Mies jättää riidan jälkeen yksin itkemään

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eli käytät itkua manipulaatiokeinona kuten naiset hyvin usein tekevät.

Oksettavaa.

Vain narsistit ajattelevat itkun olevan manipulointia. Eli muutkin ihmiset toimii samoin kuin itse. Ei toimi, suurin osa itkee siksi, kun olo on loukattu. Ei manipuloinnin vuoksi. Kaikki ei ole kuin sinä!

Narsistin lähipiiri tietää sen olevan manipulointia. Miksi kiukkuista loukattua itkevää aikuista pitää lohduttaa? En ihan ymmärrä. Meillä riidellään tasavertaisesti kumpikaan ei itke yhtään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkistä väkivaltaa tosiaan, en jatkaisi tuollaista parisuhdetta, veisi liikaa voimia ja energiaa. Parisuhteelta pitäisi saada iloa ja pitäisi pystyä riidellä rakentavasti.

Parisuhteemme tuottaa kyllä iloa ja näitä riitoja on harvoin. Olen ajatellut, että mies saattaa olla jollain tavalla kirjolla. Hän ei riidellessä koskaan loukkaa minua, mutta uuvuttaa minut selittämällä juurta jaksain omat näkökulmansa. Empatia ei ole hänen vahvin puolensa.

Kuulostaa kuule hieman siltä, että hänellä on korostunut tarve saada sinut ymmärtämään hänenk

Millä tavalla ajattelee vain itseään? Mitä sitten pitäisi tehdä? Jos hän on jo kertonut ymmärtäneensä miehen näkökulman, ja mies siitä huolimatta jatkaa saman asian vääntämistä useita tunteja? Kiusaamista sellainen on. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkistä väkivaltaa tosiaan, en jatkaisi tuollaista parisuhdetta, veisi liikaa voimia ja energiaa. Parisuhteelta pitäisi saada iloa ja pitäisi pystyä riidellä rakentavasti.

Parisuhteemme tuottaa kyllä iloa ja näitä riitoja on harvoin. Olen ajatellut, että mies saattaa olla jollain tavalla kirjolla. Hän ei riidellessä koskaan loukkaa minua, mutta uuvuttaa minut selittämällä juurta jaksain omat näkökulmansa. Empatia ei ole hänen vahvin puolensa.

Kuulostaa kuule hieman siltä, että hänellä on

Riitaan tarvitaan kaksi. Meinaat että mies yksin riitelee?

Toisekseen ajattelee vain itseään pillahtamalla itkuun ja odottamalla että mies tietenkin on heti valmis unohtamaan riidan ja ryhtyy lohduttelemaan. Täytyy olla jotenkin vajaa jos ei ymmärrä miksi näin ei tule tapahtumaan.

Miespuolisella tuttavalla oli suhde varattuun naiseen. Tuttava olisi halunnut suhteesta enemmän ja sen vakiintuvan niin, että nainen selvittää välinsä miehensä kanssa.

Aina kun tuttava otti asian puheeksi alkoi nainen itkemään ja keskustelu jäi siihen. Sanoin tuttavalle, että nainen käyttää itkuaan hyväkseen luikerrellakseen hankalasta tilanteesta pois. 

Ap, toivottavasti ehdit ottaa Jeesuksen sydämeesi ennenkuin saat kutsun Taivaan kotiin ettet joudu kadotukseen ja viettämään iäisyyttäsi tulisessa järvessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkistä väkivaltaa tosiaan, en jatkaisi tuollaista parisuhdetta, veisi liikaa voimia ja energiaa. Parisuhteelta pitäisi saada iloa ja pitäisi pystyä riidellä rakentavasti.

Parisuhteemme tuottaa kyllä iloa ja näitä riitoja on harvoin. Olen ajatellut, että mies saattaa olla jollain tavalla kirjolla. Hän ei riidellessä koskaan loukkaa minua, mutta uuvuttaa minut selittämällä juurta jaksain omat näkökulmansa. Empatia ei ole hänen vahvin puolensa.

<

Siis ihan tosissanneko tänne tällaisia kommentoitte? 

