Teettekö eväät puolisolle?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies osaa ihan itse päivällisen jälkeen laittaa jämät rasiaan ja ottaa mukaansa aamulla. On se taitava. 

Ei se ole osaamisasia, vaan pieniä rakkauden tekoja. Joskus tuntuu, että me miehet arvostetaan näitä paljon enemmän.

Älä nyt viitsi. Minä olen suunnitellut ostoslistan, käynyt kaupassa ja seissyt tunnin keittiössä pilkkomassa ja paistamassa ja sitten kattanut pöydän ja ruuat siihen. Miehen tehtävänä on korjata pöytä ja laittaa eväät rasiaan. Eikö voisi arvostaa jo sitä naaman eteen päivittäin kannettua lämmintä päivällistä, josta saa v

"Meillä ei tehdä tuota 70-luvun moskaa joka sairastuttaa ihmisiä eniten. Monet eineksetkin on jopa terveellisempää kuin joiden käsitys kotiruuasta."

Helppoa tämä naisen elämä, kun ruoka on ihan vääränlaista, sen tekemiseen käytetään ihan liikaa aikaa, ja sitten ei kehdata edes laittaa sitä rasiaan valmiiksi kun arvostaa miestä niin vähän. Ja sitten päälle muistutetaan, että palveleminen on avain suhteen onnellisuuteen, kunhan se vaan ei mene niin päin että mies tekisi ruuan ja laittaisi sen naiselle rasiaan. 

Teen eväät ja joka päivä on lämmin ruoka pöydässä.

Vierailija kirjoitti:

Miten joku asia voi tehdä toisen iloiseksi  ja saada siitä huomiota, jos se on tapa ja rutiini, eikä se ole yllätyksellistä?

Harvat osaavat joka kerta iloita, olla yllätyksellisiä tai arvostaa, jos nousee sohvalta ja huomaa osaavansa kävellä, kun siitä on tullut opittu tapa ja rutiini. Tällähän ap. perustelee eväiden tekemistään miehelle. 

Ihmismieli toimii niin, että iloisuus, arvostus ja kiitollisuus tulee siitä, kun sitä ei odota saavansa. 

 

Tai sitten voi opetella kiitollisuutta, jos se on vieras tunne itselle ja vaatii jatkuvaa elämyksellisyyttä eestaas. Opettelee vaikka ilahtumaan ja kiittämään sydämestään joka kerran.

Ihmismieli toimii niin, että silloin toinen osapuoli haluaa ilahduttaa ja keksii erilaisia tapoja. Kun huomaa toisen arvostavan ja olevan aidosti ilahtunut, on kiitollinen siitä ja haluaa lisää.

Hymy ja rakastava katse on aliarvostettu parsuhteen yhteydenpidossa. Omaa negatiivista asennetta on tosi vaikea huomata.

"Tämähän siinä sitten on, kun kerrankin mies tekee, niin sitten ne ei oo hyvät. Siksi eivät varmaan hirveästi yritäkään. Itselle tuttua lapsuuden kodista. Jotain kun teki, se oli aina jotenkin väärin tehty. Isä osti vääränlaisen lahjat jne. Ei ketään kiinnosta yrittää, jos aina tehty asia on jotenkin pielessä. 

Jos tässä taas mietitään sitä, että miksi ei kerralla tee kunnolla, niin sehän on taas se kenen kriteerien mukaan asiat pitää hoitaa. "

Niin no, mun kriteerit on sellaiset, että on oltava hyvää ruokaa, ja enemmän ruokalajeja kuin 2. Miksen tekisi sitten, kun kerran osaan. Mies voi tehdä jotain muita kotitöitä. Ton viimeisimmän "tiskaus" oli kyllä kauheaa, juoksevan veden alla vähän sinnepäin huljautti, ja lopputuloksena kaapissa likaisia astioita. Mutta koska hän ei suostunut tyyliään muuttamaan, niin pakkohan minun oli hoitaa tiskit, että voin itse niiltä astioilta syödä. Mutta mulle oli ihan sama miten hän lattiat siivoaa, ja esim. pyykit osasi pestä, ja kaupassa käydä, joten sai tehdä niitä.

Jos minä haluan ilahduttaa miestä, vien hänelle kupin kahvia sohvalle, ostan kaupasta hänen lempparijäätelöä, levitän kosteusvoidetta kutisevalle selälle tai vien hänet ulos syömään.

