Lue keskustelun säännöt.
Mies keksii aina huonoa sanottavaa ja puuttuu lähes kaikkeen. En jaksa.
03.08.2024 |
Pakkasin sateenpitävän vuorettoman takin reppuun, kun oltiin lähdössä ja luvattu sadetta. Mies rupee sekoilemaan semmoista, että minua ei oteta Nyssen kyytiin se päällä, koska se kastelee penkit. Ihan normaalia matskua takki, mutta vuoriton ja polvipituinen. Samalla tyyppi pukee päällensä VEDENPITÄVÄÄ TAKKIA. Ja kyse ei ole takin ulkonäöstä, koska sanoisi senkin suoraan.
Mistä se edes keksii noita juttujansa? Ja miksi? Tämä on ihan jatkuvaa ja teen lähes kaiken arkipäiväisenkin salassa, kun en jaksa noita jatkuvia kommentteja. Yhtäkkiä vaan flippaa ja taas joku ihmeellinen käsitys asioista.
Kommentit (209)
Vierailija kirjoitti:
Keskenkasvuiselta valittajalta vaikuttaa.
Luitko nuo viimeiset viestit tästä ketjusta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tsemppiä Ap! Todella raskaasta tilanteesta olet selvinnyt. Kaikkea hyvää sinulle!
Minullekin on tuttua tuo, että jos laitan ruokaa, siivoan tai pesen pyykkiä saan olla aika rauhassa. Toki mies keskeyttää tekemiseni vähän väliä kysellen sitä tai tätä, haluaa kertoa sitä tai tätä, tarvitsee apua johonkin omaan asiaansa ja loukkaantuu jos pyydän odottamaan hetken.
Vasta viime aikoina olen tajunnut, että omien juttujeni tekeminen kotona on lähes mahdotonta. Lukeminen, sarjan katsominen, vaatekaapin järjestely, mikä tahansa keskeytetään heti ja jos en tajua lopettaa omaa puuhaani tulee siihen viereen huokailemaan, kyselemään, selittämään omaa asiaansa, joka tietenkin on ensiarvoisen tärkeä.
Kotona ei ole tilaa eikä edes happea minulle hengittää.
Eroa mietin jatkuvasti, olen vain tyhjiin puristettu tässä. Olen myös tajunnut, että tiedän miehen töistä ja harrastuksesta kaiken, koska puhuu näistä jatkuvasti. Muista asioista ei puhu. Mies taas ei tiedä minusta enää mitään, koska ei kuuntele, ei kysy, ei kiinnostu mistään mikä ei pyöri oman napansa ympärillä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Täälläkin. "Kiva" lukea etten ole ainut. Minun pitäisi olla näkymätön etten "ärsytä" häntä. Tarpeen vaatiessa ottaa minut esiin.
Töykeä, loukkaa uhalla.
Mistään minuun liittyvästä ei voi puhua, olen kai niin tylsä hänen mielestään. Ei edes tajua kuinka huonosti voin. Tai tajuaa ja saa siitä nautintoa?
Mistä sen tietää?
Ei sitä tiedäkään, eikä sillä ole väliä. Tahallisuuden astetta miettiessä saa itsensä vain pahemmin solmuun ja antaa toiselle mahdollisuuden selitellä huonoa käytöstä ties millä verukkeilla.
Ikävintä kai näissä tyypeissä on se, että eivät halua erotakaan. Eroaminen olisi kai se ultimaattinen hätätilanne. Ottavat vaimonsa esille vain ratkomaan näitä absurdeja hätätilanteita ja pelkäävät vaimon lähdettyä joutuvansa hoitamaan usein itse luomansa tilanteet ja katastrofit ihan itse. Eivät kuite
Tämä oli niin järjettömän hienosti ilmaistu. Olin usein sekä hätätilanteiden aiheuttaja että ratkaisija. Minua huudettiin apuun, kun oli joku hyvin yksinkertainen tietotekninen tai byrokraattinen ongelma. Ratkaisuni ongelmiin olivat huonoja ja vääriä, minulle raivottiin ettei asia näin voi mennä. Kun ratkaisin ongelman, kiroilu ja raivoaminen jatkui vaikka olin oikeasa. Vika oli järjestelmässä tai insinööreistä, jossakin, missä tahansa paitsi omassa osaamattomuudesta.
