Myös Kirsin toinen lapsi otettiin huostaan, kertoo nyt televisiossa pysäyttävän tarinansa

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onhan tuo mahdollista, että kehitysvammaisten lapsesta voi tulla vähintään työssäkäyvä tai jopa akateeminen. Millaista tukea sait lapsuudessasi, jos kasvoit kehitysvammaisten tai heikkolahjaisten vanhempien hoivissa ja mahdollisesti lähipiirin tai sosiaaliviranomaisten ympäröimänä.

 

Tästä aiheesta oli joskus ruotsalainen dokumentti, joka käsitteli lapsia, joiden vanhemmilla oli älyllistä heikkolahjaisuutta/kehitysvammaisuutta. Moni lapsista oli todella traumatisoitunut siitä huolimatta, että he syntyivät normaaliälyisinä. Ne, jotka asuivat vanhempiensa luona, olivat käytännössä liian varhain vanhemman/

oppaan roolissa omille vanhemmille. Paremmin kävi niille, jotka pääsivät sijaisperheeseen.

 

Miten kehitysvammaiset kykenevät asettamaan rajat lapsille? Katsokaa vaikka Super-Nannya, niin näette kuinka normaaliälyisten perheissäkin vanhemmat ovat lasten kanssa kavereita ja lapset ottavat kaupassa pikku-keisarin rooliin: mitä ostetaan ja mitä syödään. Vanhempia viedään kuin pässiä narussa. Voin vain kuvitella, kun normaaliälyinen lapsi vedättää ja määräilee kehitysvammaisia vanhempiaan. Osaako kehitysvammainen ihminen erottaa vanhemman ja kaverin eron tajuten, että lapsi ei ole mikään kaveri eikä vanhempi ole lapsen kaveri, vaan auktoriteetti, joka asettaa rajat, mutta myös rakastaa lasta. 

 

Miten kehitysvammainen kasvattaa nykyiseen yhteiskuntaan hyvinvoivia ihmisiä, kun nykyään ihan normaaliälyisten lapsetkin hakkaavat, ryöstävät ja jopa tappavat toisia alaikäisiä.

Päinvastoin. Kehitysvammainen vanhempi ei erottanut aikuista lapsesta, vaan pyrki kontrolloimaan vielä aikuisenakin, eikä hänelle asetetuilla rajoilla ollut mitään merkitystä, vaan ylitti ne toistuvasti kuin pulu.

Voi, tuosta pulusta tuli ihan mun isosisko mieleen: ei kyennyt ymmärtämään lapsena ollenkaan, miksi suutuin, kun hän toistuvasti määräili ja pilkkasi mua. Ylitti kaikki rajat mennen tullen. 

Isä oli koti-isä, joka oli tunteiden käsittelyssä ja vastuuntunnossa 5-vuotiaan tasolla. Räjähteli ennalta-arvaamattomasti, jätti meidät 2 pientä lasta useiksi tunneiksi omiin oloihin jne. Olen paahtunut tulikuumassa autossa parkkipaikalla ja ollut ihan tajuttomuuden rajamailla. Olen töröttänyt keskellä metsää toivoen vain, että jospa isä tulee takaisin. Lasten välien selvittelyn sijaan rankaisi vain jompaa kumpaa mielivaltaisesti, koska Häntä oli häirinnyt lasten kinastelu. Ei tietenkään opettanut mitään tarpeellisia asioita, kun se olisi ollut työlästä. Itsekkyyttä vai tyhmyyttä - en tiedä - enkä ymmärrä, miten voin olla/olenko tuon ihmisen lapsi oikeasti.

Äiti kävi töissä, mutta oli muuten sairas; sairastui vakavasti mielenterveysongelmiin meidän lasten syntyminen jälkeen. Toisin sanoen hänellä oli voimavarat vähissä ja kuvitteli varmaan isän hoitavan meitä hyvin silloin, kun hän oli töissä.

Kotona en siis kyennyt turvautumaan toisiin silloin kun olisin tarvinnut apua ja tukea. Jälkikäteen ajateltuna olisi ollut hyvä, jos minut olisi huostaanotettu. Olen pärjännyt elämässä päällisin puolin, käyn hyväpalkkaisissa töissä ja on ystäviä, mutta samalla tarvitsen terapiaa ja kuormitan työterveyshuoltoa niin paljon, että hävettää (vaikkei pitäisi hävetä).

