Mies keksii aina huonoa sanottavaa ja puuttuu lähes kaikkeen. En jaksa.

Vierailija kirjoitti:

Minun kriteerini kumppania valitessa olivat positiivinen elämänasenne, tasapainoisuus ja hyväntahtoisuus.

Sinun kohdallasi toisin.

Tää on niin tyhmä kommentti. Ihmiset muuttuu ja jos olet tavannut kumppanisi 18 vuotiaana, on hän takuulla erilainen, kun on 40v.

Ihmiset muuttuu ja kehittyy, jotkut hyvään ja jotkut huonompaan suuntaan.

"eikö ne oo jokamiehen oikeuksia joka tapauksessa. onko toi nopeeta menny tommoseks vai pikkuhiljaa hulluuntunu?"

Jokamiehenoikeudet lakkaa pätemästä minuun, jos pakkaan uikkarit ja aion pulahtaa lapsuuteni järveen. Vaikka on avoin kutsu enkä tekisi sitä edes joka vuosi.

Jälkikäteen ajateltuna on aina ollut varsinkin kausittain epälooginen, inconsistent (sori sanat hukkuvat välillä) mutta jotenkin kuvittelin että ikä tuo viisautta ja tuo loppuu. Sammakko vedessä olen ollut.

Ap

Onko ap vaaraa siitä, että KUN lähdet, niin miehesi rupeaa fyysisesti väkivaltaiseksi? Hänellä ei selvästi ole kaikki kotona pään sisällä, joten varmuuden vuoksi sinun kannattaa suunnitella lähtösi niin, että se on sinulle turvallinen. Soita vaikka Nollalinja-palveluun, sieltä saat varmasti neuvoja siihen, miten kannattaa toimia. Voimia, elämäsi muuttuu varmasti paljon paremmaksi kun pääset tuosta hullusta eroon!

Ap, olen samoilla linjoilla muiden vastaajien kanssa. Soita Nollalinjalle tai Naisten linjalle ja ole tarvittaessa yhteydessä sinua lähimpänä olevaan turvakotiin. Miehesi on arvaamaton, epätasapainoinen, todellisuudentajuton ja hänen ajattelunsa on hajanaista ja epäloogista. Et todellakaan hakeudu hänen kanssaan mihinkään parisuhdeterapiaan tai muuten yritä parantaa suhdettanne, koska hänestä ei tuossa mielentilassa siihen ole. On oikeastaan yhdentekevää, mikä syy hänen käytöksensä taustalla on. Hän on mahdollisesti vaarallinen ja sinun ainoa velvollisuutesi on pelastautua niin nopeasti kuin voit.

Täällä on muutama kirjoittaja ilmeisesti yrittänyt herätellä aloittajaa kehumalla omaa kumppanivalintaansa ja syyttämällä aloittajaa siitä, että tämä on jäänyt suhteeseen miehen kanssa. Kun kyseessä on todennäköinen traumasidos, joka on vieläpä alkanut aloittajan ollessa nuori ja kokematon, tällainen "ravistelu" aiheuttaa vain lisää vahinkoa. Traumatisoituneet ihmiset etsivät itsestään vikoja silloinkin, kun toisen osapuolen tulisi katsoa peiliin ja hermoston ylivirittyneisyyden takia kävelevät jatkuvasti munankuorilla. Toivon, että tässä ketjussa jätetään lyödyn lyöminen kokonaan pois ja keskitytään asiallisten, käytännönläheisten neuvojen antamiseen.

Toivon sinulle voimaa ja rohkeutta suhteesta irroittautumiseen. Pidä meidät ajan tasalla siitä, miten sinulla menee.

Osa ihmisistä on 99,9 % ajasta negatiivisia. Ilmeisesti aika moni läheinen tottuu ja turtuu tuohon. Itse en jaksaisi.

Vaikuttaa siltä että miehelläsi on harhaluuloisuushäiriö. Tästäki löytyy lisätietoa googlaamalla.

Näitä supernegatiivisia miehiä Suomi on täynnä. Suomihan on yksi vaarallisimmista maista naisille. Osa varmasti on narsistisia mutta osa vain muuten omaa huonon itsetunnon ja negatiivisen asenteen. Itse en tommosta miestä katselis päivääkää.

