Tiedättekö ihmisiä, jotka olisivat vaistonneet oman kuolemansa?

Kyllä melkein kaikki joilla on sydänvika tietävät että lähtö on tulossa.

Kyse on nyt sellaisesta intuitiivisesta asian vaistoamisesta.

Ap

Eräs lapsi oli sanonut äidilleen että laittaa keräämänsä kivet kaappiin muistoksi niin äiti voi niitä katsella sitten kun itse on pois. Äiti oli tätä ihmetellyt. Lapsi kuoli äkillisesti tämän jälkeen. Pienellä paikkakunnalla tapahtunut, joten en kerro tarkemmin.

Aatu tiesi sen. Katsokaa elokuva Perikato. 

Eräs läheiseni sanoi jouluvalmistelujen aikaan, että tämä on hänen viimeinen joulunsa. Ja ennen kevättä kuoli.

Varmaan monikin ns. "näkisi" asioita, mikäli kulttuurissamme hyväksyttäisiin sellainen.

Jokainen täysjärkinen ihminen "aavistaa" että elämä päättyy joskus.

Vierailija kirjoitti:

Eräs läheiseni sanoi jouluvalmistelujen aikaan, että tämä on hänen viimeinen joulunsa. Ja ennen kevättä kuoli.

Oma sukulainen sanoi viimeisenä kesänään, että kun pihlajanmarjat kypsyvät syksyllä (katseli näitä huoneensa ikkunasta vanhainkodissa) hän lähtee. Ja niin teki.

Ex-anoppini ennusti kuolevansa yli 20 vuotta. Oli se lopulta oikeassa. 

Mun tuttu oli nuori parikymppinen terve mimmi ja lähetti etelän lomalta äidilleen tekstiviestin, että täällä on niin ihanaa, että hän voisi elää ja kuolla täällä. Sai äkkiä jonkin kohtauksen sukeltaessaan uima-altaalla ja kuoli. Kuolinsyy ei ikinä selvinnyt (siis miksi hukkui) 

Tapaus, nainen näki unen että miehensä kuolee oh lattialle, jonkun ajan kuluttua unen nähnyt nainen itse kuoli oh lattialle.

Vierailija kirjoitti:

Eräs läheiseni sanoi jouluvalmistelujen aikaan, että tämä on hänen viimeinen joulunsa. Ja ennen kevättä kuoli.

Kuoliko yllättäen? Eräs tuttu sanoi keuhkosyöpäisenä samoin.

Äitini isä tiesi kahta päivää ennen lähtöä että nyt se on menoa. Tosin makasi sairaalasängyllä yli 80-vuotiaana luumurtumapotilaana, mutta ei se lähtö muille ollut itsestäänselvää, edes lääkäreille. Kotiutuksesta kuitenkin puhuttiin. Yhtenä aamuna pappa oli herätessään kysynyt vieressä istuvalta äidiltäni että äh, vieläkö olen täällä, yöllä piti viimeisen valon sammua. Seuraavana yönä nukkui pois.

Mun anoppiin tutustuin kun hän oli 53 vuotias, oli elossa viimeistä kesää jne. 

sitä jatkui kunnes melkein 94 vuotiaana sitten kuoli.

(Ehti ennustaa kuolemaansa melkein 40 vuoden ajan)

aluksi hänen kuolemalarppi tuntui kurjalta, kunnes turruin ja alkoi ennemmin ärsyttämään.

huono miniä olin muutenkin, en luovuttanut palkkaani hänelle yms. 

oikeasti hän pelkäs varmaan kovasti kuolemaansa ja siksi yritti jotenkin saada huomiota tuolla pian kuolen valitusvirrellään.

Aavistaa voi mitä tahansa. Itsestäänselvää. 

Vierailija kirjoitti:

Kyllä melkein kaikki joilla on sydänvika tietävät että lähtö on tulossa.

Eiköhän me kaikki kuolla joskus. Pessimismi ei ole aavistamista, tuleva kuolema on jokaisella tiedossa kaikesta huolimatta.

Vierailija kirjoitti:

Eräs lapsi oli sanonut äidilleen että laittaa keräämänsä kivet kaappiin muistoksi niin äiti voi niitä katsella sitten kun itse on pois. Äiti oli tätä ihmetellyt. Lapsi kuoli äkillisesti tämän jälkeen. Pienellä paikkakunnalla tapahtunut, joten en kerro tarkemmin.

Kyllä näitä tapahtuu, olen itsekin saanut ajatuksia jotka toteutuvat kuten kaikkea muutakin. Elämä on mielenkiintoinen kaikin puolin. Lapset puhuvat vapaasti kaikenlaista monellakin tavalla.

En tiedä.

Vierailija kirjoitti:

Varmaan monikin ns. "näkisi" asioita, mikäli kulttuurissamme hyväksyttäisiin sellainen.

No riittää että hyväksyy itse mutta ei kannata pitää itsestäänselvänä sitä että meille kaikille annettaisiin kaikkea mitä haluamme.

Tiedän.