Tuntuuko teistäkin joskus ettei kukaan läheinen ymmärrä?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Elämässä ei voi vaikuttaa siihen mitä tapahtuu, mutta siihen voi miten niihin suhtautuu. Osa katkeroituu (niin kun näyttää käyneen ap:lle), osa taas ei tahdo loputtomasti märehtiä menneisyyttä vaan katsoa positiivisin mielin tulevaisuuteen kaikesta huolimatta. Toivon että aloittaja voisi mennä vaikka terapiaan keskustelemaan näistä asioista niin ei tarvitse jatkuvasti kuormittaa läheisiään niillä.

Tiedoksi; terapiaan ei noin vaan mennä. Se on hyvin kallista, joten vain harvalle mahdollista. Ja elämässä EI voi vaikuttaa tapahtumiin. Niin uskovat ne, joilla ei ole ollut ongelmia. Terveys saattaa mennä ilman mitään omaa virhettä. Ja siinä sitten olet eläkkeellä velkojen kanssa 42 vuotiaana. Ja kaikki lähteneet, mies, lapset ja sukukaiset ja tietysti ystävät. 

No ihan varmasti lähtee ystävät jos ap tuota jatkaa. Ei kenelläkään ole velvollisuutta kuunnella toisen riehumista ja syyttelyä siitä että joillain on hyvät välit vanhempiin.

Siis mitä ihmettä? Miksi sua haittaa se että jotkut turvautuu vanhempiinsa vaikealla hetkellä?

Vierailija kirjoitti:

Ainakin minulle jäi kyllä aika epäselväksi, että mitä ap nyt oikeastaan haluaa, ja mitä haluaa niiden kaverien tekevän, siis ihan konkreettisesti. Kaipaako ap kavereilta komppausta että joo, joo, näin se asia on, kyllä sulla on ollut rankka elämä. Vai haluaako ap, että kaverit etääntyisi vanhemmistaan koska kaverien hyvät välit vanhempiin vaikuttaa kiusaavan ap:ta?

Minä ymmärsin niin, että ap haluaisi vanhojen kavereiden lisäksi uusia, sellaisia, joiden kanssa voisi puhua vertaistuellisesti näistä asioista. Sitten ei varmaan iskisi puukko sydämeen joka kerta, kun ystävät saavat tehdä kivoja juttuja vanhempiensa kanssa.

Tuosta vanhemmilta saadusta taloudellisesta avusta: tuli mieleen perhe, jossa käytetään aika rankkaa henkistä väkivaltaa perheenjäseniin. Sen rinnalla rahahuolet olisivat pienempi paha. Siellä siis kyllä tuetaan taloudellisesti, mutta henkinen hinta on kova.

Ei toki kaikilla ole noin. Kuitenkin halusin kertoa, ettei julkisivun takana aina ole mitään auvoa.

Vierailija kirjoitti:

Tuosta vanhemmilta saadusta taloudellisesta avusta: tuli mieleen perhe, jossa käytetään aika rankkaa henkistä väkivaltaa perheenjäseniin. Sen rinnalla rahahuolet olisivat pienempi paha. Siellä siis kyllä tuetaan taloudellisesti, mutta henkinen hinta on kova.

Ei toki kaikilla ole noin. Kuitenkin halusin kertoa, ettei julkisivun takana aina ole mitään auvoa.

Tällaisessa ystävyydessä voisi olla niin, että puhuttaisiin näistä jutuista ja niiden seurauksista kilpailematta siitä, kenellä on ollut pahemmin. Kaikki eivät tietysti halua puhua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin minulle jäi kyllä aika epäselväksi, että mitä ap nyt oikeastaan haluaa, ja mitä haluaa niiden kaverien tekevän, siis ihan konkreettisesti. Kaipaako ap kavereilta komppausta että joo, joo, näin se asia on, kyllä sulla on ollut rankka elämä. Vai haluaako ap, että kaverit etääntyisi vanhemmistaan koska kaverien hyvät välit vanhempiin vaikuttaa kiusaavan ap:ta?

Minä ymmärsin niin, että ap haluaisi vanhojen kavereiden lisäksi uusia, sellaisia, joiden kanssa voisi puhua vertaistuellisesti näistä asioista. Sitten ei varmaan iskisi puukko sydämeen joka kerta, kun ystävät saavat tehdä kivoja juttuja vanhempiensa kanssa.

