Mitä pahaa on kaveerata miehen kanssa?

Lapsena ja teininä mulla oli tosi paljon poikia kavereina. Teininä varsinkin meidän kaveriporukka oli hyvin jätkävoittoinen, enkä todellakaan koskaan vehdannut yhdenkään kanssa, eikä tullut mitään aloitteita keltään näistä ystävistä. Poikakaverin löysin silloin aikoinaan ihan muualta ja nämä mun kaveripojatkin seurustelivat, tai olivat ihastuneita eri tyttöihin omista kouluistaan/yleensä muista ympyröistä.

Nyt sit aikuisena olen avomieheni kautta tutustunut todella mahtavaan miesporukkaan. Avokin veljestä on tullut mullekin kuin oma veli ja ollaan vietetty aikaa paljon keskenään ja käyty joskus jopa konsertissa kahelleen, kun ketään -muuta mun mies included- ei tämä kyseinen riento kiinnostanut. En todellakaan näe tässä mitään ongelmaa.

Ja jos ollaan porukalla jonkun näistä miehistä luona istumassa iltaa ja mun mies hyytyy ja haluaa lähteä jo kotiin, niin kyllä mä yleensä jään äijien kanssa vielä jatkamaan iltaa. Miehelle se on fine ja olisihan se nyt pöljää lähteä esim. täysin kesken lautapelin ihan vaan siksi, etten ainoana naisena nyt vaan jäisi susien armoille, kun oma mies painuu muutaman sadan metrin päähän kotia pehkuihin.:D

Osa näistäkin miehistä on tässä vuosien aikana tahoillaan seurustelleet, yksi jopa mennyt kihloihin. Missään vaiheessa ei ole todellakaan ollut mitään semmoista vibaa, että joku siellä odottelisi vuoroaan.xD

Tuntuu järjettömältä väite, että mies muka oikeasti lähtökohtaisesti näkisi naisessa vain potentiaalisen petikaverin, eikä voi ensisijaisesti aidosti olla kaveri/ystävä ilman mitään mahdollisuuksia muuhun. Todella vieras ajatus oman elämän ja entisten, sekä nykyisten kaverien ja ystävien perusteella.

Ei vaikuta pyyteettömältä yhden miehen kaveruus, jonka kanssa nuorena kieltäydyin seurustelemasta ja joka ehdotti ystävyyttä. Hän kertoi silloin haluavansa seksiä kanssani, itse en ikinä pystyisi siihen. Hän on eri tavoilla piirittänyt minua silloin tällöin jo vuosikymmenien ajan. Lopulta estin hänet. Vieläkin hän tulee välillä vastaan. Hänen toimintansa vaikuttaa manipulonnilta. Olen varma, että hän kohtelisi minua huonosti, jos hypoteettisesti joskus olisimme yhdessä. Sitä tosin ei tule tapahtumaan, hän ei vain viehätä minua. Eli mielestäni hänen kohdallaan ei ole kyse kaveruudesta eikä rakkaudesta, vaan manipuloinnista ja jonkin kisan voittamisesta.

Vierailija kirjoitti:

Sä et ehkä panisi niitä ystävämiehiä, mutta ne panisi sua. Tilaisuuden tullen. Siksi.

Vähän tietää miehistä sellainen nainen joka ei tätä tiedä.

t. Nainen, jolla miespuolisia kavereita

Vierailija kirjoitti:

Lapsena ja teininä mulla oli tosi paljon poikia kavereina. Teininä varsinkin meidän kaveriporukka oli hyvin jätkävoittoinen, enkä todellakaan koskaan vehdannut yhdenkään kanssa, eikä tullut mitään aloitteita keltään näistä ystävistä. Poikakaverin löysin silloin aikoinaan ihan muualta ja nämä mun kaveripojatkin seurustelivat, tai olivat ihastuneita eri tyttöihin omista kouluistaan/yleensä muista ympyröistä.

 

Nyt sit aikuisena olen avomieheni kautta tutustunut todella mahtavaan miesporukkaan. Avokin veljestä on tullut mullekin kuin oma veli ja ollaan vietetty aikaa paljon keskenään ja käyty joskus jopa konsertissa kahelleen, kun ketään -muuta mun mies included- ei tämä kyseinen riento kiinnostanut. En todellakaan näe tässä mitään ongelmaa.

