Tuntuuko teistäkin joskus ettei kukaan läheinen ymmärrä?

Vierailija kirjoitti:

En näe mitään syytä vertailla omaa elämääni muiden elämään, vaikka jollain olisikin paremmat välit vanhempiinsa, ei se automaattisesti tarkoita että heidän elämä kokonaisuudessaan olisi parempi. Olen pyrkinyt keräämään elämääni muita merkityksellisiä ihmisiä enkä 30-vuotiaana koe mitään tarvetta turvautua omiin etäisiin vanhempiini. 

Pintaliitoasioista keskustelevilla ihmisillä voi aivan hyvin olla taustalla traumoja, mutta eivät vain halua velloa niissä. 

Tai sitten ne ap:n mielestä pintaliitoasioista puhuvat ei vaan halua puhua elämänsä suurimmista asioista ap:n kanssa.

Tai muutenkaan. Kyllä kaverien kanssa tulee eniten puhuttua ihan arkisista ja ajankohtaisista asioista, eikä esimerkiksi adoptiotaustoista, vanhempien menetyksestä tai lapsuuden asioista.

Ap, ikävä kyllä näyttää, että tuntemattomatkaan eivät ymmärrä sinua. Toivon, että löydät ihmisen tai ihmisiä, jotka ymmärtävät, mistä on kyse. Yksi tällainen ihminen voisi olla terapeutti. Ystävien on vaikea ymmärtää, jos ei ole riittävää elämänkokemusta.

Vierailija kirjoitti:

Ap, ikävä kyllä näyttää, että tuntemattomatkaan eivät ymmärrä sinua. Toivon, että löydät ihmisen tai ihmisiä, jotka ymmärtävät, mistä on kyse. Yksi tällainen ihminen voisi olla terapeutti. Ystävien on vaikea ymmärtää, jos ei ole riittävää elämänkokemusta.

Millainenkohan elämänkokemus tähän ymmärtämiseen tarvittaisiin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ap, ikävä kyllä näyttää, että tuntemattomatkaan eivät ymmärrä sinua. Toivon, että löydät ihmisen tai ihmisiä, jotka ymmärtävät, mistä on kyse. Yksi tällainen ihminen voisi olla terapeutti. Ystävien on vaikea ymmärtää, jos ei ole riittävää elämänkokemusta.

Millainenkohan elämänkokemus tähän ymmärtämiseen tarvittaisiin?

Sellainen, että ymmärtää. Joku ymmärtää, joku ei.

Todennäköisesti kaverit on saaneet kuulla jo ihan tarpeeksi tämän "vaikeasta lapsuudesta".

Aika moni muukin on samanlaisista taustoista

Vierailija kirjoitti:

Aika moni muukin on samanlaisista taustoista

Ap:n kyse ei ole siitä, millaisesta taustasta hän on vaan miten se on häneen vaikuttanut. Kaikki eivät reagoi samoin eikä kenenkään tausta ole samanlainen toiseen nähden. Ap haluaisi kuulla niitä, joiden lapsuus on jättänyt jälkiä, ei niitä, jotka selvisivät ongelmitta (tai kuvittelevat selvinneensä).

Ihan jokainen ihminen tarvitsee ymmärretyksi tulemisen kokemuksia, kuulluksi tulemista ja vertaistukea. Eikä mitään vähättelyä, silmien pyörittelyä ja märehtijäksi ja valittajaksi syyttelyä.

Eipä traumatisoituneetkaan aina ymmärrä toisten ongelmia.

Minulla oli nuorena ystävä, jolla oli rankkoja kokemuksia lapsuudesta. Mm. molempien vanhempien vakava sairastuminen, kun ystäväni oli juuri tulossa murrosikään. Kun minulla sitten tuli välirikko äitini kanssa äidin mt-ongelmien vuoksi, kerroin siitä tälle ystävälleni. Sanoin, että suren sitä, kun yhteys äitiin on poikki. Hän siihen tokaisi vihaisesti: "Ethän sinä voi noin sanoa, kun sinulla kuitenkin on äiti edelleen elossa."

Vierailija kirjoitti:

Ihan jokainen ihminen tarvitsee ymmärretyksi tulemisen kokemuksia, kuulluksi tulemista ja vertaistukea. Eikä mitään vähättelyä, silmien pyörittelyä ja märehtijäksi ja valittajaksi syyttelyä.

