Lue keskustelun säännöt.
Muutin mieheni kanssa yhteen, mutten tiedä, onko tämä minua varten
05.08.2024 |
Olen toki miehelleni tästä puhunut, ja olen ollut asiasta avoin.
Olen ollut miltei aina sinkku. Täytettyäni kolmekymmentä löysin ihanan miehen. Alkuhuuma oli aika pian ohi, mutta mies on silti ihana, luotettava ja hyvä ystävä läheisyydellä varustettuna minulle. Seurustelimme yli vuoden, ennen kuin muutimme yhteen toiselle paikkakunnalle ja olimme olleet pitkiä pätkiä yhdessä ennen yhteenmuuttoa.
Yhdessä asuminen jännitti jo etukäteen, koska en ole asunut kenenkään kanssa ja mietin, miten siihen totun. Halusin kuitenkin yrittää ja sanoin kaikista peloistani miehelle.
Olemme asuneet vasta muutaman yön yhdessä virallisesti. Kait se on tällaista normaalia. Olen koko ajan hälytystilassa, öisinkään en meinaa saada unta ja sehän vaan pahentaa olotilaa kun herään klo 2 valvomaan aamuun asti. Herään usein painajaisiin, jotka liittyy esim. siihen, että appivanhemmat tulevat varoittamatta (vaikkei tule oikeasti). Jos mies on töissä, en siltikään osaa oikein "rentoutua", vaikka yksin saan ollakkin. Ennen kuin asuin yksin kotona, tietysti mulla oli valta kaikkeen ja sinne ei vieraita tullut, jos en halunnut.
Olen jotenkin niin poikki, etten haluaisi nähdä tai ottaa yhteyttä kehenkään, joka on tietysti introverttinä normaalia, mutta nyt olen entistä haluttomampi. Tunnen olevani vain joku kuori, luovuus ja into, mitä minussa on, on poissa. Harrastukset ei meinaa kiinnostaa. Tunne siitä, että nyt mulla ei oo pakopaikkaa jos oikein ahdistaa.
En sitten tiedä, mikä tämän aiheuttaa. Mies on huomaavainen, ei ikinä sano mitään pahasti. Huomioi minua kaikessa ja kysyy aina mielipiteeni.
Huomaan yrittävän miellyttää toista. Vaikka sanon aina omat mielipiteeni kyllä, mutta silti jotenkin huomaan koko ajan olevan tuntosarvet kaikkeen pystyssä. Vaikka olen oma itseni, kelpaan tällaisena miehelle, niin silti jollain lailla olen tuntosarvet ojossa.
Olen kyllä helposti ahdistuva ihminen muutenkin ja stressin sietokykyni on olematon, joten kaikki pienetkin muutokset elämässä (vaikkapa ostan uuden sängyn) aiheuttaa minussa jo stressiä. Nyt asia on niin iso, että tietysti se ahdistusta aiheuttaa.
Olen kyllä päättänyt, että jos puolen vuodenkaan jälkee olo ei helpota, muutan pois. Ehkei kaikki ole yhdessäasuja tyyppejä. Miten voisin helpottaa oloani ja onko tuntemani tunne täysin normaali jossain määrin, kun on elämässä näin iso muutos? Oma hyvinvointi on kuitenkin kaikesta tärkein.
Millaisia tuntemuksia itse koit yhteen muutettuasi? Oliko alkuun kaikki pelkkää ruusua vai olitko yhtään ahdistunut tai stressaantunut uuden edessä?
Kommentit (100)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla asunnossa oma makuuhuone? Tuo auttoi itselleni. Sain nukkua rauhassa ja jos tarvitsin omaa tilaa sain olla siellä omassa huoneessa
Eikö kumppanisi luule, että mökötät, kun menet omaan huoneeseesi olemaan keskellä päivää. Pitääkö selittää: minulla on päänsärkyä, minua väsyttää tms
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla asunnossa oma makuuhuone? Tuo auttoi itselleni. Sain nukkua rauhassa ja jos tarvitsin omaa tilaa sain olla siellä omassa huoneessa
Eikö kumppanisi luule, että mökötät, kun menet omaan huoneeseesi olemaan keskellä päivää. Pitääkö selittää: minulla on päänsärkyä, minua väsyttää tms
Oletko ite koko ajan samassa huoneessa jonkun kanssa??
