Miehen kanssa reissussa, muilla samaa?

Ei kuulosta tutulta. Minun kumppanit ovat olleet kyllä aktiivisempia.

On juuri näin. Tekee kyllä varaukset ym jos ehdotan mitä varaa (matka, hotelli, tapahtuma jne). Mutta ihan kaikki on minun suunnittelun varassa. Ja kun tää koskisi pelkkiä matkoja, mutta koskee perusarkeakin. Olen tästä hänelle suoraan sanonutkin, mutta ei ymmärrä ongelmaa. Lasten myötä tilanne vain pahentunut. Hän on kuin aikuinen lapsi. Vastaukset kyllä/ei pitää myös nyhtää. En kunnioita häntä enää ja siitäkin hän valittaa. No itse on aiheuttanut sen.

Ei kaikki miehet ole tuollaisia. Noi on niitä mammanpoikia. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No, tuollaista se on meilläkin. Johtuu siitä, että turha minun on mitään suunnitella ja ehdottaa, kun se ei kuitenkaan käy vaimolle. Tai vaimolle, kun kavereilla on ihan sama juttu.

Ja jos jotain sovitaan mun tehtäväksi niin vaimo sählää, vahtii ja päsmäröi niin, että alkaa vitu ttamaan. Tehkööt siis itse. Ei siihen kahta tarvita.

Kun ollaan reissussa kaveripariskuntien kanssa, niin jessus mitä vääntöä se on että löytävät kaikille kelpaavan ohjelman tai ruokakaupan. Ja se loputon kulujen laskeminen ja jakaminen. Meillä miehillä yksi maksaa tänään ja toinen huomenna. Suurin piirtein ehkä katellaan, että lkaikkien maksut ovat samalla hehtaarilla.

Tuo naisten keskinäinen säätäminen on myös ihan totta. Polttarijärjestelyt ja kustannusten jakaminen on ollut huvittavaa seurata vierestä. Ihan legendaarisia vääntöjä ovat saaneet aikaiseksi esimerkiksi siitä, miten jonkun viinipullon kustannus pitäisi jakaa, kun Maija ei juonut ollenkaan valkkaria, Tea joi vain yhden lasillisen ja Piia ottikin lasillisen roseeta.

Niin, onhan tää tunnettu stereotypia että miehillä kaikki sujuu itsestään ja naiset säätävät turhasta. Saattaa kuitenkin olla että asia on vähän monisyisempi. Mä olen seurannut jokaisen exäni ajautumista erilleen tietyistä kavereista, joiden mielestä asiat sujuvat itsekseen eikä mitään tarvitse sopia. Sitten kuitenkin porukassa on niitä jotka kokee asioiden menneen epäoikeudenmukaisesti, mutta eivät kehtaa sanoa kun pitää olla rento jätkä ja asioista puhuminen on akkamaista. 

Nykyinen muuten juuri tuossa kehitteli tekosyyn ettei tarvi lähteä poikien mökkireissuun. Ei kuulemma halua, kun osa porukasta on koko päivän niin kännissä että se on lähinnä nuokkumista. Mitään hyvää ruokaa ei tehdä eikä mieskään yksin viitsi valmistaa mitään vaan makkaralla mennään. Aina joku siipeilee ja koko reissusta jää vain hirveä krapula kun juominen on ainoa aktiviteetti. Haluaa sen sijaan lähteä samaan aikaan mun kanssa meidän mökille, kun silloin on seksiä, romantiikkaa, saunomista ja paljuilua, ruokaa, tunnelmavaloja, juttuseuraa ja mukava määrä alkoholia, joka ei vie toimintakykyä moneksi päiväksi eteenpäin.

Ja mikäköhän on sun eksiä yhdistävä tekijä?

Vierailija kirjoitti:

Tätähän se on kun miehet on alistettu. Mitään ei saa tehdä tai sanoa. Itsekin mielummin sinkkuna kun saa tehdä ja mennä. Suhteessa kun olet aloitteellinen niin kaikki on aina väärin tai mikään ei naiselle kelpaa.

