Mies keksii aina huonoa sanottavaa ja puuttuu lähes kaikkeen. En jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun se mies on muuten aivan ihana ... niinpä tietenkin. Siksi sinä olet valmis sietämään ihan mitä tahansa.

On varmaan lohdullista kun on noin kivan simppeli käsitys elämästä ja ihmisistä.

Tulee mieleen insinööriex. mm. lempparirehuni suippopaprika oli yhtäkkiä liian myrkyllistä syötäväksi. Itse veti lihaa kitusiinsa kuin hullu kaikki päivät.

Koronapiikeistä jaksoi jauhaa salaliittoteorioita vaikka kuinka monesti. Näki itsensä rokottamattomana jossain letkuissa koekaniinina kun oli puhdasverinen. Veti kovat draamat kun otin yhden koronarokotteen, asiasta olisi tullut sopia ensiksi hänen kanssaan. 

Oli persu ja en edes kehtaa niitä keskusteluja kirjoittaa. 

Syystäkin ex. Ihan sekopää mies. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on sairaasta kontrollinhalusta. Juuri tämän samaisen syyn takia, monet miehet haluavat nuoremman, pienemmän ja vähemmän koulutetumman naisen. 

Jos ei aina ole ollut näin, niin juurisyy olisi hyvä selvittää ennen peliliikkeitä. Tästä maasta saa yksityiseltä vaikka heti apua ja tietoa. Ihmiset usein eivät vain mene mukavuusalueeltaan ulos, kohtaa ongelmia ja haasta helppoja ratkaisuja.

Kun mies käyttäytyy kuten AP.n mies, ei AP .llä ole mitään velvollisuutta yrittää keksiä ratkaisua. Suostuisiko mies edes lääkäriin? Auttaisiko ekat lääkkeet? Paranisiko käytös? 

Jokaisella meillä on oikeus lopettaa suhde, syystä tai vaikka ilman syytä. Ihan sama. Ei AP.n tarvitse sietää tuota käytöstä, joten älä syyllistä häntä luovuttamisesta. 

Minä en koskaan olisi suhteessa bipon kanssa. En koskaan. Enkä masentuneen. Koskee oikeastaan kaikkia mielenterveysongelmia.  Jos sen tietää tapailuaikana, on turha jatkaa suhdetta. Se on myös ihan hyvä syy erota vaikka olisi ollut 30 vuotta yhdessä. Jokainen joka on kumppanin mielenterveysongelmat kokenut, ymmärtää kyllä, miksi

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun miehellä noi samat jutut oli kaksisuuntaisen ensioireita. Myöhemmin puhkesi täysillä, mutta tuollaista ihme käytöstä oli useampi vuosi kunnes paketti ns räjähti käsiin. Pidä silmällä ja lue asiasta. 

Tätä omalla miettinyt. Mitä oireita miehelläsi siis kaikkinensa oli? 

Ihmettelit, että ap miehelläsi ei ole euforiajaksoa. Jos kyse on kaksisuuntainen tyyppi 2 niin euforiat  ja hypomaniat on harvinaisempia. Tämä tila sekoittuu lääkäreillä ensin yleensä masennukseen, mutta masennuslääkkeet pahentaa mielen tilaa. Tähän on ihan omat lääkkeet. 

Tarkempaa listaa miehen ensioireista: 

- muuttunut olemus, ennen lempeä ja kiva

- ahdistunut, stressaan

En vänkää kenellekään mitään diagnoosia, vastasin vain ap:n kysymykseen hänen pyynnöstään omista kokemuksista. Kehotin häntä hakemaan asiantuntijan apua ja korostin, että tavan lääkäreillekin diagnosointia on näissä vaikeaa, siksi tarvitaan psykiatri.

Vähän kyllä ihmettelen tuota sinun aggressiivista reagointia, että mistä mahtaa siellä päässä tuulla. Ymmärtänet myös, että jokainen psykiatrian potilas on yksilö. Harvoin on mitään selvää oppikirjatapausta.

