Lue keskustelun säännöt.
Miehen kanssa reissussa, muilla samaa?
05.08.2024 |
Onko muilla pariskunnilla tätä samaa, itselleni ainakin miltei hermoromahduksen tuottavaa ilmiötä, että lomamatkoilla mies vain *tulee perässä*, nauttii järjestetystä ohjelmasta ja oleskelustaan. Ei mahdollisesti vilkaisekaan karttaa, että missä olisi mielenkiintoisia kohteita, missä voitaisiin syödä jne.
Kun kysyt: mitäs tekisi mieli ruokailla tänään, niin vastaus on: ihan sama, mulle käy kaikki.
Minä höpötän ja ehdottelen hotellilla seuraavan päivän mahdollisia kohteita ja miten niihin kuljetaan jne. Tilaan taksit, varaan hotellit ja lennot, katson aamiaispaikat, varaan nähtävyydet ym ym.
Yhtenä päivänä en enää jaksanut toimia matkanohjaajana, joten odotin miehen havahtumista, ja lojuttiin sitten hotellihuoneessa klo 20:een. Siinä kohtaa hän kysyy, että eikö me mennäkään tänään mihinkään.
Muuten kyllä, ihan hyvä mies, kantaa kapsäkit ja osallistuu, mutta onko tämä siis jotenkin miehille tyypillistä lomapassiivisuutta - nainen hoitaa kyllä.
Kommentit (252)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle kelpaisi se hotellilla oleskelukin. Suututtaa kun toinen yrittää vetää kaiken maailman tapahtumiin mukaan kun olen työstä väsynyt ja kaipaan lomaa
Juuri näin naisten kanssa matkassa on juuri se vika että kaikki ihan kaikki pitää suunitella ja aikataulutaa mitään extempore ei voi edes harkita koska seuravaksi on sitä ja tätä.
Mies on monesti töistä niin kuitti että moinen suoritaminen ei todella kiinosta lomalla.
Mutta eihän missään hotellihuoneessa voi lojua. Jää kotiin jos et viitsi lomalla liikahtaakaan. Tai mene johonkin pakettiomalle jossa maataan uima-altaalla. Järjestä itse, anna vaimon mennä sitten omalle lomalleen.
Kun vaimo haluaa elää jotain perheidylliä missä kaikki tehdään yhdessä. Me olemme yksikkö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle kelpaisi se hotellilla oleskelukin. Suututtaa kun toinen yrittää vetää kaiken maailman tapahtumiin mukaan kun olen työstä väsynyt ja kaipaan lomaa
Juuri näin naisten kanssa matkassa on juuri se vika että kaikki ihan kaikki pitää suunitella ja aikataulutaa mitään extempore ei voi edes harkita koska seuravaksi on sitä ja tätä.
Mies on monesti töistä niin kuitti että moinen suoritaminen ei todella kiinosta lomalla.
Mutta eihän missään hotellihuoneessa voi lojua. Jää kotiin jos et viitsi lomalla liikahtaakaan. Tai mene johonkin pakettiomalle jossa maataan uima-altaalla. Järjestä itse, anna vaimon mennä sitten omalle lomalleen.
Kun vaimo haluaa elää jotain perheidylli
On kyllä kohtuuton vaimo jos haluaa että lomalla tehdään juttuja yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyny ehdottelemaan, kun mikään ei kuitenkaan kelpaa
Tämmönen kommentti saa mut kyllä näkemään punaista. Mies aina välillä yrittää tämmöstä uhriutumista. Ei jaksa tehdä asioita kunnolla alusta loppuun, ja sit ihmettelee "kun mikään ei kelpaa". Ei kai sitä työmaallakaan voi vaan juosten kusta perustuksien sijaan vaikka vinoa savupiippua ja odotella että pomo taputtelee selkään että Hienosti yritit Virtanen, kyllä muut hoitaa sitten loput, tosinkivahei.
Eli ollaan vaikka yhdessä puhuttu että mennään ulkomaille kuussa x, kahdeksi viikoksi. jos en innostu jostain siivouskomeron kokoisesta lutikkahuoneesta (arviot), jossain hevonkuusessa, jossa ei ole palveluita, ei mitään, niin hymph! ei mulle kelpaa mikään! Lennoissa oli 5 tunnin laskuja, hän haluaisi käydä retkellä kohteessa x. Mennään vaan! Mutta retken suunnittelussa ei ole katsonut miten sinne mennään, tarvitaanko eväitä, paljonko vettä varataan, yms yms. Jos vaikka kotimaassa haluaa päästä johki saareen, pitäisi pohtia lauttoja/losseja/yhteysaluksia, että pääsee sinne ja poiskin? Ulkomailla ravintolat elää erilaista rytmiä...