Todellakin vakaa kasvuympäristö on tarpeen ihan jokaiselle lapselle!

Kyllä ne päihteet lapsiperhearjen voittaa!

SÄÄNTÖSUOMI! SÄÄNTÖSUOMI!

Lapsen oikeus isään ja äitiin! Pois turhat huostaanotot!

Vierailija kirjoitti:

Lapsen oikeus isään ja äitiin! Pois turhat huostaanotot!

Juurikin näin! Vihervasemmistosossut yrittää taas rikkoa ydinperheen! Miksiköhän?

Kehitysvammaiset tarvitsisivat valistukseen avuksi sellaisen realistisen nukkevauvan, joka herättää useamman kerran yössä, vaatii syöttämistä, vaipanvaihtoa ja sylissäpitoa. Kun väsyy sen kanssa ja hänelle kerrottaisiin, että oikean vauvan hoitaminen on vielä vaikeampaa ja työläämpää, saattaisi ehkä lakata haluamasta lasta ja toivoa vain tavallista nukkea. 

 

Vaikka eipähän tämä yksi tajunnut edes ensimmäisen lapsen jälkeen. En tiedä, mikä häneen olisi auttanut.

Täällä ihmiset eivät taida ton Kirsin haastattelun perusteella tajuta niitä hienovaraisia tai karkeampiakin vihjeitä, jotka naisen puhe, esiintyminen, sanavalinnat jne tuovat ilmi kehitysvammaisuuden asteesta. LieväKIN kehitysvamma on meihin normaaliälyisiin verrattuna yhtä kaukana kuin Maa Marsista. 

Työskentelen erilaisten ihmisten kanssa, asiakkaina myös eriasteisia kehitysvammoja, ja syvä kehitysvamma on ihmisellä joka ei kykene kommunikaatioon, keskivaikea kykenee kommunikoimaan joko toistamalla sanoja/lauseita ja ymmärtää jotakin, ja nämä lievät tuottavat kyllä puhetta mutta jos kuuntelisitte niitä vartin esittäen itse kysymyksiä kuten 'Mitä kirjoja lainaat yleensä kirjastosta?', 'Mitä sulla on tänään lounaana?' tai 'Millaisia juttuja teet yleensä kotona?' saisitte vastauksiksi 'Risto Räppääjä/Pupu Tupuna/Tatu ja Patu', 'No mullon sellasta laatikkoa siellä kotona tai sitten menen Talolle syömään (tuetun asumisen keskuskeittiö)' ja 'No yleensä mä luen ja sitten katson teeveestä Pikku Kakkosen tai Salkkarit ja sitten ompelen.' (minä esitän jatkokysymyksen:) 'Mitä sä ompelit, nukelle vaatettako?' 'En mä nyt kun niillä on jo kaikilla mekot mut sain siskolta sellaisia ompelukuvia'...

Jokainen kehitysvammainen käy myös 'töissä', eli ohjatusssa työtoiminnassa. Puhuvat aina vain 'töistä', mut päivän kulku siellä on yhteislaulua, aamupiiriä, askartelua, rentoutumista, lounas ja päivälepo (niissä yksiköissä on siis huoneita joissa on sängyt ja ovissa valokuvin ketkä kaksi vammaista käyttää aina samaa huonetta jos tulee raivokohtauksia tai väsyttää).

Ei tuollaiset ihmiset ymmärrä ehkäisystä, ovat houkuteltavissa täysin narkkien tai juoppojen  hyväksikäytettäviksi ellei ole omaisia jotka pitävät huolta ja seuraa, sekä kontrolloivat kenen kanssa kehitysvammainen on. Viranomaisten määräämä edunvalvoja on vain rahaliikenteen sääntelijä, eikä pidä muutoin kuin paperilla huolta kehitysvammaisista.

Vierailija kirjoitti:

Entä skitsofrenia ja vanhemmuus? Skitsofreenikot voivat olla ihan älykkäitä, mutta ovat useimmiten tunnevammasia. Pitäisikö skitsofreenikolta huostaanottaa lapset?

Lääkkeitä käyttävä skitsofreenikko ei ole mikään tunnevammainen vaan ihan normaali.

Pakkosterilointi ei ole paha asia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä skitsofrenia ja vanhemmuus? Skitsofreenikot voivat olla ihan älykkäitä, mutta ovat useimmiten tunnevammasia. Pitäisikö skitsofreenikolta huostaanottaa lapset?