Teen meillä ruuan ja koska tiedän miehen tykkäävän kaalilaatikosta ja nakkikastikkeesta teen niitäkin, vaikka ne on tympeitä tehdä enkä itse niistä juuri tykkää. Oletan, että mies ihan itse osaa ottaa niistä itselleen sopivan määrän evääksi.

Täällä on jännä ajatus, että jos nainen ei tee miehelle töihin eväitä, hän on pirttihirmu, joka vain vaatii palveluksia. Yksikään mies ei ole kirjoittanut, miten mukava on tulla töistä kotiin, kun vaimo on tehnyt ruuan valmiiksi. No, meilläkin mies tuntuu ottavan sen itsestäänselvyytenä.

Ei sille kelpaisi minun tekemät eväät :D Meillä on ihan eri ruokavaliot ja mieltymykset.

on kiva ilahduttaa. jotenkin osaan tehda muhkeammat ja variaatioita,myös salaattia pastalla ,munalla kanalaa, tms. kun se on niin että kun niiden nimi on eväät ne maistuu heti paremmalle ja toisen tekemänä. itsekin koen noin. vaikka olisi simppeli leipä kun toinen sen tekee.

-miehet monesti sanoo,,en määä jaksanut leikell'ä tomaatteja kurkkuja..

kotonakin teen annoksen valmiiksi lautaselle joskus.  ja itse jos huuuudan vp aamuna -kahviaaaaaaaa, se tulee sänkyynhaluamallani tavalla joko suupalan kera tai sellaisenaan. samoin saan vuoteeseen joskus ruuankin ,kun tykkään katsoa vuoteessa tv juttuja sunnuntaina

Vierailija kirjoitti:

En todellakaan. Olen naimisissa aikuisen ihmisen kanssa.

ne pienet huomionosoitukset,,sulleko ei maistuisi ...aamupala,ruoka, eväät ihan sulle

Ei eväiden tekemisessä ole mitään pahaa, jos (kun) teillä on vastavuoroinen suhde ja mies tekee puolestaan kivoja juttuja sinulle.

Ongelmalliseksi asia tulee, jos et saa koskaan itse mitään huomionosoituksia takaisin ja teillä on lapsia. Lapset näkevät. Se, että nainen on perheen kodinkone on epätasa-arvoista ja siirrät saman mallin lapsiesi päähän. Mallista voi koitua heille haittaa tulevaisuudessa, lisäksi se heikentää tasa-arvoa yleiselläkin tasolla.

En. Eikä hän minulle. Se vielä puuttuisi, että eväätkin tekisin kun teen kaiken muunkin kotona...

Vierailija kirjoitti:

Jos minä haluan ilahduttaa miestä, vien hänelle kupin kahvia sohvalle, ostan kaupasta hänen lempparijäätelöä, levitän kosteusvoidetta kutisevalle selälle tai vien hänet ulos syömään.

Teen meillä ruuan ja koska tiedän miehen tykkäävän kaalilaatikosta ja nakkikastikkeesta teen niitäkin, vaikka ne on tympeitä tehdä enkä itse niistä juuri tykkää. Oletan, että mies ihan itse osaa ottaa niistä itselleen sopivan määrän evääksi.

Täällä on jännä ajatus, että jos nainen ei tee miehelle töihin eväitä, hän on pirttihirmu, joka vain vaatii palveluksia. Yksikään mies ei ole kirjoittanut, miten mukava on tulla töistä kotiin, kun vaimo on tehnyt ruuan valmiiksi. No, meilläkin mies tuntuu ottavan sen itsestäänselvyytenä.

En mä ainakaan ajatellut sillä perusteella ketään pirttihirmuksi joka vaan vaatii palveluksia. Joidenkin teksteistä tuli vaan tosi negatiivinen kuva, ikävä asenne. 

Itsellä on ollut niin, että yritän opetella sanomaan suoraan jos toinen tuntuu ottavan jotakin itsestäänselvyytenä ja pahastun siitä. Samaa toivon toiselta, vaikka sellainen palaute ei tunnu kivalta.

Kyllä kai siinä on nieleskelemistä jos luulee tekevänsä jotain tavallista ja toinen on ottanut itseensä. Tämänkin voi kääntää paremmaksi ja opetella sanomaan asiat niin, että toinen ottaa paremmin vastaan. Ja odottaa samaa itselleen.

Tottakai teen, varsinkin jos teen itselleni samalla eväät tai aterian muuten. Enhän ruokaakaan tee vain itselleni tai keitä kahvia vain itselleni.