Taitaa olla nämä kommentoijat just samanlaisia kylmiä, itkettäviä miehiä, joista ketjussa on kyse. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En tiedä, mihin naiset loppujen lopuksi tällaisia miehiä rinnallaan tarvitsevat, ei mitään käsitystä, en olisi tällaisen miehen kanssa edes vaikka olisi miljonääri, se kostautuu henkisenä pahoinvointina ja silloin ei miljoonat paljoa paina tai auta kun omakuva on vääristynyt ja joudut opettelemaan kävelemään uudelleen. Viekö pallit miehiä vai mikä näitä perkeleen piruja oikein vaivaa ?

Mitä oikein horiset? Mitäpä jos sillä miehelläkin on paha mieli, se ei vain itke?

Kuulostat ihan kusipäiseltä tapaukselta, mistä teitä sikiää?

Miksi olet kusipäinen, onko mitään toivoa, eli hölskyykö tai onko piri pinnassa ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minulla on niin pitkä tarina mutta yritän pysyä lyhyessä oppimäärässä. EX-mieheni oli kaasuvalottajatyyppiä, eli keksi keksimällä asioita mistä pääsisi sanomaan tai hyppimään silmillä, siis aivan sairaalloisen väkisin, muutaman kerran ärähdin, että mitä mitä on tekeillä, silloin perääntyi hiukan. Sama jatkui jatkumistaan. Kaasuvalotti ja käänsi kaikki puheeni ihan omaan mieleensä sopivaksi ja jos siihen ei lopettanut, pisti hän väkisin itkemään, tätä jatkui taas jonkin aikaa kun keksin, käännetäänpäs asia toisin päin, minä aloitan kaasuvalottamisen, siinä oli opettelemista, sillä olen luonteeltani puhuen asia selviää tyyppi, joten raskas tie oli kuljettavanaan ja se mielestäni kannatti, järkyttävästi se otti paukkuja ja henkinen puoli oli romahtaa kun väkisin joudut opettelemaan uuden puolustusmenetelmän, se kannatti vaikka söi

Kaasuvalottajatyyppi yrittää juurikin tuhota toisen mielenterveyden kääntämällä kaiken päälaelleen ja vääntää mustan valkoiseksi ja kieroilee niin, että saisi toisen uskomaan jo omaan mielenterveyteensä. Jos ei ihan mielenterveys mennyt, niin lähellä ainakin kävi, alkoi jo pelkäämään, että mitä työkalupakkiin tällä kertaa pitää laittaa, ettei kovin alakynteen joudu, aivan henkien taistelua, mutta tekisin kaiken uudelleen väsymisen, ahdistuksen, mielenterveyden, uupumuksen ja kaiken uhalla. Jos joku julistaa pahuuttaan sodan, pitää sota ottaa vastaan, mutta kun ei alunperin ole sellainen tyyppi ollut, niin nyt on jäänyt taistelumoodi päälle, enää ei silmilleni hypitä, en tiedä, onko oikein vaiko väärin, että kilahtaa aika alta yksikön, mutta se on monen sotaveteraaninkin kohtalo, yksikin rasahdus niin silloin on oltava valmiina. Ei normaalia millään muotoa, mutta parisuhteet eivät yleensä ole normaaleja tai kauniita haavekuvia, kamalia ja joillakin vielä kamalampia. Yksin on oikeastaan ihan OK, ongelmat vain muuttavat muotoaan. Mieluummin yksin kuin jatkuvassa taistelutilanteessa!

Jos kokee parisuhteet jatkuviksi taistelutilanteiksi niin yksiselitteisesti, että ne ovat olleet kamalia ennen kaasuvalottajaakin, omassakin päässä on ollut ongelmaa tai tulee todella karmeasta taustasta. Sotaveteraanivertaus on syytä ottaa ihan todesta, oli kyse mistä suhdeluvusta hyvänsä. Et ole turvallista seuraa, vaikka et päälle kävisikään. Toinen rikkoo itsensä rosojasi vasten, etenkin jos sinulla ei ole aikomustakaan hioa niitä itse.

Haloo! 