Lääkkeitä käyttävä skitsofreenikko ei ole mikään tunnevammainen vaan ihan normaali.

No ei se lääkitys skitsofreenikko normaaliksi tee. Ne lääkkeet on todella vahvoja. Lisäksi useimmilla puuttuu sairaudentunto, joten lääkkeet jätetään syömättä ja harhat palaavat. 

Ne skitsofreenikot, joita olen tavannut, on lääkitty kuolaaviksi zombeiksi. Ei sellainen ihminen ole "normaali" saati kykene kenestäkään huolehtimaan, kun on itse huolenpidon kohteena

Vierailija kirjoitti:

Entä skitsofrenia ja vanhemmuus? Skitsofreenikot voivat olla ihan älykkäitä, mutta ovat useimmiten tunnevammasia. Pitäisikö skitsofreenikolta huostaanottaa lapset?

Skitsofrenia on monimuotoisempi oireyhtymä kuin lapsena todettu kehitysvamma ja sen kulku on paljon yksilöllisempi. Osa skitsofreniadiagnoosin saaneista selviää nuoruutensa vaikeuksista hyvin ja monet ovat kouluttautuneet jopa pitkälle tutkijoiksi, lakimiehiksi jne. Tällainen on lähes mahdotonta ihmisillä, joilla on todettu kehitysvamma lapsena. Sellaisia elämäntarinoita ei kehitysvammaisten keskuudesta nouse, koska kyseisen häirön diagnostinen kriteeri on se, ettei heikon kognitiivisen kapasiteetin johdosta selviä eikä pysty elämään itsenäistä arkea. Skitsofreniadiagnoosin voi teoriassa taas saada, jos on kärsinyt joskus muutaman kuukauden elämässään psykoottisista oireista. Psykoosin sairastaneista skitsofreniadiagnoosi annetaan toki tilastollisesti todennäköisemmin niille, joilla on eniten riskitekijöitä ja heikoin psykososiaalinen toimintakyky, mutta ei se yksilötasolla suoraan kerro, onko ihmisellä psykoottisia oireita esimerkiksi 10 tai 20 vuoden päästä ja millainen hänen toimintakykynsä on. Kyse on ryhmätason valikoitumisesta tai valikoimisesta, eikä kaikkien elämän yksilöllinen kulku aina mene ryhmätason tilastollisten ennusteiden mukaan. Joskus toki annetaan "virheellisiä" diagnooseja ja lapsena kehitysvammaiseksi diagnosoitu kirii kiinni kehityksessä ikäisiään ja selviää yllättävän hyvin, mutta se on hyvin harvinaista ja silloinkin on kyse eronteosta heikkolahjaisen ja kehitysvammaisen välillä. Kehitysvammakin on kattokäsite, joka perustuu suoriutumisen arvioinnille, ja kehitysvammaa voi aiheuttaa monet lääketieteelliset häiriöt. Sillä ei ole näin ollen mitään yhtenäistä etiologiaa eikä useinkaan selkeää syytä. Huostaanottopäätökset eivät koskaan perustu pelkälle lääketieteelliselle diagnoosille, vaan vanhemmuuden arvioinnille ja siihen, miten oletettu häiriö, vamma tai sairaus heijastuu lapseen. 

Vierailija kirjoitti:

Kaipa hän sen hyväksyy ettei voinut antaa lapsille turvallisia olosuhteita. Tällaiset vanhemmat sekä myöskin mielenterveysongelmista kärsivät pitäisi asettaa ykkössijalle lastensuojelussa. Se panos voi olla todella vähäistä mitä heillä on lapsen hoivaan antaa.

Äläpä niputa mielenterveysongelmaisia samaan kastiin lievästi kehitysvammaisten kanssa. Tai muutenkaan kaikkia mielenterveysongelmaisia yhteen lokeroon. Ongelmien kirjo on laaja ja yksilökohtaisesti pitää lähteä selvittämään tilannetta eikä etukäteen tuomita vanhempia täysin kykenemättömiksi vaikka jonkun perus masennuksen takia, jonka saa aika helposti jos on vähänkään ollut rankkoja elämänkokemuksia ja josta voi kyllä parantua. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein tiedä mitä tällaisille pitäisi tehdä. Sterilointi tuntuisi aika julmalta. Pakollinen ehkäisykapseli? Toisaalta siitä voi tulla vaikeita sivuvaikutuksia ja sterilointi olisi silloin inhimillisempi ratkaisu. Miten tuollaiselle muka selität ettet pysty pitämään lapsista huolta kun toisella on pää pumpulia ja vauva ois ihana.