Mieheni tekee myös molemmille ja minulle jos tilanne niin vaatiii. Minusta sitä kutsutaan parisuhteeksi että kumpikin auttaa toisiaan.

Vierailija kirjoitti:

En tee, kun olen työssäkäyvä vaimo. Kotirouvana, jos mies ns elättäisi minut, saattaisin katsoa tuon kuuluvan minun tehtäviini, mikäli tasokasta lounasta ei olisi jostain syystä mahdollisuus syödä ravintolassa.

Osa ihmisistä passaa toista tervettä aikuista jokin psykologisen ongelmansa vuoksi, eli saa tästä päänsilitystä ja hyväksyntää. No, saattaapa pieni prosentti olla ihan puhtaasti passaamisesta nauttiviakin ihmisiä, mutta harvemmin. 

ai jos ei oo tasokasta lounasta tarjollaraflassa, niiiin sääää voisit tehdä sitten,,,ai sun lounaat on tasokkaita. mee pois ja elä yksin.

Vierailija kirjoitti:

Ei eväiden tekemisessä ole mitään pahaa, jos (kun) teillä on vastavuoroinen suhde ja mies tekee puolestaan kivoja juttuja sinulle.

Ongelmalliseksi asia tulee, jos et saa koskaan itse mitään huomionosoituksia takaisin ja teillä on lapsia. Lapset näkevät. Se, että nainen on perheen kodinkone on epätasa-arvoista ja siirrät saman mallin lapsiesi päähän. Mallista voi koitua heille haittaa tulevaisuudessa, lisäksi se heikentää tasa-arvoa yleiselläkin tasolla.

Huonot parisuhdetaidot heikentävät tasa-arvoisuutta. Tämäkin voi kääntyä paremmaksi. Se, jota asia haittaa, keksiköön kommunikaatiotavan, joka menee perille.

Jos ei osaa tai halua, tyytyköön kohtaloonsa, on se sitten huono parisuhde tai ero. Toista ei voi muuttaa jos toinen ei halua muuttua. Jos se on sen arvoista, tilanteeseen tyytymätön löytää toimivan keinon. Joka on hyvä molemmille.

Vierailija kirjoitti:

On se kumma tänne vauvapalstalle siunaantuu hyvin usein paljon negatiivisia ihmisiä. Hienoa AP, että tuolla pienellä teolla osoitat välittäväsi, itsellekin tuli kiva mieli aloituksestasi.

Kaikki puolisot eivät ota aikaa kellolla kuinka kauan menee mihinkin kotityöhön. Hän tekee kuka tykkää mistäkin ja juuri silloin kun on aikaa. Hieman jotkut voisivat löysätä pipoa. Oikein mukavaa ja toisia huomioivaa päivää itse kullekin!

tuli mieleen, jos toinen pyytää voitko tasoittaa mun hiusten latvoja,toinen sanoo meee kampaamoon, tai voitko vähän hieroa kun sattuu, toinen ,,mee hierojalle..eli ei näin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä teen ja lisäksi valmistan miehelle aamupalan, hän lähtee kotoa kello 6.30 ja minä vasta kello 8. Juon aamukahvin hänen kanssaan ja ehdin tehdä jotain kotitöitäkin ennen töihin lähtöäni. Näin on menty vuosia enkä ole sitä mieltä, että tämä pieni ele tehdä aamupala, olisi passaamista. Se on rakastamista.

Itse en edes oleta, että aamu-uninen mieheni laittaisi kellon soimaan tunti, pari ennen kuin on pakko herätä ja nousisi tekemään minulle aamupalaa ja eväitä. Rakkauden osoitus se on sekin, että tekee jonkun pikkuasian itse koska voi.

Ihmiset kehuskelevat näillä rakkaudenosoituksillaan, mutta ne ovat useimmiten sellaisia asioita, jotka sopivat heidän arkeensa muutenkin. Eli noustaan ylös, koska se sopii omaan ajankäyttöön ja laitetaan samalla toiselle aamiainen. Todella aamu-uninen ei nouse la

Iltavirkkuna olen tehnyt valmiiksi aamuksi, on se silti rakkauden osoitus. En mä niin paljon nauti ylimääräisen tekemisestä, että tekisin muuten kuin ihan vaan ajattelen miten kiva toisen on ottaa valmista. Ja tosiaan en viitsi tehdä aina.

