Lue keskustelun säännöt.
Mies roikottaa löysässä hirressä
02.08.2024 |
Mies on kohta kuukauden päivät vastaillut säännöllisen epäsäännöllisesti viesteihin (1-2 vrk viiveellä), pahoittelee kun ei ole ollut yhteyksissä, vetoaa kiireisiin, välttelee kunnon keskustelua ja kuulemma "yrittää" järjestää lisää aikaa. Olen suoraan kysynyt, kiinnostaako vielä olla kanssani tekemisissä ja kovasti väittää, että kiinnostaa. Mistä tällainen sekoilu johtuu? Olen itse ihan valmis heittämään hanskat jo tiskiin, mutta haluaisin myös käydä sen keskustelun tästä tilanteesta ennen sitä.
Kommentit (258)
Miesten kanssa kannattaa opetella yksinkertainen kikka.
Älä kuuntele sitä mitä mies sanoo, vaan sitä MITÄ MIES TEKEE.
Mies ei ole sinusta kiinnostunut, koska jos hän oikeasti olisi, niin kyllä hän silloin pyrkisi sinua näkemään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ala vaan tapailla muita miehiä ja jospa joku heistä sanoo miehelle että eikös tämä oo jo häirintää kun ette ole kunnolla olleet suhteessa..
Oma mieheni on ollut erittäin hitaasti lämpiävä. Usein ei vastaillut viesteihin mitään tai jos vastasi, viiveellä. Kun tavattiin oli oikein mukavaa eikä mitään kummallista ollut. Mutta jälleen kun emme olleet toistemme kanssa, koin olevani kuin ilmaa. Olin useamman kerran heittämässä jo pyyhettä kehään.
Sitten lainasin kirjastosta kirjan, joka käsitteli introverttejä. Ihan uusi maailma avautui ja aloin oivaltaa hänen mielenmaisemaansa. Jätin viestittelyt ja soittelut ja tapasimme hänen ehdoillaan. Aluksi, siis lähemmäs vuoden, hitaasti ja harvoin.
Näin monen yhteisen vuoden jälkeen (ja myös yhteisen lapsen) huomaan, että kannatti antaa tilaa. Hän puhkeaa kukkaan vuosi vuodelta enemmän.
Jotkut ihmiset vaativat rutosti enemmän aikaa kuin toiset, mutta mikä aarre voikaan paljastua kun malttaa mielensä.
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama kuin aloittajalla, mutta olen itse mies. Kerran oltu treffeillä, heti alkuun ja naisen aloitteesta. Vastailee kyllä saman päivän aikana, joskus tosi nopeasti ja laittaa kyllä viestejä itsekin. Mutta aikaa seuraavalle tapaamiselle ei ole vielä löytynyt. Eli tuli itselläkin mieleen, että varasijoilla ollaan, eikä edes ihan kärkipäässä.
Tai ehkä nykyajan 5-kymppiset eronneet sinkkunaiset vaan ovat niin aktiivisia ja koko ajan menossa omissa jutuissaan, ettei uuden kumppanin hommaaminen ole kovin korkea prioriteetti.
Hyväksyn kyllä jos minulle kerrotaan, että olen liian tylsä tavismies. Tai että yritän edetä liian nopeasti. Mutta itse en osaa sitä rivien välistä kovin helposti päätellä. Tai sanotaanko, etten halua tehdä liian hätäisiä johtopäätöksiä jos toinen tarvitseekin enemmän aikaa ja hitaampaa etenemistä.
Loppuun vieno toive sukupuolesta riippumatta: Kertokaa sille vastapuolelle asiat, ikävätkin, n
Olen seurannut sivusta samanlaista tilannetta. Tuntuu pahalta sen miehen puolesta, mutta ehkä vähäinenkin tuttavuus on mukavampaa kuin totaalinen yksinäisyys.
