Tuntuuko teistäkin joskus ettei kukaan läheinen ymmärrä?

Nuorempana joo, enää ei. En oikeastaan kaipaa kenenkään ymmärrystä. Ihmisillä on niin erilaisia kokemuksia elämästä, ei kenelläkään ole samaa kokemusta kuin minulla. Olen tehnyt itse sujut monien asioiden kanssa enkä oikeastaan kaipaa muilta mitään ajatuksia niihin. Ymmärrän itse itseäni ja se riittää. Moni ihminen ei puhu vaikeista kokemuksistaan mitään kenellekään ja heillä on oikeus siihen. Tunnet varmasti ihmisiä joilla on kipeitä asioita takanaan, mutta he eivät vain puhu niistä. Itse en koe enää mitään tarvetta keskustella vaikeista asioista. Ne on terapiassa käsitelty.

Aika moni on kasvanut ilman toista vanhempaa, mutta kaikilla se ei ole elämän pääsisältö enää aikuisena.

Jotkut myös on kasvaneet ilman toista vanhempaa vaikka se niin sanottu toinen vanhempi olisi asunut jopa samassa asunnossa. Mutta mitään tunnesidettä ei tähän ole ollut.

Vierailija kirjoitti:

Aika moni on kasvanut ilman toista vanhempaa, mutta kaikilla se ei ole elämän pääsisältö enää aikuisena.

Jotkut myös on kasvaneet ilman toista vanhempaa vaikka se niin sanottu toinen vanhempi olisi asunut jopa samassa asunnossa. Mutta mitään tunnesidettä ei tähän ole ollut.

Eihän tää ole mitenkään sama tilanne kun se toinen vanhempi on. Kun on kaksi vanhempaa on kaksi vanhempaa. Ei sitä ite vaan voi määrätä että joo ei mulla ole toista koska en haluu.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika moni on kasvanut ilman toista vanhempaa, mutta kaikilla se ei ole elämän pääsisältö enää aikuisena.

Jotkut myös on kasvaneet ilman toista vanhempaa vaikka se niin sanottu toinen vanhempi olisi asunut jopa samassa asunnossa. Mutta mitään tunnesidettä ei tähän ole ollut.

Eihän tää ole mitenkään sama tilanne kun se toinen vanhempi on. Kun on kaksi vanhempaa on kaksi vanhempaa. Ei sitä ite vaan voi määrätä että joo ei mulla ole toista koska en haluu.

Ei ole olemassa mitään vanhempaa jos tähän ei ole mitään lapsen ja vanhemman välistä suhdetta. Vaikka muille ehkä näytti että elin lapsena ihan tavallisessa ydinperheessä, niin todellisuudessa minulla ei ollut lainkaan isää, olin isätön.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako kysyä, miksi muiden ihmisten perhetausta vaikuttaa sinuun noin voimakkaasti? Itse en ainakaan koe että ystävieni taustat vaikuttaisi meidän väliseen suhteeseen, ei kukaan ole valinnut taustojaan, oli sitten ydinperheestä, yhden vanhemman perheestä tai vaikka tätinsä luona lapsuutensa elänyt.

Et voikaan ymmärtää jos olet ydinperheessä kasvanut aikuiseksi ja sinulla on vieläkin läheiset välit vanhempiisi ja saat heiltä tukea. Ap

Molemmat biologiset vanhempani kuolivat kun olin alle kouluikäinen. Minulla on kuitenkin sisaruksia ja heidän vanhempansa, jotka ovat olleet minulle käytännössä vanhempia lähes koko elämäni. Se on kyllä totta, että en voi ymmärtää tuota ajatteluasi. En näe miten olisi negatiivinen asia että joku on hyvissä ja läheisissä väleissä vanhempiinsa ja saa heiltä tukea ai

Eihän ap näe sitä negatiivisena. Hän kokee, että esim. minä en voi ymmärtää hänen kokemustaan, koska sain pitää omat vanhempani paljon pidempään.

Ja tottahan se on, en voikaan ymmärtää. Mutta jokaisella on varmaan kokemuksia ja muistoja, joita muut eivät ymmärrä.

En kertakaikkiaan tajua, miksi näistä pitää vääntää? Jokainen kokee tavallaan ja jokaisen tarina on omansa. Joku on sujut, joku ei, joku traumatisoitui, joku ei. Ei ole minulta pois, jos joku minua "helpomman" lapsuuden elänyt traumatisoitui.

Itse asiassa en usko ollenkaan ihmisten olevan niin sinut kuin väittävät olevansa meinaan tuo tuollainen asenne on ihan samanlainen oire kuin ap:n kateuskin. Se vain ilmende eri muodossa.

Kuoliko se häpeään?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako kysyä, miksi muiden ihmisten perhetausta vaikuttaa sinuun noin voimakkaasti? Itse en ainakaan koe että ystävieni taustat vaikuttaisi meidän väliseen suhteeseen, ei kukaan ole valinnut taustojaan, oli sitten ydinperheestä, yhden vanhemman perheestä tai vaikka tätinsä luona lapsuutensa elänyt.

Et voikaan ymmärtää jos olet ydinperheessä kasvanut aikuiseksi ja sinulla on vieläkin läheiset välit vanhempiisi ja saat heiltä tukea. Ap

Molemmat biologiset vanhempani kuolivat kun olin alle kouluikäinen. Minulla on kuitenkin sisaruksia ja heidän vanhempansa, jotka ovat olleet minulle käytännössä vanhempia lähes koko elämäni. Se on kyllä totta, että en voi ymmärtää tuota ajatteluasi. En näe miten olisi negatiivinen asia että joku on hyvissä ja läheisi

Eihän ap näe sitä negatiivisena. Hän kokee, että esim. minä en voi ymmärtää hänen kokemustaan, koska sain pitää omat vanhempani paljon pidempään.