Vierailija kirjoitti:

AP:n mies taitaa olla miesystävä ja kyse suhteen kuherteluvaiheesta. Oma veikkaukseni toki ;-) 



Ei, en tee miehelleni eväitä yleensä. Lähinnä silloin jos hänellä on jotain erityistä ja superaikainen aamulähtö. Minä kun olen meistä se aamuvirkku. Näin tapahtuu 1-2 kertaa vuodessa. 

Juuri niinkuin tässä on jo todettu. Ollaan naimisissa aikuisten kanssa, jotka osaavat itsekin tehdä eväänsä ja tietävät mitä haluavat evääksi. En haluaisi samaa toisinpäinkään vaan tuntuisi alentavalta. 

naisilla aamulla on tuota ulkonäkölaittamista,siksi mies tekee auton ja pihan ensiapulumityöt,koska hänellä helppo hikisuihku sen jälkeen. ja joo molemmat tekee eväitä milloin mitenkin,kiva auttaa sitä jolla aamullla menee aikaa muuhun tai kiire, tai vuoroviikoin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On se kumma tänne vauvapalstalle siunaantuu hyvin usein paljon negatiivisia ihmisiä. Hienoa AP, että tuolla pienellä teolla osoitat välittäväsi, itsellekin tuli kiva mieli aloituksestasi.

Kaikki puolisot eivät ota aikaa kellolla kuinka kauan menee mihinkin kotityöhön. Hän tekee kuka tykkää mistäkin ja juuri silloin kun on aikaa. Hieman jotkut voisivat löysätä pipoa. Oikein mukavaa ja toisia huomioivaa päivää itse kullekin!

tuli mieleen, jos toinen pyytää voitko tasoittaa mun hiusten latvoja,toinen sanoo meee kampaamoon, tai voitko vähän hieroa kun sattuu, toinen ,,mee hierojalle..eli ei näin

Hiusten latvojen tasoittaminen on kohtuuton pyyntö ellei puoliso ihan oikeasti osaa sellaista tehdä. Eikä se onnistu yleissaksilla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta saako nämä pienet teot aikaan sen, että passattu henkilö vähitellen passivoituu eikä osaa tehdä keittiössä mitään.

Ei meillä ainakaan. Meillä kumpikin tekee toiselle joka päivä niitä arjen hyviä tekoja , kun toinen on hyvä tyyppi. 

"Toinen toisensa palvelemisesta kilpailkaa." Siitä seuraa hyvä mieli, arvostus ja kunnioitus.

Toimii, jos molemmat noudattavat tuota. Mutta jos vain toinen palvelee ja toinen on pelkästään vastaanottava osapuoli, niin tasapaino ei säily. Siinä vaiheessa, kun palveleva osapuoli väsyy tai tulee joku muu ongelma, niin tilanne hajoaa käsiin. 

meillä yllätyksiäkin, vaikka takin taskuun  makeisia...tai lounaslahakortti ollut joskus esim nimipv tai synttärilounaspv. tai leivos ,pulla ollut vaikka muuten terveelliset eväät.

hauskaa yllättää herkuilla,muuten suht niukkaa elämä ja arkista harmaata. tai kotona odottaa itse tehty pulla tai vaikka täytekakku ,,

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mies osaa ihan itse päivällisen jälkeen laittaa jämät rasiaan ja ottaa mukaansa aamulla. On se taitava. 

Ei se ole osaamisasia, vaan pieniä rakkauden tekoja. Joskus tuntuu, että me miehet arvostetaan näitä paljon enemmän.

Älä nyt viitsi. Minä olen suunnitellut ostoslistan, käynyt kaupassa ja seissyt tunnin keittiössä pilkkomassa ja paistamassa ja sitten kattanut pöydän ja ruuat siihen. Miehen tehtävänä on korjata pöytä ja laittaa eväät rasiaan. Eikö voisi arvostaa jo sitä naaman eteen päivittäin kannettua lämmintä päivällistä, josta saa v

peruskotiruoka on terveellistä  ,totta ja laatikot mm vie aikaa, pottumuusi tai vaikka risotto, lihapullat,, kyllä aikaa menee ja jälkisiivous. keittoon monien juuresten pilkkominen,liha tai makkara, lanutu porkkanat jne. katsos moni käyttää tuoreita raaka-aineita, itse vain pakasteherneet,muuten tuoretorilta heviltä.  entäs karjalanpaisti. no uunilohi on aika nopeaa. mutta kyllä aikaa menee. joskus oikoo valmis pastapussi joka on kermainen tai juustoinen, siihen valmiiksi kuumatorilta grillattua kanaakoko broileri tai koipia,sitten on puolen tunnin ruokaa.