Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tuntuuko teistäkin joskus ettei kukaan läheinen ymmärrä?
03.08.2024 |
Olen kokenut elämässäni aika paljon vaikeita asioita ja kyllästyttää sellaisten ihmisten seura jolla ei ole samankaltaisia kokemuksia. Tuntuu että oikein kukaan ei voi ymmärtää sitä millaista mm. oli kasvaa ilman toista vanhempaa, olla pienituloisesta perheestä ja jäädä ulkopuoliseksi monesta asiasta mitä muut teki yhdessä vanhempiensa kanssa. Moni tuttu turvautuu vielä kolmekymppisenäkin vanhempiinsa ja minulla ei sitä mahdollisuutta edes ole. Eikä nämä ihmiset edes ymmärrä miten onnekkaita he on.
Olisi varmaan erilaista jos ympärillä olisi muitakin rankemman elämän kokeneita. Sellaisia joiden kanssa voi puhua vaikeistakin asioita eikä vain pintaliitoasioista mitä somessa on, vaatteista ja parisuhdeongelmista.
Kommentit (127)
Vierailija kirjoitti:
Millainen isä sulla sitten oli tai on? Yksikin hyvä vanhempi voi riittää.
Jos ap:lla olisi hyvä isä, ja mahdollisesti uusi äiti, kirjoittaisiko hän tänne noin?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen isä sulla sitten oli tai on? Yksikin hyvä vanhempi voi riittää.
Jos ap:lla olisi hyvä isä, ja mahdollisesti uusi äiti, kirjoittaisiko hän tänne noin?
Ehkä, jos on jumittunut tuohon yhteen lapsuuskokemukseen. Isä voi olla hyvä isä vaikka lapsella olisikin taipumus jumittua ja vaikeus hyväksyä tosiasioita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen isä sulla sitten oli tai on? Yksikin hyvä vanhempi voi riittää.
Jos ap:lla olisi hyvä isä, ja mahdollisesti uusi äiti, kirjoittaisiko hän tänne noin?
Ehkä, jos on jumittunut tuohon yhteen lapsuuskokemukseen. Isä voi olla hyvä isä vaikka lapsella olisikin taipumus jumittua ja vaikeus hyväksyä tosiasioita.
Koittakaa nyt jo ymmärtää ja olla huomaavaisempia, ettei kukaan JUMITA yhteen lapsuuskokemukseen. Se on mt-ongelma: C-PTSD, masennus, ahdistus, persoonallisuushäiriö tms.
Jos joku olisi jäänyt auton alle lapsena ja menettänyt kätensä niin vaatisitteko te häntä nyt vaan ryhdistäytymään ja olemaan kaksikätinen? Tässä sentään on se hyvä, että mielenterveysongelmia voi hoitaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Millainen isä sulla sitten oli tai on? Yksikin hyvä vanhempi voi riittää.
Jos ap:lla olisi hyvä isä, ja mahdollisesti uusi äiti, kirjoittaisiko hän tänne noin?
Ehkä, jos on jumittunut tuohon yhteen lapsuuskokemukseen. Isä voi olla hyvä isä vaikka lapsella olisikin taipumus jumittua ja vaikeus hyväksyä tosiasioita.
Koittakaa nyt jo ymmärtää ja olla huomaavaisempia, ettei kukaan JUMITA yhteen lapsuuskokemukseen. Se on mt-ongelma: C-PTSD, masennus, ahdistus, persoonallisuushäiriö tms.
Jos joku olisi jäänyt auton alle lapsena ja menettänyt kätensä niin vaatisitteko te häntä nyt vaan ryhdistäytymään ja olemaan kaksikätinen? Tässä sentään on se hyvä, että mielenterveysongelmia voi hoitaa.
 
Ei tietenkään, mutta häntä luultavimmin joku läheienn vaatisi hyväksymään tilanteen ja jatkamaan eteenpäin ja lopettamaan ruikuttamisen: se ei tuo menetettyä kättä takaisin.
Yleensä tuollaiset ruikutajat on kasvaneet pumpulissa. Varmaan on saanut lapsena aian ymmärrystä huomiota mutta nyt aikuisena ottaakin koville kun hänen "tragediansa" ei olekaan enää kaiken keskipiste.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjasuositus sekä ap:n kaltaisista ongelmista kärsiville sekä niille, jotka eivät kärsi vaan ovat stoalaisen täydellisesti toipuneet vaikeista oloistaan (ja toki niille välimaastonkin ihmisille, jotka ovat kasvaneet vaikeissa olosuhteissa), kirjassa sivutaan molempia:
https://www.storytel.com/fi/books/ved%C3%A4-rajat-perheess%C3%A4-l%C3%B…
Alue: Aihe vapaa
Ei voi