Myös Kirsin toinen lapsi otettiin huostaan, kertoo nyt televisiossa pysäyttävän tarinansa
https://www.seiska.fi/katso/myos-kirsin-toinen-lapsi-otettiin-huostaan-…
Ei herranjumala. Ps. Kyllä kaikilla lapsilla on Suomessa tasapuoliset lähtökohdat!
Kommentit (245)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On oikeastaan hassua, että lapsen hankkiminen tuntuu olevan kenelle tahansa oikeus. Ravintolassa työskentelyynkin tarvitaan hygieniapassi, mutta vanhemmaksi pääsee, jos osaa paneskella, vaikka sen tekisi viiden promillen humalassa. Tai olet jäänyt parikymppisenä työkyvyttömyyseläkkeelle mielenterveyssyistä, mutta kuintekin sen jälkeen tehnyt liudan lapsia vaikka ei ole mitään edellytyksiä hoitaa niitä henkisesti, eikä edes taloudellisesti.
Minä olen mielenterveysongelmien vuoksi työkyvyttömyyseläkkeellä. Minulla on kolme lasta. Kaksi tuplamaisteria ja yksi insinööri.
Niin minäkin. Lapsistani toinen on maisteri, toisesta suurella todennäköisyydellä tulee. Olimme myös sossun piirissä niin sanotusti, kun lapset olivat pienempiä tai käytännössä siihen asti, kun nuorimmainenkin täytti 18.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pysäyttävää todellakin. Miten kehitysvammaisen annetaan tehdä kaksi lasta? Sitten hän valittelee, ettei saanut riittävästi tukitoimia. No jos itsenäinen arki ei onnistu, miten siinä voi lapsen kasvattaa? Kuinka hirveän paljon oikein olisi pitänyt tukea?
Hyvin harvoin hän saa lapsiaan tavata, joten varmaan ne tapaamisetkin on jotenkin valvottuja
Ihan turhaa surua hänelle, parempi olisi ollut, kun ei olisi annettu lisääntyä
Eipä siihen kenenkään lupaa tarvita, eikä sitä voida mitenkään estääkään. Voisi kuitenkin kuvitella, että hänkin on jo ennen lapsia ollut jonkinnäköisen tuen piirissä, eikä olisi ollenkaan pahitteeksi lisätä siihen perheneuvolatyyppistä ohjausta, jossa käydään läpi myös vastuullisuutta tässä asiassa, ettei niitä lapsia pidä hankkia ennen kuin omat resurssit lähtökohtaisesti riittävät. Voisi ihan perusopetukse
Meinaatko että tuo on käynyt koulua? Eiköhän sitä järkeä ole jo ekan lapsen huostaanoton jälkeen yritetty puhua, tarjota ehkäisyä jne. Mutta kun ei tuolla ole mitään sairaudentuntoa, ei hän tajua ettei hänestä ole vanhemmaksi.
Kehitysvammaiset käyvät koulua. Kehitysvamma ei ole sairaus.
Niin käyvät, oppivat ehkä perustaitoja mutta jos mennään ammatilliseen koulutukseen, niin se on enemmän säilö, puuhastelua. Laki velvoittaa, niin on pitänyt keksiä erityisammattikoulut, jotka itse asiassa alun perin oli suunniteltu kuurojen ja sotainvalidien kouluttamiseksi tullen taloudellisesti riippumattomiksi toisista ihmisistä. Todellisuudessa kehitysvammainen saa tuolta räätälöidyn tutkinnon, joka ei vastaa todellisuudessa merkonomin tai kiinteistönhoitajan työtä. Eräskin tuollaisesta valmistunut ei osannut laskea yksinkertaisiakaan laskuja tai tunnistanut edes kelloa ja kuukausia, silti valmistui merkonomiksi.
Mun velikin kävi peruskoulun, vaikka on vaikeavammainen. Hän ei kävele, eikä puhu.
Kaverin lievästi kehitysvammainen kävi erityisammattikoulun ja valmistui kiinteistönhoitajaksi. Mitään realistisia työllistymismahdollisuuksia hänellä ei ole, sillä ei voi ajaa ajokorttia ja eksyy jo omassa kotikaupunginosassa, missä on ikänsä asunut.
Vierailija kirjoitti:
Leijonaemolta ei vaikuta. Kaikkien ei tarvitse saada ja hankkia lapsia.
En halua leimata ketään tai ilkkua tota kyseistä henkilöä, mut ei vttu ku rasauttaa esim. just tää "leijonaemoks" itteään kutsuminen. Yleensä nää on just niitä, jotka ei huolehdi lapsistaan ja tolla voimafantasio miten vaikka tappaisi lapsensa puolesta. Oikeasti se "leijona" tulee esille lähinnä omaa kumppania kohtaan ja näin. Oma pää ja arki kuntoon, henkisesti ja fyysisesti turvallinen ympäristö lapselle, ja katellaa sit niitä nimikkeitä millä itseään äidiksi kutsuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Leijonaemolta ei vaikuta. Kaikkien ei tarvitse saada ja hankkia lapsia.
En halua leimata ketään tai ilkkua tota kyseistä henkilöä, mut ei vttu ku rasauttaa esim. just tää "leijonaemoks" itteään kutsuminen. Yleensä nää on just niitä, jotka ei huolehdi lapsistaan ja tolla voimafantasio miten vaikka tappaisi lapsensa puolesta. Oikeasti se "leijona" tulee esille lähinnä omaa kumppania kohtaan ja näin. Oma pää ja arki kuntoon, henkisesti ja fyysisesti turvallinen ympäristö lapselle, ja katellaa sit niitä nimikkeitä millä itseään äidiksi kutsuu.
Mä olin leijonaemo. Valvoin, huolehdin ja murehdin, kaksi erityislasta. Huolehtiminen piti sisällään tappelua Kelan kanssa, palavereja, lääkärikäyntejä, hoitajakäyntejä, terapiaa ja ties mitä. Sossut olivat myös elämässä ja siitä oli enemmän haittaa kuin hyötyä. Yrittivät kyllä, mutta koska nuorimmainen oli niin vaikea, niin tukiperhehommat kosahti siihen. Lapsi kiukutteli koko ajan, ettei halua mihinkään pois kotoa edes viikonlopuksi ja oli helpompi luovuttaa. Kyllä, lapseni on sinnikkäämpi kuin minä, hyvässä ja pahassa.
Mielenterveys siinä meni, mutta lapsilla menee hyvin. Opiskelevat korkea-asteella kumpainenkin.
Niin käyvät, oppivat ehkä perustaitoja mutta jos mennään ammatilliseen koulutukseen, niin se on enemmän säilö, puuhastelua. Laki velvoittaa, niin on pitänyt keksiä erityisammattikoulut, jotka itse asiassa alun perin oli suunniteltu kuurojen ja sotainvalidien kouluttamiseksi tullen taloudellisesti riippumattomiksi toisista ihmisistä. Todellisuudessa kehitysvammainen saa tuolta räätälöidyn tutkinnon, joka ei vastaa todellisuudessa merkonomin tai kiinteistönhoitajan työtä. Eräskin tuollaisesta valmistunut ei osannut laskea yksinkertaisiakaan laskuja tai tunnistanut edes kelloa ja kuukausia, silti valmistui merkonomiksi.