Ap on kärsinyt kertomansa mukaan jatkuvasta henkisestä väkivallasta jo ainakin vuosia, enkä itse kyllä näe, että bipolaarisuus voisi olla se todennäköinen syy siihen, ja voi olla aika vahingollista, jos kovin alkaa kuvitella, että kyse olisi parannettavasta sairaudesta ja tilanne siksi pitkittyisi entisestään. Sitä olin huolissani.

Ap kertoi myös taustastaan ja itse sain ainakin käsityksen, ettei mies ole mitenkään radikaalisti muuttunut, vaan aina hänellä on ollut tuollainen luonne, vaikkakin ehkä pahentunut viimevuosina, tai sitten ap,n mitta tullut viimein täyteen. Toit mielestäni aika heppoisin perustein paljon tuota kaksisuunteinen vaihtoehtoa todennäköisenä selityksenä esille.

Ja sitten, vaikka olisin väärässä, ja miehellä olisikin kaksisuuntainen, niin se ei mielestäni kyllä mitenkään kaikkea voi selittää, eikä varsinkaan oikeuta. Joku vastuu jatkuvasta vuosikausia jtkuneesta henkisestä väkivallasta se on sairaallakin. Että kyllä luonteessa muutenkin täytyy olla mätää. Että mielestäni mahtavaa, jos ap pääsee tuosta kontrolloivasta lyttääjästä eroon, oli syy mikä tahansa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on sairaasta kontrollinhalusta. Juuri tämän samaisen syyn takia, monet miehet haluavat nuoremman, pienemmän ja vähemmän koulutetumman naisen. 

Jos ei aina ole ollut näin, niin juurisyy olisi hyvä selvittää ennen peliliikkeitä. Tästä maasta saa yksityiseltä vaikka heti apua ja tietoa. Ihmiset usein eivät vain mene mukavuusalueeltaan ulos, kohtaa ongelmia ja haasta helppoja ratkaisuja.

Kun mies käyttäytyy kuten AP.n mies, ei AP .llä ole mitään velvollisuutta yrittää keksiä ratkaisua. Suostuisiko mies edes lääkäriin? Auttaisiko ekat lääkkeet? Paranisiko käytös? 

Jokaisella meillä on oikeus lopettaa suhde, syystä tai vaikka ilman syytä. Ihan sama. Ei AP.n tarvitse sietää tuota käytöstä, joten älä syyllistä häntä luovuttamisesta. 

Minä en koskaan olisi suhteessa bipon kanssa. En koskaan. Enkä masentuneen. Koskee oikeastaan kaikkia mielenterveysongelmia.  Jos sen tietää tapailuaikana, on turha jatkaa suhdetta. Se on myös ihan hyvä syy erota vaikka olisi ollut 30 vuotta yhdessä. Jokainen joka on kumppanin mielenterveysongelmat kokenut, ymmärtää kyllä, miksi

Ehdottoman samaa mieltä ap:n tapauksessa. Oli se syy mikä tahansa, käytös on niin kamalaa ja jatkunut pitkään, ettei sillä syyllä enää ole väliä.

Mutta yleisesti ottaen, kyllä se riippuu ihmisen luonteesta muutenkin, millainen hän on ja millä tavalla jokin mielenterveyongelma kyseisellä henkilöllä ilmenee, vaihtelee erittäin paljon. Ei se aina mitenkään määritä tai hallitse ihmistä, ja vaikutus parisuhteen ja yhteiselon kannalta myös vaihtelee paljon, ettei mielestäni voi yleistää kaikkia samaan nippuun. Ei kukaan ole täydellinen, erilaisia ongelmia on kaikilla, ja itse käyttäisin harkintaa tapauskohtaisesti ja kokonaisuutta katsoen. Ja onko suhde kuitenkin vastavuoroinen. Terveet rajat on tietenkin tärkeä pitää, tämä tosin pätee ihan kaikkiin, sairauksista riippumatta.

"Olet oikeassa. Luulin, että hyvä nainen/ihminen on sitkeästi miehensä rinnalla blah blah."