Ja tottahan se on, en voikaan ymmärtää. Mutta jokaisella on varmaan kokemuksia ja muistoja, joita muut eivät ymmärrä.

Eipä. Muuten vaan marisee siitä että muut tukeutuu vanhempiinsa. Onhan ap:llakin vanhempi, ilmeisesti. Miksei hän tukeudu häneen?

Miten se sun pyllyä kutittaa millaiset välit muilla on vanhempiinsa tai millaiset taustat yleensäkään?

Käsittääkseni ystäviä ei valita vanhempien tai muutenkaan perhetaustan perusteella. Kukaan ei ole voinut itse valita taustojaan.

Miksi maalailet lapsuudestasi tai elämästäsi niin traagista kuvaa?

Tunnen yhden joka myös tekee tätä, todella raskas ihminen. Hänen äitinsä kuoli kun hän oli jotain 3, isästä ei ollut tietoa mutta hänpäätyi asumaan tätinsä perheeseen joka adoptoi hänet. Perushyvää turvattua elämää perushyvässä perheessä tavallisella keskiluokkaisella alueella. Aina oli puhe mistä tahansa rakastaa tuoda tätä taustaansa esiin, miten hän on traaginen orpo joka on kuin ihmeen kaupalla selvinnyt aikuiseksi ja opiskellut ammatin. Ei kukaan jaksa hänen seuraansa.

Ihmeellinen hiekkalaatikko tämä koko keskustelu. Lappari viuhuu aika tiuhaan. 

Haluaisit siis itsekin tukeutua vanhempiisi? Tukeudu sitten vaikka isään.

Vierailija kirjoitti:

Haluaisit siis itsekin tukeutua vanhempiisi? Tukeudu sitten vaikka isään.

Kaikilla ei ole isää. Kaikilla ei ole äitiäkään.

Terveesti kasvaneella ihmisellä ei ole tukeutumisen tarvetta, mutta lapsena kriittisesti ilman tukea jääneellä on, koska hän kasvoi siihen pohjaoletukseen, että hänellä ei ole ketään tukena tässä maailmassa. Voi kasvaa väärällä tavalla vahvaksi, kuten osa tässä ketjussa tai vailleolevaksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisit siis itsekin tukeutua vanhempiisi? Tukeudu sitten vaikka isään.

Kaikilla ei ole isää. Kaikilla ei ole äitiäkään.

Terveesti kasvaneella ihmisellä ei ole tukeutumisen tarvetta, mutta lapsena kriittisesti ilman tukea jääneellä on, koska hän kasvoi siihen pohjaoletukseen, että hänellä ei ole ketään tukena tässä maailmassa. Voi kasvaa väärällä tavalla vahvaksi, kuten osa tässä ketjussa tai vailleolevaksi.

Siis millä tavalla terveesti kasvaneella ei ole tukeutuminen tarvetta? Itselläni oli joitain vuosia sitten sellainen elämäntilanne, että pienten lasteni kuoli yllättäen. Totta ihmeessä tukeuduin vanhempiini, koska he itsekin halusivat auttaa ja tukea. Miksi en olisi? Ja mielestäni olen kyllä ihan normaalisti kasvanut. Ei maailmassa ypöyksin pärjäämisestä saa mitään palkintoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Haluaisit siis itsekin tukeutua vanhempiisi? Tukeudu sitten vaikka isään.

Kaikilla ei ole isää. Kaikilla ei ole äitiäkään.

Terveesti kasvaneella ihmisellä ei ole tukeutumisen tarvetta, mutta lapsena kriittisesti ilman tukea jääneellä on, koska hän kasvoi siihen pohjaoletukseen, että hänellä ei ole ketään tukena tässä maailmassa. Voi kasvaa väärällä tavalla vahvaksi, kuten osa tässä ketjussa tai vailleolevaksi.

Siis millä tavalla terveesti kasvaneella ei ole tukeutuminen tarvetta? Itselläni oli joitain vuosia sitten sellainen elämäntilanne, että pienten lasteni kuoli yllättäen. Totta ihmeessä tukeuduin vanhempiini, koska he itsekin halusivat auttaa ja tukea. Miksi en olisi? Ja mielestäni olen kyllä ihan normaalisti kasvanut. Ei maailmassa ypöyksin pärjäämisestä saa mitään palkinto

Tarkoitin vähän erilaista tukeutumisen tarvetta kuin normaali tukeutumisen tarve. Sellaista, että moni saa sen tarvitsemansa kokemuksen vasta terapeutilta, kaikki eivät saa sielläkään.

Mitä ap tarkoitat tukeutumisella? Missä isäsi vaikuttaa?

Mieti mitä äitisi tähän sanoisi. Tuskin olisi ylpeä.

Ap on oikea mammantyttö.

Vierailija kirjoitti:

Mieti mitä äitisi tähän sanoisi. Tuskin olisi ylpeä.

No luulisi äidin suhtautuvan empaattisesti lapseensa. Ja joku tuolla ihmetteli, että ap maalaa tragediaa. Jos hän kokee elämänsä traagiseksi niin mitä sanomista siihen kenelläkään on. Ihmisillä on eri resilienssi ja eri olosuhteet ja molemmat vaihtelevat elämän varrella.

Millainen isä sulla sitten oli tai on? Yksikin hyvä vanhempi voi riittää.