Minulla oli täysin samanlaista, kun muutin ensimmäistä kertaa +40v miehen kanssa yhteen, oli kuin olisit minua kirjoituksessasi kuvannut. Ennen yhdessä asumista olimme olleet kihloissa pari vuotta. Asuimme yhdessä päälle vuoden, lopulta erosimme ja muutin omilleni.
Kyllä oli upea tunne muuttaa taas yksin. Yöt ovat rauhaisia, saan nukuttua univelkaani pois, eikä kehoni ole muutoinkaan enää hälytystilassa. Ihanaa kun saa olla rauhassa.
Kaikille ei yhteenmuutto sovi. Kyllä tiedät jo muutamassa kuukaudessa, onko tämä sinulle oikea ratkaisu.
Miesten kannattaa ottaa aasialaisia tai itäblokin naisia ne on vielä naisia järki päässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sut on ehdollistettu tohon. Moni muukin nainen väsyy miesten seurassa. Miksei tästä puhuta? Osittain pelon takia, sillä jos yhä useampi rupeisi sanomaan ääneen ettei yksinkertaisesti jaksa miehiä helvetti repeäisi.
Tästä ei puhuta siksi, että parisuhde ja avioliitto ovat rakenteellisia seks.hyväksikäytön järjestelmiä, joita ilman miehet joutuisivat elämään käytännössä selibaatissa, kuten luonto on tarkoittanut
Tämä. Heteroparisuhteet (ja heterorakkauden eri ilmenemismuodot avo ja avioliitto) on myyty naisille tavoitteleminen arvoisina, jotta naisen ilmaista työpanosta voidaan hyödyntää ja miehen aggressio pysyy aisoissa/tyynnytetään kotioloissa.
Vierailija kirjoitti:
Sut on ehdollistettu tohon. Moni muukin nainen väsyy miesten seurassa. Miksei tästä puhuta? Osittain pelon takia, sillä jos yhä useampi rupeisi sanomaan ääneen ettei yksinkertaisesti jaksa miehiä helvetti repeäisi.
Onneksi tästä on alettu puhumaan enemmän. Naisten sinkkuuskin on lisääntymään päin. Varsinkin +35 naiset lähtevät suhteista, koska suhde mieheen ei tuo elämään lisäarvoa eikä nosta elämänlaatua vaan jopa vie voimia ja heikentää elämänlaatua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sama tilanne täällä. Pystyn täysin rentoutua ainoastaan, jos tiedän mies mökillä tai eri paikkakunnalla, muuten keho kokoajan tuossa stressitilassa.
Minulla oli täysin sama. Olemme tosin jo eronneet, minun ei tarvitse stressata enää. Yksin asuminen on minun juttuni, enkä koskaan enää muuta miehen kanssa yhteen. Tuskin seurustelenkaan.
Vierailija kirjoitti:
Miesten kannattaa ottaa aasialaisia tai itäblokin naisia ne on vielä naisia järki päässä.
Kaikkialla naiset haaveilevat omasta rauhasta, kaikkialla maailmassa naisilla ei vain ole mahdollista elää yksin,vaikka niin haluaisivat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla asunnossa oma makuuhuone? Tuo auttoi itselleni. Sain nukkua rauhassa ja jos tarvitsin omaa tilaa sain olla siellä omassa huoneessa
Kuinka monella todellisessa elämässä on mahdollisuus tällaiseen, eikö yhteen muuteta oletuksena että kirjaimellisesti samassa sängyssä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla asunnossa oma makuuhuone? Tuo auttoi itselleni. Sain nukkua rauhassa ja jos tarvitsin omaa tilaa sain olla siellä omassa huoneessa
Eikö kumppanisi luule, että mökötät, kun menet omaan huoneeseesi olemaan keskellä päivää. Pitääkö selittää: minulla on päänsärkyä, minua väsyttää tms
Oletko ite koko ajan samassa huoneessa jonkun kanssa??
Jos asuu kaksiossa niin ei hirveästi ole niitä huoneita johon mennä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa tutulle, siinä kohtaa kun mies alkoi kuorsaamaan yöt aloin voida henkisesti niin huonosti että erottiin. Aloin nähdä painajaisia että mies hyökkää kimppuuni, tai että makuuhuoneessa seisoo joku ovella, näillä ei tietenkään ollut mitään todellisuuspohjaa.
Se ihana tunne nukkua yksin, rauhassa, hiljaisuudessa koko yö on jotain korvaamatonta.