Hyvän parisuhteen mitta ei ole se, miten kauan se kestää.

Hyvän puolison mitta ei ole se, miten paljon se ihminen sietää huonoa käytöstä toiselta.

Parisuhteen tehtävä ei ole ottaa selvää, että kauanko sinä jaksat olla yhden ja saman kumppanin kanssa, varsinkin kun edessä on pelkkää vastamäkeä vastamäen perään ja vielä sen kumppanin itsensä lapioimana.

Uhrautumisesta ei saa kuin kengän kuvan naamaansa.

Exinssimies sai kohkaamisen aikaiseksi jo keitetystä kananmunasta, eli oli hyvin tarkkaa, millainen keitetty kananmuna on. Puhumattakaan muusta ruoasta. Aina draamaa. Oli niin levoton, että ramppasi kaikki matotkin kotona pois paikoiltaan. Säntäily, ryntäily yms. oli arkipäivää. Kaikki tuli suorittaa nopealla tempolla, kauppareissusta lähtien, kellon tarkasti, tiettynä aikana.

Kerran ollessamme lenkillä, hän taas harppoi edelläni, kuten aina (jos mies ei kulje tahtiisi, hän ei välitä sinusta)  lopetin kinnaamisen ja hän havahtui vasta satojen metrien päässä siihen, että olin jäänyt jälkeen. Se jäi viimeiseksi lenkiksi ennen eroamme.

Olen myöhemmin ajatellut, että hänellä oli paljon ongelmia joihin tarvitsisi apua. Asia ei tietenkään enää kuulu minulle eikä liikuta minua. Omaa exäänsä haukkui koko ajan ja sanoi narsistiksi. Miten se sanotaankaan, sitä on itse, joksi toista haukkuu.

Elämäni on nyt tasapainoista ja rauhallista. Olen onnellinen. Tuo suhde oli hyvä oppitunti, millaista miestä ja elämää en ainakaan halua. Tsemppiä ap: lle. Kyllä pääset irti sairaasta miehestä, minäkin pääsin! 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun miehellä noi samat jutut oli kaksisuuntaisen ensioireita. Myöhemmin puhkesi täysillä, mutta tuollaista ihme käytöstä oli useampi vuosi kunnes paketti ns räjähti käsiin. Pidä silmällä ja lue asiasta. 

Tätä omalla miettinyt. Mitä oireita miehelläsi siis kaikkinensa oli? 

Ihmettelit, että ap miehelläsi ei ole euforiajaksoa. Jos kyse on kaksisuuntainen tyyppi 2 niin euforiat  ja hypomaniat on harvinaisempia. Tämä tila sekoittuu lääkäreillä ensin yleensä masennukseen, mutta masennuslääkkeet pahentaa mielen tilaa. Tähän on ihan omat lääkkeet. 

Tarkempaa listaa miehen ensioireista: 

- muuttunut olemus, ennen lempeä ja kiva

- ahdistunut, stressaan

En vänkää kenellekään mitään diagnoosia, vastasin vain ap:n kysymykseen hänen pyynnöstään omista kokemuksista. Kehotin häntä hakemaan asiantuntijan apua ja korostin, että tavan lääkäreillekin diagnosointia on näissä vaikeaa, siksi tarvitaan psykiatri.

Vähän kyllä ihmettelen tuota sinun aggressiivista reagointia, että mistä mahtaa siellä päässä tuulla. Ymmärtänet myös, että jokainen psykiatrian potilas on yksilö. Harvoin on mitään selvää oppikirjatapausta.

Mihin ap mitään psykiatria tarvitsee? Ihan terapeutti riittää hoitamaan tuosta läheisriippuvuudesta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun miehellä noi samat jutut oli kaksisuuntaisen ensioireita. Myöhemmin puhkesi täysillä, mutta tuollaista ihme käytöstä oli useampi vuosi kunnes paketti ns räjähti käsiin. Pidä silmällä ja lue asiasta. 

Tätä omalla miettinyt. Mitä oireita miehelläsi siis kaikkinensa oli? 

