Tuntuuko teistäkin joskus ettei kukaan läheinen ymmärrä?
Olen kokenut elämässäni aika paljon vaikeita asioita ja kyllästyttää sellaisten ihmisten seura jolla ei ole samankaltaisia kokemuksia. Tuntuu että oikein kukaan ei voi ymmärtää sitä millaista mm. oli kasvaa ilman toista vanhempaa, olla pienituloisesta perheestä ja jäädä ulkopuoliseksi monesta asiasta mitä muut teki yhdessä vanhempiensa kanssa. Moni tuttu turvautuu vielä kolmekymppisenäkin vanhempiinsa ja minulla ei sitä mahdollisuutta edes ole. Eikä nämä ihmiset edes ymmärrä miten onnekkaita he on.
Olisi varmaan erilaista jos ympärillä olisi muitakin rankemman elämän kokeneita. Sellaisia joiden kanssa voi puhua vaikeistakin asioita eikä vain pintaliitoasioista mitä somessa on, vaatteista ja parisuhdeongelmista.
Kommentit (127)
Siis käytännössä syytät ystäviäsi siitä että nämä on läheisiä äitiensä kanssa, mutta samalla itse haluat sitä enemmän kuin mitään muuta ja kiukuttelet lapsuusessasi kuolleen äitisi perään?
Alas sieltä ristiltä ulisemasta. Olet itse sinne kiivennyt ja lyönyt naulat ranteisiin. Alas ristiltä ja itsestä puhumisen sijaan sitä omaa elämää muuttamaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko AP ihan oikeasti alkaa käymään tappelua siitä kenellä on ollut oikeasti vaikeuksia elämässä? Koska kirjoittamasi mukaan ei nuo sun vaikeudet ole omani vierellä minkäänlaisia. Esim mua on hyväksikäytetty lapsena, pedofiili stalkkasi useamman vuoden, jouduin todistamaan murhan, kaverini yritti itsemurhaa samassa huoneessa kun olin itse 12v, toinen kaveri teki itsemurhan. Mua on kiusattu lapsesta astien, mukaanlukien vanhempieni toimesta.
Ehkä kannattaa tulla maantasalle noiden sun kuvitelmiesi kanssa, että olet ainoa ihminen jolla olisi ollut rankkaa. Kaikki ei vaan kuule kerro noista traumaattisista tapahtumista. Ja jos olet noin pinnalla liitävä henkilö, niin ei ihmekkään, ettei kukaan kerro ongelmistaan.
Aikamoinen tarina.
Ei ole suinkaan tarina, vaan ihan oikeaa elämää. Joillain ihmisillä katsos on ihan oikeasti ollut paska lapsuus. Oma lapsuuteni on nimenomaan sellainen, mitä ihmiset kauhistelee, kun niistä kirjoitellaan lehdissä.
Juuri tuon takia jotkut tarvitsisivat ammattiapua. Eivät kaverit voi olla psykoterapeutteja ja trauma-asiantuntijoita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko AP ihan oikeasti alkaa käymään tappelua siitä kenellä on ollut oikeasti vaikeuksia elämässä? Koska kirjoittamasi mukaan ei nuo sun vaikeudet ole omani vierellä minkäänlaisia. Esim mua on hyväksikäytetty lapsena, pedofiili stalkkasi useamman vuoden, jouduin todistamaan murhan, kaverini yritti itsemurhaa samassa huoneessa kun olin itse 12v, toinen kaveri teki itsemurhan. Mua on kiusattu lapsesta astien, mukaanlukien vanhempieni toimesta.
Ehkä kannattaa tulla maantasalle noiden sun kuvitelmiesi kanssa, että olet ainoa ihminen jolla olisi ollut rankkaa. Kaikki ei vaan kuule kerro noista traumaattisista tapahtumista. Ja jos olet noin pinnalla liitävä henkilö, niin ei ihmekkään, ettei kukaan kerro ongelmistaan.
Aikamoinen tarina.
Ei ole suinkaan tarina, vaan ihan oikeaa elämää. Joillain ihm
Miten määritellään ihan oikeasti paska lapsuus?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Haluatko AP ihan oikeasti alkaa käymään tappelua siitä kenellä on ollut oikeasti vaikeuksia elämässä? Koska kirjoittamasi mukaan ei nuo sun vaikeudet ole omani vierellä minkäänlaisia. Esim mua on hyväksikäytetty lapsena, pedofiili stalkkasi useamman vuoden, jouduin todistamaan murhan, kaverini yritti itsemurhaa samassa huoneessa kun olin itse 12v, toinen kaveri teki itsemurhan. Mua on kiusattu lapsesta astien, mukaanlukien vanhempieni toimesta.
Ehkä kannattaa tulla maantasalle noiden sun kuvitelmiesi kanssa, että olet ainoa ihminen jolla olisi ollut rankkaa. Kaikki ei vaan kuule kerro noista traumaattisista tapahtumista. Ja jos olet noin pinnalla liitävä henkilö, niin ei ihmekkään, ettei kukaan kerro ongelmistaan.
Aikamoinen tarina.
