Lue keskustelun säännöt.
Miksi ihmiset hankkivat lapsia?
04.08.2024 |
En ole koskaan ymmärtänyt tarvetta hankkia lapsia; kiinnostaa aina kuulla, miksi ihmiset sitä tarvetta kokevat. Tuntuisi itselle omituiselta ajatukselta pakottaa joku tähän maailmaan vain omaksi ilokseni. (En silti väitä että lasten haluaminen olisi mitenkään väärin :D) Tuntuu myös, että vanhemmat usein puheissaan korostavat sitä, miten vaikeaa, väsyttävää ja kiireistä arki lapsen kanssa on. Harvemmin kuulee mitään positiivista, vaan tuntuu olevan normi että lapsista lähinnä valitetaan, eikä puhuta niistä hyvistä puolista. Lapset ovat lähtökohtaisesti söpöjä, mutta silti todella vaikea ymmärtää! Valaiskaa minua! :)
Kommentit (266)
Eräs pelimiesten jynssämä bilelutkakin tajusi, että naisen tehtävä on synnyttää lapsia. Niinpä hän joutui nuoruuden huippuvuosien jälkeen ottamaan vähemmän komean ja kaljuuntuvan miehen, jotta saisi hoidettua naisen tehtävän.
Olisi ollut äärimmäisen noloa olla vanhapiika ilman miestä ja lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Biologiaa, lisääntymisen tarve, vaistot. Itselleni ainakin tuli älytön tarve saada raskautua, näin tuolloin joka puolella ihania vauvoja ja kaipasin niin omaa. <3
Tämä. Primitiivistä vaistotoimintaa se on eikä älyn kanssa mitään tekemistä. Lapsi on vauva yhden vuoden, teini seitsemän vuotta. Käytännössä halusit siis teiniä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologiaa, lisääntymisen tarve, vaistot. Itselleni ainakin tuli älytön tarve saada raskautua, näin tuolloin joka puolella ihania vauvoja ja kaipasin niin omaa. <3
Tämä. Primitiivistä vaistotoimintaa se on eikä älyn kanssa mitään tekemistä. Lapsi on vauva yhden vuoden, teini seitsemän vuotta. Käytännössä halusit siis teiniä.
Ihmiset toimivat primitiivisten vaistojen varassa eikä älyn varassa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuntolaina, valkoiseksi sisustettu kämppä, matchaavissa vaatteissa otetut perhekuvat jonkun harrastelijan toimesta jossain niityllä... pahin on ne tokmannin/henkkamaukan jouluneuleet koko perheellä ja poseerattu kuva joulukuusen edessä! Kukin tyylillään, mutta ite mieluummin pidän hauskaa!
Vain henkisesti jälkeenjäänyt haluaa"pitää hauskaa" kolmekymppisenä. Tuon ikäisellä kuuluu olla jo mies/vaimo ja kohta kouluikäisä lapsia.
=DDDD mahtaa harmittaa kun et oo koskaan saanu kutsua bileisiin
Vain henkisesti jälkeenjäänyt haluaa"bilettää" kolmekymppisenä. Normaalisti kehittyvillä ihmisillä nuo bileet jäävät teini-ikään ja sen jälkeen aikuistutaan ja perustetaan perhe.
Tämä jos joku vahvisti sen ettet oo teini-iän jälkeen päässy juhlimaan ;) pidä "hauskaa" siellä perähikiällä missä oletkin!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Biologiaa, lisääntymisen tarve, vaistot. Itselleni ainakin tuli älytön tarve saada raskautua, näin tuolloin joka puolella ihania vauvoja ja kaipasin niin omaa. <3
Tämä. Primitiivistä vaistotoimintaa se on eikä älyn kanssa mitään tekemistä. Lapsi on vauva yhden vuoden, teini seitsemän vuotta. Käytännössä halusit siis teiniä.
Ihmiset toimivat primitiivisten vaistojen varassa eikä älyn varassa.