Ihmettelit, että ap miehelläsi ei ole euforiajaksoa. Jos kyse on kaksisuuntainen tyyppi 2 niin euforiat  ja hypomaniat on harvinaisempia. Tämä tila sekoittuu lääkäreillä ensin yleensä masennukseen, mutta masennuslääkkeet pahentaa mielen tilaa. Tähän on ihan omat lääkkeet. 

Tarkempaa listaa miehen ensioireista: 

- muuttunut olemus, enn

Jonkinlaista itsetunnon eheyttämistä ap tarvitsee terapian lisäksi. Kuvatunlaiswt miehet tekevät paljon vahinkoa itsetunnolle. 

Inssiexä valitsi aina sarjat mitä suoratoistosta katsottiin, hänen tilinsä kun oli. Jos sarja oli mielestäni mielenkiintoinen, se jätettiin kesken. Jos sanoin, että sarja on ihan ok, sitä katsottiin. Yritin olla liikoja innostumatta, jotta näkisin mieleiseni sarjan loppuun.

Hän myös jätti tv taustaääneksi huutamaan vaikka oli puhelimellaan tai puuhaamassa muuta. Kävin välillä sammuttamassa tv koska häly häiritsi minua, mutta hän avasi sen uudestaan taustalle. Yömyöhään tv pauhasi äänet päällä. 

Hän nukkui kellon tarkasti 7,5h ja kun olisin halunnut nukkua pidempään hän piti huolen, että herään ajoissa. Aina viikonloppuisin päivitteli aamusta, että vieläkö nukut. Arkena illalla kun olisin halunnut ajoissa nukkumaan hän pyöri ja ähisi vuoteessa häiriten, vaikka näki että halusin rauhoittua. Erotessamme hän kysyi, milloin viimeksi olet nukkunut kunnolla. Ajattelinkin, että hän on varmaankin pyrkinyt rajoittamaan nukkumistani/häiritsemään untani. Nainen kun tarvitsee keskimäärin enemmän unta kuin mies. 

Näitä pieniä esimerkkejä häiriökäytöksestä on vaikka kuinka paljon. Huomasin juuri miltei vihaavani exää. Onneksi hän on mennyttä elämää. Tuntuu hyvältä purkaa nämä jonnekin.

Ap:lle voimia. Tällaisia tapauksia tuntuu miehissä olevan liikaakin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun se mies on muuten aivan ihana ... niinpä tietenkin. Siksi sinä olet valmis sietämään ihan mitä tahansa.

 

On varmaan lohdullista kun on noin kivan simppeli käsitys elämästä ja ihmisistä.

Onhan niitä syitä paljonkin,  miksi joku sietäisi tuollaista : miehen tulot ovat niin paljon paremmat, erotessa joutuisi muuttamaan hienosta kodista, on yhteistä lainaa...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta kun se mies on muuten aivan ihana ... niinpä tietenkin. Siksi sinä olet valmis sietämään ihan mitä tahansa.

 

On varmaan lohdullista kun on noin kivan simppeli käsitys elämästä ja ihmisistä.

Onhan niitä syitä paljonkin,  miksi joku sietäisi tuollaista : miehen tulot ovat niin paljon paremmat, erotessa joutuisi muuttamaan hienosta kodista, on yhteistä lainaa...

Rahan takia ei kannata sietää henkistä ja fyysistä väkivaltaa.

Ennemmin sitä maksaa enemmän asumisesta jotta saa olla rauhassa ja elää omanlaistaan elämää. Sehän on sijoitus henkiseen ja fyysiseen hyvinvointiin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Öh, no aika vaikea noin lyhyen kuvauksen perusteella veikata mistä voisi olla kyse. Millainen parisuhdetilanne teillä, oletteko olleet pitkään yhdessä ja sujuuko arki muuten? Ekana tulee mieleen, ettei miehesi ole enää tyytyväinen suhteeseen siksi näkee sinut ja tekemisesi niin negatiivisessa valossa. Tai sitten ahdistusta muista syistä. Kannattaa ottaa hänen kanssaan rohkeasti puheeksi, ettei parisuhteenne tällä hetkellä toimi etkä jaksa kuunnella jatkuvaa nälvimistä.