Jos ehdottaa kotimaan matkaa (ikinä ole oma-aloitteinen), kysyn onko se pohtinut koiralle hoitajaa, millä mennään, jne, ni HMPH, ei kelpaa mikään. Ei hän viitsi edes yrittää kun mulle ei kelpaa mikään? Eli täyttä sutta ja sekundaa pitäisi ottaa ylistävin elkein vastaan, tuli mitä tuli?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle kelpaisi se hotellilla oleskelukin. Suututtaa kun toinen yrittää vetää kaiken maailman tapahtumiin mukaan kun olen työstä väsynyt ja kaipaan lomaa
Juuri näin naisten kanssa matkassa on juuri se vika että kaikki ihan kaikki pitää suunitella ja aikataulutaa mitään extempore ei voi edes harkita koska seuravaksi on sitä ja tätä.
Mies on monesti töistä niin kuitti että moinen suoritaminen ei todella kiinosta lomalla.
Nainen taas käy töissä, hoitaa kodin ja lapset ja jaksaa vielä hommata perheelle lomareissun kaikkine järjestelyineen. Jatkossa naisen kannattaa jättää mies kokonaan pois matkasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on just kuten ap;n aloituksessa. Joudun tekemään 100-prosenttisesti kaiken. Mies ei myöskään osaa lukea karttaa, eikä arvioida välimatkoihin kuluvaa aikaa. Laahustaa varjona perässä, eikä sano mitään. Suuttuu, kun tulee nälkäkiukku, enkä minä ole vienyt häntä syömään.
On ollut todella mukavaa, kun olen mennyt lasten kanssa lomille ilman kivirekeä.
Joudut tekemään = et anna miehen tehdä mitään. Nalkutat ja kiukkuat jos hän uskaltaa ehdottaa jotain tai kyseenalaistaa suunnitelmasi.
Johan täällä on moneen otteeseen sanottu, että mitään ei tapahdu, jos jättää tekemisen vastuun miehelle. Ei yhtään hevonketun mitään. Nälän kurniessa aletaan ihmettelemään, että kuinka se vaimo ei nyt viekään mihinkä
Älå yleistä. Kaikki miehet eivät ole sellaisia kuin sinä. Oma mieheni on todella kiinnostunut lomakohteista, ravintoloista, nähtävyyksistä, museoista, päiväretkistä. En ikinä lähtisi reissuun miehen kanssa jota ei kiinnosta juuri mikään ja kaikki on ihan sama.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle kelpaisi se hotellilla oleskelukin. Suututtaa kun toinen yrittää vetää kaiken maailman tapahtumiin mukaan kun olen työstä väsynyt ja kaipaan lomaa
Juuri näin naisten kanssa matkassa on juuri se vika että kaikki ihan kaikki pitää suunitella ja aikataulutaa mitään extempore ei voi edes harkita koska seuravaksi on sitä ja tätä.
Mies on monesti töistä niin kuitti että moinen suoritaminen ei todella kiinosta lomalla.
Mutta eihän missään hotellihuoneessa voi lojua. Jää kotiin jos et viitsi lomalla liikahtaakaan. Tai mene johonkin pakettiomalle jossa maataan uima-altaalla. Järjestä itse, anna vaimon mennä sitten omalle lomalleen.
Kun vaimo haluaa elää jotain perheidylli
On kyllä kohtuuton vaimo jos haluaa että lomalla tehdään juttuja yhdessä.
On kyllä mikäli miestä ei kuunnella ja pakotetaan hänet tekemään asioita mitä hän ei halua tehdä. Joustavuutta tietenkin pitää parisuhteessa olla, mutta molempiin suuntiin ja mahdollisuus tehdä asioita myös yksin.
meillä minä (nainen) olen se, joka tulee perässä, jos tulee. Usein jään kotiin. Sekin on onneksi miehelle OK, etenkin, jos joku lapsista lähtee mukaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on just kuten ap;n aloituksessa. Joudun tekemään 100-prosenttisesti kaiken. Mies ei myöskään osaa lukea karttaa, eikä arvioida välimatkoihin kuluvaa aikaa. Laahustaa varjona perässä, eikä sano mitään. Suuttuu, kun tulee nälkäkiukku, enkä minä ole vienyt häntä syömään.
