Lue keskustelun säännöt.
Miniä ei näy suvussa mitenkään
Mitähän tästä pitäisi ajatella, kun poikamme avopuoliso ei näy suvussa mitenkään. Olemme yrittäneet mieheni kanssa kutsua häntä pojan mukana kylään meille, mökille, lomareissuille ja suvun juhliin, rippijuhliin, ylioppilasjuhliin ja hautajaisiin. Seurustelua on kestänyt jo monta vuotta ja vieläkään emme tunne miniää oikein mitenkään. Minua tämä miniän etäisyys tavallansa haittaa, koska olin hyvin läheinen omien appivanhempien kanssa ja haluaisin saman ystävällisyyden taata myös miniälle. Poikani kertoo välillä omia kuulumisiaan, mutta avopuolisostaan puhuu vain jos kysymme mitä hänelle kuuluu. Emme tunkeile emmekä käy heillä kylässä ilman kutsua eli mistään sellaisesta ei voi olla kysymys. En tiedä, onko heille perheenlisäystoiveita, mutta jos on, epäilen suuresti näkisinkö lapsenlapsiani ollenkaan.
Kommentit (624)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kaikilla ei ole tarvetta luoda syvää suhdetta appivanhempiin. Syitä voi olla monenlaisia eikä ihmisiä lähtökohtaisesti voi tai kannata yrittää pakottaa luomaan suhteita, joita he eivät halua luoda tai ylläpitää. Ainakaan sillä tasolla, millä sinä toivoisit. Monta kertaa ja millaisissa tilanteissa sitten näette yleensä?
Olemme tavanneet hyvin harvoin, keskimäärin ehkä kerran vuodessa. Viimeeksi näin heidät yhdessä viime kesänä kun olivat ohikulkumatkalla. Silloin aivan sattumalta soitin pojalle ja selvisi heidän reissu, jolloin kutsuin syömään meille kotiin. Viipyivät sen tunnin ajan ja lähtivät sitten matkoihinsa. Muutkin tapaamiskerrat ovat olleet samankaltaisia ja lyhykäisiä. Rentoa ajanviettoa emme ole ehtineet vielä viettämään. En halua tungetella tai alkaa ruoka
Mikä siinä sitten niin nakertaa että "miniä" ei ole sukuloimassa siellä jos pojan kanssa välit on hyvät? Mahdolliset lastenlapset tulevat varmaan hänen kanssaan kylään jos heihin suhteen haluatte. Itse olen introvertti, joka ei aina jaksa omaakaan sukua, vaikka suurimmasta osasta ihan pidänkin. Ajatus siitä että pitäisi alkaa miehenkin puolella oikein sukuloimaan kaiken maailman kesäjuhlilla ja kissanristiäisissä on painajainen. Tai jos pitäisi integroida itsensä johonkin suvun muijien juoruklikkiin. Mies huolehtikoon oma puolensa, mö huolehdin omani ja sillä selvä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ulkomailla ollaan hyvin paljon läheisempiä suvun kesken. Minusta se on oikein hyvä asia. Nykynuoret ovat vastaan tapaamisia, en ymmärrä miten kylmiä ihmiset voivat monesti olla kieltäytymällä tapaamisista. Sellaisen muutaman tunnin ystävällisen tapaamisen aikana voi tulla kiinnostavia asioita esiin. Ovatko ihmiset niin sulkeutuneita ja vieraantuneita.
AP tässä. Siis onko tukahduttava päällevyöryminen siis tämä minun tapa, jossa
-soitan pojalle noin kerran kuukaudessa ja POJAN kuulumisten kyselemisen jälkeen sanon, että hän ja puolisonsa ovat tervetulleita käymään meillä päin kahvilla tai meidän mökillä, jos olemme mökillä
-laitan pojalle tekstiviestin, kun joku sukulainen on minulle välittänyt "kutsun", että nyt on pojan serkun ylppärit tai mummin 80-synttärit, pääseekö joku paikalle. (Näitä juhlia ei ole kovinkaan montaa minne kaikki ehditään samaan aikaan, joten poikakin käy ehkä kahdet juhlat vuodessa viettämässä)
-lähetän pojan osoitteeseen postikortin, jossa toivotan heille molemmille hyvää joulua.