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni on ollut erittäin hitaasti lämpiävä. Usein ei vastaillut viesteihin mitään tai jos vastasi, viiveellä. Kun tavattiin oli oikein mukavaa eikä mitään kummallista ollut. Mutta jälleen kun emme olleet toistemme kanssa, koin olevani kuin ilmaa. Olin useamman kerran heittämässä jo pyyhettä kehään.
Sitten lainasin kirjastosta kirjan, joka käsitteli introverttejä. Ihan uusi maailma avautui ja aloin oivaltaa hänen mielenmaisemaansa. Jätin viestittelyt ja soittelut ja tapasimme hänen ehdoillaan. Aluksi, siis lähemmäs vuoden, hitaasti ja harvoin.
Näin monen yhteisen vuoden jälkeen (ja myös yhteisen lapsen) huomaan, että kannatti antaa tilaa. Hän puhkeaa kukkaan vuosi vuodelta enemmän.
Jotkut ihmiset vaativat rutosti enemmän aikaa kuin toiset, mutta mikä aarre voikaan paljastua kun malttaa mielensä.
Tämä ei päde minun tilanteeseen lainkaan. Mieheltä tuli 24/7 viestejä aluksi. Soitteli vähintään kerran päivässä jne. Nyt yhteydenpito vaan hiipuu ja hiipuu ja vastausvälit pitenee vuorokausiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mua vähän ärsyttää noissa tyypeissä se että ne sitten loppujen lopuksi vaan luistaa vaikeistakin tilanteista. Onnistuvat välttämään kaikki mahdolliset epämukavat keskustelut. Välttelevät vaan kunnes se toinen luovuttaa. Koskaan eivät osaa suoraan sanoa.
He pitävät ajatuksesta, että tälle naiselle voi laittaa viestiä kun siltä tuntuu. Jos päättää asian, tämä nainen ei enää ole saatavilla. Nainen on miehelle resurssi ja joku nainen on parempi kuin ei mitään naista. "Joku nainen" ei kuitenkaan ole niin kiinnostava, että asiaan halutaan panostaa. Tämä nainen saa leivänmurut, tasan sen verran kuin tarvitaan ettei nainen lähtisi lätkimään. Jos nainen osoittaa etääntymisen merkkejä, mies tsemppaa hetken, kunnes nainen on taas nalkissa.
Näissä tapauksissa oikea tapa toimia on laittaa viestiä, että "hei, minusta tuntuu ettet ole riittävän kiinnostunut, järnnään treffejä toisen kanssa"
Minä taas pitäisi tuollaista ihmistä idioottina. Lähinnä epätoivoinen veto koittaa kiristää kertomalla, että meen nyt sitten treffeille jonkun toisen kans!
Olisin vain onnellinen, että väistin luodin
Vierailija kirjoitti:
"Näissä tapauksissa oikea tapa toimia on laittaa viestiä, että "hei, minusta tuntuu ettet ole riittävän kiinnostunut, joten järkkäilen treffejä toisen miehen kanssa""
Cringe. Näyttää täysin läpinäkyvältä manipulointiyritykseltä.
--
Se ei ole manipulointia vaan totuus. Pitää ihan oikeasti järkätä treffejä muiden miesten kanssa.
Manipulointia ja säälittävää onkin se, että haluat kertoa sen toiselle. Vähän kuin joku kostomekko tai vastaava
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni on ollut erittäin hitaasti lämpiävä. Usein ei vastaillut viesteihin mitään tai jos vastasi, viiveellä. Kun tavattiin oli oikein mukavaa eikä mitään kummallista ollut. Mutta jälleen kun emme olleet toistemme kanssa, koin olevani kuin ilmaa. Olin useamman kerran heittämässä jo pyyhettä kehään.
Sitten lainasin kirjastosta kirjan, joka käsitteli introverttejä. Ihan uusi maailma avautui ja aloin oivaltaa hänen mielenmaisemaansa. Jätin viestittelyt ja soittelut ja tapasimme hänen ehdoillaan. Aluksi, siis lähemmäs vuoden, hitaasti ja harvoin.