 

Ja jos ollaan porukalla jonkun näistä miehistä luona istumassa iltaa ja mun mies hyytyy ja haluaa lähteä jo kotiin, niin kyllä mä yleensä jään äijie

Teillä onkin tuo porukka. Silloin se kokemukseni mukaan toimii. Olet aina ollut isommassa ryhmässä poikien ja miesten kaveri. Te kaikki tunnette toisenne. Se on täysin eri asetelma kuin se, että joku mies haluaa olla vain kahden kesken ja käyttäytyy omistavasti.

Vierailija kirjoitti:

Ei mitään. Itse olen DI-nainen, ja opiskeluaikana opiskelin erittäin miesvaltaisessa ympäristössä. Sieltä sain myös paljon kavereita. Työkaverini myös ovat omassa tiimissä kaikki miehiä. Osa niistä on kavereita työajan ulkopuolellakin. Ei ole kyllä koskaan tullut näissä yhteyksissä mikään seksi varmasti millekään osapuolelle mieleen edes. Minä olen "yksi jätkistä" vaan, tosiaan kaveri enkä muuta. (Enkä usko varsinaisesti olevani ruma, kuten joku täällä epäilee, mutta tyyliltäni olen sellainen perusnörtti, en erityisen naisellinen, en meikkaa, en pidä pitkää tukkaa, vaatteet on usein farkut ja joku huppari)

Vaikka nainen olis omasta mielestään "yksi jätkistä" ja sosiaalisesti ihan tasa-arvoisesti mukana miesporukassa, niin kyllä miehet sen sukupuolen silti tiedostaa ja osa olis ihan valmis panemaan jos tilaisuus tulisi. Eli vähän rajallista se jätkästatus kuitenkin on.

Naiset ei oo yhtä valmiita panemaan vähän kenen kassa vaan niin eivät tajua. 

Minun miehelläni on pari naispuolista ystävää. He ovat tunteneet taaperosta asti, kun kävivät samaa päiväkotia, ja asuivat samoilla kulmilla. En ole koskaan ollut heistä mustasukkainen. Heitä ja miestäni yhdistävät sellaiset elämänvaiheet, joista minä en voi tietää mitään. On vain rikkaus, että elämässä on sellaisia ihmisiä jotka on tuntenut "aina". Ja jos heillä olisi jotain romanttista keskenään, olisi se jo yli 30 vuodessa toteutunut, jos olisi toteutuakseen.  Nykyään tapaamme usein porukalla heidän miestensä ja lastensa kanssa. 

Nainen voi olla miehen kaveri, mutta mies harvemmin voi olla naisen kaveri ilman taka-ajatuksia. Ne poikaystävät ja muut miehet tietää tän ja siksi eivät mieluusti anna naisen olla kavereita miesten kanssa. 

Jännä muuten, miksiköhän onkin niin, että nainen kyllä kykenee itsehillintään, mutta miehelle se tuottaa vaikeuksia?

Vierailija kirjoitti:

Nainen voi olla miehen kaveri, mutta mies harvemmin voi olla naisen kaveri ilman taka-ajatuksia. Ne poikaystävät ja muut miehet tietää tän ja siksi eivät mieluusti anna naisen olla kavereita miesten kanssa. 

Jännä muuten, miksiköhän onkin niin, että nainen kyllä kykenee itsehillintään, mutta miehelle se tuottaa vaikeuksia?

Koska nainen valitsee puhtaasti kavereiksi miehiä, joita ei ajatellut panna. Joko eivät ole omaa tyyppiä tsi sitten liikaa ikäeroa ym. Muuten kaveruus onnistuu vain yhdistävän henkilön (sukulainen, kaveri tsi porukka) kautta, mutta tässäkin on riskinsä. Aika moni "kaveri" on itsellenikin ehdotellut.

Monilla naisillaon "kavereita", jotka ostavat näille koruja ym. ja auttavat kaikessa. En tiedä, että tiedostavatko kaikki näistä naisista miehrn loppupeleissä haluavan muutakin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen voi olla miehen kaveri, mutta mies harvemmin voi olla naisen kaveri ilman taka-ajatuksia. Ne poikaystävät ja muut miehet tietää tän ja siksi eivät mieluusti anna naisen olla kavereita miesten kanssa. 

Jännä muuten, miksiköhän onkin niin, että nainen kyllä kykenee itsehillintään, mutta miehelle se tuottaa vaikeuksia?