Niin siis sinä varmaan, me jotkut toimitaan älyn varassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee oma vapaus ja 18-20v elämästä menee kersoja kaitsiessa.
Olethan sinäkin vienyt olemassaolollasi vapauden vanhemmiltasi ja pilannut heidän elämänsä. Mietipä sitä.
Mitä sitten? Sen perusteellako mun pitäisi omakin elämäni pilata?
Se on vain hyvä, jos noin idiootin geenit eivät siirry seuraavalle sukupolvelle.
Halu kokea asioita siinä missä joku haluaa opiskella, joku urheilla, joku rakentaa uraa, joku matkustella. Jokainen askel tästä taipaleesta ei ole aina herkkua ja silloin moni valittaa siitä ääneen. Perhe-elämässä ne huippuhetket ovat eri tavalla intiimejä kuin se, että joku söi elämänsä parasta pizzaa Napolissa eikä niitä haluta samalla tavalla jakaa muille. Jäljelle jää helposti negatiivissävytteisiä asioita, varsinkin niille ketkä muutenkin elämässä keskittyvät lähinnä elämän varjopuoliin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Halu kokea asioita siinä missä joku haluaa opiskella, joku urheilla, joku rakentaa uraa, joku matkustella. Jokainen askel tästä taipaleesta ei ole aina herkkua ja silloin moni valittaa siitä ääneen. Perhe-elämässä ne huippuhetket ovat eri tavalla intiimejä kuin se, että joku söi elämänsä parasta pizzaa Napolissa eikä niitä haluta samalla tavalla jakaa muille. Jäljelle jää helposti negatiivissävytteisiä asioita, varsinkin niille ketkä muutenkin elämässä keskittyvät lähinnä elämän varjopuoliin.
Jep, sinänsä sääli että lapsiperhearjen negatiiviset puolet tulevat paljon enemmän esiin kuin ne hyvät puolet, joita varmasti useimmilla perheillä on - ei varmaan kannusta nuoria perustamaan perhettä, kun kuulee vaan kauhutarinoita :D
-ap
Vierailija kirjoitti:
Ainakin itse olen ihan rakkaudesta lapsia halunnut. Ei sellaista rakkauden tunnetta voi kokea kuin silloin kun saat ekan kerran oman vauvan syliisi.
Nyt lapseni ovat jo nuoria aikuisia ja itsekin olen vasta nelikymppinen. Se on yksinkertaisesti mukavaa kun on jälkikasvua ja perhettä.
Yhteiskunnallisesti myös veronmaksajia ja toivottavasti kaikilla olisi tulevsisuudessakin mahdollisuus lasten hankkimiseen.
Mutta mistäpä meistä kukaan maailman tulevaisuudesta loppujen lopuksi ihan varma voi olla.
Mutta koit sellaisen rakkauden, koska halusit lapsia. Eri asia, jos sellainen joka ei halua koskaan lapsia, painostetaan tekemään lapsia...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lapsesta saakka olen halunnut lapsia ja olla isä. En tiedä mikä sen tarpeen on aikaan saanut. Nyt kun nuoruuden seikkailut ja sekoilut on koettu, on jotenkin ihanaa kun saa vain "luvalla" olla kotona lapsen ja emännän kanssa. Jotkut ikisinkut kaverit kitisee kyllä kun ei enää marinoida maksaa joka vkl, mutta ne voi jättää omaan arvoonsa. Syyt on aina lapsen hankintaan ollut itsekkäät, haluan että sukuni jatkuu, mutta yritän loppuun asti että heidän elämänsä on myös ihmisarvoista. Se on hinta vanhemmuudesta että oma elämä jää, mutta en koe jääväni mistään paitsi, 12v. "radalla" on tarpeeksi kelle vain.
Faija 30+v
Nuoruuden seikkailut=panemiset... ? xD
Klubeja, naisia, päihteitä, vastuuttomuutta. Prätkällä kierretty eurooppaa. Eipä tuo sukuelinten yhteen liittäminen ole niin tärkeää ollut että sitä kaipaisi muunkuin kumppanin kanssa.