-seuraan instagramia ja poika on tehnyt julkaisun, jonka perusteella hän ja avopuolisonsa ovat samassa kaupungissa kesälomalla kuin minä ja mieheni ja ovat menossa ravintolaan, jota olin miehen kanssa katsellut aiemmin. Kysyn, että mahdutaanko samaan aikaan ravintolaan vai mennäänkö eri aikaan (ettei vaikuta tungettelevalta tai stalkkaamiselta)
ON. Varsinkin tuo että säädät aina niitä sukutapaamisia ja instagramin stalkkaaminen.
Mulla on kiva anoppi ja muutenkin miehen suku on kivaa. Osallistun silloin tällöin heidän menoihinsa. Heidän suvussaan hieman tökkii se, että naisen rooli on hyvin erilainen kuin minin olen tottunut / mitä toivon. Eli juuri sellainen kodin hengetär joka passaa samaan aikaan kun miehet ovat niitä passattavia.
Joudun kiusalliseen tilanteeseen, jossa joudun joko toimimaan minulle epämieluisassa roolissa tai vaihtoehtoisesti olemaan tylysti se ainoa nainen joka heittäytyy vain passattavaksi.
Tästä yksinkertaisesta syystä välttelen suvun tapaamisia. Toki meille kutsutaan appivanhempia kylään ja meidän talossa on meidän tavat.
Pidän ap:n miniää melko tylynä ja erikoisena, kun ei halua mitään yhteyttä pitää. Minä toimisin noin, jos en olisi kovin sitoutunut suhteeseen, olisin verisesti loukkaantunut tai saisin sosiaalisista tilanteista paniikkikohtauksen kaltaisia, suuria ongelmia. Kahdessa viimeisessä tilanteessa kommunikoisin syyni suoraan tai kierrellen, tilanteesta riippuen.
Se on siinä eikä missään miniän perseessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP kirjoittaa:....Olen vain ajatellut sen liian työllistävänä ja tiukkana protokollana, kun aina ollaan vain ohimennen puhelimitse sanottu, että juhlat on silloin ja silloin ja saapukaa jos haluatte. Korostan ettei pojan eikä hänen kumppanin ei ole pakko osallistua yhtään mihinkään. Toivoisin vain, että joskus voitaisiin tavata, useammin kuin kerran vuodessa vahingossa...
Minä jo vanhentunut minä, kun anoppia ei ole aikoihin ollut.
Kyllä minusta ja omalla kohdallani tuo saapukaa jos haluatte , tuntuu poistyöntävältä. Ei se ole hyvä, että jätät asian ilmaan. Sinun tulisi puhelimitse kertoa miniälle, että silloin ja silloin on sitä ja odotamme mielihyvin, että tulet meille tai tapaamiseen. Ilman kierrettä , että miehesi kanssa. Ihan vain osoitettuna hänelle. Hänelle nimenomaa.
Kyllä hän ansaitsee suoran kutsun. Minusta oli hienoa kun anoppi suoraan kutsui minut ja menin mielihyvin.
Henkilökohtaisuus
AP vastaa toistamiseen.