Vierailija kirjoitti:
En halua minäkään asua miehen kanssa. Kaikista pahinta on jatkuva kyttääminen ja seksualisointi. Mitään ei saa tehdä rauhassa, koko ajan on arvostelun kohteena tai jotakin öögattavaa livepornoa. Sitten jos mies ei tee tätä, tekee jotain typerää, kuten juttelee eksilleen, jne. Asukoot vaan omassa kämpässään ja tuijotelkoot omaa kehoaan
Miehet ei ehkä ymmärrä tätä täysin, että vaikka ollaan pariskunta ja asutaan yhdessä, niin se ei oikeuta käymään kumppaniin käsiksi 24/7.
Ja tällä tarkoitan sitä että jos asiasta on jo sanottu ehkä jopa useamman kerran, eli "en tykkää siitä että puristat mua takapuolesta aina kun kävelen ohi/tiskaan/kumarrun laittamaan astioita koneeseen". Tai kun nainen tulee suihkusta ja menossa pukemaan päälleen niin mies on tyyliin joka kerta muna kädessä odottamassa makuuhuoneessa.
Se on kirjaimellisesti seksuaalista ahdistelua omassa kodissa silloin jos nainen kokee sen alentavana ja asiasta on puhuttu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko sulla asunnossa oma makuuhuone? Tuo auttoi itselleni. Sain nukkua rauhassa ja jos tarvitsin omaa tilaa sain olla siellä omassa huoneessa
Eikö kumppanisi luule, että mökötät, kun menet omaan huoneeseesi olemaan keskellä päivää. Pitääkö selittää: minulla on päänsärkyä, minua väsyttää tms
Oletko ite koko ajan samassa huoneessa jonkun kanssa??
Jos asuu kaksiossa niin ei hirveästi ole niitä huoneita johon mennä.
Suomessa rakennetaan aivan liikaa pikkuluukkuja. Onko tarkoituksena kaikkien asuvan yksin.
Tämä voi olla ihan tottumiskysymys.
Itse muutin lasteni isän kanssa yhteen parikymppisenä ja ehdimme asua yhdessä vajaa 15 vuotta. Kun ero tuli, elimistöni oli yksin kotona aivan hälytystilassa: en pystynyt nukkumaan, pelkäsin tulipaloa, murtovarkaita yms. Alkuun piti pitää öisinkin valot päällä.
Olen asunut nyt yksin (tai siis lasten kanssa, mutta myös lapsivapaata on) viitisen vuotta, ja nykyään nautin siitä. Jos on yövieraita tms. niin en nuku hyvin. Pidän tällä hetkellä epätodennäköisenä, että muuttaisin kenenkään kanssa enää yhteen. Toisaalta uskon, että siihenkin tottuisi.
Samaa mieltä olen siitä, että Suomessa asutaan aivan liian ahtaasti. Toista ja omaa perhettä ei pääse kerrostaloasunnoissa oikein "pakoon". Pitäisi olla jokin oma tila, harrastehuone, jotain.
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulle, siinä kohtaa kun mies alkoi kuorsaamaan yöt aloin voida henkisesti niin huonosti että erottiin. Aloin nähdä painajaisia että mies hyökkää kimppuuni, tai että makuuhuoneessa seisoo joku ovella, näillä ei tietenkään ollut mitään todellisuuspohjaa.
Se ihana tunne nukkua yksin, rauhassa, hiljaisuudessa koko yö on jotain korvaamatonta.
Sivusta. Eikö olisi kannattanut korjata se miehen kuorsaaminen eikä vaan erota sen takia? Ei ihmiset normaalisti kuorsaa häiritsevästi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulle, siinä kohtaa kun mies alkoi kuorsaamaan yöt aloin voida henkisesti niin huonosti että erottiin. Aloin nähdä painajaisia että mies hyökkää kimppuuni, tai että makuuhuoneessa seisoo joku ovella, näillä ei tietenkään ollut mitään todellisuuspohjaa.
Se ihana tunne nukkua yksin, rauhassa, hiljaisuudessa koko yö on jotain korvaamatonta.
Sivusta. Eikö olisi kannattanut korjata se miehen kuorsaaminen eikä vaan erota sen takia? Ei ihmiset normaalisti kuorsaa häiritsevästi.
Loppu hyvin...
Aika moni kuorsaa vanhemmiten. Ehkä kannattaisi miettiä mikä on läheisriippuvuuden tärkeys unensaantiin verrattuna. Eri makkarit, onnellinen suhde.
Äidilläs oli vikaa korvien välissä, kun sinua teki 🤭