Mitä liikkuu päässäsi, jos jatkat riitaa, vaikka puoliso ei halua? Et lopeta, vaikka on pyydetty? 

Miksi katsot vierestä tumput suorina, jos puoliso itkee? Oli syy sitten riidan tai minkä tahansa muun asian.

Vierailija kirjoitti:

Miespuolisella tuttavalla oli suhde varattuun naiseen. Tuttava olisi halunnut suhteesta enemmän ja sen vakiintuvan niin, että nainen selvittää välinsä miehensä kanssa.

Aina kun tuttava otti asian puheeksi alkoi nainen itkemään ja keskustelu jäi siihen. Sanoin tuttavalle, että nainen käyttää itkuaan hyväkseen luikerrellakseen hankalasta tilanteesta pois. 

Voi olla, mutta ei itku siitä todista, se voi olla ihan mekaaninen ylipaineventtiili. Se sitten todistaakin, jos nainen ei suostunut käsittelemään aihetta mitenkään. Ei pidä sekoittaa asioita.

Toisekseen ajattelee vain itseään pillahtamalla itkuun ja odottamalla että mies tietenkin on heti valmis unohtamaan riidan ja ryhtyy lohduttelemaan. Täytyy olla jotenkin vajaa jos ei ymmärrä miksi näin ei tule tapahtumaan.

Täytyy olla aika vajaa jos riehumalla ja huutamalla saa kumppanin itkemään, eikä älyä pyytää käytöstään anteeksi ja lohduttaa. Toki uhria on aina helppoa syyllistää, kun on psykopaatti.

Mitä jos lakkaat itkemästä, siihenkin voi opetella. Ala sinäkin nukkua ja jatka sitten asiasta keskustelua, kun on parempi hetki. Näin meillä päästiin noista tilanteista. Turha illalla alkaa riidellä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miespuolisella tuttavalla oli suhde varattuun naiseen. Tuttava olisi halunnut suhteesta enemmän ja sen vakiintuvan niin, että nainen selvittää välinsä miehensä kanssa.

Aina kun tuttava otti asian puheeksi alkoi nainen itkemään ja keskustelu jäi siihen. Sanoin tuttavalle, että nainen käyttää itkuaan hyväkseen luikerrellakseen hankalasta tilanteesta pois. 

Voi olla, mutta ei itku siitä todista, se voi olla ihan mekaaninen ylipaineventtiili. Se sitten todistaakin, jos nainen ei suostunut käsittelemään aihetta mitenkään. Ei pidä sekoittaa asioita.

Kaikki aihetta käsittelevät keskususteluyritykset  päättyivät siihen, että nainen alkoi itkemään. Nainen käytti itkuaan ja miestä hyväkseen.

Vierailija kirjoitti:

Eikö niistä asioista voi keskustella asiallisesti muualla kuin nukkumaan mennessä sängyssä? Minua ärsyttäisi suunnattomasti jos kumppanini alkaisi nukkumaan mennessä riidellä ja parkua, ja odottaisi vielä minun tulevan siihen lässyttämään. Puhukaa ne asianne!

Milloin ne asiat puhutaan jos päivällä ollaan erillään töissä, koulussa ym. Ja päivän aikana lataa suuria odotuksia illaksi jotka eivät sitten toteudukaan ja kun pitäisi nukkua alkaa suututtaa pettyminen ja että toisella ei ole samoja odotuksia esim. sängyssä ja elämän tavoitteissa yleensä.

Me emme riitele. Mieheni on sanonut että ei ole sellaisessa suhteessa jossa riidellään typeristä asioista. Voimme olla eri mieltä asioista mutta ei siitä tule riitaa että tarttis mököttää. Kaikesta kotitöihin liittyvästä ei tule myöskään riitaa koska mieheni tekee kotitöitä. Olen aika hämmästynyt että miten voi olla näin tasapainoinen suhde ilman riitelyä. Ehkä se on tehnyt minustakin varovaisemman kun mies sanoi että eroaa mielummnin jos tulee riitaa pienistä jutuista.