Olen tavannut miniän ihan vain muutamia kertoja. Varmaan alle kymmenen kertaa yhteensä, keskimäärin kerran vuodessa. Tänä vuonna en ole nähnyt vielä kertaakaan. On vaikuttanut ihan mukavalta ihmiseltä, vastannut kun kysytään ja on itsekin kysellyt. Hieman hiljainen mielestäni, mutta se on minusta aivan normaalia, kun me emme tunne. Myönnän, että nyt minulla alkaa tämä kirjoittelu menemään jo tunteisiin. Minusta se olisi tungettelevaa pyytää poikaa ottamaan miniä puhelimeen ja siten osoittaa miniälle kutsu minne nyt ollaan menossakin. Hieman ilkeääkin. Mielestäni pariskunta saa itse yhdessä päättää, kun haluavat jonnekin tapaamiseen tai tilaisuuteen tulla. Puhelimitse näihin juttuihin mukaan kutsuminen on ollut vain sitä, että "serkullasi Pekalla on kesäkuussa ylppärit, ollaan isäsi kanssa sinne menossa, haluatko tulla mukaan tai osallistua meidän antamaan lahjaan? Miniäkin on tervetullut juhliin, varmistin asian juhlakalulta."
Vierailija kirjoitti:
Kerroit jossain viestissä, että sukunne on rento. Rento voi olla hyvin monella eri tavalla. Ehkä teidän tapanne olla rento tuntuu hänestä epämiellyttävältä.
Tulee kyllä mieleen sekin mahdollisuus että poika on kuvaillut vanhempiaan sellaisiksi että pysy kaukana .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Näin jälkeenpäin kun mietin miten minua kohdeltiin, olisi ollut paras kun en olisi laisinkaan tavannut appea ja anoppia. Nyt jäi vain ikävät muistot.
Yksi näistä oli liiallinen tunkeileva uteliaisuus ja kun vastasin, minut tuomittiin huonoksi miniäksi. Anoppi sanoi, että jos meille ero tulee niin ei se ainaan ole "Pekan" syy sitten. (Olimme juuri hiljakkoin avioituneet!)
Että semmoista. Harmittaa siis, että ollenkaan oltiin tekemisissä.
Ehkä APn pojan avopuolisolla on siellä taustalla jotain tämmöistä, ja on oppinut kokemastaan?
Ap, älä välitä. Tää on pahin saitti kysyä apua mihinkään. Meidän suvussa kutsutaan myös juhliin just noin. Isäni 70v kutsuu kaikki jälkeläisensä, hänet saman ikäiset sisaruksensa kutsuvat kaikki jälkeläisensä. Kutsujan laiskuuttahan se toki on, se on vaan meidän tapa. En koe sitä ongelmana, eikä ole puolisokaan kokenut. Ehkä tämän keskustelun perusteella pyrin itse, etten jatkaisi sitten sitä tapaa, jos se monelle on punainen vaate.. omasta mielestäni se on vaan helppoa... laittaa vaan oman perheen whatsapp ryhmään, että olisi tommoset juhlat, ootte kaikki kutsuttuja..
Jos sun lapsesi asuu jo puolison kanssa kuten ap:llä, niin eihän hän ole enää sinun perhettäsi, vaan hän on perhettä sen puolison kanssa.
Tämähän siinä just on, se ongelma, ei sille puolisolle ole mitään tilaa, kun kaikki toimii kuin häntä ei olisikaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
AP tässä. Siis onko tukahduttava päällevyöryminen siis tämä minun tapa, jossa
-soitan pojalle noin kerran kuukaudessa ja POJAN kuulumisten kyselemisen jälkeen sanon, että hän ja puolisonsa ovat tervetulleita käymään meillä päin kahvilla tai meidän mökillä, jos olemme mökillä
-laitan pojalle tekstiviestin, kun joku sukulainen on minulle välittänyt "kutsun", että nyt on pojan serkun ylppärit tai mummin 80-synttärit, pääseekö joku paikalle. (Näitä juhlia ei ole kovinkaan montaa minne kaikki ehditään samaan aikaan, joten poikakin käy ehkä kahdet juhlat vuodessa viettämässä)
-lähetän pojan osoitteeseen postikortin, jossa toivotan heille molemmille hyvää joulua.