On ollut todella mukavaa, kun olen mennyt lasten kanssa lomille ilman kivirekeä.
Joudut tekemään = et anna miehen tehdä mitään. Nalkutat ja kiukkuat jos hän uskaltaa ehdottaa jotain tai kyseenalaistaa suunnitelmasi.
Johan täällä on moneen otteeseen sanottu, että mitään ei tapahdu, jos jättää tekemisen vastuun miehelle. Ei yhtään hevonketun mitään. Nälän kurniessa aletaan ihmettelemä
Älå yleistä. Kaikki miehet eivät ole sellaisia kuin sinä. Oma mieheni on todella kiinnostunut lomakohteista, ravintoloista, nähtävyyksistä, museoista, päiväretkistä. En ikinä lähtisi reissuun miehen kanssa jota ei kiinnosta juuri mikään ja kaikki on ihan sama.
Sinulla on oikea asenne. Nostan hattua. Jos miehesi ei halua tulla mukaan sinä pääset matkaan itseksesi, etkä pakota häntä seuraksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina tämä saakelin sama valitusvirsi. Jos ne mies on noin rasittava, niin miksi ihmeessä te väkisin lähdette sellaisen kanssa lomalle?
Lasten takia. Haluan että lapset saa kokea maailmaa, ja sitä mökkeilyäkin, perheenä. Heistä olisi varmasti aika outoa, jos isi ei tulisi mukaan ollenkaan. Kun ei hän kuitenkaan ole mikään paha mies ollenkaan, rakastaa lapsiaan, ei ryyppää liikaa tai muutenkaan sietämätön. Vähän vaan käytännön asioissa usein saamaton.
Tai ehkä tämä on sellainen temperamenttiero. Mies on aika introvertti ja rauhallinen. Hän varmaan tosiaan olisi tyytyväinen koko loman mökillä tekemättä mitään erityistä. Minä taas pitkästyisin ja ahdistuisin sellaisesta. Haluan nähdä maailmaa, mennä ja tehdä. Varsinkin kun ei mieskään sitä vastusta mitenkään, se on aina se "ihan sama".
- 198
Sulla on outoja ajatuksia. Ei lapset kärsi pätkääkään siitä, että lomalla reissataan äidin kanssa tai ollaan isän kanssa mökillä tai mennään koko porukka yhdessä johonkin. Lapsille se on ihan normaalia ellei aikuiset tee siitä epänormaalia.
Jos opettaa lapsille, että perhe tekee aina kaiken yhdessä, niin heille tulee isoja ongelmia, jos et hyväksykään (tai saa aikatauluja sopimaan) tyttö- ja poikaystävien kanssa, kun koko perhe pitää yhdessä Itävaltaan laskettelemaan saada. Jos et halua lasten parisuhdekumppaneja mukaan, alkaa ihmettely: eikö hän olekaan perhettä, miksi hän ei saa tulla mukaan yhteiseen reissuun.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
-Tämä oli ihan kuin meidän matkoilla. Kun ei kelpaa mikään. Tätä on kuultu, juuri tuota myös että jotain pitäisi miettiä mitä otetaan mukaan ja mihin koira laitetaan. Just näin, kun ei viitsi miettiä, vaimolle vaan ei kelpaa mikään. En ole uskaltanut sanoa, mutta ajattelen näin: sinulle pitää kelvata ihan kaikki, mitä minä viitsin sinulle tarjota. Kun vaan en viitsi tarjota yhtään mitään, niin syytänpä sinua tästäkin asiasta. Ja sitten mennään niillä ehdoilla, että vaimo "määrää" eli vaimo ajattelee sen mitä pitää, eväät, aikataulut, ohjelmat. Siitäs sait, kun mikään ei kelpaa! Eikö tässä ole jotain kummaa peliä, jota mies pelaa ettei tarvitse ajatella. Eikä juurikaan kysyäkään, mitä toinen haluaisi. Kun tietää jo, ettei sille kelpaa...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä on just kuten ap;n aloituksessa. Joudun tekemään 100-prosenttisesti kaiken. Mies ei myöskään osaa lukea karttaa, eikä arvioida välimatkoihin kuluvaa aikaa. Laahustaa varjona perässä, eikä sano mitään. Suuttuu, kun tulee nälkäkiukku, enkä minä ole vienyt häntä syömään.
