Lue keskustelun säännöt.
Mitä tarkoittaa, että suhteessa edetään liian nopeasti?
01.08.2024 |
Ainahan siitä varoitellaan, että on huolestuttavaa ja hälyttävää, jos suhteessa edetään liian nopeasti. Mutta mikä oikein on tuo "liian nopeasti" ?
Nyt kysyn ihan uteliaisuudesta, että onko joku ollut suhteessa, jossa edettiin liian nopeasti, että mitä se tarkoitti käytännössä? Ja osoittautuiko paikkansapitäväksi, että liian nopea eteneminen suhteessa on merkki nykyisistä/tulevista ongelmista?
Kommentit (79)
Kiinnostais kyllä kysyä näiltä mun mittapuullani nopeasti eteneviltä ihmisiltä, että kuinka joku voi kokea rakastavansa jotain ihmistä esim.kuukauden tuntemisen jälkeen tai kuinka uskaltaa alkaa lapsentekopuuhiin ihmisen kans jonka on tuntenut vaikka 6 kk? Kun itse ajattelen että ihminen on sen verran mutkikas ja monitasoinen olento että ketään ei voi oppia tuntemaan tuossa ajassa niin syvällisesti. Koska ihmisissä on kuitenkin myös se puoli joka ei tule näkyviin muutoin kuin yhdessä elämisen ja eri tilanteiden kautta. En tarkoita että ihmiset tietoisesti varsinaisesti valehtelisivat mutta ne alkuvaiheen rakastumishuuruiset keskustelut on vielä kuitenkin aika teoreettisen tason keskusteluja missä on helppo uskoa toisesta kaikkea hyvää eikä se todellisuus ja persoonallisuus ole vielä kokonaisuudessa nähtävillä. Ihan normaalitkin ihmiset pitää kulissia jollain tapaa, ei vain narsistiset. Ja tuntemattomasta ei vain koskaan voi tietää hänen motiivejaan tai kykyään näytellä uskottavasti. Kyynistä, varmaan mutta itse taas ajattelen että mun tarvitsee saada havainnoida ihmistä riittävän pitkään arjessa ja eri tilanteissa myös sen jälkeen kun rakastumishuuma on mennyt ohi jotta kykenisin tuommoisiin sitoutumisiin. Rakastumishuumassa heijastellaan niin paljon omia toiveita ja fantasioita siihen tuntemattomaam ihmiseen ja sen vuoksi rakastuminen varmaan onki mahdollista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Narsistiset persoonallisuudet pyrkivät nopealla tahdilla etenemään parisuhteeseen, yhteiseen asumiseen tai talouteen. Alkuun panostetaan täydellä maskilla. Kaikki on ihanaa ja rakkaus hehkuu.
Kun narsisti saa tämän ajettua läpi, tarkkailtua heikot kohtasi, alkaa tapahtua ikäviä asioita, painajaisia.
No mä olen sitten varmaan narsisti, kun pitkän ja kylmän kulissiavioliiton jälkeen haluan pikaisesti uuden parisuhteen. En kylläkään halua yhteistä asumista tai taloutta, pelkkä nainen ja hänen seuransa edes kerran pari viikossa riittää hyvin.
M51
Etenemisen tahti riippuu vähän tunteeko esimerkiksi yhtään ennestään, tai elämäntilanteesta. On eri asia onko ollut treffeillä ennestään tuntemattoman kanssa, vai henkilön jonka on tuntenut vuosia vaikka töistä tai yhteisestä tuttavapiiristä, koska tutusta voi tietää jo paljon luonteesta, luotettavuudesta, elämäntavoista jne. Isompien askeleitten tahtiin vaikuttaa paljon oletko huoleton nuori, ruuhkavuosia elävä vanhempi tai jo kuvionsa vakiinnuttanut keski-ikäinen. Oman puolison kanssa tavallista nopeammin, koska tunsimme toisemme jo entuudestaan. Ainoastaan käytännön kuvioita piti jonkun verran sumplia.