Niinpä. En todellakaan kannata mitään lobotomioihin ja mielivaltaisiin steriloimisiin palaamista mutta semmoinen juttu että entä näiden lasten oikeudet? Ehkä kun tietyt raskaat kriteerit täyttyvät se sterilointi olisi moraalisesti paras vaihtoehto. Suomessa muuten syntyy vuosittain ihan jo FASD-lapsia pahimmillaan muutama tuhat, "parhaimmillaan" satoja. En ihmettelisi vaikka tuolla jutun naisella itsellään olisi tällaista taustalla. 

 

70 tykkäystä pakkosteriloinnin kannattajalle. Tällaista porukkaa sitten täällä. Ei nähdä asiassa mitään ongelmaa. Luojan kiitos rahvas ei päätä maassa asioista.

Eikö Tampereellakin ollut se kehitysvammainen, jota sana sensuroitu, käyttivät hyväkseen, käräjäoikeus tuomitsi mutta hovi vapautti, koska kehitysvammaa oli kuulemma naisesta vaikea havaita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä skitsofrenia ja vanhemmuus? Skitsofreenikot voivat olla ihan älykkäitä, mutta ovat useimmiten tunnevammasia. Pitäisikö skitsofreenikolta huostaanottaa lapset?

Lääkkeitä käyttävä skitsofreenikko ei ole mikään tunnevammainen vaan ihan normaali.

No ei se lääkitys skitsofreenikko normaaliksi tee. Ne lääkkeet on todella vahvoja. Lisäksi useimmilla puuttuu sairaudentunto, joten lääkkeet jätetään syömättä ja harhat palaavat. 

Ne skitsofreenikot, joita olen tavannut, on lääkitty kuolaaviksi zombeiksi. Ei sellainen ihminen ole "normaali" saati kykene kenestäkään huolehtimaan, kun on itse huolenpidon kohteena

Miltähän vuosikymmeneltä tämäkin kuva skitsofreenikoista lienee? Huvittavaa. Ne skitsofreenikot joita sinä olet tavannut, edustavat hyvin pientä osaa heistä, ja tosiaan saa ihmetellä, miksi he söisivät vieläkin vanhan ajan lääkkeitä, kun uudempiakin on tarjolla.

Mua kiinnostaisi tietää, et millä perusteella jutun äiti vaikuttaa normaalilta ulkoapäin joidenkin mielestä täällä? Koska itse kyllä huomaan jo heti alussa poikkeavuutta ja kehitysvammaisuus pitäis tulla viimestään siinä kohtaa hyvin selväksi, kun kuntouttavassa työtoiminnassa repeää nauruun. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En oikein tiedä mitä tällaisille pitäisi tehdä. Sterilointi tuntuisi aika julmalta. Pakollinen ehkäisykapseli? Toisaalta siitä voi tulla vaikeita sivuvaikutuksia ja sterilointi olisi silloin inhimillisempi ratkaisu. Miten tuollaiselle muka selität ettet pysty pitämään lapsista huolta kun toisella on pää pumpulia ja vauva ois ihana.

 

Ehkäisykapselissa on vaikeita haittavaikutuksia mm seksuaalisuudelle ja ovulaatio poistuu. Lisäksi menkat voivat hävitä. Miksi naisen kehoa saisi noin kontrolloida? Itselläni kaikki hormonaalinen ehkäisy kuivattaa limakalvot ja hävittää seksihalut ja elämänhalu menee.

Niin, mitataanpa kärsimyksen määrää. Kuiva toosa versus lapsi, joka syntyy vanhemmille, joista etukäteen tietää, että eivät kykene hoitamaan lasta. Se lapsi elää ties miten pitkään huonoissa tai jopa hirvittävissä oloissa vailla turvaa ja huolenpitoa, ennenkuin joku älyää huostaanottaa lapsen. 

Katselin aikoinaan sivusta kun kaksi selkeästi kehitysvammaista päättivät perustaa perheen, lapsi oli sitten ihan geeniensä kaltainen. Jatkuvaa tukea ja lopulta pahasti kehitysvammaisen lapsen sijoitus jonnekin.