Näin monen yhteisen vuoden jälkeen (ja myös yhteisen lapsen) huomaan, että kannatti antaa tilaa. Hän puhkeaa kukkaan vuosi vuodelta enemmän.
Jotkut ihmiset vaativat rutosti enemmän aikaa kuin toiset, mutta mikä aarre voikaan paljastua kun malttaa mielensä.
Olen itse introvertti ja voin sanoa, että kyllä introvertitkin osoittaa kiinnostusta. Introvertit eivät vaan jaksa usein keskustella useamman kanssa tai olla isommissa ryhmissä.
En kyllä edes itse introverttinä lähtisi tuollaiseen mukaan, jossa vuosikausia tapaillaan harvoin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni on ollut erittäin hitaasti lämpiävä. Usein ei vastaillut viesteihin mitään tai jos vastasi, viiveellä. Kun tavattiin oli oikein mukavaa eikä mitään kummallista ollut. Mutta jälleen kun emme olleet toistemme kanssa, koin olevani kuin ilmaa. Olin useamman kerran heittämässä jo pyyhettä kehään.
Sitten lainasin kirjastosta kirjan, joka käsitteli introverttejä. Ihan uusi maailma avautui ja aloin oivaltaa hänen mielenmaisemaansa. Jätin viestittelyt ja soittelut ja tapasimme hänen ehdoillaan. Aluksi, siis lähemmäs vuoden, hitaasti ja harvoin.
Näin monen yhteisen vuoden jälkeen (ja myös yhteisen lapsen) huomaan, että kannatti antaa tilaa. Hän puhkeaa kukkaan vuosi vuodelta enemmän.
Jotkut ihmiset vaativat rutosti enemmän aikaa kuin toiset, mutta mikä aarre voikaan paljastua kun malttaa mielensä.
Tämä ei päde minun tilanteeseen
Se on löytänyt uuden mielenkiintoisemman naisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oma mieheni on ollut erittäin hitaasti lämpiävä. Usein ei vastaillut viesteihin mitään tai jos vastasi, viiveellä. Kun tavattiin oli oikein mukavaa eikä mitään kummallista ollut. Mutta jälleen kun emme olleet toistemme kanssa, koin olevani kuin ilmaa. Olin useamman kerran heittämässä jo pyyhettä kehään.
Sitten lainasin kirjastosta kirjan, joka käsitteli introverttejä. Ihan uusi maailma avautui ja aloin oivaltaa hänen mielenmaisemaansa. Jätin viestittelyt ja soittelut ja tapasimme hänen ehdoillaan. Aluksi, siis lähemmäs vuoden, hitaasti ja harvoin.
Näin monen yhteisen vuoden jälkeen (ja myös yhteisen lapsen) huomaan, että kannatti antaa tilaa. Hän puhkeaa kukkaan vuosi vuodelta enemmän.
Jotkut ihmiset vaativat rutosti enemmän aikaa kuin toiset, mutta mikä aarre voikaan paljastua kun malttaa mielensä.
Miten munaton nilviäinen täytyy miehen olla, jos ei laita nykyistä suhdetta poikki tässä kohtaa?
Vierailija kirjoitti:
Tää ei nyt liity suoraan aloituksen asiaan mutta tohon keskusteluun treffailusta.
Olin tässä vähän aika sitten treffeillä yhden miehen kanssa. Treffit meni hyvin ja olin tosi tyytyväinen koska mies vaikutti tosi lupaavalta, sellaselta että jutusta vois tulla jotain. Lähetin vielä bussissa hyvän illan toivotukset kun olin kotiin tulossa.