Elokuun alussa tavattiin ja syyskuussa muutettiin yhteen muutama vuosi sitten. Meni loistavasti vuoden verran koronaan asti, mutta sitten vaikeudet kaatui yhtäaikaa päälle ja suhde loppui siihen. Tulipahan se heaven ja hell koettua vuodessa.
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostais kyllä kysyä näiltä mun mittapuullani nopeasti eteneviltä ihmisiltä, että kuinka joku voi kokea rakastavansa jotain ihmistä esim.kuukauden tuntemisen jälkeen tai kuinka uskaltaa alkaa lapsentekopuuhiin ihmisen kans jonka on tuntenut vaikka 6 kk? Kun itse ajattelen että ihminen on sen verran mutkikas ja monitasoinen olento että ketään ei voi oppia tuntemaan tuossa ajassa niin syvällisesti. Koska ihmisissä on kuitenkin myös se puoli joka ei tule näkyviin muutoin kuin yhdessä elämisen ja eri tilanteiden kautta. En tarkoita että ihmiset tietoisesti varsinaisesti valehtelisivat mutta ne alkuvaiheen rakastumishuuruiset keskustelut on vielä kuitenkin aika teoreettisen tason keskusteluja missä on helppo uskoa toisesta kaikkea hyvää eikä se todellisuus ja persoonallisuus ole vielä kokonaisuudessa nähtävillä. Ihan normaalitkin ihmiset pitää kulissia jollain tapaa, ei vain narsistiset. Ja tuntemattomasta ei vain koskaan voi tietää hänen motiivejaan
Kuule, ei se vuosien kyttääminen auta, vasta kun tulee lapsia tai jotakin haasteita kuten sairautta ja työttömyyttä, näkee mikä se toinen on. Eikä siinä yhtään auta vuosien huolelliset tarkkailut.
Lasten teko on ainut peruuttamaton asia, jos toinen paljastuu feikiksi sen voi kyllä heivata. Jos liikaa pelkää ja epäilee, jää se elämä elämättä.
- se 15. Onnellista yhteistä vuotta viettävä, joka osti yhdessä talon vuoden seurustelun jälkeen, naimisiin kahdessa vuodessa. Ei ole kadottanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen mies, sanottakoon alkuun. Mulle liian nopeaa etenemistä oli se, kun ekojen treffien päätteeksi nainen ehdotti hotellihuonetta. Sanoin että ei kyllä vielä sellaisia, niin hän jäi inttämään että johonkin pitää päästä kutemaan, että jos ei muuta niin autossa joka oli hänellä ravintolan takana parkissa. Se juttu jäi niin sanotusti lähtökuoppiinsa. Ei tullut toisia treffejä, koska mä näin hänet jotenkin heti tosi huonossa valossa.
Oliko K:lla alkava naisennimi ja Vantaalta? Mulla ihan vastaava case. Oltiin Herttaksessa ekoilla treffeillä ja jossain kohti alkoi se inttäminen, että pitää ottaa huono Hotelli Vantaasta. Sitten kun sanoin että en tullut nyt ekoille treffeille siinä ajatuksessa, niin alkoi se "jos se on rahasta kiinni, niin mulla on auto tuossa parkissa". Pelottava tapaus kaiken kaikkiaan. Eikä siinä jos seksiseuraa hakee, niin sitten hakee. Mutta lienee reilua
Ei hotelli Vantaassa voi jäädä ilman naista. Kaveri kertoi, että hänellä oli itsetunto korkealla kun oli saanut yökerhosta naisen pokattua ja päässyt sänkyyn tämän kanssa. Kuulemma itsetunto hieman laski kun yhdynnän jälkeen nainen ilmoitti kaverilleni, että olit 51. hänen yökerhosta pokaamansa mies. 🤣 Sitä en enää muista, millä kirjaimella naisen nimi alkoi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Narsistiset persoonallisuudet pyrkivät nopealla tahdilla etenemään parisuhteeseen, yhteiseen asumiseen tai talouteen. Alkuun panostetaan täydellä maskilla. Kaikki on ihanaa ja rakkaus hehkuu.