On ollut todella mukavaa, kun olen mennyt lasten kanssa lomille ilman kivirekeä.
Joudut tekemään = et anna miehen tehdä mitään. Nalkutat ja kiukkuat jos hän uskaltaa ehdottaa jotain tai kyseenalaistaa suunnitelmasi.
Johan täällä on moneen otteeseen sanottu, että mitään ei tapahdu, jos jättää tekemisen vastuun miehelle. Ei yhtään hevonketun mitään. Nälän kurniessa aletaan ihmettelemä
En tietenkään yleistä, vaan viittasin juuri niihin passiivisiin miehiin, joiden puolisoita syytetään tyrannismista.
Todella kiva juttu, että sinun miehesi on aktiivinen. Kaikilla ei ole, ja siihen neuvoksi ei vaan auta: kuuntele miestä, ja anna hänelle päätäntävalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
No en mä suostuisi tuollaiseen, enkä vaan antaisi tuollaisen tapahtua. Jos mieheni "monkuisi" reissuun, kysyisin millon olisi aikaa katsella vaihtoehtoja yhdessä. Sitten jaettaisiin tehtävät, toinen esimerkiksi etsii molemmille kelpaavan majoituksen ja toinen katsoo ja suunnittelee tekemistä. Ruokapaikkoja voi vaikka molemmat ehdottaa vuorotellen. Näin menee muutkin yhteiset asiat, kuten lasten hoito. Vastuuta molemmille.
Voi olla, että yllättyisit: mies näyttäisi, että matkatoimistoilta saa jonkun toisen valmiiksimiettimän paketin. Ei selvittelyä, ei varaamista, ei vaivaa, kaikki on valmiina, riittää, että maksat.
No ei s
Eikä ne poikkea millään tavalla vaimon suunnittelemasta ja etukäteen aikatauluttamasta omatoimimatkasta! Osallistujan kannalta ne on ihan samanlaisia, oli varaukset tehnyt matkatoimisto tai vaimo. Tai oikeastaan matkatoimiston reissu on mukavampi, näkee enemmän ja hermoilee vähemmän.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulle kelpaisi se hotellilla oleskelukin. Suututtaa kun toinen yrittää vetää kaiken maailman tapahtumiin mukaan kun olen työstä väsynyt ja kaipaan lomaa
Juuri näin naisten kanssa matkassa on juuri se vika että kaikki ihan kaikki pitää suunitella ja aikataulutaa mitään extempore ei voi edes harkita koska seuravaksi on sitä ja tätä.
Mies on monesti töistä niin kuitti että moinen suoritaminen ei todella kiinosta lomalla.
Nainen taas käy töissä, hoitaa kodin ja lapset ja jaksaa vielä hommata perheelle lomareissun kaikkine järjestelyineen. Jatkossa naisen kannattaa jättää mies kokonaan pois matkasta.
Kun meillä oli lapset pieniä, minulle loma oli sitä, että tehdään jotain, mikä on vielä rankempaa kuin kotona oleminen. Sen jälkeen se kotona oleminen tuntui hetken aikaa ihanan helpolta ja leppoisalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kyllä. Kerran mentiin lomalle miehen perheen kera (onneksi vain kotimaassa) ja leukani oli loksahtaa lattiaan kun koko lössi oli pelkkää passiivia. Olin itse synnyttänyt 3kk aiemmin ja innoissani menossa eri juttuihin: aktiviteetteihin, kulttuuritarjontaan ja syömään. Oli oikea bonus kun kiskottavia oli yhden sijasta 5 (plus vauva). Sain miehen kiskottua pariin juttuun joista hän lopulta olikin ihan innoissaan, miehen siskon myös yhteen juttuun. Appi ja anoppi vain möllöttivät mökillä ja kävivät jopa kävelemässä. Anoppi on sentään hyvä vauvanhoitaja niin sen verran oli iloa reissuun lähdöstä.
Onneksi omasta lapsesta on kasvamassa aktiivinen innostuja, haaveilen jo miten voidaan yhdessä fiilistellä ja suunnitella. Silloin mies voikin vain olla möllöttää keskenään taustalla ja todeta miten asiat hoituu "omalla painollaan".
