Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Lapsen uskonnollisuus.
03.08.2024 |
Tiedättekö yhtään lasta, joka olisi ollut harras uskovainen jo nuorena? Millaista lapsen usko oikeastaan edes on? Uskot että taivaassa on jumala jonka luo kuolleet menevät? Itse lapsena varmaan uskoin jumalaan, rukoilin silloin tällöin musta en miettinyt uskon asioita juurikaan eikä usko ollut osa arkeani. Eikö vanhempanikaan olleet kuin tapakristittyjä. Suurimman osan elämääni olin ateisti tai agnostikko, kunnes pitkälle aikuisiällä aloin tuntea vetoa uskon asioihin ja uskoni vahvistui todella paljon. Käykö suurelle osalle uskovista näin, että tulevat uskoon vasta myöhemmin aikuisina, ainakin jos ovat nuorempaa sukupolvea jolloin uskonnollisuus ole enää ollut niin tavanomaista?
Kommentit (43)
On ihanaa, jos ihminen saa uskon lahjan jo lapsena.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Muistan että rukoilin iltarukouksen, vanhemmat kertoivat hyvästä Taivaan Isästä, tunsin turvallisuutta. Ei painostettu.
Alakouluikäisenä meillä kävi helluntailainen työntekijä. Hän sai minut houkuteltua heidän kokouksiin oman lapsen seuraksi. Myös heidän hiihtoleireillä kävin. Mutta heidän uskonto oli vähän pelottavaa, etenkin ne hurmos- ja rukouskokoukset. Eikä heidän käytökseen vaikuttanut yhtään muuta kuin puheessa, Raamatun opit , joten se uskonto sai jäädä teini-iässä Ja huom! Halusin kovasti tulla uskoon ja he opettivat että kun rukoilee tule Jeesus asumaan sydämeen tulee uskoon. No sitä rukoilin monta vuotta mutta en tullut uskoon.
Sain alakoulussa uusi testamentti ja psalmit kirjan ja se oli mielenkiintoinen, sitä tykkäsin lukea, vaikken ymmärtänytkään kaikkea. Tykkäsin kovasti alakoulun uskontotunneista. Raamatun kertomukset mm Joosefista ja Jeesuksesta kuuntelin mielelläni joka vuosi. Ne on parhaita vieläkin. Onneksi lopulta, 21 vuotiaana löysin oikean uskonnon ja tässä aioin pysyä lopun elämääni.. paras elämä koskaan ! Olen nyt 52 vuotias.
Jos kotona opetetaan Jumalasta ja pidetään tapana rukoilla iltarukous, lapselle todennäköisesti kehittyy ns. lapsenusko jo hyvin pienenä. Uskonelämä on myös elämänalue, joka vaatii vaalimista ja iänmukaista opetusta kehittyäkseen. Siihen tarkoitukseen on esimerkiksi pyhäkoulu. Kuten elämänkatsomuksen muitakin alueita, on uskonelämääkin normaalia miettiä ja uudelleenarvioida oman kehityksen eri vaiheissa, yksi tällainenhan on rippikouluikä. Aikuisiälläkin erilaiset tapahtumat panevat uudelleen ja uudelleen ottamaan kantaa siihen, mihin oikeastaan uskoo. Uskon, että Jumala ei hylkää ketään, vaikka usko olisi pienenpuoleinen.
Vierailija kirjoitti:
Alakouluikäisenä meillä kävi helluntailainen työntekijä. Hän sai minut houkuteltua heidän kokouksiin oman lapsen seuraksi. Myös heidän hiihtoleireillä kävin. Mutta heidän uskonto oli vähän pelottavaa, etenkin ne hurmos- ja rukouskokoukset. Eikä heidän käytökseen vaikuttanut yhtään muuta kuin puheessa, Raamatun opit , joten se uskonto sai jäädä teini-iässä Ja huom! Halusin kovasti tulla uskoon ja he opettivat että kun rukoilee tule Jeesus asumaan sydämeen tulee uskoon. No sitä rukoilin monta vuotta mutta en tullut uskoon.