Kun narsisti saa tämän ajettua läpi, tarkkailtua heikot kohtasi, alkaa tapahtua ikäviä asioita, painajaisia.No mä olen sitten varmaan narsisti, kun pitkän ja kylmän kulissiavioliiton jälkeen haluan pikaisesti uuden parisuhteen. En kylläkään halua yhteistä asumista tai taloutta, pelkkä nainen ja hänen seuransa edes kerran pari viikossa riittää hyvin.
M51
Ai kuka tahansa nainen? Eikö se johda vain uuteen kulissiin. Vai joku johon olet rakastunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kiinnostais kyllä kysyä näiltä mun mittapuullani nopeasti eteneviltä ihmisiltä, että kuinka joku voi kokea rakastavansa jotain ihmistä esim.kuukauden tuntemisen jälkeen tai kuinka uskaltaa alkaa lapsentekopuuhiin ihmisen kans jonka on tuntenut vaikka 6 kk? Kun itse ajattelen että ihminen on sen verran mutkikas ja monitasoinen olento että ketään ei voi oppia tuntemaan tuossa ajassa niin syvällisesti. Koska ihmisissä on kuitenkin myös se puoli joka ei tule näkyviin muutoin kuin yhdessä elämisen ja eri tilanteiden kautta. En tarkoita että ihmiset tietoisesti varsinaisesti valehtelisivat mutta ne alkuvaiheen rakastumishuuruiset keskustelut on vielä kuitenkin aika teoreettisen tason keskusteluja missä on helppo uskoa toisesta kaikkea hyvää eikä se todellisuus ja persoonallisuus ole vielä kokonaisuudessa nähtävillä. Ihan normaalitkin ihmiset pitää kulissia jollain tapaa, ei vain narsistiset. Ja tuntemattomasta ei vain koskaan voi tietää hänen motiivejaan
Rakastuminen onkin tunne. Ehkä sinä voit kontrolloida sitä mitä sinä tunnet mutta aika moni muu ei voi. Sitä voi toki kontrolloida että antautuuko sen tunteen vietäväksi ja jos antautuu, mitä se tarkoittaa käytännön tasolla. Mutta sitä tunnetta, ei sitä kovinkaan moni voi hallita.
Kun kohtasin elämäni rakkauden, kyllä minä tiesin hyvin nopeasti rakastuneeni. Ensimmäistä kertaa elämässäni. Ja olin jo melkein 50-vuotias. Se tunne oli jotain mitä en ollut aiemmin kokenut, ja kyllä minulla sille oli sana valmiina. Olin rakastunut.
Tottakai sitä ymmärtää että sitä toista ei vielä läpikotaisin voi tuntea mutta riittävästi rakastuakseen kuitenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me muutettiin yhteen muutaman kuukauden seurustelun jälkeen ja siitä puolen vuoden päästä aloin odottaa esikoista. Todella moni oli sitä mieltä että etenimme liian nopeasti, mutta itse tuumimme että mitä sitä jarruttelemaan kun kohtaa sen oikean.
Samaa mieltä ja näin olen toiminut kaikkien kolmen aviomieheni kanssa. Kolmas siis menossa. Tosin lapsia en ole laittanut. Eli no joo, onko se hyvä se nopea eteneminen...
Mutta mielestäni on! Näkee pian lähteekö homma ns. lentoon.
N 54 v.
Sinulla on ollut kolme aviomiestä. Ilmeisesti lennot ei ole sujuneet kovin hyvin vaikka lentoon on ilmeisesti päästy.
Sitä just tuumasin. Muutaman vuoden per mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No se on tarkalleen ottaen vaikeaa sanoa, koska oikeanlaisen ihmisen kanssa asiat vaan tapahtuvat luontevasti nopeasti kun kaikki vaan tuntuu oikealta.
