Miten toimitte hankalien työkaverien kanssa?
Minulla on työkavereina pari aivan mahdotonta henkillöä, joiden kanssa välttämätönkin kommnikointi on haastavaa ja tuntuu, että onnistun pahoittamaan näiden mielen vaikka asiat ilmaisisi miten. Väärinymmärryksiä tuntuu tulevan jatkuvasti. Olen kysynyt muilta, onko kommunikointini epäselvää tai onko kanssani helppo/vaikea työskennellä ja vastaus on, että ei vika ole minussa vaan käyttäytyvät näin kaikille.
Ahdistaa jo pelkkä ajatus, että näiltä joutuu jotain kysymään, kun tuntuu että asiat eivät tule ymmärretyksi, hoidetuksi, niihin menee kohtuuttomasti aikaa (yksin hoitaisin paljon nopeammin, jos olisi mahdollista itsekseni tehdä) oikeastaan jopa niin, että välistä tuntuu että toinen tahallaan sabotoi työtäni esim. jättämällä kertomatta olennaisia asioita tai ei oma-aloitteisesti kerro edistämiään asioita, vaan kaikki täytyy kysyä jälkikäteen moneen kertaan ja silti välillä jää epäselväksi, onko joku sovittu asia hoidettu vai ei.
Esihenkilö ei tässä kohtaa ole valitettavasti ratkaisu asiaan.
Kommentit (56)
>Työnteko on aina yhteistyötä, joka vaatii molemmilta puolilta asennetta *yritetään saada tämä tehtyä mahdollisimman hyvin*
Plus 100 tälle. Itsetehostus ja muiden alentaminen on täysin päinvastainen tavoite kuin työn tekeminen mahdollisimman hyvin. Onneksi nykyisissä työyhteisöissä ei enää hyväksytä kusipäisyyttä ja muiden näpyttämistä oletusasetuksena, kuten oli vielä monessa paikassa muutama vuosikymmen sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyt vääriä kysymyksiä.
Minullakin on työkaveri, joka kysyy, että miten olen edistänyt projektia X. Vastaan, että olen tilannut materiaalit. Sitä en kerro, mitä töitä olen tehnyt projektissa X tai missä vaiheessa ollaan, koska hänhän ei kysy sitä.
Sinun ahdistumisesi kertoo sinusta, ei työkavereista. Miksi sinun on vaikea tulla toimeen sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät mielistele sinua? Tai ottavat puheesi ihan tosissaan ja vastaavat vain kysymyksiin ja niihinkin vain silloin, kun sinulla on työhön liittyvä syy niistä kysyä.
Hankala tyyppi löydetty. Huvittavaa, että koet olevasi asiallinen, ja oikeasti asiallisten vastausten olevan mielistelyä.
Ei, koen kysymyksiin vastaamiseks
Työnteko on aina yhteistyötä, joka vaatii molemmilta puolilta asennetta *yritetään saada tämä tehtyä mahdollisimman hyvin
Työelämässä ei enää tarvitse olla se äidin vaatima kympintyttö, 6,5 riittää.
Jos mahdollista kohtele hankalaa työntekijää kuin ilmaa eli ole kuin häntä ei olisi olemassakaan. Jos olet rohkea etkä loukkaannu helposti pyydä hankalasti käyttäytyvää henkilöä kertomaan kaikkien työntekijöiden (myös esimiesten) kuullen mikä sinussa on sellaista mikä närästää tätä hankalaa henkilöä niin paljon, että hän käyttäytyy niin kuin käyttäytyy sinua ja kenties muitakin kohtaan. Jos tämä hankala henkilö on esimies sitä suuremmalla syyllä kannattaa kysyä suoraan. Omalla työpaikallani hankalasti käyttäytyvä esimies siirrettiin työntekijöiden painostuksella lopulta sellaisiin työtehtäviin missä hän ei ollut tekemisissä työntekijöiden kanssa.
Mut on palkattu tekemään työtä x, eikä analysoimaan muiden käytöstä.
Numerolle 43:
No sitten ei varmaan sinulle tarvitse maksaakaan kuin 65% palkasta, jos kerran sen suuruinen työpanos riittää.
Vierailija kirjoitti:
Numerolle 43:
No sitten ei varmaan sinulle tarvitse maksaakaan kuin 65% palkasta, jos kerran sen suuruinen työpanos riittää.