M31

Ilmeisesti parisuhteessa se tekeminen ja meneminen on toisille pakkopullaa jota suoritetaan vain toisen toiveesta. Ehkä silloin ei ole ihan oikea kumppani jos on mielummin sinkku kuin kyseisen henkilön kanssa.

Tästä huokuu sellainen fiilis että kommunikaatiotaidot on nolla tai parinvalinta tehty aina ulkonäön eikä luonteiden yhteensopivuuden perusteella.

Vierailija kirjoitti:

Ja mikäköhän on sun eksiä yhdistävä tekijä?

Jos vastasit ylempään kommenttiin niin varmaan se, että ovat aikuisia ihmisiä jotka eivät vaan jaksa lapsellista seuraa jossa asioista ei saa puhua vaan pitäisi muka rentouden nimissä niellä kaikki epäreilu käytös. 

Klassinen joojoomies joka on totaalisen kyllästynyt parisuhteeseensa, mutta kun ei paremmastakaan tiedä niin ei uskalla lähteä.

Tyytyy kiltisti kohtaloonsa ja jossain kohtaa havahtuu kovin keskenkertaiseen parisuhteeseensa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein ei jaksa edes yrittää sumplia asioita, kun naisille ei kelpaa mikään ja motkotetaan, kun on väärät aterimet pöydässä tms. älytöntä.

Jännästi miesten reissuissa kaikki sujuu mukavasti. 

No mitä oon sivusta katsonut miesten reissujen järjestelyä niin ei se kattellaan-asenne ihan ongelmatonta ole sekään. Edellisten miesten polttareiden jo alettua minä ystävällisesti vähän autoin heitä hakemalla rekvisiittaa kaupasta ja viemällä heille kuppilaan, kukaan heistä kun ei ollut mitenkään vaivautunut miettimään etukäteen että miten ne kaikki hassunhauskat suunnitelmat toteutetaan ja sitten iski se hätä että pitäähän sitä nyt jotain muutakin polttareissa tehdä kuin juoda kaljaa. 

Tämä on ihan totta. Viimeksi työporukan reissu oli miesten järjestämä ja olihan se melkoista sekoilua. Aikataulut ei olleet kellään selvillä ja esim. Ruokailuja ei oltu mietitty ollenkaan, kun herrat keskittyi lähinnä ryyppäämiseen. Syötiin tyyliin aamupala ja seuraavan kerran kahdeksan aikaan illalla, kun vihdoin oli selvitty ravintolaan. Me naiset ei puututtu asiaan ja annettiin miesten säätää ihan keskenään. Osalla heistäkin meni hermot sekoiluun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No en mä suostuisi tuollaiseen, enkä vaan antaisi tuollaisen tapahtua. Jos mieheni "monkuisi" reissuun, kysyisin millon olisi aikaa katsella vaihtoehtoja yhdessä. Sitten jaettaisiin tehtävät, toinen esimerkiksi etsii molemmille kelpaavan majoituksen ja toinen katsoo ja suunnittelee tekemistä. Ruokapaikkoja voi vaikka molemmat ehdottaa vuorotellen. Näin menee muutkin yhteiset asiat, kuten lasten hoito. Vastuuta molemmille. 

Voi olla, että yllättyisit: mies näyttäisi, että matkatoimistoilta saa jonkun toisen valmiiksimiettimän paketin. Ei selvittelyä, ei varaamista, ei vaivaa, kaikki on valmiina, riittää, että maksat.

 

 

No ei saa mitään sellaista valmista pakettia, että matka

En mistään hinnasta ostaisi tuollaista matkaa. Eikä sellaisia kyllä olekaan.