Sain alakoulussa uusi testamentti ja psalmit kirjan ja se oli mielenkiintoinen, sitä tykkäsin lukea, vaikken ymmärtänytkään kaikkea. Tykkäsin kovasti alakoulun uskontotunneista. Raamatun kertomukset mm Joosefista ja Jeesuksesta kuuntelin mielelläni joka vuosi. Ne on parhaita vieläkin. Onneksi lopulta, 21 vuotiaana löysin oikean uskonnon ja tässä aioin pysyä lopun elämään
Mitä siis löysit 21-vuotiaana?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen uskonnollisesta suvusta. Lapsena luin iltarukouksen joka ilta ja kävin pyhäkoulussa. Jumala oli minulle lapsena "taivaan isä" ja kuvittelin hänet jonain ukkelina pilven reunalla. Tykkäsin paljon raamatun kertomuksista (tykkään vieläkin). Kaksikymppisenä kuitenkin erosin kirkosta, koska en enää vain voinut uskoa jumalaan. En näe mitään "korkeampaa voimaa" missään, enkä koe mitään yliluonnollisia kokemuksia. Olen tyytyväinen ateisti, joka tykkää käydä kirkossa laulamassa vanhoja virsiä (uudet on kammottavia).
Vierailija kirjoitti:
Olen uskonnollisesta suvusta. Lapsena luin iltarukouksen joka ilta ja kävin pyhäkoulussa. Jumala oli minulle lapsena "taivaan isä" ja kuvittelin hänet jonain ukkelina pilven reunalla. Tykkäsin paljon raamatun kertomuksista (tykkään vieläkin). Kaksikymppisenä kuitenkin erosin kirkosta, koska en enää vain voinut uskoa jumalaan. En näe mitään "korkeampaa voimaa" missään, enkä koe mitään yliluonnollisia kokemuksia. Olen tyytyväinen ateisti, joka tykkää käydä kirkossa laulamassa vanhoja virsiä (uudet on kammottavia).
Rukoilen että saat uskon lahjan. Jumala kyllä kutsuu jokaista ihmistä jossain vaiheessa elämää.
(Anteeksi jos oli painostava kommentti, se ei ollut tarkoitus)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lapset ovat luonnostaan hengellisiä. Näkevät unia ja elävät osittain "mielikuvitusmaailmassa". Paljon myös todennettavia yliluonnolliseksi luokiteltavia kokemuksia lapsilla
Uskonnollisuus on aikuisten leikkiä, hierarkkinen yhteisö
Minä en aikuisena liiaksi puuttuisi tai yrittäisi hallita lapsen juttuja ja narratiiveja. Hän elää omaa elämäänsä, kokee omia asioitaan, jne. Vanhemman tehtävä on ruokkia ja suojata tätä pahoilta maallisilta voimilta ja ohjata hyvään suuntaan hengellisellä polulla. Aito usko jeesukseen ja hyvät sanat aamuin, illoin ja päivän mittaan. Kiitollisuus ja rakkaus
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen uskonnollisesta suvusta. Lapsena luin iltarukouksen joka ilta ja kävin pyhäkoulussa. Jumala oli minulle lapsena "taivaan isä" ja kuvittelin hänet jonain ukkelina pilven reunalla. Tykkäsin paljon raamatun kertomuksista (tykkään vieläkin). Kaksikymppisenä kuitenkin erosin kirkosta, koska en enää vain voinut uskoa jumalaan. En näe mitään "korkeampaa voimaa" missään, enkä koe mitään yliluonnollisia kokemuksia. Olen tyytyväinen ateisti, joka tykkää käydä kirkossa laulamassa vanhoja virsiä (uudet on kammottavia).
Rukoilen että saat uskon lahjan. Jumala kyllä kutsuu jokaista ihmistä jossain vaiheessa elämää.
(Anteeksi jos oli painostava kommentti, se ei ollut tarkoitus)
Ei enää painosta tässä iässä :) Kuulostat ihan joltain mun sukulaiselta (joihin siis olen oikein hyvissä väleissä).
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Usko paremmasta Herraan Jeesukseen on Jumalan ilmoitus hänen omilleen.
Kapinoivat kapinoivat vastaan luonnostaan, ja heitä on enemmistö maailmassa.
"Totisesti, tänä päivänä sinä olet minun kanssani paratiisissa".
- Jeesus ryövärille ristillä
Vierailija kirjoitti:
Usko paremmasta Herraan Jeesukseen on Jumalan ilmoitus hänen omilleen.