Että mitäpä lapsen oikeuksista. Pitäähän sitä lapsia saada tehdä vailka kärsimään ja yhteiskunta maksamaan pitkät pennit näiden perheleikeistä. 

 

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi tietää, et millä perusteella jutun äiti vaikuttaa normaalilta ulkoapäin joidenkin mielestä täällä? Koska itse kyllä huomaan jo heti alussa poikkeavuutta ja kehitysvammaisuus pitäis tulla viimestään siinä kohtaa hyvin selväksi, kun kuntouttavassa työtoiminnassa repeää nauruun. 

Sinä tässä vaikutat poikkeavan yksinkertaiselta. Jutun äidissä ihan muut jutut hälyttää hälytyskellot eikä tuo kuntouttava työtoiminta.

Kuntouttavassa käy paljon ihan normaaleja ihmisiä, jotka jatkaa siitä opiskeluihin ja työelämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kiinnostaisi tietää, et millä perusteella jutun äiti vaikuttaa normaalilta ulkoapäin joidenkin mielestä täällä? Koska itse kyllä huomaan jo heti alussa poikkeavuutta ja kehitysvammaisuus pitäis tulla viimestään siinä kohtaa hyvin selväksi, kun kuntouttavassa työtoiminnassa repeää nauruun. 

Sinä tässä vaikutat poikkeavan yksinkertaiselta. Jutun äidissä ihan muut jutut hälyttää hälytyskellot eikä tuo kuntouttava työtoiminta.

Kuntouttavassa käy paljon ihan normaaleja ihmisiä, jotka jatkaa siitä opiskeluihin ja työelämään.

Ja sinä et ymmärrä lukemaasi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Entä skitsofrenia ja vanhemmuus? Skitsofreenikot voivat olla ihan älykkäitä, mutta ovat useimmiten tunnevammasia. Pitäisikö skitsofreenikolta huostaanottaa lapset?

 

Skitsofrenia on monimuotoisempi oireyhtymä kuin lapsena todettu kehitysvamma ja sen kulku on paljon yksilöllisempi. Osa skitsofreniadiagnoosin saaneista selviää nuoruutensa vaikeuksista hyvin ja monet ovat kouluttautuneet jopa pitkälle tutkijoiksi, lakimiehiksi jne. Tällainen on lähes mahdotonta ihmisillä, joilla on todettu kehitysvamma lapsena. Sellaisia elämäntarinoita ei kehitysvammaisten keskuudesta nouse, koska kyseisen häirön diagnostinen kriteeri on se, ettei heikon kognitiivisen kapasiteetin johdosta selviä eikä pysty elämään itsenäistä arkea. Skitsofreniadiagnoosin voi teoriassa taas saada, jos on kärsinyt joskus muutaman kuukauden elämässään psykoottisista oireista. Psykoosin sairastaneista

"Joskus toki annetaan "virheellisiä" diagnooseja ja lapsena kehitysvammaiseksi diagnosoitu kirii kiinni kehityksessä ikäisiään ja selviää yllättävän hyvin, mutta se on hyvin harvinaista ja silloinkin on kyse eronteosta heikkolahjaisen ja kehitysvammaisen välillä."

Aina kun lapsen kehityksessä havaitaan poikkeamaa, yleensä diagnosoidaan kehitysviivästymä, joka on yleensä syytä ja seurausta. Ei toki lapsuudessa todettu kehitysviivästymä ole aina mikään "tuomio", vaan se voi myöhemmin paljastua mm. lieväksi autismiksi, tarkkaavaisuuden tai puheen häiriöksi, jonka kanssa voi elää normaalisti ja kouluttautua jopa pidemmälle, jos kykyä riittää. Joskushan tuo keva-diagnoosi voidaan asettaa osittain siksi, että henkilö saisi paremmin tuet, vaikkei täyttäisi täysin diagnoosin kriteerejä. Onhan se totta, että keva-diagnoosi avaa enemmän ovia erilaisiin palveluihin, mutta samalla myös sulkee monia mahdollisuuksia. Jo laaja-alaiset oppimisvaikeudet (ent. heikkolahjaisuus) on myös "leima", jos sellainen todetaan masentuneella nuorella, mutta tutkijat eivät katso asiaa pintaa syvemmälle vaan luullaan syyn olevan oppimisvaikeuksissa.