Mitä tarkoittaa, että suhteessa edetään liian nopeasti?

Nainen alkaa ensimmäisen viikon aikana kertomaan suunnitelmia yhteisestä tulevaisuudesta vaikka ei ole vielä edes tutustuttu

Tarkoittaa, että toisella osapuolella on useampi treffikumppani, joiden välillä se ei osaa päättää vielä - saattaa olla naimisissakin. Kannattaa kysyä ihan suoraan silmiin katoen kysymyksiä, kuten "Onko sinulla tällä hetkellä muita kumppaneita, tai oletko aviossa tai avoliitossa?", ja jos näin on, niin pitää kysyä millä aikataululla tilanne on muuttumassa jne.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistiset persoonallisuudet pyrkivät nopealla tahdilla etenemään parisuhteeseen, yhteiseen asumiseen tai talouteen. Alkuun panostetaan täydellä maskilla. Kaikki on ihanaa ja rakkaus hehkuu. 

Kun narsisti saa tämän ajettua läpi, tarkkailtua heikot kohtasi, alkaa tapahtua ikäviä asioita, painajaisia.

No mä olen sitten varmaan narsisti, kun pitkän ja kylmän kulissiavioliiton jälkeen haluan pikaisesti uuden parisuhteen. En kylläkään halua yhteistä asumista tai taloutta, pelkkä nainen ja hänen seuransa edes kerran pari viikossa riittää hyvin.

M51

Ai kuka tahansa nainen? Eikö se johda vain uuteen kulissiin. Vai joku johon olet rakastunut. 

Ei tietenkään kuka tahansa. Mähän olen jopa monella mittapuulla ronkeli. Mutta sellainen, johon olen rakastunut.

M51

Työntönopeus on yli 1cm minuutissa!

Vierailija kirjoitti:

Puhutaankohan tässä eri asioista, rakastuminen ja rakastaminen. Itse erotan ne eri asioiksi. En voi kontrolloida ihastumista, rakastumista, himoa jne. Kuten joku totesi ne on tunteita. Mutta ajattelevatko ihmiset että se on riittävä pohja tosi nopealle etenemiselle isoissa asioissa? Ei rakastuminen ja tunne pakota minua muuttamaan yhteen tai tekemään lapsia. Halu ja houkutus voi olla suuri. Tässäkin joku kommentoi jotenkin että tuntui luontevalta ja helpolta tms. Se on tosi ihanaa ja olen kokenut sen ja sellaisen ihmisen kanssahan suhdetta kannattaa viedä eteenpäin. Mutta edelleen siis toivoisin kuulevani näiden ihmisten ajatuksia syvemmin siitä, että koitteko todella tuntevanne sen uuden ihmisen kuukauden tai parin perusteella ihan ihmisenä niin paljon (arvomaailman, arjen persoonallisuuden, perheen, ystävät yms kontekstin mistä sitä tietoa myös saadaan) että saatoitte ajatella että hän on se loppuelämän oikea? 

Tunsin miehen ennalta urheiluseurasta, ja olihan minulla silmät päässä. Hän tuntui oikealta, ja yhä tuntuu, 14. v myöhemmin. Kyllä jo vuodessa näkee mikä se toinen on, miten kohtelee muita jne.

Takuuta ei ole, ei vaikka kuinka epäilisi ja pelkäisi. Meillä on mm avioehto, järkevä kannattaa toki olla. Mutta ei pelätä, sitten jää se ainutlaatuinen elämä elämättä.

Olen aika vakuuttunut, että ainakin 4/5 ihan randomilla valituista naisista olisi parempia kuin exä. Minulle on muodostunut hyvin selvä käsitys siitä, minkälaista naista en ainakaan itselleni huolisi kumppaniksi.

Sukulaiseni menivät naimisiin parin viikon seurustelun jälkeen.

Ei ollut ilmeisesti liian nopeaa kun nyt jo yli 50 vuotta iloisesti naimisissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistiset persoonallisuudet pyrkivät nopealla tahdilla etenemään parisuhteeseen, yhteiseen asumiseen tai talouteen. Alkuun panostetaan täydellä maskilla. Kaikki on ihanaa ja rakkaus hehkuu. 

Kun narsisti saa tämän ajettua läpi, tarkkailtua heikot kohtasi, alkaa tapahtua ikäviä asioita, painajaisia.

Suurin osa ei silti ole narsisteja, jotka haluavat suhteen etenevän nopeasti. Syitä voi olla muitakin - usein toki taustalla on jokin ongelma. Mutta kaikki ongelmat eivät ole narsismia.