Hukkuneet tavarat olivat minun hukkaamiani, semmoistenkin erikoisvehkeiden mitä en tietäisi edes nimeltä. Tai tarvinnut, kuten laser-vatupassi ja ilmakon kiikari. Ja uimahousujen, josta minulle raivottiin puoli vuotta. Olivat kaverille unohtuneet ja palautti ne kyläillessään.
Edes kananmunaa ei pystynyt paistamaan ilman osallistamistani, koska löytänyt haluamaansa paistinlastaa. Sai hepulin, paiskoi laatikoita ja konttasi lattialla kiroillen ja kaappeja ronkkien. Kysyin, onko katsonut kuivauskaapista. Pudotti kiroillen kaikki puhtaat tiskit paistinlastan päältä likaiseen altaaseen.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tsemppiä Ap! Todella raskaasta tilanteesta olet selvinnyt. Kaikkea hyvää sinulle!
Minullekin on tuttua tuo, että jos laitan ruokaa, siivoan tai pesen pyykkiä saan olla aika rauhassa. Toki mies keskeyttää tekemiseni vähän väliä kysellen sitä tai tätä, haluaa kertoa sitä tai tätä, tarvitsee apua johonkin omaan asiaansa ja loukkaantuu jos pyydän odottamaan hetken.
Vasta viime aikoina olen tajunnut, että omien juttujeni tekeminen kotona on lähes mahdotonta. Lukeminen, sarjan katsominen, vaatekaapin järjestely, mikä tahansa keskeytetään heti ja jos en tajua lopettaa omaa puuhaani tulee siihen viereen huokailemaan, kyselemään, selittämään omaa asiaansa, joka tietenkin on ensiarvoisen tärkeä.
Kotona ei ole tilaa eikä edes happea minulle hengittää.
Eroa mietin jatkuvasti, olen vain tyhjiin puristettu tässä. Olen myös tajunnut, että tiedän miehen töistä ja harrastuksesta kaiken, koska puhuu nä
Samaistuttavaa. Tuntuu, kuin oma pää olisi hyllykkö, johon kaikki toisen asiat pitäisi mahduttaa. Ja aina kaikki välittömästi heti nyt saatavilla ja tilaa loputtomiin. Silloin harvoin, kun oma filtteri petti ja kysyi itse jotain, vastaus oli usein hyvinkin vihamielinen. Ja avun pyytämisen lopetin jo alkuvuosina, koska pienikin auttaminen oli vastenmielistä. Pyysin hyvin epävakaata isääni siihen asti kun sairastui verrattain nuorena ja kuoli. Auttoi mielellään, vaikka oli päihdeongelmainen ja mielisairas. Sen jälkeen oli pärjättävä kaikessa itse.
Välillä mies ihmetteli närkästyneenä, että miksi siirrän suuria tavaroita yksin ja teen asioita kummallisella tavalla ja väärin välinein, kun hänellä on taidot ja välineet tehdä tuntien työni muutamassa minuutissa. Loukkaantui, kun sanoin etten jaksa sitä alkukieltäytymistä, huutoa puuhan sikana ja kiroilua. Joskus loukkasin häntä, että kysyn mieluummin vaikka tuntemattomalta laitapuolenkulkijalta apua, koska ne ei todennäköisesti ala huutamaan minulle. Tätä mun sanomista kyynelehti humalassa vuosien ajan, kuinka pahalta tuntuu.
No syy löytyi siitä, että koska pyydän apua niin harvoin %% on huonot ja jos pyytäisin enemmän, niin siitä olisi tullut normaalimpaa, sekä huudosta että niistä kerroista, kun ei olisi ollut draamaa.
Sp
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olis kiva kuulla näihin se toisen osapuolen näkökulma myös
Miksi tätä alapeukutetaan??
Mies ei saa kertoa omaa kantaansa. Okei...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olis kiva kuulla näihin se toisen osapuolen näkökulma myös
Miksi tätä alapeukutetaan??
Mies ei saa kertoa omaa kantaansa. Okei...
Oletko uusi internetissä? Ymmärrätkö, miten nimettömät keskustelupalstat toimivat?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luin ketjun nyt aamusella läpi. Olipa hyvä ketju, etenkin kun ap jaksoi rauhallisesti vastailla ja palasi vielä vuoden jälkeen kertomaan kuulumisia.
Onneksi olkoon ap, että pääsit miehestäsi eroon. Virallinen avioero on varmaan vielä tarpeen, että mies alkaa käsittämään ettette ole enää yhdessä. Viestinnän katkaiseminen kokonaan olisi varmaan myös hyväksi.
Keskenkasvuiselta valittajalta vaikuttaa.