Olen ehdottanut eroa, mutta alkaa aina kauhea hätä, itkuparku ja panikointi. Luulisi päästävän lähtemään ilman draamaa jos on niin tyytymätön. Ei kiinnosta puhua enää. Olen puhunut vuosia. Mies ei nälvi vaan oikeasti uskoo sillä hetkellä juttuihinsa.

Ap

Entäpä jos et ehd

 

Minusta miehesi kontrolloi sinua. Kuvio on sairas, lähde.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun kriteerini kumppania valitessa olivat positiivinen elämänasenne, tasapainoisuus ja hyväntahtoisuus.

Sinun kohdallasi toisin.

En tiennyt tämmöisestä mitään kun yhteen mentiin.

Ap

Kauanko olette olleet yhdessä?

18 vuotta 🙈🙈🙈 Mutta siihen saa jäädä. En tunne enää mitään muuta kuin ahdistusta ja sitä mitä "ick" luultavasti on.

Ap

Miten kauan tätä ukkos höpinää on kestänyt?

Vierailija kirjoitti:

Inssiexä valitsi aina sarjat mitä suoratoistosta katsottiin, hänen tilinsä kun oli. Jos sarja oli mielestäni mielenkiintoinen, se jätettiin kesken. Jos sanoin, että sarja on ihan ok, sitä katsottiin. Yritin olla liikoja innostumatta, jotta näkisin mieleiseni sarjan loppuun.

Hän myös jätti tv taustaääneksi huutamaan vaikka oli puhelimellaan tai puuhaamassa muuta. Kävin välillä sammuttamassa tv koska häly häiritsi minua, mutta hän avasi sen uudestaan taustalle. Yömyöhään tv pauhasi äänet päällä. 

Hän nukkui kellon tarkasti 7,5h ja kun olisin halunnut nukkua pidempään hän piti huolen, että herään ajoissa. Aina viikonloppuisin päivitteli aamusta, että vieläkö nukut. Arkena illalla kun olisin halunnut ajoissa nukkumaan hän pyöri ja ähisi vuoteessa häiriten, vaikka näki että halusin rauhoittua. Erotessamme hän kysyi, milloin viimeksi olet nukkunut kunnolla. Ajattelinkin, että hän on varmaankin pyrkinyt rajoittamaan

Tuo ei johdu siitä, että eksäsi on inssi vaan siitä, että hän on narsisti tai käyttää narsistien toimintapoja. Hyvä, että vihaat, saat pidettyä loitolla. 

Vierailija kirjoitti:

"Olet oikeassa. Luulin, että hyvä nainen/ihminen on sitkeästi miehensä rinnalla blah blah."

Hyvän parisuhteen mitta ei ole se, miten kauan se kestää.

Hyvän puolison mitta ei ole se, miten paljon se ihminen sietää huonoa käytöstä toiselta.

Parisuhteen tehtävä ei ole ottaa selvää, että kauanko sinä jaksat olla yhden ja saman kumppanin kanssa, varsinkin kun edessä on pelkkää vastamäkeä vastamäen perään ja vielä sen kumppanin itsensä lapioimana.

Uhrautumisesta ei saa kuin kengän kuvan naamaansa.

Olipas harvinaisen hyvin sanottu 👏👏

En ole koskaan ymmärtänyt miksi pitkiä suhteita ihannoidaan niin paljon. Samoin kuin ylisuuria perheitä. Numeromäärä kun ei kerro mitään ihmisten elämänlaadusta. 

Itse tiedän useita pitkiä suhteita joissa joko toinen tai kumpikin osapuoli (ja monesti lapsetkin) voivat huonosti. Eivät vain saa lähdettyä erinäisistä syistä.

Ap:n miehen kaltaista tyyppiä deittailin itsekkin aikani.

