Teettekö eväät puolisolle?

Vierailija kirjoitti:

En tee, sillä mies tykkää itse tehdä eväänsä ja haluaa itse päättää mitä evääksi ottaa.

Meillä mies on  aina vastannut muutenkin ruokahuollosta yli 30v ja kaupassa käymisestä ja minä taas kodin siivouksesta.

Ja on toiminut hyvin. Ja jos otan eväät, niin haluan päättää mitä lounaaksi syön, eikä tulisi edes mieleen toisten tekevän. 

Tämä on ihan hyvä tämäkin ja ilmeisesti olette molemmat hyvillä mielin ja tyytyväisiä.

Käykö ap itse töissä? Ainakin itse olen niin väsynyt, kun teen normaalia työpäivää ja pyöritän lisäksi lähes yksin 6 hengen huushollia.(Käyn kaupassa, teen ruuat, kun tulen töistä, ulkoilutan koiran, autan lapsia läksyissä, vien harrastuksiin jne,) etten enää jaksa huolehtia aikuisen ihmisen eväistä. Kyllä mies ne tekee ihan itse. 

Vierailija kirjoitti:

Käykö ap itse töissä? Ainakin itse olen niin väsynyt, kun teen normaalia työpäivää ja pyöritän lisäksi lähes yksin 6 hengen huushollia.(Käyn kaupassa, teen ruuat, kun tulen töistä, ulkoilutan koiran, autan lapsia läksyissä, vien harrastuksiin jne,) etten enää jaksa huolehtia aikuisen ihmisen eväistä. Kyllä mies ne tekee ihan itse. 

Tai ap.lla on puoliso, joka tekee vastaavanlaisia huomion osoituksia hänelle. 

Vierailija kirjoitti:

Tottakai teen. Herään sen takia joka aamu klo 5.30.

Kiva kuulla, että on muitakin aamuvirkkuja. Itse tosin en laita ruokaa aamulla. Edellisen päivän tähteet on seuraavan päivän eväät.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ompas täällä negatiivisia kommentteja 😅

Mies tekee hyvää ruokaa ja osallistuu kotitöihin vapaapäivinä, eli en ole karkottanut ketään keittiöstä 🤗

 

~AP~

Eikö teillä tehdä kotitöitä kuin vapaapäivinä? Usein ainakin lapsiperheissä pyykkiä pestään päivittäin, tehdään ruokaa ja välipalat, siivotaan jne. muuten koti kaaoksessa. 

No, ei ole. Jokainen perheen jäsen kun hoitaa oman tonttinsa koti pysyy kyllä riittävässä järjestyksessä. 

Järkyttykää kaikki, mut mun mies tekee mulle aamupalaleivät joka arkiaamulle kun on kotona. Herään aiemmin töihin ja hän valvoo pidempään jolloin tekee yöllä ennen nukkumaan tuloaan mulle leivät. Itse en tee illalla vaan aina aamulla, mutta onpahan ihanaa kun on leivät valmiina. Toisen tekemänä ne ovat paremman makuisiakin.

Joskus aloitti ja nyt se on kiva tapa, tykkään. Mies on paljon reissussakin, joten silloin huolehdin itse itsestäni (ja aikanaan lapsista & koko taloudesta pitkien työmatkojen aikana). Kun mies on kotona, tekee pääasiassa ruoat, on ihan loistava kokki. Minä hoidan siivoukset jne. Tehdään asioita myös yhdessä. Itse hemmottelen miestä sitten asioilla joista tykkää.

Yhdessä yli 30 vuotta ja liitto voi erittäin hyvin.

Vierailija kirjoitti:

Käykö ap itse töissä? Ainakin itse olen niin väsynyt, kun teen normaalia työpäivää ja pyöritän lisäksi lähes yksin 6 hengen huushollia.(Käyn kaupassa, teen ruuat, kun tulen töistä, ulkoilutan koiran, autan lapsia läksyissä, vien harrastuksiin jne,) etten enää jaksa huolehtia aikuisen ihmisen eväistä. Kyllä mies ne tekee ihan itse. 

Just. Kasvata kädettömiä lapsia? 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä se on vähän  pakkotehdä.  Mies on kuorma- auto ja metsäkone yrittäjä, ja aina töissä.

Tulee kotiin kaukaa työmailta, sieltä missä urakoita eli töitä on, vähän jokus 22.30 käy suihkussa, syö käy suihkussa ja menee nukkuun.