Koska nainen valitsee puhtaasti kavereiksi miehiä, joita ei ajatellut panna. Joko eivät ole omaa tyyppiä tsi sitten liikaa ikäeroa ym. Muuten kaveruus onnistuu vain yhdistävän henkilön (sukulainen, kaveri tsi porukka) kautta, mutta tässäkin on riskinsä. Aika moni "kaveri" on itsellenikin ehdotellut.

Monilla naisillaon "kavereita", jotka ostavat näille koruja ym. ja auttavat kaikessa. En tiedä, että tiedostavatko kaikki näistä naisista miehrn loppupeleissä haluavan muutakin.

 

Ja vielä jatko: tätä tukee teoria friend zonesta.

Jos naisen ja miehen välille on rakentumassa kaveruussuhde, seka nainen että mies saa sen halutessaan estää. Kaveruuteen tarvitaan molempien halu. KOLMANNELLA osapuolella ei pitäisi olla asiaan MITÄÄN sanomista.

Siellä on aina, ihan aina, se pllunkiilto takana taustalla.

Vierailija kirjoitti:

Lapsena ja teininä mulla oli tosi paljon poikia kavereina. Teininä varsinkin meidän kaveriporukka oli hyvin jätkävoittoinen, enkä todellakaan koskaan vehdannut yhdenkään kanssa, eikä tullut mitään aloitteita keltään näistä ystävistä. Poikakaverin löysin silloin aikoinaan ihan muualta ja nämä mun kaveripojatkin seurustelivat, tai olivat ihastuneita eri tyttöihin omista kouluistaan/yleensä muista ympyröistä.

 

Nyt sit aikuisena olen avomieheni kautta tutustunut todella mahtavaan miesporukkaan. Avokin veljestä on tullut mullekin kuin oma veli ja ollaan vietetty aikaa paljon keskenään ja käyty joskus jopa konsertissa kahelleen, kun ketään -muuta mun mies included- ei tämä kyseinen riento kiinnostanut. En todellakaan näe tässä mitään ongelmaa.

 

Ja jos ollaan porukalla jonkun näistä miehistä luona istumassa iltaa ja mun mies hyytyy ja haluaa lähteä jo kotiin, niin kyllä mä yleensä jään äijie

Ne "lautapeli" illat 😆🤭

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Nainen voi olla miehen kaveri, mutta mies harvemmin voi olla naisen kaveri ilman taka-ajatuksia. Ne poikaystävät ja muut miehet tietää tän ja siksi eivät mieluusti anna naisen olla kavereita miesten kanssa. 

Jännä muuten, miksiköhän onkin niin, että nainen kyllä kykenee itsehillintään, mutta miehelle se tuottaa vaikeuksia?

Koska nainen valitsee puhtaasti kavereiksi miehiä, joita ei ajatellut panna. Joko eivät ole omaa tyyppiä tsi sitten liikaa ikäeroa ym. Muuten kaveruus onnistuu vain yhdistävän henkilön (sukulainen, kaveri tsi porukka) kautta, mutta tässäkin on riskinsä. Aika moni "kaveri" on itsellenikin ehdotellut.

Monilla naisillaon "kavereita", jotka ostavat näille koruja ym. ja auttavat kaikessa. En tiedä, että tiedostavatko kaikki näistä naisista miehrn loppupeleissä haluavan muutakin.

 

Jos kaverimies taas on naisen mielestä kuuma, on tunne niin voimakas, että kaveruus ei ole ehkä oikea termi. Toisaalta, kuka sanoo, että kaveruuteen ei voi sisältyä eroottista väreilyä? Voi sitä olla saman sukupuolenkin kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaveeraamisessa sinänsä mitään pahaa olekaan, mutta jos nyt puhutaan varatuista ihmisistä ja tätä "kaveria" tavataan kahden kesken, niin kyllä silloin puolisolta vaaditaan aikamoista luottamusta. En itse tykkäisi, jos oma mies viettäisi iltaa kahden kesken jonkun naispuolisen ystävän kanssa. Haukkukaa ihan vapaasti mustasukkaiseksi.

Ja tosiasiassa moni suhde on ystävyydestä alkanut, ensin viihdytään toisen kanssa ja sitten yksi asia johtaa toiseen.. 