6,5 suorittajalle kuuluu se mikä kympintyöllekin.#tasapäistäminen
Ap täällä kommentoi. Sitä olen juuri miettinyt, että onko vika minussa, muiden mielestä ei ole ja hoidan oman osuuteni hyvin. Uhkana varmasti omalla tavallaan kokee, kun olen nuorempi ja silti kokeneempi.
Yksikin saattaa vastata suoraan kysymykseen (ei siis ole kyse siitä, että kysyy vääriä kysymyksiä), että ei vielä hoitanut kun ei tiennyt tarvittavia yksityiskohtia. Ei kuitenkaan ole kysynyt keneltäkään näitä yksityiskohtia. Kun hänelle kertoo ystävällisesti nämä yksityiskohdat, hän vastaa tylysti, että tottakai hän nuo jo tietää ja nakkelee niskojaan.
Saattaa myös kieltää saaneensa jotain tietoa, ja mumisee jotain kun kerron että olen asiasta hänelle sähköpostia laittanut ja jän on siihen vastannutkin, niin on kyllä sen lukenutkin.
Sen verran pieni työyhteisö, ettei mitään luottamusmiehiä tai pomon pomoja ole 😔 Uutta työtähän tässä on etsittävä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kysyt vääriä kysymyksiä.
Minullakin on työkaveri, joka kysyy, että miten olen edistänyt projektia X. Vastaan, että olen tilannut materiaalit. Sitä en kerro, mitä töitä olen tehnyt projektissa X tai missä vaiheessa ollaan, koska hänhän ei kysy sitä.
Sinun ahdistumisesi kertoo sinusta, ei työkavereista. Miksi sinun on vaikea tulla toimeen sellaisten ihmisten kanssa, jotka eivät mielistele sinua? Tai ottavat puheesi ihan tosissaan ja vastaavat vain kysymyksiin ja niihinkin vain silloin, kun sinulla on työhön liittyvä syy niistä kysyä.
Hankala tyyppi löydetty. Huvittavaa, että koet olevasi asiallinen, ja oikeasti asiallisten vastausten olevan mielistelyä.
Ei, koen kysymyksiin vastaamiseksi riittävän, että vastaa tehtyihin kysymyksiin ei
Jaksat kuitenkin miettiä, miten voit olla muille mahdollisimman hankala. Täytyy toivoa, että työpaikassasi on muita samankaltaisia, niin ankeutatte sitten töissä toisianne.
Eivät he ymmärrä väärin. He haluavatkin loukkaantua. Tee työtäsi, äläkä välitä ammattiloukkaantujien tunteista.
Oman oikeusturvan takia nauhoitan kaiken. On vain ajan kysymys, milloin jotain tapahtuu, kun joillekin on tärkeimpää ihmissuhdepelit. Ja kyllä, on kattelussa uusi työpaikka.
Vierailija kirjoitti:
>Työnteko on aina yhteistyötä, joka vaatii molemmilta puolilta asennetta *yritetään saada tämä tehtyä mahdollisimman hyvin*
Plus 100 tälle. Itsetehostus ja muiden alentaminen on täysin päinvastainen tavoite kuin työn tekeminen mahdollisimman hyvin. Onneksi nykyisissä työyhteisöissä ei enää hyväksytä kusipäisyyttä ja muiden näpyttämistä oletusasetuksena, kuten oli vielä monessa paikassa muutama vuosikymmen sitten.
EIkö? Tiedän opetusalalla toimivan, vielä melko nuoren henkilön, joka on raskas työyhteisön jäs3n ongelmakeskeisyydellään, joka asiassa besservisseröinnillään, näpäyttelyillään yms. Itse lähinnä vain sählää tajuamatta tätä, ja palautteella ei ole mitään merkitystä, koska se ei vain mene tajuntaan. Toisinaan on suorastaan laitospaikka kamaa tämä persoona. Kyllä tätä tyyppiä on vaan pakko sietää.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei pomo auta niin sitten pomon pomo tai työsuojeluvaltuutettu/luottari. Tai sitten vaan ihan yhteys ihan työsuojelupiiriin / AVI:in.