Vierailija kirjoitti:

Näitä supernegatiivisia miehiä Suomi on täynnä. Suomihan on yksi vaarallisimmista maista naisille. Osa varmasti on narsistisia mutta osa vain muuten omaa huonon itsetunnon ja negatiivisen asenteen. Itse en tommosta miestä katselis päivääkää.

Naiset on lapsen tasolle typistettyjä uhreja? Perheitä, joissa nainen on ainoa huoltaja on paljon, päiväkodin henkilökunta on naisia ja peruskouluissa tilanne on kutakuinkin sama. Pojat viettävät suurimman osan valveilla olo ajastaan naisen kanssa ja heiltä puuttuu auktoriteetti jota kunnioittaa ja se miehen malli.  

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun kriteerini kumppania valitessa olivat positiivinen elämänasenne, tasapainoisuus ja hyväntahtoisuus.

Sinun kohdallasi toisin.

 

Tää on niin tyhmä kommentti. Ihmiset muuttuu ja jos olet tavannut kumppanisi 18 vuotiaana, on hän takuulla erilainen, kun on 40v.

Ihmiset muuttuu ja kehittyy, jotkut hyvään ja jotkut huonompaan suuntaan.

Sukupuolet eivät tarvitse toisiaan tullakseen toimeen, sitä parisuhdetta ei ole mikään pakko jatkaa jos toinen ei ns kasva mukana. 

Mikä saa muuten niin fiksun naisen odottamaan ja odottamaan, että toinen viimein muuttuisi, että vihdoin saisi suhteelta sen minkä haluaa? 

Mies pitäisi ohjata hoidon piiriin. Ilman muuta jotain on vialla mutta vain asiantuntija voi diagnoosin antaa.

Kaksisuuntainen mielialahäitö, jos se sitä on, on kyllä syytä hoitaa. Siihen liittyy kohonnut itsemurhariski.

Ammattiavun piiriin pitäisi  tämänkin takia pyrkiä, sillä mahdollinen ero voi laukaista arvaamattomia asioita, lähinnä itsensä vahngoittamiseen liittyen. 

Tietenkään sinulta ei voida vaatia että jäisit sietämään ihmistä joka tekee sinulle pahaa, henkistä väkivaltaa. Et ole syyllinen jos hän ei suostu apua hakemaan.

Vierailija kirjoitti:

Jaa, kiinnostaa teidän parisuhdeongelmat kuin kasa kiviä.

Älä lue, jos ei kiinnosta. 

Minä avasin ketjun, kun se oli niin kommentoitu. Ajattelin että tämä on jotain mielensäpahoitusnillitystä taas, mutta eipä ollutkaan. AP.n mies on todella kummallinen, joten nyt seuraan ketjua mielenkiinnolla. 

Joku jo heitti narsisti kommentin. En usko narsismin tässä tapauksessa, käytös on erilaista. Kuten on myös kaikenlainen manipuloiva käytös. Tuo ehdotus kaksisuuntaisesta oli mielenkiintoinen, siitä ei ole kokemusta, joten kiinnostaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko hän olla kirjolla? Masentunut? Voimia Ap:lle!

Ei ole kirjolla. Itse olen ennemminkin. Mutta jossain mättää ja pahasti.

Ap

No, mies ei ole sitä mitä luulit hänen olevan. Jossain mättää ja pahasti. Mikä olisi luonteva johtopäätös?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Voisiko hän olla kirjolla? Masentunut? Voimia Ap:lle!

Ei ole kirjolla. Itse olen ennemminkin. Mutta jossain mättää ja pahasti.

Ap

No, mies ei ole sitä mitä luulit hänen olevan. Jossain mättää ja pahasti. Mikä olisi luonteva johtopäätös?

Sori, en lukenut ketjua riittävän pitkälle. Tsemppiä eroon, olen ollut itsekin väkivaltaisessa suhteessa (itse asiassa kahdesti). Lähteminen on ainoa oikea ratkaisu. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun kriteerini kumppania valitessa olivat positiivinen elämänasenne, tasapainoisuus ja hyväntahtoisuus.

Sinun kohdallasi toisin.

Sama juttu minulla, ihana luonne mun miehellä. Kiltti ja huomaavainen. Ihmetyttää välillä kun ihmisillä on kriteerejä vain puolison ulkonäköön liittyen. Saa olla ihan pask...a äijä kunhan on hyvännäköinen?