Ei ole suink
Miten määritellään ihan oikeasti paska lapsuus?
Nii-i, se että tapahtuu asioita joita ei pitäisi tapahtua ei tee automaattisesti lapsuudesta paskaa.
Niin. On niitäkin joilla on ollut osaksi tuki ja osaksi kohdeltu kaltoin. Eli kaksijakoista tavallaan.
Toisaalta sinä et ehkä ymmärrä, että niillä muilla, joiden elämän sinä koet olleen helppoa ja vaivatonta, on voinut olla sitten paljon sellaisia vastoinkäymisiä, joista et sinäkään olisi voinut selviytyä. He vain eivät ehkä koe tarpeelliseksi puhua niistä. Ovat jo käyneet ne läpi.
Ulkopuoliset harvoin ymmärtävät toisen rankkoja kokemuksia, joita voi olla läpi elämän. Pikemminkin vähättelevät ja sitten alkavat kehua itseään,kuinka heillä onkin asiat paremmin.Kokemusta on.Eli itse sieltä epätoivon suosta on yritettävä nousta.
Vierailija kirjoitti:
Ulkopuoliset harvoin ymmärtävät toisen rankkoja kokemuksia, joita voi olla läpi elämän. Pikemminkin vähättelevät ja sitten alkavat kehua itseään,kuinka heillä onkin asiat paremmin.Kokemusta on.Eli itse sieltä epätoivon suosta on yritettävä nousta.
Minusta on ollut aina mukava kuulla toisten onnistumistarinoita. Että miten on asiat olleet huonosti alussa ja miten sitten alkoivat petrata asioitaan. Niistä saa suhteellisuudentajua ja mitä enemmän kuuntelee, niin sitä enemmän kasvaa ymmärrys siitä, että kaikilla on ollut ongelmia, epäonnisimmat saavat niitä keskimäärin enemmän. Kaikkia elämänsä epäkohtia voi jollain lailla itse parantaa, kaikista ei voi päästä kokonaan eroon, mutta pienikin parannus voi auttaa kestämään paremmin. Ja kun jakaa onnistumis- ja epäonnistumiskokemuksia ja jos osaa sitten kuunnella toisia, niin voi oivaltaa jotain omaan elämäänsä liittyvää. Mutta jos jää tietoisesti sinne uhrin osaan voivottelemaan itseään ja epäonneaan, niin eihän silloin voi muuta kuin olla siinä uhrin osassa eikä silloin voi nousta ylös.
No mikä sulla sitten on ollut niin vaikeaa? Oletan että sulla oli se yksi hyvä vanhempi. Äidistään ehkä hyvät muistot.
Olen kokenut tuon kaiken ja vähän enemmänkin. En ajattele, että minulla olisi ollut jotenkin rankempi elämä. Se nyt vain on ollut sitä elämää. Joissain asioissa olisi toki voinut päästä helpommalla, jos olisi ollut se toinen vanhempi, enemmän rahaa ja saanut tukea. Kukapa tuota tietää.
En kuitenkaan oikein ymmärrä, miksi lopulta lähteä uhriutumaan. Minulla on kaikki se, mitä tässä elämässä tarvitsen. Osa on saatu omalla työllä, sitä on asioiden eteen joutunut tekemään ja osa voi olla sattumankauppaa.
Kuvittelet ilmeisesti että muiden elämä on ollut vaan helppoa ja kivaa.
En ymmärrä miksi kaikkien nyt piti hyökätä aloittajaa vastaan noin.
Minä ymmärsin että hän kaipaa vertaitukea ja ymmärrystä. En kokenut häntä uhriutuvaksi, syytteleväksi tai hyökkääväksi.
Miksi aina pitää sotia ja olla niin tuomitsevia.
Ei tunnu koska pidämme tärkeänä ei-havaittavaan todellisuuteen perustuvaa yhteyttä.
Ymmärrän että noin voi tuntua, jos toinen tai molemmat persoonat ovat kiinni vain arjessa ja materiaalisessa. Harmi heidän kannaltaan.
Jotkut ihmiset ovat kyllä erittäin yksinkertaisen oloisia. Monenkin on vaikea esimerkiksi edes pohtia itseään kuin ulkopuolelta.
Älykkyys voi näytellä osuutta tuossa.
Vierailija kirjoitti:
En ymmärrä miksi kaikkien nyt piti hyökätä aloittajaa vastaan noin.
Minä ymmärsin että hän kaipaa vertaitukea ja ymmärrystä. En kokenut häntä uhriutuvaksi, syytteleväksi tai hyökkääväksi.
Miksi aina pitää sotia ja olla niin tuomitsevia.
Aloittaja ei tunnu kykenevän ajatella asiaa yhtään laajemmin. Esimerkiksi ihan vaan siltä kannalta, että hän ei tunnu ymmärtävän, ettei kaikki välttämättä tuo hänelle tai muillekaan kaikkia elämänkokemuksiaan esille. Tämän ymmärtääksen sijaan aloittaja on keksinyt olettaa, ettei muilla ole ollut vaikeuksia.
Aikamoinen tarina.