Voisi olla helpompaa jos ap itsekin yrittäisi ymmärtää ystäviensä taustoja. Ei ystävyyssuhde voi olla pelkkä terapiasuhde.

Vierailija kirjoitti:

Eipä traumatisoituneetkaan aina ymmärrä toisten ongelmia.

Minulla oli nuorena ystävä, jolla oli rankkoja kokemuksia lapsuudesta. Mm. molempien vanhempien vakava sairastuminen, kun ystäväni oli juuri tulossa murrosikään. Kun minulla sitten tuli välirikko äitini kanssa äidin mt-ongelmien vuoksi, kerroin siitä tälle ystävälleni. Sanoin, että suren sitä, kun yhteys äitiin on poikki. Hän siihen tokaisi vihaisesti: "Ethän sinä voi noin sanoa, kun sinulla kuitenkin on äiti edelleen elossa."

Ap:ssa on tuo riski, koska hän sanoo, että muut eivät ymmärrä, miten onnellisia ovat. Tunne on ymmärrettävä, mutta muita ärsyttävä. Tavallinen ihminen ei mieti eikä hänen tarvitse miettiä joka päivä, miten onnekas länsimaisen valtion asukas perheineen hän on, koska harvan elämä on silkkaa ruusuilla tanssimista.

Kun on vertaistuen kanssa, terve asennoituminen on se, että omat vaivat ovat pienimpiä niin ei ainakaan loukkaa ketään.

Ainakin minulle jäi kyllä aika epäselväksi, että mitä ap nyt oikeastaan haluaa, ja mitä haluaa niiden kaverien tekevän, siis ihan konkreettisesti. Kaipaako ap kavereilta komppausta että joo, joo, näin se asia on, kyllä sulla on ollut rankka elämä. Vai haluaako ap, että kaverit etääntyisi vanhemmistaan koska kaverien hyvät välit vanhempiin vaikuttaa kiusaavan ap:ta?

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti kaverit on saaneet kuulla jo ihan tarpeeksi tämän "vaikeasta lapsuudesta".

Niinpä. Joidenkin on vissiin vaikeaa käsittää että se oma vaikea lapsuus ei voi olla aina kestopuheenaihe.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti kaverit on saaneet kuulla jo ihan tarpeeksi tämän "vaikeasta lapsuudesta".

Niinpä. Joidenkin on vissiin vaikeaa käsittää että se oma vaikea lapsuus ei voi olla aina kestopuheenaihe.

Se on kestopuheenaihe niin kauan, kunnes se on käsitelty. Toki moni pitää suunsa kiinni, eikä puhu, vaikka olisi tarve.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti kaverit on saaneet kuulla jo ihan tarpeeksi tämän "vaikeasta lapsuudesta".

Niinpä. Joidenkin on vissiin vaikeaa käsittää että se oma vaikea lapsuus ei voi olla aina kestopuheenaihe.

Se on kestopuheenaihe niin kauan, kunnes se on käsitelty. Toki moni pitää suunsa kiinni, eikä puhu, vaikka olisi tarve.

Ja miten ap ajatteli sen käsitellä? Kun ei ole ilmeisesti vielä onnistunut. Eli siis tuskin onnistuu vain kavereille kiukkuamalla se asian käsittely.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisit kiinnostunut myös muiden elämästä ja asioista, huomaisit nopeasti, että harvalla se elämä on ollut kovin helppoa. Kun vähän esittää kysymyksiä eikä kaivele vain omaa napaa saattaa huomata, että ei ole ainut rankan elämän elänyt.

Niinpä. Kaikki ei tuo esille niitä asioita kovin avoimesti, en itsekään. Veikkaan että suurin osa tuttavistani ei edes tiedä että isäni on kuollut kun olin lapsi.