Ihmisen käytös voi muuttua vuosien varrella. Ettekö tiedä sitä?

Vierailija kirjoitti:

Minun kriteerini kumppania valitessa olivat positiivinen elämänasenne, tasapainoisuus ja hyväntahtoisuus.

Sinun kohdallasi toisin.

Älä nyt ylpeyteesi tukehdu. 

Ehkä sinulla ei ole kokemusta mielenterveyden ongelmista. Ne voivat sille kaikkein ihanimmallelin ihmiselle puhjeta myöhemmin,vaikka suhteeseen mennessä kaikki olisi ollut hyvin. 

Silloin ei normaali ihminen ole heti eroamassa. Ensin sitä ajattelee, että no se on väsynyt, tai että ymmärsinkö itse jotenkin väärin. Liioittelen asiaa. Ehkä se vain tiuskaisi, tai on huono päivä. Kun kummallisuudet kasaantuvat, alkaa ymmärtää, että jokin on vialla. 

Silti vieläkin on pitkä matka eropäätökseen ja  eroamiseen. Ehkä sairaus menee pian ohi? Tai lääkitys auttaa? Onko oikein jättää rakasta ihmistä, joka on muuttunut sairauden vuoksi? Jne. 

Vierailija kirjoitti:

Jaa, kiinnostaa teidän parisuhdeongelmat kuin kasa kiviä.

Miksi sitten luet ja kommentoit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tutustu narsismiin ja traumasiteeseen. Tuo kaikki on itselleni tosi tuttua ja minäkin epäilin eksällä lapsen syntymän jälkeen mm. masennusta, työuupumusta, skitsofreniaa ja alkavaa muistisairautta, kun toisen käytös muuttui yhtäkkiä niin järjenvastaiseksi. Oli meillä ollut vaikeaa ennenkin, mutta yhtäkkiä tilanne suorastaan räjähti käsiin.

Vasta eron jälkeen satuin törmäämään kirjaan Miksi se ei vain lähde?, ja se avasi silmäni tajuamaan, mistä oli kyse. Narsismista on monia hyviä kirjoja, tuon lisäksi esim. Sata tapaa tappaa sielu, ja YouTubesta löydät paljon hyvää asiaa niin suomeksi kuin englanniksi, esim. Narsisti vs. minä, Danielle Radin, Dr Ramani.

Hae myös keskusteluapua itsellesi, soita esim. Naisten linjalle tai Nollalinjalle tai varaa aika terveyskeskuksen psykiatriselle sairaanhoitajalle, jotta pääset puhumaan kaikesta tapahtuneesta ja selvittelemään ajatuksiasi.

Kiitos ymmärryksestä ja neuvoista. Kirjat olen kuunnellut ja tuo youtubesisältö on tuttua myös. Traumaside on juuri se, minkä purkamiseen tarvitsen apua. Käyn psyk.sh mutta tarvitsen myös traumaterapiaa. Minulle on suositeltu EMDR:ää mutta en löydä Pirkanmaalta ketään jolla on tilaa uudelle Kela-asiakkaalle. En yhtäkään.

Ap

Traumaterapia suuntautuu yleensä vahvimmin PTSD-tyyppiseen kuin C-PTSD-tyyppiseen traumaan, joten sinulle voisi sopia mikä tahansa hyvä terapeutti (ellei sinulla ole yksittäistä traumaa, joka ei ole vaikuttanut kehitykseesi, en lukenut koko ketjua). 

Olen itse irrottautunut traumasiteestä. Koin sen huumevieroituksena, koska ne huojennuksen hetket suhteessa toivat niin voimakkaan hyvän olon ja loppu oli yhtä nousua ja laskua. Tein päätöksen, että tämä saa loppua ja sitten kuukausia piti joka päivä tietoisesti pitää itsensä kaukana eksästä, ettei vaan tulisi mitään jatkokierroksia suhteelle. Se oli kivuliasta ja vaikeaa, mutta todellakin sen väärti. 

Olet vuosia yrittänyt puhua eli tiedät, että mies ei tule muuttumaan paremmaksi. Älä kuuntele mitään selityksiä eron jälkeen. MIes voi skarpata hetken, mutta ei pysyvästi ja yleensä kakkoskierros on lopulta karumpi kuin ensimmäinen. 