Väärän ihmisen kanssa hidaskin eteneminen ahdistaa "nopeudellaan".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tälle henkilölle joka kommentoit että ei se vuosien kyttääminen auta jne. Aivan varmasti on näinkin että ei varmasti voi ennakoida tuollaisia asioita jotka ovat tosi isoja kuten lastensaaminen ja sairaudet tai työttömyys. Ei tietenkään niitä voi simuloida etukäteen. Olen samaa mieltä. Aina voi tulla yllätyksiä. Mutta kysymys kuuluikin että miten voi kuukaudessa kokea rakastavansa tuntematonta? Eli pois luetaan ne jotka on vaikka tunteneet jo etukäteen ja sitten on vaikka syventynyt tunteminen parisuhteeksi. Siinä olen eri mieltä että peruuttamatonta voi tapahtua myös ihmiselle itselleen, jos lähtee täysin holtittomasti parisuhteeseen lyhyen tuntemisen jälkeen - itse näen kyllä tosi ikävinä asioina vaikka sydänsurun, mahdollisen trauman, taloudelliset ongelmat yms. Tasapainoiluahan elämä on, rakastumisessa ja rakkaudessa on pakko uskaltaa mutta ei tarvitse naiivikaan olla.
Parien treffien jälkeen ei tosiaan kannata alkaa pohtia suhteen tilaa :D
Siinä on mulle ainakin iso turn off.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nainen miettii, että oletko tarpeeksi hyvä, vai saako paremmankin.
Ensitreffien jälkeen 5,5 kk seurustelua, sitten naimisiin. Meille ei ollut liian nopeaa, jollekin olisi ollut. Nyt n. 30 v naimisissa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Me muutettiin yhteen muutaman kuukauden seurustelun jälkeen ja siitä puolen vuoden päästä aloin odottaa esikoista. Todella moni oli sitä mieltä että etenimme liian nopeasti, mutta itse tuumimme että mitä sitä jarruttelemaan kun kohtaa sen oikean.
Samaa mieltä ja näin olen toiminut kaikkien kolmen aviomieheni kanssa. Kolmas siis menossa. Tosin lapsia en ole laittanut. Eli no joo, onko se hyvä se nopea eteneminen...
Mutta mielestäni on! Näkee pian lähteekö homma ns. lentoon.
N 54 v.
Hienosti on näköjään toiminut :D
Sitä, kun erotaan pikkulapsiaikana.
Vierailija kirjoitti:
Parien treffien jälkeen ei tosiaan kannata alkaa pohtia suhteen tilaa :D
Siinä on mulle ainakin iso turn off.
Et ole tavannut sitä oikeaa. Silloin se vakiintuminen ahdistaa, vaikka olisi 6 v seurustelu. Ihan kokemuksesta sanon.
Puhutaankohan tässä eri asioista, rakastuminen ja rakastaminen. Itse erotan ne eri asioiksi. En voi kontrolloida ihastumista, rakastumista, himoa jne. Kuten joku totesi ne on tunteita. Mutta ajattelevatko ihmiset että se on riittävä pohja tosi nopealle etenemiselle isoissa asioissa? Ei rakastuminen ja tunne pakota minua muuttamaan yhteen tai tekemään lapsia. Halu ja houkutus voi olla suuri. Tässäkin joku kommentoi jotenkin että tuntui luontevalta ja helpolta tms. Se on tosi ihanaa ja olen kokenut sen ja sellaisen ihmisen kanssahan suhdetta kannattaa viedä eteenpäin. Mutta edelleen siis toivoisin kuulevani näiden ihmisten ajatuksia syvemmin siitä, että koitteko todella tuntevanne sen uuden ihmisen kuukauden tai parin perusteella ihan ihmisenä niin paljon (arvomaailman, arjen persoonallisuuden, perheen, ystävät yms kontekstin mistä sitä tietoa myös saadaan) että saatoitte ajatella että hän on se loppuelämän oikea?
Paitsi että osalla on menossa 15. vuosi, yhä sitä samaa huumaa. Ei sitä tajua, ellei ole kokenut.