Kapinoivat kapinoivat vastaan luonnostaan, ja heitä on enemmistö maailmassa.
"Totisesti, tänä päivänä sinä olet minun kanssani paratiisissa".
- Jeesus ryövärille ristillä
Itse en välttämättä kaipaisi enään ainuttakaan vihervassaria vetämään liturgiaa Herran huoneeseen.
Ei voi juoda samaan aikaan Herran maljasta, ja riivaajien maljasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Usko paremmasta Herraan Jeesukseen on Jumalan ilmoitus hänen omilleen.
Kapinoivat kapinoivat vastaan luonnostaan, ja heitä on enemmistö maailmassa.
"Totisesti, tänä päivänä sinä olet minun kanssani paratiisissa".
- Jeesus ryövärille ristillä
Itse en välttämättä kaipaisi enään ainuttakaan vihervassaria vetämään liturgiaa Herran huoneeseen.
Ei voi juoda samaan aikaan Herran maljasta, ja riivaajien maljasta.
Poliittinen suuntaus ei liity asiaan. Kyse on Raamatun tulkinnoista. Pyydän, ettet sotkisi asioita.
Vierailija kirjoitti:
On ihanaa, jos ihminen saa uskon lahjan jo lapsena.
Aivan pienille lapsille abstraktit käsitteet, kuten jumala, ovat käsityskyvyn ulottumattomissa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toivottavasti kukaan ei joudu heti lapsuudessaan aivopestyksi.
Vierailija kirjoitti:
On ihanaa, jos ihminen saa uskon lahjan jo lapsena.
Haluaisinpa nähdä lapsen, joka "saa uskon lahjan" jo pienenä ihan itsekseen ilman aikuisten tuputusta.
Vierailija kirjoitti:
Toivottavasti kukaan ei joudu heti lapsuudessaan aivopestyksi.
Aivopestyksi ateismiin?
No mä uskon että kastetut lapset saa uskon jo siinä kasteessa ja sitten esim lasten Raamatun kertomukset, iltarukoukset, pyhäkoulut, rakentaa tätä uskoa ja ilman näitä usko voi hiipua. Joilleki se on tuputtamista, musta taas kastetulla lapsella nimenomaan on oikeus kuulla sitten uskosta jonka on saanut. Ei kastetut lapsetkin saattaa uskoo kuullessaan Jumalasta, toiset taas ei. Lapsille saa kertoa Jumalasta, mutta ketää, lasta tai aikuista, ei saa eikä voi pakottaa uskomaan, se on jokaisen oma valinta, nii lapsen ku aikuisenkin. Sama pätee ateismiin, siitä saa lapsille puhuu, mutta pakottaa ei saa jos esim lapsi haluukin uskoa vaikkei vanhemmat usko. Samoin pitää hyväksyä uskovana jos oma lapsi ei halua uskoa. Se vaan on ihmisen oikeus itse valita tässä.
Lapsena olin lapsen uskossa perheessä jossa kristinusko oli selvä asia, nuorena etäännyin uskosta ja päädyin yli kymmenen vuoden korpivaellukselle "maailmaan", kuten sanotaan. Sitten aikuisena koin hengellisen herätyksen ja sain syntyä uudelleen.
Alue: Aihe vapaa
Itse en uskonut mihinkään lapsena, enkä usko mihinkään nyt.
Meillä ei kotona uskoa tuputettu joten en siitä siis mitään tiennyt. Vasta koulussa alettiin puhua, ja silloin tykkäsin kyllä uskontotunneista kun opettaja kertoi jänniä kertomuksia. Minulle ne oli pelkkiä kertomuksia, ei mitään muuta.
Edelleenkään en usko niihin taruihin, enkä omille lapsilleni niitä ole tuputtanut. En käynyt rippikoulua eikä tyttärenikään ole. Poika kävi koska paras kaveri halusi hänen tulevan mukaan, ei halunnut mennä yksin. Pojalle se oli ja on yhden tekevää.
En halua että kukaan tulee omia uskomuksiaan tyrkyttämään. Uskokoot ihan mihin tahansa mutta jättäkööt heidät rauhaan jotak eivät ole kiinnostuneet eivätkä halua kuunnella. Saman lainen asia kuin oman poliittisen mielipiteen välkisin työntäminen toisille. En anna kenenkään tulla rajojeni yli.