Kannattaa tutustua narsismin lisäksi niihin omiin haavoihin esim. Ritva Huusko, Tim Fletcher, Patrick Teahan, Crappy childhood fairy.

- eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun kriteerini kumppania valitessa olivat positiivinen elämänasenne, tasapainoisuus ja hyväntahtoisuus.

Sinun kohdallasi toisin.

 

Tää on niin tyhmä kommentti. Ihmiset muuttuu ja jos olet tavannut kumppanisi 18 vuotiaana, on hän takuulla erilainen, kun on 40v.

Ihmiset muuttuu ja kehittyy, jotkut hyvään ja jotkut huonompaan suuntaan.

Näin on. Tavattiin 19 v ja nyt eläkeläisinä mies muuttuhut isänsä kaltaiseksi. Jos olisin tämän tajunnut, en ehkä olisi mennyt hänen kanssaan naimisiin. Ollut kuitenkin  hyvä ja luotettava mies, mutta nykyään puuttuu joka asiaan ja korjaa puheitani. Esim, jos sanon, että tuleepa tuolta piipusta savua, niin kommentti" - ei ole savua, vaan vesihöyryä-.

Joka sanani alkaa korjaamaan. 

Vierailija kirjoitti:

Mies pitäisi ohjata hoidon piiriin. Ilman muuta jotain on vialla mutta vain asiantuntija voi diagnoosin antaa.

Kaksisuuntainen mielialahäitö, jos se sitä on, on kyllä syytä hoitaa. Siihen liittyy kohonnut itsemurhariski.

Ammattiavun piiriin pitäisi  tämänkin takia pyrkiä, sillä mahdollinen ero voi laukaista arvaamattomia asioita, lähinnä itsensä vahngoittamiseen liittyen. 

Tietenkään sinulta ei voida vaatia että jäisit sietämään ihmistä joka tekee sinulle pahaa, henkistä väkivaltaa. Et ole syyllinen jos hän ei suostu apua hakemaan.

MIes saa ohjata ihan itse itsensä avun piiriin, kuten ap on tehnyt. Ap:lla ei ole mitään velvollisuutta mihinkään. Hän on vuosia yrittänyt saada miestä avaamaan silmänsä. AIkuinen ihminen hoitakoon itse itsensä ja vastaa kyllä itse siitä itsaristakin, jos sellaisen tekee - ei ole ap:n syytä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun kriteerini kumppania valitessa olivat positiivinen elämänasenne, tasapainoisuus ja hyväntahtoisuus.

Sinun kohdallasi toisin.

 

Tää on niin tyhmä kommentti. Ihmiset muuttuu ja jos olet tavannut kumppanisi 18 vuotiaana, on hän takuulla erilainen, kun on 40v.

Ihmiset muuttuu ja kehittyy, jotkut hyvään ja jotkut huonompaan suuntaan.

Sukupuolet eivät tarvitse toisiaan tullakseen toimeen, sitä parisuhdetta ei ole mikään pakko jatkaa jos toinen ei ns kasva mukana. 

Mikä saa muuten niin fiksun naisen odottamaan ja odottamaan, että toinen viimein muuttuisi, että vihdoin saisi suhteelta sen minkä haluaa? 

Traumatisoituminen lapsuudessa ja lisätraumatisoituminen tässä parisuhteessa. Huono parisuhteen malli. Traumasidos ja läheisriippuvuus. Aivopesu. En ole enää odottanut muutosta vuosiin. Olen vain odottanut sitä kliksahdusta, että tajuan etten ole vastuussa mieheni hyvinvoinnista. Sydäntäni särkee ajatus, että olen velvoittanut itseni huolehtimaan ihmisestä, jota en rakasta. 

Muita outouksia: suunnittelee hyväntuulisena pientä remppaa johonkin, piirtää kuvan, kirjoittaa listan, kertoo ajankohdan jne. Sitten kun kysyn, että joko aloitetaan, raivostuu ja sanoo ettei siinä ole mitään järkeä, lahotkoon koko talo ja pitäkööt vaikka palokunta harjoituspaikkanaan. Missä vaiheessa olisi pitänyt tietää että mieli on muuttunut? Sitten väittää ettei raivoa minulle, vaan asioille. Eihän täällä ole muuta yleisöä? Ja minun pitäisi pitää tätä kotina?

Ap