-seuraan instagramia ja poika on tehnyt julkaisun, jonka perusteella hän ja avopuolisonsa ovat samassa kaupungissa kesälomalla kuin minä ja mieheni ja ovat menossa ravintolaan, jota olin miehen kanssa katsellut aiemmin. Kysyn, että mahdutaanko sam
Uhriutuvaa myös tuo "mahdunko samaan aikaan". En vaan jaksa tällaisia ihmisiä. Minultakin eräs vanhempi nainen joskus yritti kysyä puhelinnumeroa valittamalla, että kun hänellä ei ole puhelinnumeroani. No en antanut. Kuka tuollaisia valittamispuheluja sitten haluaisi. Mene terapiaan ja korjaa asenteesi, olet marttyyri
Normaali ihminen olisi laittanut viestin, että "hei, mekin ollaan täällä ja oltiin suunniteltu tulevamme samaan ravintolaan!" Ja se siitä. Ei mitään tuollaista "anteeksi että olen olemassa" ulinaa. Ihan helvetin raskasta oikeasti. Ja tämä ketjukin, mielestäni pelkkää huomion kerjäystä ja itsensä esille nostamista miniän varjolla. Ei ole niin vaikeaa jos miniä kiinnostaa. Mutta toki jos kiinnostaa vaan kohdun hedelmät niin voi olla vaikea ottaa kontaktia, ja ihan syystäkin. Oksua
Minusta se olisi tungettelevaa pyytää poikaa ottamaan miniä puhelimeen ja siten osoittaa miniälle kutsu minne nyt ollaan menossakin.
Voi hyvä ihme snetään. MIKSI SINÄ NIITÄ SUKULAISTEN KUTSUJA ESITÄT KENELLEKÄÄN? Usko jo, lopeta säätäminen ja ole asiallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP kirjoittaa:....Olen vain ajatellut sen liian työllistävänä ja tiukkana protokollana, kun aina ollaan vain ohimennen puhelimitse sanottu, että juhlat on silloin ja silloin ja saapukaa jos haluatte. Korostan ettei pojan eikä hänen kumppanin ei ole pakko osallistua yhtään mihinkään. Toivoisin vain, että joskus voitaisiin tavata, useammin kuin kerran vuodessa vahingossa...
Minä jo vanhentunut minä, kun anoppia ei ole aikoihin ollut.
Kyllä minusta ja omalla kohdallani tuo saapukaa jos haluatte , tuntuu poistyöntävältä. Ei se ole hyvä, että jätät asian ilmaan. Sinun tulisi puhelimitse kertoa miniälle, että silloin ja silloin on sitä ja odotamme mielihyvin, että tulet meille tai tapaamiseen. Ilman kierrettä , että miehesi kanssa. Ihan vain osoitettuna hänelle. Hänelle nimenomaa.
Kyllä hän ansaitsee suoran kutsun. Minusta oli hienoa kun anoppi suoraan kutsui minu
Itsestäänselväähän se on, että puoliso tulee juhliin? Sinä annat itsestäsi oudon kuvan ja vihjaat ettei olisi tervetullut, kun sanot noin
Vierailija kirjoitti:
AP tässä. Ei miniän tarvitse vieraita ihmisiä rakastaa. Kuten aiemmin sanoin, haluaisin vain tutustua häneen edes jotenkin.
Niin. Sinä haluaisit. Hän ei halua. Mitä et ymmärrä?
Onko käytöstavat ihan tuntematon käsite? Ei se nyt niin vaikeaa voi olla, että seurustelee pari kertaa vuodessa ns. viran puolesta rakkan miehensä sukulaisten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Lakkaa kutsumasta häntä kaikkiin kissanristiäisiisi, kun hän ei selvästikään halua tulla. Henkilökohtainen kutsu voi tehdä kieltäytymisestä vielä vaikeampaa ja kiusallisempaa. Tuskin se teitä lähentää.
Hyväksy se, että hän käy kerran vuodessa kylässä, ei enempää. Ole tyytyväinen, että välinne kuitenkin ovat etäisen lämminhenkiset. Kaikilla ei ole asiat niin hyvin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
AP tässä. Ei miniän tarvitse vieraita ihmisiä rakastaa. Kuten aiemmin sanoin, haluaisin vain tutustua häneen edes jotenkin.