AIvan. Esim häätö, maksamattomat vuokrat, Kelan kusettaminen, velat, luottotiedot menneet ja sen myötä työpaikka ja vastaavien töiden mahdottomuus enää koskaan saavuttaa. Vain keikkahommia ns paskaduuneissa. Ei paluuta.

Mies halusi naimisiin tosi nopeasti. Muutimme yhteen ja hän alkoi heti puhua naimisiinmenosta, joka sitten toteutuikin neljän kuukauden kuluttua. Jälkeenpäin ajatellen olin aika lapanen, kun myönnyin. Mulle olisi sopinut paljon paremmin se, että totutellaan yhteiseloon ja katsotaan, miten se lähtee sujumaan. Ensin ajattelin, että koska miehen suku on aika vanhoillista, hän halusi osoittaa heille kunnollisuutensa eikä elää kanssani susiparina. Mutta kun hänen todellinen luonteensa selvisi mulle pikkuhiljaa naimisiinmenon jälkeen, en voinut välttyä miettimästä, oliko kiireen todellinen syy se, että hän halusi saada minut ajoissa liekaan ennen kuin se persoona paljastuu.

Käytännössä heti oltiin ihan kaikki mahdollinen aika yhdessä. Naimisiin 5kk jälkeen. 

 

Rakastan tuota miestä edelleen hulluna, mutta vaikeaa on ja mietin välillä olisinko tässä jos emme olisi naimisissa :(

Kauhistelin mielessäni kaverin menoa kun kaksikymppisenä rupesi seurustelemaan ja menivät heti kihloihin ja muuttivat yhteen parin kuukauden tuntemisen jälkeen. Vuoden päästä menivät naimisiin ja häistä vuoden päästä syntyi lapsikin. Siinä kohti oli myös pari lemmikkiäkin hankittuna heillä. Sitten kaveri avautui minulle että onkin ilmaantunut ongelmia suhteessa. En ymmärrä miksi pitää niin nopeasti mennä naimisiin, hankkia lapsi ja yhteinen asuntolaina. Ei mielestäni etenkään parikymppisenä tarvitse olla niin kova kiire edetä. Itse olen seurustellut nuorena myös vakavasti mutta edennyt hitaammin. Kukin tyylillään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistiset persoonallisuudet pyrkivät nopealla tahdilla etenemään parisuhteeseen, yhteiseen asumiseen tai talouteen. Alkuun panostetaan täydellä maskilla. Kaikki on ihanaa ja rakkaus hehkuu. 

Kun narsisti saa tämän ajettua läpi, tarkkailtua heikot kohtasi, alkaa tapahtua ikäviä asioita, painajaisia.

No mä olen sitten varmaan narsisti, kun pitkän ja kylmän kulissiavioliiton jälkeen haluan pikaisesti uuden parisuhteen. En kylläkään halua yhteistä asumista tai taloutta, pelkkä nainen ja hänen seuransa edes kerran pari viikossa riittää hyvin.

M51

Mies, joka etsii naisista lähinnä seuraa ja seksiä, ilman mitään ikäviä velvollisuuksia. Samanlaisia miehiä on kuule deittiapit pullollaan. Ja sinun nopea etenemisesi koskisi oletettavasti vain sitä seksiä. Jälleen kerran, samanlaisia miehiä löytyy kaikista deittiapeista ja jokaisesta kadunkulmasta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Narsistiset persoonallisuudet pyrkivät nopealla tahdilla etenemään parisuhteeseen, yhteiseen asumiseen tai talouteen. Alkuun panostetaan täydellä maskilla. Kaikki on ihanaa ja rakkaus hehkuu. 

Kun narsisti saa tämän ajettua läpi, tarkkailtua heikot kohtasi, alkaa tapahtua ikäviä asioita, painajaisia.

No mä olen sitten varmaan narsisti, kun pitkän ja kylmän kulissiavioliiton jälkeen haluan pikaisesti uuden parisuhteen. En kylläkään halua yhteistä asumista tai taloutta, pelkkä nainen ja hänen seuransa edes kerran pari viikossa riittää hyvin.

M51

Ai kuka tahansa nainen? Eikö se johda vain uuteen kulissiin. Vai joku johon olet rakastunut. 

Ei tietenkään kuka tahansa. Mähän olen jopa monella mittapuulla ronk

No se on eri juttu se. Tiedät kokemuksesta mitä haluat (ja mitä et), silloin voi antautua rakastumisen vietäväksi. 