Tuskin se ap:n kateuteen auttaa. Ap voisi ilolla muistella omaa ilmeisen hyvää äitiään ja voisi ajatella olleensa onnekas että hänellä oli hyvä äiti.

Vierailija kirjoitti:

Siis mitä ihmettä? Miksi sua haittaa se että jotkut turvautuu vanhempiinsa vaikealla hetkellä?

Ap ikävöi mamia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ainakin minulle jäi kyllä aika epäselväksi, että mitä ap nyt oikeastaan haluaa, ja mitä haluaa niiden kaverien tekevän, siis ihan konkreettisesti. Kaipaako ap kavereilta komppausta että joo, joo, näin se asia on, kyllä sulla on ollut rankka elämä. Vai haluaako ap, että kaverit etääntyisi vanhemmistaan koska kaverien hyvät välit vanhempiin vaikuttaa kiusaavan ap:ta?

Minä ymmärsin niin, että ap haluaisi vanhojen kavereiden lisäksi uusia, sellaisia, joiden kanssa voisi puhua vertaistuellisesti näistä asioista. Sitten ei varmaan iskisi puukko sydämeen joka kerta, kun ystävät saavat tehdä kivoja juttuja vanhempiensa kanssa.

Tuskin se ap:n kateuteen auttaa. Ap voisi ilolla muistella omaa ilmeisen hyvää äitiään ja voisi ajatella olleensa onnekas että hänellä oli hyvä äiti.

Ap:ta auttaa se, että joku ymmärtää häntä ja sitten toivottavasti saa joskus elämässään löydettyä apua traumaansa. Nykyaika on loistava youtuben ja blogien suhteen.

Niin tosiaan, mikset ajattelisi kiitollisena hyvää äitiäsi?

Vierailija kirjoitti:

Niin tosiaan, mikset ajattelisi kiitollisena hyvää äitiäsi?

Jos sinulla on syöpä niin et välttämättä jaksa kuitata sitä sillä, että ajattelet kiitollisena sitä, että onneksi sinulla sentään on perhe. Tai vaikka ajattelisitkin, on se syöpäkin hoidettava, ei se katoa sillä rakkauden ja läheisyyden ajattelemisella eikä kiitollisuudella. 

Kukaan ei itse valitse traumatisoitua tai masentua. Eikä kukaan parane niistä vain asennemuutoksella. Toki asennemuutos on yksi hyvä työkalu toipumisessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin tosiaan, mikset ajattelisi kiitollisena hyvää äitiäsi?

Jos sinulla on syöpä niin et välttämättä jaksa kuitata sitä sillä, että ajattelet kiitollisena sitä, että onneksi sinulla sentään on perhe. Tai vaikka ajattelisitkin, on se syöpäkin hoidettava, ei se katoa sillä rakkauden ja läheisyyden ajattelemisella eikä kiitollisuudella. 

Kukaan ei itse valitse traumatisoitua tai masentua. Eikä kukaan parane niistä vain asennemuutoksella. Toki asennemuutos on yksi hyvä työkalu toipumisessa. 

 

Ap:n tyylillä hän on kohta täysin yksin kun kaverit kyllästyy.

Ap, tämän videon loppupuolella on tuosta vertailusta ja kateudesta. Näkisin sen traumatriggerinä. Niitä voi tulla mitä ihmeellisimmistä asioista. 

En ollut koskaan ollut kateellinen oikeastaan mistään kenellekään, paitsi keski-ikäisenä masentuneena yhtäkkiä huomasin, että olen kateellinen eräälle ihmiselle. En sillä tavalla, että toivoisin hänelle pahaa, mutta hänellä on sellaista tärkeää mitä minulla olisi voinut olla ilman, että se mahdollisuus otettiin minulta ilman omaa osaa ja arpaa. Toivon, että tunne menee ohi, kun paranen. 