F30+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Menee oma vapaus ja 18-20v elämästä menee kersoja kaitsiessa.
Olethan sinäkin vienyt olemassaolollasi vapauden vanhemmiltasi ja pilannut heidän elämänsä. Mietipä sitä.
Mitä sitten? Sen perusteellako mun pitäisi omakin elämäni pilata?
Se on vain hyvä, jos noin idiootin geenit eivät siirry seuraavalle sukupolvelle.
Kyllä ne siirtyvät, sillä tyhmyys on lisääntymisen edellytys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuntolaina, valkoiseksi sisustettu kämppä, matchaavissa vaatteissa otetut perhekuvat jonkun harrastelijan toimesta jossain niityllä... pahin on ne tokmannin/henkkamaukan jouluneuleet koko perheellä ja poseerattu kuva joulukuusen edessä! Kukin tyylillään, mutta ite mieluummin pidän hauskaa!
Vain henkisesti jälkeenjäänyt haluaa"pitää hauskaa" kolmekymppisenä. Tuon ikäisellä kuuluu olla jo mies/vaimo ja kohta kouluikäisä lapsia.
Tämä. Kolmekymppisellä alkaa olla jo kiire mikäli haluaa lisääntyä vielä keskenkasvuisena. Harvemmin aikuisena sellainen enää kiinnostaa.
Ihminen on aivoistaan fyysisestikin keskenkasvuinen alle 30-vuotiaana. Ei ole sattumaa että ihminen on hedelmällisimmillään silloin kun on tyhmimmillään.
https://www.menshealth.com/health/a26868313/when-does-your-brain-fully-…
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koin elämäni joten tyhjäksi aina. Kun löysin mieheni, niin aloin kukoistaa ja yhtäkkiä aloin toivoa lasta, oikein innostuin seksissäkin ajatuksesta, että mies voi minut hedelmöittää - hormonitko syynä?
Vauvan synnyttyä olin yhtäkkiä tyyni ja aikuinen, se sisäinen levottomuus ja tempoilu vain loppui. Vauva oli niin niin ihana, täydellinen.
Nyt minä, entinen bilehile ja levoton tuhkimo, olen oikein mammojen Mamma legginsseissäni ja juurikasvussani. Mieheni myötä innostuin myös tekemään yliopisto-opinnot väitöstä myöten.
Ehkä tarvitsin omaan kasvutarinaani äitiyden, että sain hyvän elämän vaikken juuri sellaista osannut haaveilla alunperin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Asuntolaina, valkoiseksi sisustettu kämppä, matchaavissa vaatteissa otetut perhekuvat jonkun harrastelijan toimesta jossain niityllä... pahin on ne tokmannin/henkkamaukan jouluneuleet koko perheellä ja poseerattu kuva joulukuusen edessä! Kukin tyylillään, mutta ite mieluummin pidän hauskaa!
Vain henkisesti jälkeenjäänyt haluaa"pitää hauskaa" kolmekymppisenä. Tuon ikäisellä kuuluu olla jo mies/vaimo ja kohta kouluikäisä lapsia.
Tämä. Kolmekymppisellä alkaa olla jo kiire mikäli haluaa lisääntyä vielä keskenkasvuisena. Harvemmin aikuisena sellainen enää kiinnostaa.
Ihminen on aivoistaan fyysisestikin keskenkasvuinen alle 30-vuotiaana. Ei ole sattumaa että ihminen on hedelmällisimmillään silloin kun on tyhmimmillään.
https://www.menshealth.com/health/a26868313/when-does-your-brain-f
Ettekö te oikeesti käy ikinä juhlissa? Jos sellanen on keskenkasvuisten hommaa? Oikee aikuinen istuu beigessä olohuoneessa siivoomassa kakaroiden jälkiä? Huhhuh miten ankeeta
Se bilettäminenkin pitää osata lopettaa, suomessa valitettavasti moni jää sille tielleen. Omalla isällä haimatulehdus vei 56-vuotiaana kun oli pakko ryystää kaljaa ja istua puistossa kuolemaan saakka.