Vierailija kirjoitti:

Joka ihmisellä eri. Mutta mulle oli liian nopeaa se kun kolmansien treffien jälkeen multa kysyttiin, että voidaanko lähteä seuraavaksi kylpylälomalle. Varmaan tarkoitti eri huoneita kylläkin, mutta mä kauhistuin tuosta. Sitten kun sanoin ei, niin toinen selvästi vähän loukkaantui että no mitäs sitten. Se oli sitten jo niin ahdistava tilanne, että sanoin että katsellaan. No ei ole tähän päivään mennessä katseltu ja tuo oli alkuvuonna. Se juttu loppui siihen.

Onnittelut sulle, väistit luodin. 

Niin nopeasti että toista ahdistaa. Esim. itselläni menee maku, jos toinen julistaa rakkauttaan parin tapaamisen jälkeen ja sanelee jo tulevaisuudensuunnitelmia minunkin puolestani.

Vierailija kirjoitti:

Olen mies, sanottakoon alkuun. Mulle liian nopeaa etenemistä oli se, kun ekojen treffien päätteeksi nainen ehdotti hotellihuonetta. Sanoin että ei kyllä vielä sellaisia, niin hän jäi inttämään että johonkin pitää päästä kutemaan, että jos ei muuta niin autossa joka oli hänellä ravintolan takana parkissa. Se juttu jäi niin sanotusti lähtökuoppiinsa. Ei tullut toisia treffejä, koska mä näin hänet jotenkin heti tosi huonossa valossa.

Ihan oikein näit.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Me muutettiin yhteen muutaman kuukauden seurustelun jälkeen ja siitä puolen vuoden päästä aloin odottaa esikoista. Todella moni oli sitä mieltä että etenimme liian nopeasti, mutta itse tuumimme että mitä sitä jarruttelemaan kun kohtaa sen oikean. 

 

 

Samaa mieltä ja näin olen toiminut kaikkien kolmen aviomieheni kanssa. Kolmas siis menossa. Tosin lapsia en ole laittanut. Eli no joo, onko se hyvä se nopea eteneminen... 

Mutta mielestäni on! Näkee pian lähteekö homma ns. lentoon. 

N 54 v. 

On näköjään lähtenyt lentoon kun jo kolmas menossa, jolleivat edelliset siis edesmenneitä. 

Exäni jäi mun luokse yöksi kun oltiin tavattu baarissa. Alettiin seurustella käytännössä heti ja suhde kesti pitkään, kunnes erottiin yhteisestä päätöksestä. En juurikaan pidä häneen yhteyttä mutta toivon, että hän on onnellinen, koska itse ainakin olen. Nykyisellään suosin hitaampaa tahtia, koska ei ole kiire suhteeseen. Erosta on jo kauan. 

Vierailija kirjoitti:

Kiinnostais kyllä kysyä näiltä mun mittapuullani nopeasti eteneviltä ihmisiltä, että kuinka joku voi kokea rakastavansa jotain ihmistä esim.kuukauden tuntemisen jälkeen tai kuinka uskaltaa alkaa lapsentekopuuhiin ihmisen kans jonka on tuntenut vaikka 6 kk? Kun itse ajattelen että ihminen on sen verran mutkikas ja monitasoinen olento että ketään ei voi oppia tuntemaan tuossa ajassa niin syvällisesti. Koska ihmisissä on kuitenkin myös se puoli joka ei tule näkyviin muutoin kuin yhdessä elämisen ja eri tilanteiden kautta. En tarkoita että ihmiset tietoisesti varsinaisesti valehtelisivat mutta ne alkuvaiheen rakastumishuuruiset keskustelut on vielä kuitenkin aika teoreettisen tason keskusteluja missä on helppo uskoa toisesta kaikkea hyvää eikä se todellisuus ja persoonallisuus ole vielä kokonaisuudessa nähtävillä. Ihan normaalitkin ihmiset pitää kulissia jollain tapaa, ei vain narsistiset. Ja tuntemattomasta ei vain koskaan voi tietää hänen motiivejaan

 Meillä mieheni kanssa taisi käydä niin, että emme rakastuneet ja menneet naimisiin, vaan menimme naimisiin ja rakastuimme. Eli tarkkailimme toisiamme ilman vaaleanpunaisia silmälaseja ja se mitä näimme, miellytti. Punnitsimme myös järjen avulla, onko toisella sellaisia arvoja ja päämääriä, että ne käyvät yksiin omien kanssa. Onko suhteella edellytyksiä onnistua. Kun vastaus oli kyllä, kyllä, kyllä...  menimme naimisiin ja lakkasimme pohdiskelun. Avioliitto oli turvallinen paikka antaa tunteiden tulla, ja me rakastuimme.

5,5 kk/30 v.