Traumatriggereitä voi tulla mistä tahansa. Usein niitä alkaa tulla paljon siinä vaiheessa, kun oma lapsi on suurin piirtein saman ikäinen kuin trauma tapahtui. Voi olla myös "kateellinen" lapsille, joita näkee vanhemman hoivaavan, kuten olisi itse tarvinnut aikanaan. Lapsettomuudesta kärsivä on "kateellinen" raskaana oleville, vauvojen ja pienten lasten vanhemmille, nähdessään vanhempia lapsiensa kanssa, perhejuhlissa jne. MIelestäni se ei ole kateellisuutta sanan varsinaisessa merkityksessä. 

Missä ap kirjoittaa että hänen kokemukset ovat aiheuttaneet trauman tai että hän edes keskustelee tästä kavereiden kanssa?  Tämä on nyt näkden kommentoijien oma versio. Se että kaipaa juttelukaveria itselleen merkityksellisistä asioista, ei tarkoita, että tarvitsee terapiaa tai on trauma. 

Vierailija kirjoitti:

Missä ap kirjoittaa että hänen kokemukset ovat aiheuttaneet trauman tai että hän edes keskustelee tästä kavereiden kanssa?  Tämä on nyt näkden kommentoijien oma versio. Se että kaipaa juttelukaveria itselleen merkityksellisistä asioista, ei tarkoita, että tarvitsee terapiaa tai on trauma. 

Mistä tarkalleen ap haluaa jutella?

Vierailija kirjoitti:

Mistä tarkalleen ap haluaa jutella?

Varmaan siitä, miten vaikealta ja erilaiselta hänestä tuntuu ja joku validoisi sen sen sijaan, että tulisi "suck it up" -neuvoja. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tarkalleen ap haluaa jutella?

Varmaan siitä, miten vaikealta ja erilaiselta hänestä tuntuu ja joku validoisi sen sen sijaan, että tulisi "suck it up" -neuvoja. 

 

En usko että tuohon auttaisi uudet kaverit. Kuulostaa siltä että vaikka ap:lla olisi saman kokeneita, toisen vanhempansa menettäneitä, kavereita, olisi pystyssä jatkuvasti vertailukilpailut siitä kuka on kokenut kovimpia. Kuka menetti isänsä tai äitinsä nuorimpana? Kuka traagisimmissa olosuhteissa? Ja aina vaan se tunne, ettei nuo muut voi ymmärtää juuri minun kokemusteni. Ei mitään hyötyä siis.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tarkalleen ap haluaa jutella?

Varmaan siitä, miten vaikealta ja erilaiselta hänestä tuntuu ja joku validoisi sen sen sijaan, että tulisi "suck it up" -neuvoja. 

 

En usko että tuohon auttaisi uudet kaverit. Kuulostaa siltä että vaikka ap:lla olisi saman kokeneita, toisen vanhempansa menettäneitä, kavereita, olisi pystyssä jatkuvasti vertailukilpailut siitä kuka on kokenut kovimpia. Kuka menetti isänsä tai äitinsä nuorimpana? Kuka traagisimmissa olosuhteissa? Ja aina vaan se tunne, ettei nuo muut voi ymmärtää juuri minun kokemusteni. Ei mitään hyötyä siis.

Muuthan täällä ovat sitä vertailua tehneet.

Kyllästyikö äitisi sinuun ja kuoli?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mistä tarkalleen ap haluaa jutella?

Varmaan siitä, miten vaikealta ja erilaiselta hänestä tuntuu ja joku validoisi sen sen sijaan, että tulisi "suck it up" -neuvoja. 

 

En usko että tuohon auttaisi uudet kaverit. Kuulostaa siltä että vaikka ap:lla olisi saman kokeneita, toisen vanhempansa menettäneitä, kavereita, olisi pystyssä jatkuvasti vertailukilpailut siitä kuka on kokenut kovimpia. Kuka menetti isänsä tai äitinsä nuorimpana? Kuka traagisimmissa olosuhteissa? Ja aina vaan se tunne, ettei nuo muut voi ymmärtää juuri minun kokemusteni. Ei mitään hyötyä siis.

Muuthan täällä ovat sitä vertailua tehneet.

 

Luepa uudestaan aloitus. Ap tekee oman mielensä luomien luulojen pohjalta että hän on kokenut jonkun yyber-rankan ja vaikean lapsuuden, eikä muut ole kokeneet mitään niin vaikeaa.

Näitä muiden kokemuksiahan ei ap voi tietää.