Temperamenteissa on varmaan sen verran eroa. Kun miehen vanhemmat hoitivat viimeksi lastamme osasi
Jos lapsi toteaa isovanhempien kanssa vietetystä ajasta, että tylsää, niin silloin lienee vanhempien antama kasvatus mennyt todella pieleen. Elämä ei ole mikään ikuinen huvipuisto, jossa on pelkkää hauskanpitoa ja hulvatonta menoa. Joskus tekee ihan hyvää tylsistyä oikein kunnolla. Voihan olla, että miehen vanhemmat huomasivat lapsen käyvän ylikierroksilla ja olevan täysin tolkuttomassa tilassa, silloin pitää lopettaa kaikki tekeminen ja vain olla.
Sinä voit olla innoissasi menossa eri juttuihin, muilla voi työelämä olla sen verran hektistä, että mieluummin kuuntelee itseään kuin aamupäiväkaraokea kaljabaarissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aina tämä saakelin sama valitusvirsi. Jos ne mies on noin rasittava, niin miksi ihmeessä te väkisin lähdette sellaisen kanssa lomalle?
Lasten takia. Haluan että lapset saa kokea maailmaa, ja sitä mökkeilyäkin, perheenä. Heistä olisi varmasti aika outoa, jos isi ei tulisi mukaan ollenkaan. Kun ei hän kuitenkaan ole mikään paha mies ollenkaan, rakastaa lapsiaan, ei ryyppää liikaa tai muutenkaan sietämätön. Vähän vaan käytännön asioissa usein saamaton.
Tai ehkä tämä on sellainen temperamenttiero. Mies on aika introvertti ja rauhallinen. Hän varmaan tosiaan olisi tyytyväinen koko loman mökillä tekemättä mitään erityistä. Minä taas pitkästyisin ja ahdistuisin sellaisesta. Haluan nähdä maailmaa, mennä ja tehdä. Varsinkin kun ei mieskään sitä vastusta mitenkään, se on aina se "ihan sama".
Sulla on outoja ajatuksia. Ei lapset kärsi pätkääkään siitä, että lomalla reissataan äidin kanssa tai ollaan isän kanssa mökillä tai mennään koko porukka yhdessä johonkin. Lapsille se on ihan normaalia ellei aikuiset tee siitä epänormaalia.
Jos opettaa lapsille, että perhe tekee aina kaiken yhdessä, niin heille tulee isoja ongelmia, jos et hyväksykään (tai saa aikatauluja sopimaan) tyttö- ja poikaystävien kanssa, kun koko perhe pitää yhdessä Itävaltaan laskettelemaan saada. Jos et halua lasten parisuhdekumppaneja mukaan, alkaa ihmettely: eikö hän olekaan perhettä, miksi hän ei saa tulla mukaan yhteiseen reissuun.
Todellakin hämärää. Lapsilla on normikesässä yli 2kk lomaa. Aikuisilla 4vko.
Kyllähän tuossa väkisin tulee limitystä jossa vain toinen aikuinen lasten kanssa jotain touhuaa kun toinen on töissä.
Vai oliko edellisen idea se että kun isi on 2vko töissä niin muu perhe ei voi mennä yhtään minnekään tuossa, ei ainakaan mökille, ei sukulaisille, ei matkalle, ei minnekään?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun miehellä on vielä ärsyttävämpi tapa. Hän lähtee piipahtamaan jossain. Minä odotan, ja odotan, ja odotan. Paitsi että nykyään en enää odota. Tai pitäisikö sanoa odottaisi. En nimittäin nykyään jaksa alkaa enää edes suunnittelemaan mitään reissuja hänen kanssaan. Reissaan mielummin kaverien kanssa.
Kuulostaa mielenkiintoiselta; mihin miehesi siis piipahtelee? 🙂
Jos olet joskus törmännyt palstalla eksyttäjämies -keskusteluun, niin luulen tässä olevan kyse samasta ilmiöstä. Kiusantekoahan tuo on, ei muuta. Ei ole väliä minne menee piipahtamaan, kunhan pääsee jonnekin ja aiheuttaa toiselle sen, että hän joutuu odottamaan ja ihmettelemään että mihin se toinen meni tai jäi. Tuon kuvion voi rikkoa vain sillä, että näyttää ettei välitä ja jatkaa tekemisiään oman mielen mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyny ehdottelemaan, kun mikään ei kuitenkaan kelpaa
Tämmönen kommentti saa mut kyllä näkemään punaista. Mies aina välillä yrittää tämmöstä uhriutumista. Ei jaksa tehdä asioita kunnolla alusta loppuun, ja sit ihmettelee "kun mikään ei kelpaa". Ei kai sitä työmaallakaan voi vaan juosten kusta perustuksien sijaan vaikka vinoa savupiippua ja odotella että pomo taputtelee selkään että Hienosti yritit Virtanen, kyllä muut hoitaa sitten loput, tosinkivahei.