Pitäisikö miehesi jäädä seuraasi ja aloittaa vollotus? Sen jälkeen jättäisit sen kun et tuollaista nysväkettä halua nähdä,

Vierailija kirjoitti:

Mummoni sanoi aina että älä anna auringon laskea vihasi yli. Tarkoitti että kaikki riidat on sovittava ennen auringonlaskua. 

Tätä olen käyttänyt ohjeena omassa avioliitossa. Emme riitele koskaan sängyssä, emmekä nukkumaanmenoaikaan. Yleensä keskustelemme eriävistä mielipiteistä päivällä ja asia ei mene koskaan riidaksi, kun molemmat ovat virkeitä.

Tässä on paljon asiaakin, mutta on kuitenkin vähän valtaistuimelta kirjoitettu kommentti. Millainen robotti-ihminen pystyy aina säästämään eriävät ja/tai potentiaalisesti toista harmittavat kommentit optimaaliseen hetkeen,ja missä universumissa ihmiset on päivällä aina virkeitä? Ei ainakaan siinä universumissa missä on pikkulapsiperheitä ja vuorotöitä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö niistä asioista voi keskustella asiallisesti muualla kuin nukkumaan mennessä sängyssä? Minua ärsyttäisi suunnattomasti jos kumppanini alkaisi nukkumaan mennessä riidellä ja parkua, ja odottaisi vielä minun tulevan siihen lässyttämään. Puhukaa ne asianne!

 

Milloin ne asiat puhutaan jos päivällä ollaan erillään töissä, koulussa ym. Ja päivän aikana lataa suuria odotuksia illaksi jotka eivät sitten toteudukaan ja kun pitäisi nukkua alkaa suututtaa pettyminen ja että toisella ei ole samoja odotuksia esim. sängyssä ja elämän tavoitteissa yleensä.

 

Meille on sovittu viikottainen keskusteluaika sunnuntaille klo 12. Silloin on hyvä purkaa kaikki viikon aikana mieltä painaneet asiat ja myös onnistumiset. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö niistä asioista voi keskustella asiallisesti muualla kuin nukkumaan mennessä sängyssä? Minua ärsyttäisi suunnattomasti jos kumppanini alkaisi nukkumaan mennessä riidellä ja parkua, ja odottaisi vielä minun tulevan siihen lässyttämään. Puhukaa ne asianne!

 

Milloin ne asiat puhutaan jos päivällä ollaan erillään töissä, koulussa ym. Ja päivän aikana lataa suuria odotuksia illaksi jotka eivät sitten toteudukaan ja kun pitäisi nukkua alkaa suututtaa pettyminen ja että toisella ei ole samoja odotuksia esim. sängyssä ja elämän tavoitteissa yleensä.

 

Meille on sovittu viikottainen keskusteluaika sunnuntaille klo 12. Silloin on hyvä purkaa kaikki viikon aikana mieltä painaneet asiat ja myös onnistumiset. 

En halua pilata sunnuntaitani tuollaiseen, silloin pitää jo asiat olla kunnossa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö niistä asioista voi keskustella asiallisesti muualla kuin nukkumaan mennessä sängyssä? Minua ärsyttäisi suunnattomasti jos kumppanini alkaisi nukkumaan mennessä riidellä ja parkua, ja odottaisi vielä minun tulevan siihen lässyttämään. Puhukaa ne asianne!

 

Milloin ne asiat puhutaan jos päivällä ollaan erillään töissä, koulussa ym. Ja päivän aikana lataa suuria odotuksia illaksi jotka eivät sitten toteudukaan ja kun pitäisi nukkua alkaa suututtaa pettyminen ja että toisella ei ole samoja odotuksia esim. sängyssä ja elämän tavoitteissa yleensä.

 

Meille on sovittu viikottainen keskusteluaika sunnuntaille klo 12. Silloin on hyvä purkaa kaikki viikon aikana mieltä painaneet asiat ja myös onnistumiset. 

 

Ja tämä oli varmaankin yhteinen päätös? Oikein aikataulutettu kehityskeskustelu, missä kerrotaan kuinka suhteessa on onnistuttu tai epäonnistuttu.