ja pitäisi pystyä riidellä rakentavasti.
Parisuhteemme tuottaa kyllä iloa ja näitä riitoja on harvoin. Olen ajatellut, että mies saattaa olla jollain tavalla kirjolla. Hän ei riidellessä koskaan loukkaa minua, mutta uuvuttaa minut selittämällä juurta jaksain omat näkökulmansa. Empatia ei ole hänen vahvin puolensa.
Kuulostaa kuule hieman siltä, että hänellä on korostunut tarve saada sinut ymmärtämään hänenkin osaansa. Hieman siis epäilen tuon kokemuksesi empatiasta menevän aivan toisin päin.
No kiitos nyt vaan. Niinhän se men
Kokeilepa sitä empatiaa joskus itse...mutta ei, kun näkee vain sen oman napansa. Minä minä minä.
Vierailija kirjoitti:
"Mies jättää riidan jälkeen yksin itkemään."
Ottamatta muuten kantaa tilanteeseen, niin totean, että tuollainen hylkääminen on yleensä tosi ahdistavaa. Tulee ajatus, että tässä emme ole me hyväntahtoisina toisiamme tukemassa, vaan kaksi toisilleen vierasta, eri suuntiin katselevaa ihmistä. Toisaalta monelle toisen lohduttaminen on vaikeaa ja haluaa vain vetäytyä. Mutta parisuhteessa olisi tärkeää tahtoa toiselle hyvää myös riitatilanteissa.
Nimenomaan. Tämä ratkaisee, onko liitolla menestymisen edellytyksiä. Kaikenlaista muuta voi korjailla ja uudisrakentaa, mutta jos tähän ei päästä että kumpikin uskoo toisen ajattelevan riittävän hyvää ettei pure ojennettuun kurkkuun, niin enemmän revitään kuin ehditään rakentaa. Jopa minun itsekeskeinen ja aika narsistisesti reagoiva kumppanini on oppinut riitelemään rennommin. Niin tehokkaasti, etten aina silmiäni usko. Silloinkin kun tuo alkaa laittaa pahaa mieltä kiertoon, sekin on miedompaa kuin ennen, ja on usein pysäytettävissä alkuunsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itke. Siitä ei ole hyötyä. Jos itken en ainakaan edellytä muilta yhtään mitään.
Aloittajalla ajatus on vissiin sellanen että kun aloittajaa alkaa erimielisyys itkettää niin tottakai miehen tehtävä on lohduttaa. Ei, ei ole.
On siis ihan tutkittu juttu, että kun keho täyttyy stressihormoneista, niin se aiheuttaa pahoja seuraamuksia. Pitkäaikainen stressihormonien oleminen kehossa aiheuttaa esim sydänongelmia, ahdistuneisuutta, masennusta ym.
Millä tavalla stresihormoneista sitten pääsee eroon? No, yksi tapa on liikunta. Ja toinen on... Arvaa... Arvaa ihan oikeasti mikä se voisi olla. Niin. Se on itkeminen, tukittu juttu. Itkeminen on yksi parhaimmista tavoista saada stressihormien määrä laskemaan kehossa.
Ei ole. Se on vain tiukassa istuva uskomus.
Lue nyt vaikka tuosta:
Ja ydin tässä on tämä:
"Kun ihmisten syitä yritetään selvittää, niin tullaan pääsääntöisesti tähän sosiaalisen ulottuvuuteen. Ihmiset eivät itke niinkään fyysisen tai henkisen hyvinvoinnin takia, vaan sosiaalisen ulottuvuuden takia. Kun itku tulee, niin se on merkki siitä, että haluaa ympäristöltä jotakin. Esimerkiksi myötätuntea, tukea tai keskustelua."
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa tosiaan, en jatkaisi tuollaista parisuhdetta, veisi liikaa voimia ja energiaa. Parisuhteelta pitäisi saada iloa ja pitäisi pystyä riidellä rakentavasti.
Parisuhteemme tuottaa kyllä iloa ja näitä riitoja on harvoin. Olen ajatellut, että mies saattaa olla jollain tavalla kirjolla. Hän ei riidellessä koskaan loukkaa minua, mutta uuvuttaa minut selittämällä juurta jaksain omat näkökulmansa. Empatia ei ole hänen vahvin puolensa.
Kuulostaa kuule hieman siltä, että hänellä on korostunut tarve saada sinut ymmärtämään hänenkin osaansa. Hieman siis epäilen tuon kokemuksesi empatiasta menevän aivan toisin päin.
Voisiko joku kertoa, mikä tässä henkilön kuvaamassa tilanteessa kertoo empatian puutteesta hänen puoleltaan?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En itke. Siitä ei ole hyötyä. Jos itken en ainakaan edellytä muilta yhtään mitään.
Aloittajalla ajatus on vissiin sellanen että kun aloittajaa alkaa erimielisyys itkettää niin tottakai miehen tehtävä on lohduttaa. Ei, ei ole.
On siis ihan tutkittu juttu, että kun keho täyttyy stressihormoneista, niin se aiheuttaa pahoja seuraamuksia. Pitkäaikainen stressihormonien oleminen kehossa aiheuttaa esim sydänongelmia, ahdistuneisuutta, masennusta ym.
Millä tavalla stresihormoneista sitten pääsee eroon? No, yksi tapa on liikunta. Ja toinen on... Arvaa... Arvaa ihan oikeasti mikä se voisi olla. Niin. Se on itkeminen, tukittu juttu. Itkeminen on yksi parhaimmista tavoista saada stressihormien määrä laskemaan kehossa.
Itkeminen ei vähennä stressihormonia kehossa vaan lisää sitä. Miksi kommentoit kun ihan perusfaktat hukassa?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Henkistä väkivaltaa tosiaan, en jatkaisi tuollaista parisuhdetta, veisi liikaa voimia ja energiaa. Parisuhteelta pitäisi saada iloa ja pitäisi pystyä riidellä rakentavasti.
Parisuhteemme tuottaa kyllä iloa ja näitä riitoja on harvoin. Olen ajatellut, että mies saattaa olla jollain tavalla kirjolla. Hän ei riidellessä koskaan loukkaa minua, mutta uuvuttaa minut selittämällä juurta jaksain omat näkökulmansa. Empatia ei ole hänen vahvin puolensa.
Kuulostaa kuule hieman siltä, että hänellä on korostunut tarve saada sinut ymmärtämään hänenkin osaansa. Hieman siis epäilen tuon kokemuksesi em
Se, että hän ajattelee vain itseään.
Lisäksi mua ärsyttää, että seuraavana päivänä mies on kuin mitään ei olisi tapahtunut.
Ap
Itkee kun on loukattu? No ei kyllä itke. Ihmiset itkee vaihtelevista syistä.
Mutta jos odotat toiselta jotain toimenpiteitä koska sinä itket, tilanteesta riippumatta, niin kyllähän se sinä se narsisti olet.