Äiti jätti herran kun oltiin 4-vuotiaita ja sehän ajoi vielä pahempaan suuntaan. Joka kerta kun mentiin kylään niin oli kyyneleet silmissä koska oli niin ikävä meitä ja kiva nähdä.
Jos olisi saanut uuden mahdollisuuden niin veikkaampa että se perhe-elämä olis ollut mieluisampi tapa elää mutta valinta oli jo tehty. Noh, olipahan hyviä bileitä ja hauskaa siinä välissä.
Vierailija kirjoitti:
Se bilettäminenkin pitää osata lopettaa, suomessa valitettavasti moni jää sille tielleen. Omalla isällä haimatulehdus vei 56-vuotiaana kun oli pakko ryystää kaljaa ja istua puistossa kuolemaan saakka.
Äiti jätti herran kun oltiin 4-vuotiaita ja sehän ajoi vielä pahempaan suuntaan. Joka kerta kun mentiin kylään niin oli kyyneleet silmissä koska oli niin ikävä meitä ja kiva nähdä.
Jos olisi saanut uuden mahdollisuuden niin veikkaampa että se perhe-elämä olis ollut mieluisampi tapa elää mutta valinta oli jo tehty. Noh, olipahan hyviä bileitä ja hauskaa siinä välissä.
Puistossa istuminen ja kaljan kittaaminen on vähän eri asia kuin se että on vilkas sosiaalinen elämä ja tykkää juhlia. Itse käyn bileissä paljon mutta en juo humalahakuisesti. Tanssi läpi yön, kauniit auringonnousut ja hyvät keskustelut kiinnostavien ihmisten kanssa, se on elämän suola.
Itselläni vähemmän jalo syy lapsen hankkimiseen: halusin ehkä sitouttaa miehen ja päästä naimisiin. Se tuntui jotenkin maailman tärkeimmältä asialta. Hetken ruinattuani mies antoi periksi ja jätin ehkäisyn pois, menimme naimisiin raskauden aikana.
Hyvin on mennyt ja olemme edelleen onnellisia. Mutta omaa tekemistäni leimasi joku ihme paniikki ajan kulumisesta ja pelko elämän ohi menemisestä.
Vierailija kirjoitti:
Koska lapsen synnytys on naisen tehtävä. Naisen tärkein tehtävä. Naisen koko keho on tehty lapsen synnytystä ja hoitoa varten.
Lapsissa on tulevaisuus ja jos typerykset eivät ymmärrä niin ilman lapsia ei olisi myöskään yhtään aikuista. Ihminen joka tarvitsee"vapautta" yli 20 vuotiaana on henkisesti jämähtänyt teiniksi eikä ole kasvanut aikuiseksi. Kyllä viidessä vuodessa kerkeää aivan hyvin viettää"vapaata" elämää.
Nainen, joka ei ole synnyttänyt uutta elämää, ei ole nainen.
Sen sijaan se miehen ruma muna on naiselle vain pakollinen paha lastenhankitaprosessissa. Naiselle mies on vain lapsen siittäjä.
Ja kukahan tämän muka määrittää? Uskonto, valtio, sinä? Ei kuulu pätkääkään näille! Kukaan muu ei määrittele kuin nainen itse. Synnyttäminen ei ole naisen tehtävä ja suosittelen lämpimästi lapsettomuutta aivan kaikille, joista se tuntuu itselle oikealta valinnalta.
Kuulostaapa ihanalta, kiitos asiallisesta vastauksesta :) mukava kuulla muutakin kuin vain niitä negatiivisia puolia lapsiperhe-elämästä. Vaikka itse en moisesta haaveile, niin tämmöinen auttaa ymmärtämään ihmisten perhehaaveita. Kaikkea hyvää sinulle ja perheellesi!
-ap