Itse hommasin kaikista hankalimmalle työkaverille luottarin avulla potkut, josta työkaverit ovat minua jälkikäteen kiitelleet. Tosin syynä ei ollut kommunikaatio-ongelmat vaan kaverin lusmuilu ja totaalinen alisuoriutuminen.
Meillä luottamusmies on työntekijöiden puolella! Jos hänelle menee kertomaan ahdistuneensa siitä, että työkaveri vastaa vain kysymyksiin, niin ei saa mitään paijaamista palkakseen.
Luottamusmiehen tehtävänä on paitsi valvoa, että työnantaja noudattaa jakeja ja sopimuksia, niin myös hoitaa työntekijöiden ja työnantajan välistä keskinäistä kommunikaatiota ja vuorovaikutussuhteita. Mätiä omenoita on valitettavasti ajoittain kummassakin korissa ja ne pitää saada poistettua ennen kuin mätä leviää laajemmalti.
Luottamusmiehen tehtävä ei ole samanlainen kuin puolustusasianajajan rooli amerikkalaisissa elokuvissa. Lm ei voi muuttaa mustaa valkoiseksi, eikä tehtyä tekemättömäksi. Jos työntekijä jää kiinni vieraissa housut kintuissa, niin luoton tehtävä ei ole vakuutella, että se ei ollut sisällä, tai jos olikin, niin ainakaan edustettava ei nauttinut aktista.
Minusta tuossa toimittiin oikein kun puolustettiin työyhteisön hyvinvointia ja työnantajan etua. Vilpillisesti toimivan tai tahallaan alisuoriutuvan yksilön parasta ei tällaisessa tapauksessa tule ensisijaisesti ajaa.
Minulla oli hankala työkaveri. Sain yhden homman, siinä oli hiomista ja paikkaamista ja maalaamista. No se työkaveri tuli siihen ja alkoi tehdä sitä hommaa minun puolestani koska minä en muka osaisis itä tehdä ja minä sanoin että se on minun hommani ja minä teen sen. Se alkoi huutaa minulle kaikenlaista että tässä minua yritetään auttaa ja sillä työntekijällä oli omiakin hommia ilmeisesti mutta tuli tekee minulle annettua työtä. Katselin siinä jotain kaksi tuntia siinä ja sitten kyllästyin ja lähdin kotiin. Pomo soitteli ja kysyi missä olen ja sanoin että se idiootti toinen työntekijä tuli siihen tekemään sen minun työn. No seuraavaksi minulle tuli viesti ettei minun tarvii tulla enää töihin. Minä katsoin sen laittomaksi irtisanomiseksi ja vein potkut oikeuteen. Oikeudessa sanoin miten siinä meni etten saanut tehdä sitä työtä ja sitten yhtäkkiä sain potkut. Työn antaja väitti että erosin itse mutta en ollut puhunut sellaisesta mitään. Oikeus oli minun puolellani ja sain reilun 15000 euron korvauksen.
Pitkään työelämässä ja eri työpaikoissa olleena voin todeta, että aiemmat kuvaukset työilmapiiristä ovat totta. Ihan tuttua on. Ihan joka paikassa, työpaikan vaihtaminen harvoin on ratkaisu. Miksi töissä oleminen on paskaa? Minusta sen pitäisi olla mukavaa... Näin oli 80-luvun alussa, jossa jokainen tiesi paikkansa ja oli myös senioreita, jotka pitivät positiivista ilmapiiriä yllä. Nykyisin ne huutavat nuppi punaisena.
Työelämän kehittäjiä on paljon. Kirjallisuutta on myös nykyisin saatavilla. Tulosta ei vaan tule.
Työn laatu huononee, paljon pahoinvointia (joka laajenee työkyvyttömyydeksi), paljon poissaoloja, työn yksikkökustannus nousee. Lisäksi monet käyvät vain kääntymässä uudessa työpaikassa, koska tunnistavat siellä olevan saman huonon ilmapiirin. Ihmiset tekevät pahaa toisilleen tahallaan.
Paljon olisi korjattavaa. Tsemppiä työnraatajille. Tietoisuutta päättäjille.
Ei se ole pashanpuhumista jos se on totta... ja ihan oikeesti joskus ei voi muuta tehdä kuin avautua muille työkavereille ja saada vähän vertaistukea.