Aamulla klo soi hänelle 05.15. Syö täysjyvä muroja  leipää kahvia.

Eväät ottaa kylmälaukkuu  jääkaapista.  Usein laitan lämmitettyä ruokaa ruokatermokseen hänelle.

Perheissä eletään työn ja ammattien mukaan. Tottahan tuloja tulee hyvin.mutta mojovat on menotkin.

Semmosta se on olla yrittäjän puoliso, mukana menossa koko ajan. 

 

 

 

Millaista teidän yhteinen aika arjessa on? Vai onko sinulla toinen mies arkikuvioita varten?

Mieheni tekee mulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta saako nämä pienet teot aikaan sen, että passattu henkilö vähitellen passivoituu eikä osaa tehdä keittiössä mitään.

Ei meillä ainakaan. Meillä kumpikin tekee toiselle joka päivä niitä arjen hyviä tekoja , kun toinen on hyvä tyyppi. 

"Toinen toisensa palvelemisesta kilpailkaa." Siitä seuraa hyvä mieli, arvostus ja kunnioitus.

Toimii, jos molemmat noudattavat tuota. Mutta jos vain toinen palvelee ja toinen on pelkästään vastaanottava osapuoli, niin tasapaino ei säily. Siinä vaiheessa, kun palveleva osapuoli väsyy tai tulee joku muu ongelma, niin tilanne hajoaa käsiin. 

Niinhän siinä sanotaan. "Toinen toisensa palvelemisesta kilpailkaa."

Jos toinen ei rakasta, hän ei välitä kilpailla tästä. Jos toinen on laiska, mutta rakastaa, hän parantaa tapansa jos puolisoilla on hyvä, rakastava ja toista kunnioittava keskusteluyhteys. Koskee sekä naisia että miehiä. 

Ollaan lapseton pariskunta ja minä teen 8-16 töitä. Ei tässä päivittäin siis isompia kotitöitä ole ettenkö niiden kanssa pärjäisi yksin. Varsinkin kun toinen käy kotona vain nukkumassa työputken aikana. Onneksi hänellä on sitten aina 7 päivää vapaata kun pääsee vapaille jolloin osallistuu kyllä kotitöihin. 

~AP~

Vierailija kirjoitti:

Järkyttykää kaikki, mut mun mies tekee mulle aamupalaleivät joka arkiaamulle kun on kotona. Herään aiemmin töihin ja hän valvoo pidempään jolloin tekee yöllä ennen nukkumaan tuloaan mulle leivät. Itse en tee illalla vaan aina aamulla, mutta onpahan ihanaa kun on leivät valmiina. Toisen tekemänä ne ovat paremman makuisiakin.

Joskus aloitti ja nyt se on kiva tapa, tykkään. Mies on paljon reissussakin, joten silloin huolehdin itse itsestäni (ja aikanaan lapsista & koko taloudesta pitkien työmatkojen aikana). Kun mies on kotona, tekee pääasiassa ruoat, on ihan loistava kokki. Minä hoidan siivoukset jne. Tehdään asioita myös yhdessä. Itse hemmottelen miestä sitten asioilla joista tykkää.

Yhdessä yli 30 vuotta ja liitto voi erittäin hyvin.

Miksi tästä pitäisi järkyttyä? Minusta teillä on asiat juuri niin kuin pitääkin. Molemmat tekevät asioita perheen ja toistensa hyväksi. Tekevät asioita hemmotellakseen toisiaan. Asioita, joista on toiselle iloa.

Teillä on pitkä, hyvä parisuhde. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta saako nämä pienet teot aikaan sen, että passattu henkilö vähitellen passivoituu eikä osaa tehdä keittiössä mitään.

Ei meillä ainakaan. Meillä kumpikin tekee toiselle joka päivä niitä arjen hyviä tekoja , kun toinen on hyvä tyyppi. 

"Toinen toisensa palvelemisesta kilpailkaa." Siitä seuraa hyvä mieli, arvostus ja kunnioitus.

Toimii, jos molemmat noudattavat tuota. Mutta jos vain toinen palvelee ja toinen on pelkästään vastaanottava osapuoli, niin tasapaino ei säily. Siinä vaiheessa, kun palveleva osapuoli väsyy tai tulee joku muu ongelma, niin tilanne hajoaa käsiin. 

Niinhän siinä sanotaan. "Toinen toisensa palvelemisesta kilpailkaa."