Kyllä tuollaisia matkoja on. Joka päivälle on valmiiksi mietitty ohjelma, korkeintaan yhdelle päivälle on merkitty vapaata kiertelyä kaupungilla. Se on sitten makuasia, pitääkö sellaisesta. Appivanhempani ovat olleet monta kertaa tuollaisilla reissuilla ja pitäneet niistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisin tänä päivänä passiivisuutta arvokkaampana taitona ja kykynä kuin aktiivisuutta. Todella moni on nykyään varsin aktiivinen arjessaan ja helposti suorittaakin arkea eteenpäin.

Lapsille tosi kiva, kun ikinä ei pääse takapihaa kauemmaksi lomalla.

Lasten kanssa menee yleensä niin, että lennät toiselle puolelle maailmaa ja lasten mielestä hauskinta siellä on joku keinu, joka löytyisi kotonakin läheisestä leikkipuistosta.

 

Kyllä. Vähän ohi aiheen, mutta aikuisten tulisi ottaa mallia lapsista. Pienet ja yksinkertaiset asiat ovat joskus parhaimpia. :)

Ihan totta. On turhaa lähteä katsomaan jalkapallon MM-kisoja paikan päälle, kun kotikaupungissa on kuitenkin paikallinen seura, jonka pelejä voi mennä katsomaan.

Tää on ilmeisesti nykypäivässä tosi epäsuosittu näkemys, mutta mun mielestä miehet ja naiset noin keskimäärin ovat aika erilaisia ja naiset noin keskimäärin ovat parempia järjestämään juttuja. Mun mies auliisti myöntää että tarvitsee mua suunnittelemaan kivan lomamatkan, juhlat tai mökkireissun. Mä myös ostan lahjat ja muut hänenkin suvulleen ja huolehdin yhteisestä kalenterista. Toimin pyynnöstä makutuomarina hänen vaatteilleen ja myös pesen ja korjaan ne. Jne.

Mä tarvitsen miestäni huolehtimaan monesta muusta asiasta mitä hän tekee yhteiselämämme hyväksi. En näe mitään arvoa sillä, että kummankin pitäisi panostaa juuri samalla tavalla.

Minä tykkään suunnitella reissuohjelmaa ja minulle on tärkeää nähdä tietyt paikat. Mies haluaa käydä jossain, mutta ei ole väliä onko se museo, puisto, näköalapaikka tai kiertoajelu.

Ruokapaikkoja katsellaan molemmat. Minä etukäteen ja mies paikan päällä. Minulle on se ja sama vaikka syötäisiin Marie-keksejä ja rypäleitä koko loma. Toki on kiva syödä hyvää ruokaa mukavassa ravintolassa, mutta mieluummin käyttäisin kaiken ajan jossain muualla.

Mä en kyllä jaksa etukäteen miettiä jo Suomessa, mihin mennään syömään ja mitä nähtävyyksiä katsotaan. Paikan päällä näkee, miltä tuntuu. Iltaisin hotellihuoneessa voi suunnitella seuraavan päivän ohjelman. Aika raskasta olisi jonkun valmiin ohjelman ja suunnitelman kanssa lähteä. Mulle riittää, kunhan pääsee pois Suomesta. Sen näkee sitten paikan päällä mitä siellä on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä me yhteisymmärryksessä sovitaan päivän ohjelma, molemmat tekee omat ehdotukset ja niistä sitten päätetään. Miehelläni on ilmiömäinen karttamuisti, kun liikutaan kaupunkialueella, hän katsoo aamulla karttaa ja johdattaa läpi aamupäivän reitin, tauolla katsoo uudestaan karttaa ja taas matka jatkuu. Jos ollaan vuokra-autolla liikenteessä mies ajaa (hän pitää enemmän ajamisesta, toki jos paljon päivässä ajoa vaihdetaan välillä kuskia) ja minä luen karttaa.

Paperikartalla liikenteessä? Retromatkailua.

Paperikartta on sähköistä todella paljon kivempi turneeta suunniteltaessa, kokeile vaikka.