Tulin sitten kotiin, kävin suihkussa, wolttasin, kaadoin viiniä lasiin ja katsoin leffan, parikin. Tämmöstä normi lauantai-illan hemmottelua. Aamulla nukuin pitkään ja keittelin kahvit kaikessa rauhassa ja istuin ikkunan ääressä ja katsoin puita, mietiskelin rauhassa ja vähän sitä miestäkin ajattelin.
Sitten satuin katsomaan puhelinta joka oli ollut latauksessa. Ainakin joku 20 viestiä tyypiltä illan ja yön aikana ja loput aamulla! Ensin ihan normaaleita, että oli kiva nähdä ja vaikutit tosi mukavalta jne. Nähtäskö uudestaan jossain jne. Sitten jotain "huhuu, missä oot kun et vastaa".
Mulle on tullut tämmöisiä miehiä vastaan jo tinderissä kirjoittaessa. Eli laittavat viestiä, ja kun en vastaa, alkaa pommitus. Ja olen kyllä kertonut että olen töissä. En pysty töissä kirjoittelemaan. Mutta ei se kaikille mene perille, tai olettavat työajan olevan 8-16 ja että on pitkät tauot.
Kyllä se kirjoittelu loppuu juuri siihen ekaan huhuu-pommitukseen. Eihän tuollaisen ihmisen kanssa voisi elää!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mies vielä kuukausi sitten kävi kanssani keskustelun siitä, miten alkaa panostaa suhteeseen enemmän aikaa ja vaivaa ja tässä on lopputulos. En tiedä, onko lomalla niin kiire, ettei ehdi viestitellä, kun 24-48h välein. Enpä usko.
Eli olet joutunut "keskustelemaan" miehen kanssa asiasta aiemminkin. Alat kuulostaa melkoisella justiinalta.
Ja jos se on lomalla, sillä oikeasti varmasti on muuta tekemistä.
Oli niin tai näin, koska asiasta on jo keskusteltu, sama ongelma on toistunut jo pidempään. Sinä haluat suhteelta enemmän, kuin mies.
Mies varmaan nyt miettii, kannattaako jatkaa edes,l kun kokoajan painat päälle ja keskustelet.
Lakkaa istuttamasta taimia niiden ihmisten pihaan, jotka eivät aio kastella niitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olisiko sen exä palannut kuvioihin? Ehkä kannattaa vaan antaa ajan kulua ja katsoa ottaako itse enää mitään yhteyttä. Jos seuraa kaipaat niin varmaan voit ihan hyvin käydä muidenkin kanssa ulkona.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies vielä kuukausi sitten kävi kanssani keskustelun siitä, miten alkaa panostaa suhteeseen enemmän aikaa ja vaivaa ja tässä on lopputulos. En tiedä, onko lomalla niin kiire, ettei ehdi viestitellä, kun 24-48h välein. Enpä usko.
Eli olet joutunut "keskustelemaan" miehen kanssa asiasta aiemminkin. Alat kuulostaa melkoisella justiinalta.
Ja jos se on lomalla, sillä oikeasti varmasti on muuta tekemistä.
Oli niin tai näin, koska asiasta on jo keskusteltu, sama ongelma on toistunut jo pidempään. Sinä haluat suhteelta enemmän, kuin mies.
Mies varmaan nyt miettii, kannattaako jatkaa edes,l kun kokoajan painat päälle ja keskustelet.
Tämä keskustelu kuitenkin käytiin miehen aloitteesta silloin. Sen jälkeen viestittely on vaan hiipunut ja mieheltä tulee vaan jotain "kiirettä pitää, rakensin aitaa koko päivän ja nyt väsyttää" viestejä. Joka toinen päivä jotain kiirettä ja pahoittelut perään, kun ei jouda viestitellä. Olettaisin, että kuukauden lomalla voisi vähän muutakin sisältöä saada viesteihin. Kai sitä aamut tai illat voisi suhteeseen panostaa?