Jos toinen ei rakasta, hän ei välitä kilpailla tä

En vaan ymmärrä, että esim naisia jotka odottaa ja odottaa, että saisi suhteessa sitä tasa-arvoista kohtelua. Enkä tasa-arvolla tarkoita sitä, että kaikki jaettaisiin käytänössä tasan. Se on turha parkua ettei herrasmiehiä ei ole, jos ei osaa vaatia arvoistaan kohtelua. 

Kyllä teen ja lisäksi valmistan miehelle aamupalan, hän lähtee kotoa kello 6.30 ja minä vasta kello 8. Juon aamukahvin hänen kanssaan ja ehdin tehdä jotain kotitöitäkin ennen töihin lähtöäni. Näin on menty vuosia enkä ole sitä mieltä, että tämä pieni ele tehdä aamupala, olisi passaamista. Se on rakastamista.

Miten joku asia voi tehdä toisen iloiseksi  ja saada siitä huomiota, jos se on tapa ja rutiini, eikä se ole yllätyksellistä?

Harvat osaavat joka kerta iloita, olla yllätyksellisiä tai arvostaa, jos nousee sohvalta ja huomaa osaavansa kävellä, kun siitä on tullut opittu tapa ja rutiini. Tällähän ap. perustelee eväiden tekemistään miehelle. 

Ihmismieli toimii niin, että iloisuus, arvostus ja kiitollisuus tulee siitä, kun sitä ei odota saavansa. 

Vierailija kirjoitti:

"Mutta saako nämä pienet teot aikaan sen, että passattu henkilö vähitellen passivoituu eikä osaa tehdä keittiössä mitään."

Mulla on kaikki miehet olleet vähän semmoisia alun alkaenkin ettei ne osanneet keittiössä oikein mitään. Mutta ei hätää, minä hoidan ruoat ja miehille on löytynyt sitä siivoushommaa, tai kaupassakäyntiä yms. ,joista minä en niin välitä.

No viimeisintä ei voinut päästää edes tiskaamaan kun hoiti homman niin surkeasti, joten itse se piti tehdä.

Se eväiden teko sitten on ihan ylimääräistä, enkä todellakaan katsonut sitä velvollisuudekseni, enkä siihen joka päivä olisi ruvennutkaan. Se oli vain semmoinen kiva yllätys silloin tällöin. Esimerkiksi jos tein itselleni leipiä yöllä, saatoin tehdä miehelle samalla valmiiksi aamupalalle.

Ja kerran, kun oltiin lähdössä reissuun, mies oli tehnyt eväät myös minulle. Ei kyllä olleet kovin hyvät, mutta kyllä ne pitkällä bussima

Tämähän siinä sitten on, kun kerrankin mies tekee, niin sitten ne ei oo hyvät. Siksi eivät varmaan hirveästi yritäkään. Itselle tuttua lapsuuden kodista. Jotain kun teki, se oli aina jotenkin väärin tehty. Isä osti vääränlaisen lahjat jne. Ei ketään kiinnosta yrittää, jos aina tehty asia on jotenkin pielessä. 

Jos tässä taas mietitään sitä, että miksi ei kerralla tee kunnolla, niin sehän on taas se kenen kriteerien mukaan asiat pitää hoitaa. Minut, naisen, sai oma äiti passiiviseksi kun mikään ei kelvannut. Onneksi omassa kodissa saa tehdä just niin kuin tykkää. Olin aikanaan lähellä samaa, että mitä mies teki, se olisi pitänyt tehdä paremmin. Tajusin ihan itse, että kaikki kaatuu mulle jos tekemisistä saa vain lokaa niskaan. Kun annoin tehdä, ilman nalkuttamista, niin tekeminenkin parani koko ajan ja oma aloitteisuus. Tehdään paljon yhdessä ja viihdytään keskenämme ja puhalletaan yhteiseen hiileen.

Aikuisia ollaan molemmat, arvostetaan toisiamme ja joskus siihen kuuluu eväidenkin tekeminen toiselle vain koska halutaan ilahduttaa toista.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä teen ja lisäksi valmistan miehelle aamupalan, hän lähtee kotoa kello 6.30 ja minä vasta kello 8. Juon aamukahvin hänen kanssaan ja ehdin tehdä jotain kotitöitäkin ennen töihin lähtöäni. Näin on menty vuosia enkä ole sitä mieltä, että tämä pieni ele tehdä aamupala, olisi passaamista. Se on rakastamista.