Meillä on ainakin toisin päin. Jos minä en järkkäilisi, oltaisiin oltu koko kesä sohvalla

Liput, hotellit, suositut nähtävyydet, jopa junaliput jos haluaa tiettyyn vuoroon suositulla reitillä: kaikkiin kannattaa hommata liput etukäteen. On hyvä selvittää kulkuyhteydet etukäteen jos matkustaa kohteessa, säästää aikaa ja selailua perillä. Tämä kaikki on metatyötä. Minunkin mies ottais mielellään palveluna nämä, mutta olen nykyisin vaatinut, että varataan lennot ja hotellit yms yhdessä läppäriltä. Perustelen, että neljä silmää näkee enemmän ettei tule mitään mokaa tilauksessa... voidaan samalla mähkiä mitä vaatimuksia kummallakin on esim hotellin suhteen.

Paperikartta on oikein hyvä monessa paikassa, esim kun ei halua ottaa kännykkää näkyville tietyistä syistä.

Palstan tyypit vasn kateissaan mollaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Usein ei jaksa edes yrittää sumplia asioita, kun naisille ei kelpaa mikään ja motkotetaan, kun on väärät aterimet pöydässä tms. älytöntä.

Jännästi miesten reissuissa kaikki sujuu mukavasti. 

No mitä oon sivusta katsonut miesten reissujen järjestelyä niin ei se kattellaan-asenne ihan ongelmatonta ole sekään. Edellisten miesten polttareiden jo alettua minä ystävällisesti vähän autoin heitä hakemalla rekvisiittaa kaupasta ja viemällä heille kuppilaan, kukaan heistä kun ei ollut mitenkään vaivautunut miettimään etukäteen että miten ne kaikki hassunhauskat suunnitelmat toteutetaan ja sitten iski se hätä että pitäähän sitä nyt jotain muutakin polttareissa tehdä kuin juoda kaljaa. 

Tämä on ihan totta. Viimeksi työporukan reissu oli miesten järjestämä ja olihan se melkois

Eipä oo kertaakaan tarvinnut mitään aikatauluja ja ravintoloita selvitellä etukäteen vaikka on tullut reissattua ympäri maailmaa. Lentojen ja siirtymien lisäksi. Ihan turhaa hommaa ja monesti ihan mukavampaakin vain mennä fiiliksen mukaan uudessa kaupungissa. Se, että kallumiehet alkoi ryyppäämään ei nyt sinänsä liity tuohon turhaan stressaamiseen.

"Eipä oo kertaakaan tarvinnut mitään aikatauluja ja ravintoloita selvitellä etukäteen vaikka on tullut reissattua ympäri maailmaa. Lentojen ja siirtymien lisäksi. Ihan turhaa hommaa ja monesti ihan mukavampaakin vain mennä fiiliksen mukaan uudessa kaupungissa. Se, että kallumiehet alkoi ryyppäämään ei nyt sinänsä liity tuohon turhaan stressaamiseen."

Fiiliksen mukaan meneminen toimii pienellä porukalla, mutta ei tässä tapauksessa, kun meitä oli noin 25 henkeä. Ei sellaista porukkaa saa oikein minnekkään syömäänkään suosittuna viikonloppuiltana ilman pöytävarausta ja kyytien järjestämistä etukäteen. Jonkun matkanjärjestäjistä olisi pitänyt toimia matkanjohtajana ja huolehtia, että suunnitellussa pysytään. Kalluja nämä miehet eivät kyllä ole, mutta tällä kertaa lähti vähän lapasesta. 

Meillä on just kuten ap;n aloituksessa. Joudun tekemään 100-prosenttisesti kaiken. Mies ei myöskään osaa lukea karttaa, eikä arvioida välimatkoihin kuluvaa aikaa. Laahustaa varjona perässä, eikä sano mitään. Suuttuu, kun tulee nälkäkiukku, enkä minä ole vienyt häntä syömään.

On ollut todella mukavaa, kun olen mennyt lasten kanssa lomille ilman kivirekeä.