Niin. Sinä haluaisit. Hän ei halua. Mitä et ymmärrä?
Onko käytöstavat ihan tuntematon käsite? Ei se nyt niin vaikeaa voi olla, että seurustelee pari kertaa vuodessa ns. viran puolesta rakkan miehensä sukulaisten kanssa.
No näyttää ne olevan ainakin ap:lle. Kuka ihminen tuollaista raskasta marttyyriä jaksaa???
Vierailija kirjoitti:
Ulkomailla ollaan hyvin paljon läheisempiä suvun kesken. Minusta se on oikein hyvä asia. Nykynuoret ovat vastaan tapaamisia, en ymmärrä miten kylmiä ihmiset voivat monesti olla kieltäytymällä tapaamisista. Sellaisen muutaman tunnin ystävällisen tapaamisen aikana voi tulla kiinnostavia asioita esiin. Ovatko ihmiset niin sulkeutuneita ja vieraantuneita.
No muuta sitten vaikka ulkomaille jos siellä on parempaa. Yksi maa maailmassa, jossa introvertti saa olla oma itsensä ja senkin haluatte meiltä viedä koska te ekstrovertit välitätte vain itsestänne ja haluatte tunkea itsenne joka paikkaan.
Vierailija kirjoitti:
Lakkaa kutsumasta häntä kaikkiin kissanristiäisiisi, kun hän ei selvästikään halua tulla. Henkilökohtainen kutsu voi tehdä kieltäytymisestä vielä vaikeampaa ja kiusallisempaa. Tuskin se teitä lähentää.
Kun ne ei ole ap:n kissanristiäisiä, vaan sen miniän puolison sukulaisten. Ap vain väkisin säätää ja säätää siinä välissä. Ahdistavaa!
Juu en jaksanut minäkään tuollaista miehen kautta tullutta sukurasitetta ja yliholhoamista.
Halusin seurustella miehen en sen suvun patriarkkojen, serkkujen tätien setien ym.kanssa.
Lopuksi Mies meni lasten kanssa sukuloimaan. Itse välttelin parhaani mukaan sukujoulut, pääsiäiset, kesätapaaminen
Jotka tarkoitti sitä, että naiset puuhaa ja häärää, ukot ihmettelee traktoria.
Lisäksi näihin kuului osallistua myös esim kesällä heinäntekoon, talvella puusavottaan
Lapset kasvoi siihen mutta teini iässä hekin Jäi mieluusti kaupunkiin.
Kesäloma on lepoa, eli lopuntpnta mökki työleiri marjamestässä työskentelyä ja sukutapaamisia.
Erokin tuli sittemmin.
Aikuiset lapsenikin muistelevat niitä työleirikesiä vaikka oli jopa kivoja serkkujakinnheiölä. Yksikään niistä silloin nuorista ei jäänyt kesäisin sukuloimaan enää aikustuttuaan ja ajoittaa yhä vierailut mummolassa kun on hiljainen vuodenaika.
Ihme uhriutumista.
Älkää puuttuko nuorten.parien elämään. Kyllä ne pyytää, jos jotain tarvetta ilmenee.
Parisuhde on intiimi kahden kauppa.
Vanhan maailman jäänteitä. Jos aikuinen ei saa napanuoraa poikki, en jäisi elämään sellaisen kanssa enää.
Eikä Onneksi tarvitse.
Otsikko on ihan ihmeellinen. Kuin se miniä olisi jokin palikka, jonka pitää sopia anopin määrittelemään sabluunaan ja jolle on selkeät odotukset, roolit ja mallit. Tietty rako, jossa sen miniän pitää olla tietynlainen.
Eikö miniää voi lähestyä tasavertaisena ihmisenä, jonka kanssa tasavertaisina luodaan tasavertainen suhde? Ja tosiaan antaa myös sen pojan olla aikuinen, eikä enää säätää ja ährätä niitä pojan asioita.