Ei liity varsinaisesti ap:n tapaukseen, mutta joillakin ihmisillä on tosi vähäinen tarve nähdä ihmisiä, vaikka saattavat laitella tekstareita usein tai soitella todella pitkiä puheluita. Mulla tällainen "tapailusuhde", mies introvertti, tykkää jutella puhelimessa, mutta nähdään harvemmin. Itseä tämä harmittaa, koska haluaisin nähdä useammin, mut minkäs teet, ei toista voi painostaa. Mikään pelimies tai naistennaurattaja ei ole kyseessä, päinvastoin.
Vierailija kirjoitti:
Vähän sama kuin aloittajalla, mutta olen itse mies. Kerran oltu treffeillä, heti alkuun ja naisen aloitteesta. Vastailee kyllä saman päivän aikana, joskus tosi nopeasti ja laittaa kyllä viestejä itsekin. Mutta aikaa seuraavalle tapaamiselle ei ole vielä löytynyt. Eli tuli itselläkin mieleen, että varasijoilla ollaan, eikä edes ihan kärkipäässä.
Tai ehkä nykyajan 5-kymppiset eronneet sinkkunaiset vaan ovat niin aktiivisia ja koko ajan menossa omissa jutuissaan, ettei uuden kumppanin hommaaminen ole kovin korkea prioriteetti.
Hyväksyn kyllä jos minulle kerrotaan, että olen liian tylsä tavismies. Tai että yritän edetä liian nopeasti. Mutta itse en osaa sitä rivien välistä kovin helposti päätellä. Tai sanotaanko, etten halua tehdä liian hätäisiä johtopäätöksiä jos toinen tarvitseekin enemmän aikaa ja hitaampaa etenemistä.
Loppuun vieno toive sukupuolesta riippumatta: Kertokaa sille vastapuolelle asiat, ikävätkin, n
Pari kertaa kun saa täyslaidallisen kertoessaan totuuden, ei enää halua kertoa? Käyttäydytäänhän sitten asiallisesti, kun toinen sanoo, että ei kiinnosta, eikö?
En tiedä miten introvertti tai ekstrovertti itse olen, mutta inhoan puhelimen räpläystä ja viestittelyä yli kaiken. Huomaan, etten muista sitä usein uudelle tuttavuudelle sanoa, ja siitä sitten tulee loukkaantumisia tai ihmettelyä. Suoraan sanottuna vihaan puhelinta, vihaamalla vihaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies vielä kuukausi sitten kävi kanssani keskustelun siitä, miten alkaa panostaa suhteeseen enemmän aikaa ja vaivaa ja tässä on lopputulos. En tiedä, onko lomalla niin kiire, ettei ehdi viestitellä, kun 24-48h välein. Enpä usko.
Eli olet joutunut "keskustelemaan" miehen kanssa asiasta aiemminkin. Alat kuulostaa melkoisella justiinalta.
Ja jos se on lomalla, sillä oikeasti varmasti on muuta tekemistä.
Oli niin tai näin, koska asiasta on jo keskusteltu, sama ongelma on toistunut jo pidempään. Sinä haluat suhteelta enemmän, kuin mies.
Mies varmaan nyt miettii, kannattaako jatkaa edes,l kun kokoajan painat päälle ja keskustelet.
Tämä keskustelu kuitenkin käytiin miehen aloitteesta silloin. Sen jälkeen viestittely on vaan hiipunut ja mieheltä tulee vaan
Asia nyt ei vatvomalla parane. Sinä et voi muuttaa miestä, etkä pakottaa häntä viestittelemään.
Toki voit odottaa, muuttuuko asia kun loma loppuu. Vähän erikoinen suhde teillä, jos ette tapaa koskaan , viestittelette vain. Tietääkö mies edes seurustelevansa kanssasi?
Pitkän parisuhteen jälkeen tällainen tilanne olisi ideaali. Ollaan parisuhteessa ja vietetään paljon aikaa yhdessä, mutta kummallakin on myös reilusti omaa aikaa ja oma koti.
M51