Itsellä on työkaverimies, jota tapaan harvoin, mutta puhelimitse joudun asioimaan satunnaisesti. Tällä miehellä on tapana venyttää keskusteluita, puhua ummet ja lammet ja erityisesti tilanteet, joissa on mielestään kokenut vääryyttä. Venyttää puheluita ja minun on aina lopetettava ne, koska hän ei sitä tule tekemään.

Olen naimisissa, työkaverimiehe

 

Ihastus on sitten molemminpuolista.. Itselleni todella vaikea/ hankala asia. En tiedä, mitä tehdä.

Miksi se haittaa, että mieskaveri olisi valmis panemaan tilaisuuden tullen, jos sitä tilaisuutta ei kuitenkaan tule?

Tai miksi haittaa, jos toinen ihastuu ja toinen ei? Kyllä sen ihastumisen voi antaa siinä olla, ja se kyllä loppuu itsestään, kun tarpeeksi pitkään on niin, ettei toinen anna tilaisuutta edetä suhteessa.

Tietty sitten, jos aletaan käyttäytyä huonosti, on tilanne muu. Mut silloin ongelma ei ole ihastuminen vaan huono käytös.

Up

Vierailija kirjoitti:

Miksi se haittaa, että mieskaveri olisi valmis panemaan tilaisuuden tullen, jos sitä tilaisuutta ei kuitenkaan tule?

Tai miksi haittaa, jos toinen ihastuu ja toinen ei? Kyllä sen ihastumisen voi antaa siinä olla, ja se kyllä loppuu itsestään, kun tarpeeksi pitkään on niin, ettei toinen anna tilaisuutta edetä suhteessa.

 

Tietty sitten, jos aletaan käyttäytyä huonosti, on tilanne muu. Mut silloin ongelma ei ole ihastuminen vaan huono käytös.

Koen olevani silloin väärässä paikassa väärän henkilön kanssa tekemässä vääriä asioita. Haluan olla jossakin muualla kuin kokemassa sitä eroottista jännitystä tai kiusaantumassa siitä jännityksestä. Minulla se on tällainen tahdon valinta ja arvostuskysymys. 

Isot sekakaveriporukat ja ystäväpariskunnat ovat ok, mutta ei kiitos kahdenkeskiselle ystävyydelle jonkun omistavasti käyttäytyvän miehen kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Miksi se haittaa, että mieskaveri olisi valmis panemaan tilaisuuden tullen, jos sitä tilaisuutta ei kuitenkaan tule?

Tai miksi haittaa, jos toinen ihastuu ja toinen ei? Kyllä sen ihastumisen voi antaa siinä olla, ja se kyllä loppuu itsestään, kun tarpeeksi pitkään on niin, ettei toinen anna tilaisuutta edetä suhteessa.

 

Tietty sitten, jos aletaan käyttäytyä huonosti, on tilanne muu. Mut silloin ongelma ei ole ihastuminen vaan huono käytös.

En halua mitään epäselviä ja hämmentäviä levottomuutta herättäviä ihmissuhteita. Haluan ihmissuhteilta kepeyttä, iloa, rauhaa ja selkeyttä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sä et ehkä panisi niitä ystävämiehiä, mutta ne panisi sua. Tilaisuuden tullen. Siksi.

No se edelleen vaatisi mun suostumuksen ja sitä ei ole tarjolla. Joten en näe ongelmaa kaveruudessa.

Eikö haittaa että niitä ei kiinnosta juttusi pätkääkään vaan kyttäävät tilaisuutta seksiin?

Vierailija kirjoitti:

Miksi se haittaa, että mieskaveri olisi valmis panemaan tilaisuuden tullen, jos sitä tilaisuutta ei kuitenkaan tule?

Tai miksi haittaa, jos toinen ihastuu ja toinen ei? Kyllä sen ihastumisen voi antaa siinä olla, ja se kyllä loppuu itsestään, kun tarpeeksi pitkään on niin, ettei toinen anna tilaisuutta edetä suhteessa.

 

Tietty sitten, jos aletaan käyttäytyä huonosti, on tilanne muu. Mut silloin ongelma ei ole ihastuminen vaan huono käytös.

Sitä että sun elämässä tulee heikkoja hetkiä haluat tai et. Sun onnellinen parisuhde voi olla hetken tosi kovassa kriisissä, sä voit vetää kännit jne. Siinä vaiheessa ainakaan minä sun puolisona en haluaisi että sun vieressä on 25 ns kaveri miestä jotka on siinä ainoastaan sen takia et sais sulta