Aluksi yritti piilottaa naljailut vitseiksi tai kommenteihin tyyliin "miten sinä joka olet niiiin viisas, voit tehdä noin...". Lopussa oli jo melkein huvittavaa kuinka jaksoi kaikesta vääntää ongelman. En osannut edes appelsiinia kuoria ilman että sekaantui siihenkin.

Oli vähän psykopaattiluonne ja harhainen muutenkin. Lähdin jollakin tekosyyllä, etten vain loukkaa egoaan. Ap:lle suosittelen samaa, älä hukkaa aikaasi vaikeaan ihmissuhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Näitä supernegatiivisia miehiä Suomi on täynnä. Suomihan on yksi vaarallisimmista maista naisille. Osa varmasti on narsistisia mutta osa vain muuten omaa huonon itsetunnon ja negatiivisen asenteen. Itse en tommosta miestä katselis päivääkää.

Ketkä täällä kasvattaa näitä negamiehiä?

Isät? Miespuoliset ystävät? Yhteiskunnan asenteet? 

Eivät he varmaan kohdussa kasva aikuiseksi 😉

Vierailija kirjoitti:

Kerran tää väitti raivoten ja huutaen, että hienosta ravintolasta heitetään ulos jos ei juo ruokajuomaa. Koska en itse juo ruuan kanssa mitään, ala-asteen ope opetti ja jäi tavaksi. Saarnasi, että hienosta ravintolasta "käsketään painumaan v*ttuun". Nämä jutut on just sitä että bussikuski ei päästä bussiin, tarjoilija heittää pihalle, joku ulkopuolinen tekee jotain absurdia.

Ap

Kuulostaa kyllä oudolta, ja rasittavalta. Onko aina ollut tuollainen vai muuttunut jossain vaiheessa.

"Muita outouksia: suunnittelee hyväntuulisena pientä remppaa johonkin, piirtää kuvan, kirjoittaa listan, kertoo ajankohdan jne. Sitten kun kysyn, että joko aloitetaan, raivostuu ja sanoo ettei siinä ole mitään järkeä, lahotkoon koko talo ja pitäkööt vaikka palokunta harjoituspaikkanaan. Missä vaiheessa olisi pitänyt tietää että mieli on muuttunut? Sitten väittää ettei raivoa minulle, vaan asioille. Eihän täällä ole muuta yleisöä? Ja minun pitäisi pitää tätä kotina?"

Kuulostaa vähän samalta kuin eräs läheiseni. Mieli ja mielipiteet muuttuvat koko ajan, täysin päinvastaiseksiki, ilman että henkilö tuntuu edes muistavan olleensa vahvasti toista mieltä. On esim erittäin positiivinen jollekkin asialle, henkilölle, puolueelle jne. Mutta kun seuraavan kerran tapaat hänet, hänellä on erittäin negatiivinen mielipide samasta asiasta, ilman että mitään ratkaisevaa on tapahtunut, mutta väittää ettei ole koskaan ollutkaan eri mieltä. Päinvastoinkin, voi olla erittäin negatiivinen jonkun suhteen, sitten yltiöpositiivinen, ja taas melkein vihaa henkilöä, jne edestakaisin. Yleensäkin ruokkii negatiivisia ajatusmalleja. 

Aina ollut samanlainen. Itse olen epäillyt epävakaata persoonallisuushäiriötä. Tai heikkoa omakuvaa, on herkkä toisten mielipiteille ja tunnetiloille, ottaa ne kuin omakseen. 

Minulla oli tuollainen exä. Kaikesta tuli sanomista. Kertoi että isänsä oli ollut tosi hankala mies, agressiivinen ja pelottava, mikä oli aikanaan ollut pojalle melko traumaattista.

En tiedä oliko kuitenkin oppinut ikävän käyttäytymismallin häneltä, vaikkei ollutkaan fyysisesti väkivaltainen kuten isänsä, mutta henkinen väkivaltakin satuttaa. 

Nykyinen puolisoni on täysin päinvastainen.

Ap:nä en katsoisi enää päivääkään huonoa käytöstä.