Eli ollaan vaikka yhdessä puhuttu että mennään ulkomaille kuussa x, kahdeksi viikoksi. jos en innostu jostain siivouskomeron kokoisesta lutikkahuoneesta (arviot), jossain hevonkuusessa, jossa ei ole palveluita, ei mitään, niin hymph! ei mulle kelpaa mikään! Lennoissa oli 5 tunnin laskuja, hän haluaisi käydä retkellä kohteessa x. Mennään vaan! Mutta retken suunnittelussa ei ole katsonut mit
Ei työmaalla pomo pistä purkamaan savupiippua sen vuoksi, että se ei ole tehty juuri hänen tavallaan vaikka onkin tehty oikein ja kunnolla.
Jos sinä ehdotat kotimaanmatkaa eikä miehesi ikinä innostu siitä, niin luulisi sinun ymmärtävän ettei miehesi pidä kotimaanmatkailusta.
Ennen vanhaan oli hyvä, kun matkatoimisto oli hoitanut kaiken.
Hölmöä, että matkalla olevalle tulee työtä eri kohteisiin tutustumisen järjestelystä. Ennen oli retkiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllästyny ehdottelemaan, kun mikään ei kuitenkaan kelpaa
Tämmönen kommentti saa mut kyllä näkemään punaista. Mies aina välillä yrittää tämmöstä uhriutumista. Ei jaksa tehdä asioita kunnolla alusta loppuun, ja sit ihmettelee "kun mikään ei kelpaa". Ei kai sitä työmaallakaan voi vaan juosten kusta perustuksien sijaan vaikka vinoa savupiippua ja odotella että pomo taputtelee selkään että Hienosti yritit Virtanen, kyllä muut hoitaa sitten loput, tosinkivahei.
Eli ollaan vaikka yhdessä puhuttu että mennään ulkomaille kuussa x, kahdeksi viikoksi. jos en innostu jostain siivouskomeron kokoisesta lutikkahuoneesta (arviot), jossain hevonkuusessa, jossa ei ole palveluita, ei mitään, niin hymph! ei mulle kelpaa mikään! Lennoissa oli 5 tunnin laskuja, hän haluaisi käydä retkellä kohteessa x. Mennään v
Ei se ole kunnollista työtä, jos oli tarkoitus tehdä vaikka perustukset ensin eikä mennä asioiden edellä ja nakutella puolikasta savupiippua.
Mies lähtee aina innolla mukaan kaikkialle. Kysyn, ehdotan, en pakota. Itsehän varaan hotellin jossa on aamupala, parisänky, lähellä palveluita. Varaan hyvissä ajoin matkaliput, tai katson parkkipaikan. Koiralle pyydän hoitajan meille, on samalla talovahti. Laitan postit tauolle pidemmille matkoille. Tiedän hänen käyneen aiemmin kylpylöissä, tietää minun viihtyvän niissä, mutta koskaan ei olla 4 vuoden aikana käyty :D En edes pidä itseäni vaikeana, mutta en ymmärrä miksi ei saisi olla mitään vähimmäisvaatimuksia? Miksi mennä kerran vuodessa hotellireissulle yhdessä, vaikka Helsinkiin bändin keikalle, ja valita silloin joku halvin Fonum jostain kehäkolmosen laitamilta ku halvalla saa? Julkisillako sinne sitten körötellään yöllä, ai ei mene, no taksiin sitten saakin jo varata sen mitä keskustahotellista säästi. Meillä on hyvä tulotaso, eikä muuten suuria menoja, nii ei ole rahastakaan kiinni. Vaivannäköä, panostusta ja aikaahan se vaan vaatii. Mut ehei.
Kuulostaa mielenkiintoiselta; mihin miehesi siis piipahtelee? 🙂