13-v on LAPSI jonka kuuluu leikkiä eikä urheilla ammattimaisesti

5/5

Tuollainen lapsuuden tuhoaminen on varmin tapa tehdä traumaattinen aikuinen. 

Tuon ikäisen koko kroppa on vielä niin hauras että takuulla tulee ongelmia hiukan vanhempana. 

Lapsi haluaa miellyttää vanhempiaan vaikka väkisin. Lapsiparat.

Jos Sirviöt asuisivat suomessa tarjoaisin Heinille savut ja paiskaisin yläfemmat.

13-vuotiaalla ei ole edes kuukautisia eikä juuri mitään tietoa aikuisten elämänmenosta. Ja heitetään ammattimaiseen rankkaan myllyyn. 

 

Ei näin!

13-vuotias on murrosikäinen, jonka kohdalla leikki-ikä on lopullisesti ohi. Ammattiurheiluun sen ikäinen on kuitenkin liian nuori.

Muistakaahan tämä omien lapsien kohdalla, kun he menevät yläkouluun. 

Ei nyt noinkaan. Esim. keskiajalla 13v joka ei elänyt maatilalla, oli ollut kisällinä jo vuoden esim. sepälle, artisaanille tai miekankantajana. Kisälliaika kesti 12 ikävuodesta 21 ikävuoteen jonka jälkeen sai harrastaa ammattia (ja esim. aseenkantaja saattoi saada oman ratsun, panssarit ja miekat, ja valmiudessaololla sotaa varten pystyi kuittamaan veroja etukäteen).

Pedagogisesti sen ikäinen on toki lapsi. Mutta murrosikäinen sellainen joka kykenee ihan eri asioihin kuin vaikka taapero.

Vierailija kirjoitti:

Tuon ikäisen koko kroppa on vielä niin hauras että takuulla tulee ongelmia hiukan vanhempana. 

Mikä helkkarin hauras?! Vanhuksen kroppa on hauras jos ei ole pitänyt huolta. 13-vuotiaan kroppa juuri tarvitsee liikuntaa ja törmäyksiä, ja kestää kyllä varmasti jos vain harjoittelu ei ole liian yksipuolista. 

Oma esikoiseni treenasi lajiaan todella tavoitteellisesti hyvin nuoresta lähtien. Olisko ollut 12v, kun ymmärsi, että haluaa kehittyä ja treenaa siksi. Ei vanhempien eikä valmentajien takia. Hän nautti treenistä ja omasta porukastaan. Oli muistaakseni vitosella, kun harmitteli, etteivät kaverit tajua, kun hän menee mieluummin treeneihin kuin kaverin synttäreille. Hänen valmentajansa pystyivät nopeasti näkemän, ketkä treenaa vain vanhempia mielyttääkseen - silloin ei todellista paloa tekemiseen ollut. Esikoinen treenasi ja kilpaili lajissaan melkeinpä niin pitkälle kuin pystyy. Oli maajoukkueessa, kilpaili maailman cupeissa ja edusti Suomea arvokisoissa. Nykyään valmentaa.

Heili Sirviön lajissa tositosi moni kilpailija on teini-ikäinen. En tunne häntä, mutta uskallan väittää, ettei yksikään etene arvokisaurheilijaksi vain vanhempia mielyttääkseen. Käsittääkseni Sirviö nauttii lajistaan ja pitää sitä leikkinä. Pidän hänelle peukkuja!!

Broken Kids dokkari YLE Areena. Suosittelen. Moni romuna psyykkisesti, henkisesti. Kaikki urheilijat avautuvat enemmän ja vähemmän mt-ongelmistaan nykyisin. 

Urheilu on joillekin ainoa keino pysyä hengissä. Pakko-oire, suorittaja, perfektionisti. Yhden lajin hinkkaamista vuosi vuoden perään. Sairasta! Tavis urheilijatkin rikkoo itseensä, turhia saikkuja työnantajan piikkiin. 