Itse en edes oleta, että aamu-uninen mieheni laittaisi kellon soimaan tunti, pari ennen kuin on pakko herätä ja nousisi tekemään minulle aamupalaa ja eväitä. Rakkauden osoitus se on sekin, että tekee jonkun pikkuasian itse koska voi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Järkyttykää kaikki, mut mun mies tekee mulle aamupalaleivät joka arkiaamulle kun on kotona. Herään aiemmin töihin ja hän valvoo pidempään jolloin tekee yöllä ennen nukkumaan tuloaan mulle leivät. Itse en tee illalla vaan aina aamulla, mutta onpahan ihanaa kun on leivät valmiina. Toisen tekemänä ne ovat paremman makuisiakin.

Joskus aloitti ja nyt se on kiva tapa, tykkään. Mies on paljon reissussakin, joten silloin huolehdin itse itsestäni (ja aikanaan lapsista & koko taloudesta pitkien työmatkojen aikana). Kun mies on kotona, tekee pääasiassa ruoat, on ihan loistava kokki. Minä hoidan siivoukset jne. Tehdään asioita myös yhdessä. Itse hemmottelen miestä sitten asioilla joista tykkää.

Yhdessä yli 30 vuotta ja liitto voi erittäin hyvin.

Miksi tästä pitäisi järkyttyä? Minusta teillä on asiat juuri niin kuin pitääkin. Molemmat tekevät asioita perhe

Lähinnä, kun tuntuu osalle olevan järkyttävä se ajatuskin, että toiselle pitäis jotain eväitä tehdä, aikuiselle. He voivat järkyttyä ;)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä teen ja lisäksi valmistan miehelle aamupalan, hän lähtee kotoa kello 6.30 ja minä vasta kello 8. Juon aamukahvin hänen kanssaan ja ehdin tehdä jotain kotitöitäkin ennen töihin lähtöäni. Näin on menty vuosia enkä ole sitä mieltä, että tämä pieni ele tehdä aamupala, olisi passaamista. Se on rakastamista.

Itse en edes oleta, että aamu-uninen mieheni laittaisi kellon soimaan tunti, pari ennen kuin on pakko herätä ja nousisi tekemään minulle aamupalaa ja eväitä. Rakkauden osoitus se on sekin, että tekee jonkun pikkuasian itse koska voi.

Ihmiset kehuskelevat näillä rakkaudenosoituksillaan, mutta ne ovat useimmiten sellaisia asioita, jotka sopivat heidän arkeensa muutenkin. Eli noustaan ylös, koska se sopii omaan ajankäyttöön ja laitetaan samalla toiselle aamiainen. Todella aamu-uninen ei nouse laittamaan puolisolle aamiaista, sen tekee aamuvirkku ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mutta saako nämä pienet teot aikaan sen, että passattu henkilö vähitellen passivoituu eikä osaa tehdä keittiössä mitään.

Ei meillä ainakaan. Meillä kumpikin tekee toiselle joka päivä niitä arjen hyviä tekoja , kun toinen on hyvä tyyppi. 

"Toinen toisensa palvelemisesta kilpailkaa." Siitä seuraa hyvä mieli, arvostus ja kunnioitus.

Toimii, jos molemmat noudattavat tuota. Mutta jos vain toinen palvelee ja toinen on pelkästään vastaanottava osapuoli, niin tasapaino ei säily. Siinä vaiheessa, kun palveleva osapuoli väsyy tai tulee joku muu ongelma, niin tilanne hajoaa käsiin. 

Niinhän siinä sanotaan. "Toinen toisensa palvelemisesta kilpailkaa."

J

MInä en vaadi tasa-arvoista kohtelua. Odotan saavani kunnioittavaa kohtelua, ja haluan kohdella toista kunnioittavasti. Jos jotain toivomuksia on, on hyvä että molemmat pyytävät. Ja keskustelevat. Kuuntelevat toisiasn. Saan ja annan, ja se tuntuu hyvältä.

Nalkuttaminen, vaatiminen, määräykset, ilkeys, tuntien maratonpuhumiset, syyttelyt, ivaamiset, opetusten antamiset, kostot, arkoihin kohtiin iskemiset ja tappelut eivät ole keskustelua.

Kummaltakaan parisuhteen osapuolelta. En nyt ketään näistä syytä, tuli vaan mieleen aiempia av-keskusteluja lukeneena.