Tunnen läheisesti monta ihmistä, joilla ei ole ollut elämässä isompia vaikeuksia koskaan, osa jo yli 6-kymppisiä. Joitakin tunnen vähemmän läheisesti ja he itse sanovat etteivät ole kokeneet elämässään mitään kovin kauheaa - pois lukien omien vanhempien kuolemat, mutta nekin ovat tapahtuneet  ns. normaalissa päiväjärjestyksessä tai eivät ole aiheuttaneet isompaa traumaa. Tämähän on edessä jokaisella, joka elää kauemmin kuin vanhempansa. Aika suuri osa suomalaisista on kuitenkin elänyt varsin tavallisen ja turvallisen elämän, jota he eivät kuvailisi itsekään sanalla rankka.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos olisit kiinnostunut myös muiden elämästä ja asioista, huomaisit nopeasti, että harvalla se elämä on ollut kovin helppoa. Kun vähän esittää kysymyksiä eikä kaivele vain omaa napaa saattaa huomata, että ei ole ainut rankan elämän elänyt.

Niinpä. Kaikki ei tuo esille niitä asioita kovin avoimesti, en itsekään. Veikkaan että suurin osa tuttavistani ei edes tiedä että isäni on kuollut kun olin lapsi.

Tunnen läheisesti monta ihmistä, joilla ei ole ollut elämässä isompia vaikeuksia koskaan, osa jo yli 6-kymppisiä. Joitakin tunnen vähemmän läheisesti ja he itse sanovat etteivät ole kokeneet elämässään mitään kovin kauheaa - pois lukien omien vanhempien kuolemat, mutta nekin ovat tapahtuneet  ns. normaalissa päiväjärjestyksessä tai eivät ole aiheuttaneet isompaa traumaa. Tämähän on e

Tai sitten he vaan sanovat noin koska ne rankat asiat voi olla liian vaikeita keskustella. Esimerkiksi lapsettomuudesta, perheväkivallasta ja terveysongelmista voi olla vaikea puhua tutuillekin.

Ymmärrän ap:tä, valtaosa kirjoittajista ei. Itselläkin keskivertoa niukempi lapsuus. Ymmärrän kaipuun puhua näistä kokemuksista, ei se puhuminen tarkoita mitään terapeuttina olemista. Jos kaverit miettii missä ulkomailla kävivät lapsena, missä Kanariansaarilla ja muistelivat niitä reissuja, niin itsekin haluaisi vaikkka keskustella missä kirppareillä kävi tai mistä on käynyt dyykkaamassa ruokaa. Ihminen kaipaa keskustelua oman viitekehyksen sisällä. 

Puolisoni on myös keskivertoa köyhemmistä olosuhteista vaikka syyt niukkuuteen olivat eri. Mutta itselläni on paljon asioita, joista en voi keskustella kenenkään kanssa. Näin lapsiperheellisenä, joka ei saa apua ja tukea keneltäkään en aina jaksaisi kuunnella sitä kuinka paljon aikuiset saavat kahdenkeskistä aikaa ja kuinka lapset ovat mummolassa tai anoppi kustantaa koko perheen reissuun etelään. Ja heille tämä apu on itsestäänselvyys. 

Mutta ota kokemuksesi vahvuutena! Olen ylpeä siitä että emme ole riippuvaisia kenestäkään ja keksimme ratkaisuun monenlaiseen pulmaan ilman ulkopuolista apua. 

Ei kukaan jaksa olla ihmisen kanssa joka märisee vuosikymmeniä sitten kuollutta vanhempaansa.

Vierailija kirjoitti:

Elämässä ei voi vaikuttaa siihen mitä tapahtuu, mutta siihen voi miten niihin suhtautuu. Osa katkeroituu (niin kun näyttää käyneen ap:lle), osa taas ei tahdo loputtomasti märehtiä menneisyyttä vaan katsoa positiivisin mielin tulevaisuuteen kaikesta huolimatta. Toivon että aloittaja voisi mennä vaikka terapiaan keskustelemaan näistä asioista niin ei tarvitse jatkuvasti kuormittaa läheisiään niillä.

Tiedoksi; terapiaan ei noin vaan mennä. Se on hyvin kallista, joten vain harvalle mahdollista. Ja elämässä EI voi vaikuttaa tapahtumiin. Niin uskovat ne, joilla ei ole ollut ongelmia. Terveys saattaa mennä ilman mitään omaa virhettä. Ja siinä sitten olet eläkkeellä velkojen kanssa 42 vuotiaana. Ja kaikki lähteneet, mies, lapset ja sukukaiset ja tietysti ystävät.