Jaa-a. Meidän kolmilapsisesta perheestä kaikki harrastivat samaa lajia lapsesta alkaen. Yhdestä meistä tuli ammattiurheilija, joka aloitti tosiaan ympäri Suomea kilpailuissa kiertäen alkaen noin 10v:sta ja kansainvälisesti siinä 13v:sta. On nyt kolmekymppinen ja elämäntapana edelleen sama toiminta. Ihan itse halusi palavasti tehdä sitä eikä mitään muuta. Me kaksi muuta valitsimme toisin, eikä meitä painostettu valitsemaan muuten kuin miten itse halusimme. Vanhempia pitää kiittää siitä että mahdollistivat tämän yhden lapsen ammattiurheilijuuden.

Kateelliset tykkäävät keksiä asioista huonoja puolia ilman että tietävät koko totuutta.

Miksei edusta Australiaa? 

Vierailija kirjoitti:

Oma esikoiseni treenasi lajiaan todella tavoitteellisesti hyvin nuoresta lähtien. Olisko ollut 12v, kun ymmärsi, että haluaa kehittyä ja treenaa siksi. Ei vanhempien eikä valmentajien takia. Hän nautti treenistä ja omasta porukastaan. Oli muistaakseni vitosella, kun harmitteli, etteivät kaverit tajua, kun hän menee mieluummin treeneihin kuin kaverin synttäreille. Hänen valmentajansa pystyivät nopeasti näkemän, ketkä treenaa vain vanhempia mielyttääkseen - silloin ei todellista paloa tekemiseen ollut. Esikoinen treenasi ja kilpaili lajissaan melkeinpä niin pitkälle kuin pystyy. Oli maajoukkueessa, kilpaili maailman cupeissa ja edusti Suomea arvokisoissa. Nykyään valmentaa.

Heili Sirviön lajissa tositosi moni kilpailija on teini-ikäinen. En tunne häntä, mutta uskallan väittää, ettei yksikään etene arvokisaurheilijaksi vain vanhempia mielyttääkseen. Käsittääkseni Sirviö nauttii lajistaan ja pitää sitä leikkinä. Pidän hänelle peukkuja!

Mä olen samaa mieltä. Jos se lapsi ei halua treenata, se ei treenaa. Voit viedä sen sinne treeneihin ja saattaa se jotain tehdäkin, mutta ei se tehokasta ole.

Ja siis tuolla Heinillä ainakin isä on mukana tuolla. Eiköhän siellä ole viime viikko tehty kaikkea mitä lapsien kanssa Pariisissa tehdään. Eli disneylandia, herkkuja, katselemista jne.

Tuossa iässä aika kuluu siivillä. Kahden vuoden päästä Heini pössyttelee iloisesti rastatukassaan skeittarikavereidensa kanssa ja poikakaverikin on.

Olettehan samaa porukkaa, mikä toisessa ketjussa vinkuu kun ei tule mitaleja?

Vierailija kirjoitti:

Ei nyt noinkaan. Esim. keskiajalla 13v joka ei elänyt maatilalla, oli ollut kisällinä jo vuoden esim. sepälle, artisaanille tai miekankantajana. Kisälliaika kesti 12 ikävuodesta 21 ikävuoteen jonka jälkeen sai harrastaa ammattia (ja esim. aseenkantaja saattoi saada oman ratsun, panssarit ja miekat, ja valmiudessaololla sotaa varten pystyi kuittamaan veroja etukäteen).

Pedagogisesti sen ikäinen on toki lapsi. Mutta murrosikäinen sellainen joka kykenee ihan eri asioihin kuin vaikka taapero.

Keskiaika on eri juttu. Nykyään 13-vuotias nähdään pikkulapsena jolla kaikki muu tekeminen kuin hiekkalaatikkoleikit ja vanhempien jaloissa pyöriminen on lapsuuden liian aikaista päättymistä

HeiLi, ei Heini.

13-vuotiaat eivät enää leiki.

Ja käydä koulua